Kirjoittaja kohtaa työssään väkivaltatyön asiantuntijana ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja pitää ilmiön ehkäisemistä tärkeänä asiana. Kirjoituksessa käsitellään erityisesti ikääntyneiden naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa.
Ikääntyneiden naisten kokema parisuhdeväkivalta on sosiaalinen ongelma ja laaja-alainen ilmiö, joka tuottaa naisille monimuotoista kärsimystä. Ilmiöstä ja sen yleisyydestä on vähän tutkimustietoa, eikä Suomessa tilastoida systemaattisesti ikääntyneiden väkivaltakokemuksia. Prevence Study of Abuse and Violece Against Older Women (2011) kartoitti viidestä eri Euroopan maasta 60–97-vuotiaiden naisten kokemaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä viimeisen 12 kuukauden ajalta. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 2880 naista. Tulosten mukaan suomalaisista 60–97-vuotiaista naisista 25 prosenttia oli kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua. Väkivalta oli ollut 14 prosentilla monimuotoista, mutta harvinaista ja kuudella prosentilla monimuotoista ja yleistä. (Luoma ym. 2011, 7, 28.)
Ikääntyneiden naisten kokema väkivalta näyttäytyy edellisen tutkimuksen perusteella huolestuttavan yleisenä ilmiönä. Väestön vanhetessa ja ikääntyneiden määrän kasvaessa yhteiskunnan tulisi puuttua ilmiöön tehokkaammin ja suojella naisia määrätietoisemmin parisuhteessa tapahtuvalta väkivallalta.
Monimuotoinen väkivalta
Ikääntyneiden kaltoinkohtelulla tarkoitetaan laiminlyöntiä, fyysistä, seksuaali-, henkistä, emotionaalista, taloudellista ja rakenteellista väkivaltaa. Laiminlyönti sisältää perustarpeiden ja hoidon ohittamisen, fyysinen väkivalta konkreettisia väkivallantekoja ja seksuaaliväkivalta seksuaalissävytteisiä tai fyysisiä seksuaalisuutta loukkaavia toimia. Henkinen ja emotionaalinen väkivalta tapahtuu verbaalisella tasolla, taloudellinen väkivalta taloudellisena hyväksikäyttönä tai omaisuuden kontrollointina, ja rakenteellinen väkivalta ikäsyrjintänä sekä negatiivisina ja stereotyyppisinä asenteina ikääntyneitä kohtaan. Kaltoinkohtelua voi harjoittaa myös omatoimisesti tilanteissa, joissa henkilö ei kykene heikentyneen toimintakykynsä vuoksi huolehtimaan itsestään. (Lehtonen & Perttu 1999, 106–107; Hirsch 2003, 170–172; Brozowski & Hall 2010, 1184; Roberto & McCann 2018, 1.)
Parisuhdeväkivallalla tarkoitetaan tässä blogikirjoituksessa käyttäytymismallia, jonka kautta mies pakottaa, kontrolloi, hallitsee ja nöyryyttää naista (Hamby & Koss 2003, 4). Vaikka väkivaltaa ja uhkailua harjoittavat yksittäiset miehet ja väkivallan kohteena on nainen, on parisuhdeväkivalta samanaikaisesti ilmiö, jota tarkastellaan ja määritellään julkisuudessa, viranomaistyöskentelyssä ja lainsäädännössä. Tämän vuoksi parisuhdeväkivallalla voidaan tulkita olevan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kehys. (Keskinen 2005, 16.)
