Jag är privilegierad när jag får följa flyttfåglarnas ankomst och fåglarnas häckning från min egen soffa och se hotade skogsrenar i den vilda naturen längs med motionsspåret. På vintern kan jag se utterspår i snön och förundra mig över ekorrarna vid vägkorsningar. De flesta människor har inte sådana privilegier.
Etseri djurparks miljöfostrare i kattbjörnsgården.
Djurparkerna finns inte bara till för att roa människor, utan de har en uppgift i bevarandet av naturens mångfald och vilda djurarter. För att bromsa upp artförlusten är djurparkerna viktigare än någonsin när det gäller att skydda djurarterna.
Det behövs pengar för att driva en djurpark och skydda arterna. Största delen av pengarna erhålls från biljettintäkter. Upplevelser och berättelser fascinerar allmänheten, och med hjälp av dem kan man utföra djurparkens grundläggande uppgifter. Med hjälp av berättelser och upplevelser förmedlas information till besökarna på plats, och ofta är djurparkens webbplats en rik informationskälla.
Djurparkerna måste sörja för att dela information som möjliggör skyddet av den biologiska mångfalden. Positiva erfarenheter av djur och naturen kan förändra människornas verksamhet i en positiv riktning med tanke på naturen. Besökarnas förhållande till naturen och värnandet om den är viktigt för att vi ska sörja för välbefinnandet i vår livsmiljö även i våra vardagliga sysslor, till exempel genom att sortera vårt avfall och lämna det för återvinning.
Vad förutsätts av djurparkernas verksamhet?
Det finns ett EU-djurparksdirektiv på vilket djurskyddslagens krav på djurparker grundar sig. Enligt djurskyddslagen ska djurparken för sin del främja skyddet av den vilda faunan och bevarandet av den biologiska mångfalden. Djurparksverksamheten ska följa djurskyddslagen och djurskyddsförordningen samt djurparksförordningen.
Publiken söker upplevelser och information från djurparkerna. Det är djurparkernas lagstadgade uppgift att sprida information till människorna. Har du tänkt på att orienteringstavlor är obligatoriska i djurparken? I undersökningar har man dock konstaterat att få djurparksbesökare läser tavlorna. Själv förstår jag inte varför. Jag har alltid läst orienteringstavlorna med stort intresse och fått höra förundran över att jag trivs så länge vid tavlorna. I många djurparker har man satsat på guidning och interaktivt innehåll som lockar dagens besökare mer än tavlor med text.
Utöver att dela information ska djurparkerna delta i forskning som främjar skyddet av djurarter, utbildning i färdigheter att skydda djurarter eller informationsutbyte i anslutning till skydd av arter. Dessa är djurparkens grundläggande uppgifter. Djurens förökning i djurparken övervägs alltid separat och koordineras internationellt.
Hur kan man veta om djurparken drivs på ett godtagbart sätt?
Det viktigaste tipset för besökaren om god praxis och tillräckligt deltagande i skötseln av djurparkens grundläggande uppgifter är att djurparken hör till en djurparksorganisation. I Europa är organisationen vanligtvis EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), på andra håll ofta WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). För att bli medlem i organisationen måste djurparken uppfylla högre krav än lagstiftningen förutsätter.
Information om medlemskap i organisationen finns på djurparkens webbplats och på plats. Även om du inte har märkt EAZA-logotyperna tidigare kan du hitta information bland djurarterna i EAZA:s ESB-program (European Stud Book, djurparksdjurens stambok) eller EEP-programmen (EAZA Ex Situ Programmes), där djurens förökning koordineras noggrannare. Ofta utökas också mängden djur som ingår i projekt för att återställa dem till naturen inom ramen för EEP-programmet, på samma sätt som man planerar att öka antalet visenter, skogsrenar, Przewalskis hästar, snöleoparder och lappugglor i djurparker. Koordinationen är nödvändig för att bevara djurstammarnas livskraft och genetiska mångfald.
Djurparker med ändamålsenlig verksamhet deltar i forskningsprojekt
I undersökningarna samlas och analyseras information som det kan vara svårt eller omöjligt att utreda i naturen. I djurparken kan man till exempel undersöka varför jättepandan väljer en specifik bambu att äta. Till forskningen hör också informationsbyte i anslutning till artskydd som grundar sig på ett globalt nätverk av djurparker, där uppgifter om djuren registreras i ett gemensamt datasystem. Internationellt informationsutbyte är nödvändigt, eftersom den information som behövs för att skydda djurarterna samlas in i begränsad utsträckning i enskilda djurparker. Den samlade informationen är omfattande och kan användas för forskning som stöder artskyddet.
