Kuulin eilen erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin tv:stä samoja ohjelmia. Niinpä.
Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta kaikki eivät ole siitä palautuneet eivätkä huolet ja haasteet nuorten tieltä ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa ja varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa.
Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä.
Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, mikä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli?
Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ykkösluokkalaisen koululaisen repusta saattaa löytyä puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden ihmislasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen ja kestäviä ratkaisuja löytäen?
Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä
Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteissa vaikuttavaa toimintaa.
Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on arvo, jakamaton, kaikin tavoin.
Tähän tarvitaan meitä kaikkia, sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt. Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa perustamme yhteistyön tueksi foorumin, joka tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyyden ja kokoaa yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Tämä Radanvarsifoorumi käynnistyy Järvenpäässä kevättalvella 2024, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa muuallekin radanvarren kuntiin. Me toimimme, toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.
johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