Ikääntyneiden naisten kokemalla parisuhdeväkivallalla on omia tunnusmerkkejä ja vakavia seurauksia, eikä parisuhteen päättäminen ole yksinkertaista
Ikääntyneiden naisten kokemalla parisuhdeväkivallalla on omanlaisia tunnusmerkkejä. Tunnusmerkit liittyvät muun muassa parisuhdeväkivallan ja väkivallan dynamiikan piirteisiin. Useiden altistavien tekijöiden esiintyminen yhdessä lisää ikääntyneiden naisten riskiä joutua väkivallaksi kohteeksi. Parisuhteissaan naisilla on tilastollisesti kolminkertainen mahdollisuus joutua miestä todennäköisemmin fyysisen ja seksuaaliväkivallan uhriksi. Naisilla altistavina tekijöinä toimivat sukupuoli, haavoittuvaisuus, valtaan ja hallintaan liittyvät tekijät, pieni sosiaalinen verkosto, stressi, hoitotaakka, puolisoiden keskinäinen riippuvuus sekä aiemmat väkivaltakokemukset. Väkivallan riskiä nostavat edelleen fyysiset terveysrajoitteet, leskeys ja naimattomuus, kun taas avioliitto, riittävä tulotaso ja sosiaaliset suhteet toimivat väkivallalta suojaavina tekijöinä. (Spangler & Brandl 2007, 323–325; Cohen, Levin, Gagin & Friedman 2007, 1229; Brozowski & Hall 2010, 1186; 1194–1195; Tetterton & Farnsworth 2011, 2938; Roberto & McCann 2018, 10–11.)
Koska väkivaltaisessa parisuhteessa korostuu puolisoiden välinen tarvitsevuus ja riippuvuus sekä naisen vahingoittaminen, hallitseminen ja alistaminen, saavat naisten kokemukset väkivaltaisessa parisuhteessa erilaisen merkityksen luottamuksen, tasa-arvon toteutumisen, itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden näkökulmasta (Nilosaari 2019, 87).
Ikääntyneiden naisten kokeman parisuhdeväkivallan seuraukset ovat vakavia. Väkivaltakokemuksilla ja sairastuvuudella on todettu olevan selkeä yhteys, ja väkivalta lisää naisten kuolleisuusriskiä. Väkivalta alentaa naisilla yleistä terveydentilaa ja aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja somaattisia oireita, esimeriksi post-traumaattista stressiä, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, itsetuhoisuutta, kroonista kipua, masennusta, päänsärkyä, allergioita ja vatsavaivoja. Tämän vuoksi väkivaltaa kokeneet naiset käyttävät tavallista enemmän terveydenhoitopalveluita. Osa naisista ei tunnista kokemaansa väkivaltaa, tai he eivät halua kertoa kokemuksistaan. Naiset syyllistävät itseään ja pyrkivät selittämään puolisonsa väkivaltaista käyttäytymistä esimerkiksi terveydellisten haasteiden kautta. (Cohen, Levin, Gagin & Friedman 2007, 1229; Tetterton & Fransworth 2011, 2929; Yunus, Hairi & Choo 2017, 200, 207–209; Kilbane & Spira 2018, 168.)
Ikääntyneiden naisten väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyy kiinteästi puolisoiden keskinäinen riippuvuuden ja haavoittuvuuden monimutkainen yhdistelmä ja ihmisten luonnollinen ikääntymisprosessi. Tämän vuoksi keskinäinen riippuvuus, fyysiset vammat ja avun tarve voivat vaikeuttaa naisilla väkivaltaisen suhteen päättämistä. Yhteisasuminen, yhteistalous, mielenterveyteen liittyvät haasteet, persoonallisuuden piirteet, päihteiden käyttö ja naisen pelko puolison kostosta ovat tekijöitä, jotka sitovat puolisoita toisiinsa. Naisten kokema yksinäisyys ja yksinäisyyteen kiinnittyvä negatiivinen merkitys voivat sitoutua naisissa heidän kokemaansa kärsimykseen ja olemassaoloon liittyviin pelkoihin. Edellä kuvatut tekijät voivat kääntyä uhaksi naista itseään vastaan ja tuottaa sosiaalista eristäytymistä. Ilmiöön liittyy lisäksi sosiokulttuurisia, ympäristöön ja perhekulttuuriin sisältyviä ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi ikääntyneiden asuinolosuhteisiin, perheenjäsenten välisiin suhteisiin sekä avun hakemisen ja sen vastaanottamisen valmiuteen liittyvät tekijät. (Mysuk, Westendrop & Lindenberg 2015, 3039, 3053-3054; Band-Winterstein, Eisikovits & Koren 2010, 461, 463; Kilbane & Spira 2018, 168–169.)