Regionförvaltningsverket beviljar djurparkstillstånd på ansökan
Innan tillstånd beviljas inspekterar regionförvaltningsverket djurparkens lokaler och verksamhet. Finlands största djurparker är gamla och de ursprungliga tillstånden har erhållits för flera årtionden sedan. Tillstånd kan ändras av grundad anledning. Väsentliga förändringar i verksamheten kan till exempel vara byte av djurarter eller utvidgning av djurparken.
För närvarande väntar man på att den nya lagen om djurens välbefinnande ska behandlas i riksdagen. Om lagen går igenom i fråga om djurparker i enlighet med utkastet, ökar djurparkernas krav på skyddet av den biologiska mångfalden väsentligt. Därför måste alla djurparker omprövas inom övergångstiden.
Etseri djurparks visenter.
Hur övervakas djurparkerna?
Regionförvaltningsverket är skyldigt att övervaka djurparkerna regelbundet. Vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland strävar efter att besöka djurparkerna varje år. Om en separat inspektion anses nödvändig besöker man också platsen innan man gör ändringar i djurparkstillståndet.
Ibland kommer djurskyddsanmälningar om djurparkerna. Om ärendet är mycket allvarligt och kräver snabbt ingripande ska inspektionen göras utan förhandsanmälan så snart som möjligt. Ibland kommer det anmälningar om saker som granskas i samband med den normala tillsynen. De årliga inspektionerna avtalas oftast på förhand så att de personer som behövs för tillsynen är närvarande. Det är nödvändigt att på plats diskutera med djurskötarna, veterinären och den person som ansvarar för djursamlingen. Genom att ställa frågor och diskutera får man information om djurparkens verksamhet som behövs i tillsynen.
Traditionellt har tillsynen över djurparker fokuserat på djurens välbefinnande och på vad publiken kan se i djurparken. Länsveterinären ansvarar för att utöver stängslens flyktsäkerhet och djurens förhållanden övervaka att i synnerhet djurparkens tillståndsvillkor iakttas. Säkerhets- och kemikalieverket (Tukes) övervakar djurparksbesökarnas säkerhet.
Artskyddet och informationsförmedlingen i tillsynen
Skyddet av den biologiska mångfalden kan ske på varierande sätt. Antalet undersökningar och deras kvalitet varierar med tiden. Därför bör man i samband med alla årliga inspektioner bland annat gå igenom de forskningsprojekt som djurparken deltar i. Uppfyllandet av detta krav bedöms som en helhet. Ibland är ett omfattande forskningsprojekt tillräckligt, ibland pågår flera mindre undersökningar. Som hjälp för utvärderingen använder jag bland annat vetenskapliga artiklar, utöver vilka projektplanerna erbjuder väsentlig information om undersökningarna, deras syfte och omfattning.
Bedömningen av tillräckligt deltagande i utbildning i färdigheter i att skydda arterna kan i tillsynen vara en hård nöt att knäcka. Själv har jag bedömt detta bland annat med hjälp av huruvida djurparkspersonalen deltar i fortbildningar inom branschen eller om djurparken deltar i ordnandet av utbildningen. Oljebekämpningsutbildning är ett bra exempel på sådant deltagande i utbildning.
Det är i princip ganska lätt att bedöma om informationsutbytet i anslutning till skyddet av arterna är tillräckligt, åtminstone om djurparken hör till EAZA. Inom ramen för EAZA är djurparkerna en del av en systematisk och omfattande datainsamling. Dessutom har medlemmarna tillgång till ett omfattande internationellt expertnätverk. Vid bedömningen av informationsutbytets tillräcklighet fäster jag uppmärksamhet vid EAZA-medlemskapet, användningen av djurparkernas gemensamma databasprogram för lagring av uppgifter och annan planmässig verksamhet. Det räcker absolut inte med ett vanligt samarbete mellan djurparker och permanenta djurutställningar, där aktörerna kan be varandra om råd och diskutera sinsemellan. Värdet av ett sådant samarbete kan inte anses vara tillräckligt vid informationsutbyte i anslutning till skyddet av arterna.