Turvallinen ja arvokas vanhuus vaatii toimia yhteiskunnalta väkivallan ehkäisemiseksi
Ikääntyneiden naisten kokema väkivalta parisuhteessa on vakava ilmiö, joka vaatii puuttumista mikrotasolla tapahtuvien toimien lisäksi rakenteellisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Vain siten naisten suojaaminen väkivallalta on riittävän tehokasta ja naisilla olisi paremmat edellytykset turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.
Yhteiskunnan sallivat asenteet väkivaltaa kohtaan ja ikääntyneiden kokema ikäsyrjintä edesauttavat väkivaltaan puuttumattomuutta, jotka puolestaan ovat osa väkivaltailmiön rakenteellista ongelmaa. Palvelujärjestelmässä yksilön vastuun ja omaishoitajuuden korostaminen, avun saamisen hitaus sekä avun oikea-aikaisuuden viivästyminen mahdollistavat väkivallan jatkumisen, eikä naisten kokemusten mukaan konkreettista ja oikea-aikaista apua ole aina tarjolla (Nilosaari 2019, 83–84).
Määrätietoinen puuttuminen parisuhdeväkivaltaan viestittäisi ikääntyneille naisille siitä, että heidän hyvinvointinsa sekä turvallisten asuinolosuhteiden takaaminen ovat meille kaikille tärkeitä asioita. Tällainen toimintatapa sisältyy aitoon välittämiseen.
Kirjoittajat:
Eveliina Nilosaari
väkivaltatyön asiantuntija (YTM)
Oulun ensi- ja turvakoti ry, Tukikeskus Varjo
Raija Fors
ylitarkastaja
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
[email protected]
MiePäVäki-työryhmä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki). Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.
Katso edelliset kirjoitukset:
-
Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää? (3.5.2021)
-
Ennaltaehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö on kannattavaa (30.6.2021)
Lähteet:
Band-Winterstein, Tova & Eisikovits, Zvi & Koren, Chaya 2010: Between Remembering and Forgetting. The Experience of Forgiveness among Older Abused Women. Qualitative Social Work 10 (4), 451–466.
Brozowski, Kari & Hall, David R 2010: Physical and Sexual Abuse of Elders in Canada. Journal of Interpersonal Violence 25 (7), 1183–1199.
Cohen, Miri & Levin, Sarah Halevy & Gagin, Roni & Friedman, Gideon 2007: Elder Abuse: Disparities Between Older People’s Disclosure of Abuse, Evident Signs of Abuse, and High Risk Abuse. JAGS 55, 1124–1230.
Hamby, Sherry L. & Koss Mary P. 2003: Violence Against Women: Risk Factors, Consequences, and Prevalence. Teoksessa Liebschutz, Jane M. & Frayne, Susan M. & Saxe, Glenn N., (toim.). Violence Against Women. American College Physicians. Philadelphia, 3–38.
Hirsch, Calvin H. 2003: Mistreatment of Older Women. Teoksessa Liebschutz, Jane M. & Frayne, Susan M. & Saxe, Glenn N. (toim.): Violence Against Women. A Physician´s Guide to Identification and Management. American College of Physicians. Philadelphia, 169–190.
Keskinen, Suvi 2005: Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat. Sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt. Tampere University Press. Tampere.
Kilbane, Teresa & Spira, Marcia 2018: Domestic Violence or Elder Abuse? Why it Matters for Older Women. Families in Society 91 (2), 165–170. First Published 3.3.2018.
Lehtonen, Anja & Perttu, Sirkka 1999: Naisiin kohdistuva väkivalta. Tammer-Paino Oy. Tampere.
Luoma, Minna-Liisa & Koivusilta, Mira & Lang, Gert & Enzenhofer, Edith & De Donder, Liesbeth & Verté, Dominique & Reingarde, Jolanta & Tamutiene, Ilona & Ferreira- Alves, José & Santos, Ana J. & Penhale, Bridget 2011: Prevalence Study of Abuse and Violence against Older Women. Results of a Multi-cultural Survey in Austria, Belgium, Finland, Lithuania, and Portugal. (European Report of the AVOW Project). National Institute for Health and Welfare (THL). Finland. https://thl.fi/documents/189940/259311/AVOWEuropeanResearchReport_April2011.pdf. Viitattu 17.8.2021.