Djurparken kan använda många kanaler och sätt att förmedla information till allmänheten. Information ska ges om djuren i djurparken och deras naturliga levnadsförhållanden. När jag övervakar djurparkens förmedling av information, läser jag innehållet på webbplatsen och orienteringstavlorna, lyssnar på guidningar och bekantar mig med informationsmaterialet och planen för miljöfostran.
Det tar tid att gå igenom allt material, men det är nödvändigt för att bedöma om informationsförmedlingen är tillräcklig. Man ansåg länge att orienteringstavlor var ett tillräckligt sätt att sköta informationsförmedlingen. Senare har vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland tolkat saken annorlunda. Orienteringstavlorna är en väsentlig del av informationsförmedlingen, men utöver dem behövs även andra sätt att sprida information till en så bred publik som möjligt.
Djurparkerna har mycket att göra i en föränderlig värld
När kunskapen och uppskattningen för djurens välbefinnande ökar börjar många ifrågasätta djurparker. När den digitala världen möjliggör en tredimensionell naturupplevelse från ens egen soffa och dokumentärfilmer underhåller och ger information om platser dit vi inte själva kan ta oss, kan djurparkerna kännas onödiga.
Djurparkerna ska i sin verksamhet genomföra skyddet av naturens mångfald och arter, dvs. så kallade skyddsåtgärder, på ett tillräckligt sätt. Kravet grundar sig på lagstiftningen, men också på den ökade medvetenheten bland allmänheten.
Till skyddet av arterna hör också djurparkernas artrikedom. För att öka människornas kännedom om djuren och deras naturliga livsmiljö är det också motiverat att hålla livskraftiga arter i djurparkerna. Situationen för dessa arter kan vara en annan redan om 50 år. Djurparkernas samlingar kan kompletteras genom att fånga vilda djur från naturen när det anses vara absolut nödvändigt. Om en djurart redan är hotad eller nästan försvunnen från naturen, är det etiskt att fånga vilda individer till djurparker? Detta övervägs hela tiden i världen.
Återställandet av vilda visenter i Europas skogar är ett bra exempel på hur djurparker har medverkat i räddningen av en djurart från utrotning. Den sista vilda visenten blev skjuten 1927, men djurparkernas visentstam var tillräcklig för att bevara arten. Numera lever över 2 000 visenter i Europas skogar till följd av framgångsrika program för att återställa dem till naturen. Exempel på motsvarande verksamhet under den senaste tiden är återinförandet av skogsrenen till södra Suomenselkä och flodillern till naturen i Estland.
Utgångspunkten är att den information som djurparkerna delar är korrekt och människor har möjlighet att se levande djur, känna lukter och få upplevelser. Samtidigt lär vi oss och får insikter, kanske kommer ihåg att sortera skräp bättre eller spara naturresurser, välja cykel i stället för bil.
För att skyddsåtgärderna för att bevara den biologiska mångfalden och arterna ska genomföras i alla djurparker borde tillsynen ingripa i otillräckligt genomförande av djurparkernas grundläggande uppgifter och kräva att situationen åtgärdas snabbt. Djurparker som agerar i strid med bestämmelserna och tillståndsvillkoren ska antingen snabbt bringas till en tillräckligt god nivå eller så ska deras tillstånd återkallas och verksamheten upphöra. Här finns det fortfarande mycket att göra för tillsynen, men med små steg gör vi framsteg.
Det är djurparkens hederssak att sörja för djurens välbefinnande och genomföra djurparkens grundläggande uppgifter!
Text och bilder: Anna-Maria Moisander-Jylhä, länsveterinär, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland
Mer information om tillstånd för och tillsyn över utställande av djur
Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole.
Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.
Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.
Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.
Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen.
Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?
On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista.
Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.
Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.
Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi?
Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset.
Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin
Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.
Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta
Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen.
Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.
Ähtärin eläinpuiston visenttejä.
Miten eläintarhoja valvotaan?
Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi.
Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.
Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).
Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa
Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.
Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.
Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.
Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan.
Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.
Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa
Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.
Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti.
Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.
Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.
Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa.
Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!
Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta
Korona-aikana koiranpentujen kysyntä ylitti kotimaisen tarjonnan ja tuontipentujen määrä lisääntyi, ja samalla myös laiton kauppa kasvoi.