Mysyuk, Yuliya & Westendrop, Rudi G. J. & Lindenberg, Jolanda 2015: Perspectives on the Etiology of Violence in Later Life. Journal of Interpersonal Violence 31 (18), 3039–3062.
Nilosaari, Eveliina 2019: Seksuaalinen kaltoinkohtelu ikääntyneiden naisten parisuhteissa. Pro gradu -tutkielma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64064/Nilosaari.Eveliina.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 17.8.2021.
Roberto, Karen A. & McCann, Brandy Renee 2018: Violence and Abuse in Rural Older Women´s Lives: A Life Course Perspective. Journal of Interpersonal Violence. First Published 15.2.2018, 1–23.
Spangler, Deb & Brandl, Bonnie 2007: Abuse in Later Life: Power and Control Dynamics and a Victim-Centered Response. Journal of the American Psychiatric Nurses Association. 12 (6), 322–332.
Tetterton, Summer & Farnsworth Elizabeth 2011: Older Women and Intimate Partner Violence: Effective Interventions. Journal of Interpersonal Violence 26 (14), 2929–2942. First Publisher 13.12.2010.
Yunus, Raudah & Hairi, Noran Naqiah & Choo, Wan Yuen 2017: Consequences of Elder Abuse and Neglect: A Systematic Rewiew of Observational Studies. Trauma, Violence & Abuse 20 (2), 197–213.
Hyvä mielenterveys on tärkeä voimavara niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Se tukee tasapainoista elämää ja luo edellytyksiä toimia erilaisissa yhteisöissä. WHO (2014) onkin määritellyt mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä, selviytyy normaaleista elämään kuuluvista paineista, sekä pystyy työskentelemään tuloksia tuottavasti ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.
Mielenterveys on yhteydessä fyysiseen terveyteen ja toimii välttämättömänä yleisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn perustana. Mielenterveyteen vaikuttavat sosiaaliset, biologiset, taloudelliset sekä ympäristölliset tekijät. Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että ihmisen psyykkiset voimavarat lisääntyvät suotuisissa olosuhteissa ja vähenevät epäsuotuisissa olosuhteissa.
Väestön fyysinen terveys ja elinajanodote ovat parantuneet, mutta mielenterveyden osalta samansuuntaista kehitystä ei ole havaittavissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laajasti hyvinvointia ja terveyttä kartoittavassa FinSote2020-kyselytutkimuksessa ilmenee, että ihmisten kokemus omasta psyykkisestä kuormittuneisuudesta on lisääntynyt. Myös aiemmat tutkimukset ja erilaiset indikaattorit osoittavat, että mielenterveysongelmista kärsiviä on kaikissa ikäryhmissä ja mielenterveysongelmiin kaivataan apua.
Tilanne Pohjois-Pohjanmaalla
Pohjois-Pohjanmaalla ikävakioitu THL:n mielenterveysindeksi on maan suurin ja mielenterveyshäiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Mielenterveyden ongelmat koskettavat myös nuoria. Pohjois-Pohjanmaalla on maan eniten mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saavia 18-24-vuotiaita. Mielenterveysongelmien yleisyydestä kertoo se, että lähes 20 %:lla suomalaisista on jokin mielenterveyden häiriö. (OECD/EU, IHME 2018). Lisäksi suomalaisilla on lähes 50 % elinikäinen riski sairastua mihin tahansa psyykkiseen sairauteen (Kessler ym. 2007, Suvisaari ym. 2009). Mielenterveysongelmiin kytkeytyy usein myös päihde- tai muita riippuvuuksia. Aikuisista noin 30 % ylittää alkoholin ongelmakäytön rajat (Sotkanet, 2018) ja noin 3 %:lla suomalaisista on rahapeliongelma (Cantell ym. 2019).