Vaikka koiranpentujen hankkiminen ulkomailta laillisesti on ostajan vastuulla, myös valvonnalla pyritään tukemaan vastuullista toimintaa entistä tehokkaammin. Olemme saaneet Suomeen uusia säännöksiä tuontiin sekä uuden toimivaltaisen valvontaviranomaisen.
Eläintautilain muutoksen myötä myös Tullilla on rinnakkainen toimivalta rajalla tarkastaa ja laatia hallintopäätöksiä, antaa sanktioita sekä aloittaa rikosprosessi, jos lakia on rikottu. Tämä tarkoittaa, että Tulli on aloittanut sisärajaliikenteessä lemmikkitarkastukset.
Tuoreen kansallisen eläintautilain nojalla on myös säädetty, ettei Suomeen enää saa tuoda kaupallisesti alle 15 viikkoisia rokottamattomia koiranpentuja.
Koirien salakuljettamisesta ja laittoman pennun ostamisesta voi seurata jopa vankeusrangaistuksia
Ruotsin tulli ilmoitti tiedotteessaan helmikuussa 2021 havainnoistaan koirasalakuljetuksen lisääntymisestä korona-aikana ja rikollisten kiinnostuksen kasvamisesta alaan. Tiedotteessa todetaan, että jopa ostajia voidaan epäillä rikoksista ja he voivat myös saada vankeusrangaistuksen ostosta.
HBL uutisoi 14.6.2021 Import av hundra valpar ger fängelse i Danmark (hbl.fi) Tanskassa annetusta koirasalakuljettajan vankeustuomiosta. Tapauksessa oli kyse yli sadasta ranskan bulldoggipennusta, jotka salakuljetettiin Tanskaan Puolasta. Yksi tekijöistä sai 6 kk vankeutta ja sakkorangaistuksia määrättiin tekijöille 100 000 – 330 000 Tanskan kruunua. Tuonnit eivät mm. täyttäneet kaupallisen tuonnin ehtoja.
Salakuljetusvalvonnan keskittäminen rajalle toisi mahdollisuuden tarkoituksenmukaisempaan sanktiointiin myös meillä Suomessa. Tulli tarvitsee toki lisää resursseja tehokkaaseen lemmikkivalvontaan.
Väärennetyt asiakirjat ovat arkipäivää koirakaupoissa ja tuovat mukanaan terveysriskin
Aluehallintovirasto valvoo koiratuontia mm. kansallisen eläintautilain ja eläinsuojelulain nojalla. Korona-aikaan on tullut alleviivatuksi, miten eläintaudit ovat riski ihmisen terveydelle.
Rabiesmaista ei tulisi tuoda riskikoiria eikä kissoja. Jos se on aivan välttämätöntä, ainakin tulee varmistua, että lemmikillä on rabiesrokotuksen antamat rabiesvasta-aineet suojaavalla tasolla ennen Suomeen tuontia. Riskieläimellä tarkoitan tässä eläimiä, joilla on mahdollisuus olla kontaktissa rabiekselle alttiiden villieläinten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi rabiesriskimaassa vapaasti liikkuvat kulkukoirat ja -kissat.
Tuontiasiakirjojen väärennökset vaikeuttavat tautiriskiarvion tekemistä ja aiheuttavat samalla terveysuhan, joka voi olla kohtalokas myös ihmisille. Tuontiasiakirjojen väärentäminen on yleinen ilmiö eläinten salakuljetuksessa.
HBL uutisoi 15.6.2021 Yhdysvaltojen asettamasta väliaikaisesta koirien tuontikiellosta rabiesriskimaista. CDC teki päätöksen sen jälkeen, kun virasto huomasi, että maahan tuotujen koirien määrä on kasvanut jyrkästi väärennettyjen todistusten nojalla, jotka osoittavat, että eläimet oli rokotettu raivotautia vastaan.
Toinen päätöksen taustalla oleva tekijä on tiettävästi se, että koronaviruspandemia on saanut useat maat perumaan monien koirien rokotukset, kuten raivotautirokotukset.
Terveystodistukset tuontiin ja vientiin laaditaan uudessa TRACES-NT järjestelmässä, joka mahdollistaa tautien jäljitettävyyden
Uusi komission ylläpitämä TRACES-NT (New tecnology) -alusta tuli virallisesti käyttöön 6.11.2021. Järjestelmä mahdollistaa entistä paremman eläimen jäljitettävyyden. Terveystodistusten on oltava laadittuna siellä 48 h ennen tuontia tai vientiä, jos koiria tuodaan kaupallisesti. Tuonti on kaupallinen, jos tuonnin tarkoituksena on lemmikin myynti tai omistajuuden siirto.
Kaupallisen tuojan on hankittava tunnukset TRACES-NT-järjestelmään ja haettava eläintenpitäjärekisteristä pitopaikkatunnus. Sen jälkeen kaupallisen tuojan on laadittava järjestelmään oma tili, jonne pitopaikkatunnus syötetään. Tämän jälkeen on anottava virkaeläinlääkäriltä uuteen TRACES-NT-järjestelmään käyttöoikeus. Kun käyttöoikeus on myönnetty, laatii eläimentuoja terveystodistuksen ensimmäisen osan, johon syötetään eläinkuljetuksen oleelliset tiedot. Vasta kaiken tämän jälkeen tulee tuojan olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin terveystodistuksen laatimiseksi.
Malttia tarvitaan, koiran hankinnan impulsiivisuus aiheuttaa myös eläinsuojeluongelmia terveysongelmien ohella
Pentutehtaasta hankitulla koiralla on tutkimusten mukaan enemmän aggressiivisuutta ja arkuutta ihmisiä kohtaan kuin ihmisten kanssa läheisessä kanssakäymisessä olleilla kotikasvatuspennuilla. Pentutehtaassa loppuun ajetut emot eivät jaksa hoitaa pentujaan ja heikosti sosiaalistetut ovat stressiherkkiä.
Korona-aikaan hankituista pennuista halutaan nyt eroon, uutisoidaan jo Britanniasta ja Saksasta. Lähitöihin palaavat omistajat haluavatkin nyt luopua koiristaan ja niitä toimitetaan löytöeläintaloihin.
Harkitsematta tehty koiranpennun ostopäätös näkyy eläinsuojelutapausten kasvuna. Eläinlääkärikulut, koiran eroahdistus ja koulutuksen tarve tulee osalle yllätyksenä.
Lopuksi vielä muistutus vastuullisen ostamisen kolmesta kohdasta, jotka tulee selvittää heti.
- Jos ostat tuontipentua, kysy TRACES-todistusta.
- Jos pennun kerrotaan olevan kotimainen, pyydä päästä tutustumaan pentuun ja kasvatusolosuhteisiin ainakin kahdesti esimerkiksi kahden viikon välein. Varmistu, että emo hoivaa pentujaan ja tutustu kasvattajaan. Tiedustele, kuinka saat jatkossakin ohjeita pennun kasvatuksessa.
- Pyydä saada maksaa tilille, älä suostu käteiskauppaan.
Mikäli yllä olevat eivät onnistu, peräänny kaupasta ja ilmoita epäilyksistä viranomaisille.
Laillisten pentujen tarjontaa on vähän suhteessa laittomiin ja toki hinnat ovat usein halvemmat. Hinnasta ei kuitenkaan aina voi päätellä laittomuutta. Laiton koira voi olla hyvinkin kallis. Tuontipaperitkin saattavat olla ainakin näennäisesti kunnossa, mutta kasvatus- tai kuljetusolosuhteet voivat olla todella kurjat. Vaikka siis kyse ei olisi salakuljetuksesta, on usein kyse eläinsuojelulain vastaisesta tuonnista. Lähes poikkeuksetta salakuljetettujen pentujen myynnissä on kyse harmaasta kaupasta, jossa ei makseta veroja.
Lue lisää myös blogista 29.10.2020
Laiton koiratuonti rehottaa – hintana eläinten kärsimys ja tautiriskit
Sari Haikka
läänineläinlääkäri
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Suomalaiset ostavat koiranpentuja edelleen pentutehtailijoilta. Se, joka hankkii pentutehtaalta koiran, tukee rikollista ja eläinten kärsimystä aiheuttavaa toimintaa. Vastuu on ostajan.
Koiran hankinnasta on tullut liian helppoa. Netistä voi etsiä kuvan söpöstä pennusta, jonka voi noutaa pian vaikka satamasta – tai myyjä voi jopa kuljettaa pennun suoraan kotiovelle. Halvimmillaan pennun voi saada muutamalla satasella, mutta rotukoiratehtaalta peräisin olevasta pennusta voi joutua maksamaan jopa kaksituhatta euroa.