Mielenterveyden häiriöistä aiheutuu inhimillisen kärsimyksen lisäksi taloudellisia kustannuksia. Mielenterveysongelmien taloudelliset vaikutukset muodostuvat toisaalta mielenterveysongelmien aiheuttamista kustannuksista julkiselle sektorille ja toisaalta mielenterveyden vaikutuksesta työn tuottavuuteen. Suomessa mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannusten on arvioitu olevan n. 3 prosenttia bruttokansantuotteesta (Gustavsson et al. 2011, OECD 2015). Mieli ry:n (2021) mukaan sijoittamisen organisaatio- ja yksilötason työhyvinvointiin sekä mielenterveyden edistämiseen on arvioitu tuottavan yhden vuoden aikana jopa 13 kertaisen taloudellisen hyödyn. Lasten mielenterveyden edistämisen näkökulmasta vanhemmuutta tukevat ohjelmat maksavat itsensä takaisin jopa kymmenkertaisesti.
Pohjois-Pohjanmaalla huono-osaisuuden vuosittaiset kustannukset ovat 152,7 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 371 euroa asukasta kohden. Neljäsosa kustannuksista koostuu lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannuksista ja toinen neljäsosa psykiatrian laitoshoidon kustannuksista. Viidesosa kustannuksista koostuu kunnan osarahoittamasta työmarkkinatuesta. Tämä antaa viitteitä myös siitä, millaisiin ennaltaehkäiseviin toimiin kannattaa kiinnittää huomiota mielenterveyden osalta.
Mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy
Väestön hyvää mielenterveyttä voidaan edistää ja mielenterveyden häiriöitä ennaltaehkäistä monin eri tavoin. Näkökulmat mielenterveyden edistämisessä sekä mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyssä eroavat hieman toisistaan. Mielenterveyden edistämisessä keskitytään voimavaroihin, kun puolestaan ennaltaehkäisyssä keskiössä ovat riskitekijät ja niiden pohjalta toimiminen (WHO 2004). Käytännössä mielenterveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn erottaminen toisistaan on haastavaa ja useissa mielenterveyteen liittyvissä hankkeissa on molempia piirteitä. Promootiota eli mielenterveyden edistämistä on mahdollista suunnata koko väestöön (esim. tiedotuskampanja), mutta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kohdennetaan pääsääntöisesti riskiryhmiin (Mrazek & Haggerty 1994, Laajasalo & Pirkola 2012). Esimerkiksi sairastumisalttiutta voidaan pyrkiä vähentämään vaikuttamalla suojaaviin ja riskitekijöihin niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla. Kansallisen Mielenterveysstrategian mukaisesti yksilön mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi turvallisuuden tunne, itseluottamus, myönteinen minäkuva, ystävien ja perheen tuki sekä positiivinen varhainen vuorovaikutus.
Hyvä mielenterveys ja hyvinvointi ovat yhteydessä elämämme kannalta keskeisiin ympäristöihin kuten työpaikkoihin ja kouluihin. Mielenterveyden edistämistä tapahtuu juuri näissä arkielämän kannalta keskeisissä paikoissa huomattavasti enemmän kuin terveydenhuollon saralla. Vaikuttavaa mielenterveyden edistämistä ja ennaltaehkäisyä tehdään siten monialaisesti. Tärkeää on myös ymmärtää, että mielenterveyteen liittyviä tietoja ja taitoja on mahdollista oppia koko elämän ajan ja niitä voidaan arkiympäristöissä vahvistaa erilaisin menetelmin. Pohjois-Pohjanmaalla mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn (MiePäVäki) -verkosto on laatinut kuntien monialaisen mielenterveyden edistämisen ja ennaltaehkäisevän työn tueksi tukipaketin sekä valinnut hyviä käytäntöjä sote-keskusten ja kuntien toiminnan tueksi.