Suomalaiset ovat ostaneet näitä pentuja kiihtyvällä tahdilla siitä lähtien kun verkkokauppa on mahdollistanut massiivisen eläinkaupan. Myyjän ei tarvitse todentaa henkilöllisyyttään, ja yleensä myyjä katoaakin ongelmien ilmettyä. Myyjän ainoa tavoite on toimittaa pentu ja ottaa vastaan harmaat rahat.
Kuka kantaa vastuun pennun huonoista alkuolosuhteista, heikosta sosiaalistamisesta ja mahdollisista sairauksista? Kenelle ostaja voi reklamoida petoksesta, jonka kohteeksi hän joutuu myyjän annettua ymmärtää, että kyseessä on suomalainen pentu tai että paperit ovat kunnossa? Kenelle voidaan osoittaa eläinlääkärin laskut maksettavaksi, kun pentu sairastuukin pian kaupanteon jälkeen mutta myyjään ei enää saada yhteyttä?
Jos ostat koiran pentutehtaasta, olet osa harmaata taloutta
Sen jälkeen kun koira on hankittu, on omistaja vastuussa sen elämästä. Ostopäätös on se tärkeä hetki, jolloin otetaan vastuu elävästä eläimestä. Ostopäätös pentutehtaasta on myös harmaan talouden tukemista, joka mahdollistaa pentujen tuottamisen surkeissa olosuhteissa. Olosuhteissa, jotka eivät täytä eläinsuojelulain vaatimuksia, saati kasvata rohkeita ja luottavaisia koirayksilöitä.
Heikosti sosiaalistetut tehdaspennut ovat haasteellisia kasvatettavia. Tarvitaan erityistä perehtyneisyyttä ja ymmärrystä siitä, kuinka saada koira luottamaan sekä oppimaan ja lukemaan ihmisen ja oman lajin signaaleja. Ilman näitä taitoja koirasta tulee herkästi stressaantunut yksilö, jolla ilmenee vastustuskyvyn heiketessä monia sairauksia, käytöshäiriöistä puhumattakaan.
Päätös koiran hankinnasta pitää tehdä tiedolla ja rauhassa harkiten
Kun ollaan hankkimassa pentua, ymmärrystä koirasta ja sen lajinomaisista tarpeista tarvitaan paljon. Lisäksi pitää tuntea omat resurssit: onko mahdollista tarjota se, mitä koiran kasvattaminen ja hyvinvointi vaatii.
Kun koirien laiton tuonti on yleistynyt, myös koirien eläinsuojeluongelmat ovat lisääntyneet. Pentuja myydään henkilöille, joilla ei ole aikaa, rahaa, osaamista tai kykyä huolehtia elävästä eläimestä.
Miten koira sitten pitäisi hankkia, että välttyisi tulemasta pentutehtailijan tai sarjatuojan petoksen kohteeksi? Yksinkertaisimmillaan sen voisi kiteyttää näin:
käy katsomassa koiraa myyjän luona ainakin kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla nähdään pennun elinympäristö, imettävä emä ja pentuesisarukset. Samalla voidaan tutustua myyjään ja arvioida tilannetta ja ostopäätöstä rauhassa.
Toisen katsomiskerran on hyvä olla muutaman viikon kuluttua samassa paikassa. Koiranpentuun tutustuminen tulisi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen luovutusta. Näin on myös mahdollista perehtyä pentueen yksilöiden luonne-eroihin.
Nykyiset pentutehtailijat ja sarjakuljettajat eivät pysty tällaiseen myyntityöhön, jossa ostajaa odotetaan viikkoja, näytetään avoimesti kasvatusolosuhteet ja opastetaan ostajaa pennun kasvatuksessa myös tulevaisuudessa. Pentutehtailijat ilmoittavat koirat myyntiin netissä ja niistä tulee päästä eroon heti, käteiskaupalla, mieluummin ilman kauppakirjaa.
Jokaisella koiran ostajalla tulee olla aikaa odotukseen ja motivaatiota nähdä riittävästi vaivaa jo ostopäätöksen ja ostovaiheen aikana varmistuakseen paitsi omasta kyvystään ottaa vastuu koiran hyvinvoinnista myös pennun luonteesta ja myyjän toiminnan eettisyydestä.
Ostopäätös on valinta, jolla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Sari Haikka
läänineläinlääkäri
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
*Tekstistä on poistettu 2.11.2021 lause koiran luovutusiästä.*