Linkki tukipakettiin:
https://www.ppshp.fi/dokumentit/Koulutusmateriaali%20sislttyyppi/Miep%c3%a4v%c3%a4ki%20tukipaketti.pdf
Janika Harju, hyte-asiantuntija, POPsote-hanke, Hyte-osahanke
Terttu Piippo, hyte-asiantuntija, POPsote-hanke, Hyte-osahanke
Raija Fors, ylitarkastaja, PSAVI
MiePäVäki-työryhmä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki). Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.
Katso edelliset kirjoitukset:
Mielenterveyteen liittyy resilienssi, joka on kiehtova ja moniulotteinen ilmiö. Ilmiön ymmärtäminen on noussut tärkeäksi koronapandemian aikana.
Tarkastelemme kirjoituksessamme resilienssiä yksilön näkökulmasta. Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, jota toisilla on enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät monista vaikeista vastoinkäymisistä, joillekin pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa. Voimme tunnistaa ainakin ikääntyneissä resilienttejä ihmisissä. Voidaan havaita, että resilientit ihmisen käyvät läpi vaikeuksiaan tekemällä näkyväksi läheisilleen ja itselleen. He luottavat siihen, että elämä kantaa. Ihmisen resilienssi muovautuu samalla tavoin koko eliniän ajan kuten mielenterveys. Sitä voi vahvistaa myönteisellä toiminnalla, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee sopeutumista haastavissa olosuhteissa. Resilienssi kasvaa iän myötä, kun ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla useimpia jatkuvasti toistuvia vastoinkäymisiä on helpompi käsitellä. Siten resilienssin syntyminen on mielenterveyden edistämistä.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston koordinoima Miepäväki-verkosto on laatinut kunnille tukipaketin, jota tämä blogi kirjoitus täydentää. Lisätietoa tukipaketista on edellisessä blogikirjoituksessamme Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää?.
Miten resilienssi näkyy yksilössä?
Arkikielessä resilienssillä tarkoitetaan ihmisen kykyä ponnahtaa takaisin vaikeuksien jälkeen. Resilienssi on teoria aivojen, mielen ja sielun joustavuudesta, ja se on dynaaminen prosessi vastoinkäymisistä selviytymiseen nopeasti ja mahdollisimman pienin vaurioin ja kustannuksin.
Yksilön resilienssi voidaan nähdä elämänasenteena, jolloin muutoksen ymmärretään olevan osa elämää, ja siten kriisit kuuluvat elämään. Vastoinkäymiset ja vaikeudet sisältävät mahdollisuuden oppia (ns. muutosjoustavuuden taito). Resilienssin vahvistamisessa tärkeää on oppia ongelmanratkaisutaitoja ja nähdä sekä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Resilienssiin vaikuttaa myös se, onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen traumaa. Myös se vaikuttaa, onko hänellä mahdollisuus turvalliseen suhteeseen trauman jälkeen, jossa hän voi puhua traumastaan ja pystyykö hän saamaan järkeä kokemuksilleen. Resilienssin lähteinä ovat kokemus rakastetuksi tulemisesta, sisäinen vahvuus, sosiaaliset- ja ihmissuhdetaidot.
Vuorovaikutuksessa vastavuoroisuus korostuu, koska resilientit ihmiset saavat ja antavat sosiaalista tukea. Resilienteillä ihmisillä on lapsuudessa ollut hedelmälliset ja emotionaalisesti terveet vanhemmat tai ainakin yksi ihminen, joka on tukenut ja ollut roolimallina. Roolimalli liittyy luottamukseen, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Yksilön näkökulmasta onkin tärkeä, että hänen elämässään on roolimalleina resilienttejä ihmisiä. Lisäksi lapsena saatu rohkaisu ja tuki kantavat ihmisen elämässä ja tuottavat pärjäämistä.
Myönteisellä ajattelulla on merkitystä
Yksilötasolla resilienssi on myös yhteydessä realistiseen optimismiin. Realistinen optimismi pitää sisällään tulevaisuusorientaation ja luottamuksen siihen, että asiat järjestyvät. Optimistiset ihmiset lisäävät kykyä ajatella optimistisesti vaikeassa tilanteessa negatiivisen ajattelun sijaan. He selviytyvät stressin kanssa aktivoimalla strategioita ratkaista ongelma. Tärkeää heille on positiivinen odotus. Lisäksi optimistiset ihmiset kertovat elämänsä olevan merkityksellistä. Optimistisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan parempi fyysinen ja psyykkinen terveys. Resilientit ihmiset tiedostavat myös oikean ja väärän. Anteeksi antaminen on tärkeää resilienssin tunteen saavuttamisessa.
Aivojen toiminta ja aivojen joustavuus ovat myös merkityksellisiä optimismin näkökulmasta. Aivokuoren etuotsalohkolla on merkitystä optimismiin. Optimismi aktivoi erityisesti vasemman puolen etuotsalohkoa: esimerkiksi masentuneella ihmisellä kyseinen otsalohko on vähemmän aktiivinen. Sama otsalohko on merkittävä oppimisessa, eli ihminen voi siten rakentaa optimismia ja oppia optimistista ajattelua. Mantelitumakkeella on myös tehtävä optimismin kanssa, koska sen avulla olemme kyvykkäitä kokemaan myönteisiä tunteita. Optimistisen henkilön ajattelussa korostuu, että tapahtuma on tapahtunut, mutta tulevaisuudessa käy toisin. Pessimistinen suhtautuminen taas sisältää lausahduksia ”aina mulle käy niin”, ”en koskaan...”. Tietoinen työskentely optimismin suuntaan on siten resilienssin vahvistamista.
Voimme oppia seuraavaa kriisiä varten
Resilienssin näkökulmasta koronapandemian ajasta oppiminen on tärkeää, ja oppimisen hyödyntäminen on olennaista seuraavassa kriisissä. Oppiminen vahvistaa resilienssiä tulevaisuuteen. Tärkeää on, että jokaisella – erityisesti lapsella ja nuorella – on yksi ihminen, joka hoivaa ja johon luottaa. Lisäksi tiedämme, että mieli ja aivot ovat joustavat, mikä luo toivoa jokaiselle erilaisiin tilanteisiin.
Lähteet ovat saatavissa kirjoittajilta:
Raija Fors
ylitarkastaja
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
p. 0295 017 559
[email protected]
Päivi Vuokila-Oikkonen
asiantuntija, TKI, TtT, työelämän kehittäjä -muutos valmentaja – työnohjaaja
p. 0408297670
[email protected]
twitter: @paivivo
LinkedIn: linkedin.com/in/paivi-vuokila-oikkonen
MiePäVäki-työryhmä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki). Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.
Katso edelliset kirjoitukset:
- Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää? (3.5.2021)
Hyvä mielenterveys lisää kuntalaisten elämänlaatua, hyvinvointia ja kunnan taloudellista tuottavuutta. Siksi on tärkeää, että kunnissa otetaan mielenterveys yhdeksi strategiseksi painopisteeksi.
Jo ennen koronaa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa mielenterveyden ongelmia oli paljon, osin enemmän kuin muualla Suomessa. Ja tuskin ongelmat ovat siitä vähentyneet, päinvastoin. Tiedämme lisäksi, että monen masennuksen ja ahdistuksen taustalla on päihdeongelmaa tai lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Ajatuskin näistä kaikista ongelmista alkaa ahdistaa.
Hyvä mielenterveys kunnan strategiseksi painopisteeksi
Kuntalain mukaan kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen on kunnan perustehtävä. Terveydenhuoltolaissa niistä määritellään laajemmin. Mielenterveyden edistäminen, ehkäisevä päihdetyö sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy (MiePäVäki) ovat osa tätä tehtävää. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?
Katselen lankojen sekamelskaa käsityökorissani, jossa eri väriset ja paksuiset langat ovat sikin sokin sekaisin puikkojen ja virkkuukoukkujen kanssa yhdessä myttyrässä. Yhdestä langasta kun nykäisee, kiristyy myttyrä toisesta kohtaa. Sukkapuikko haraa vastaan. Miten niistä saisi neulottua vaikka kauniin kirjoneuleisen villapaidan, jossa jokaisella langalla ja puikolla on oma tehtävänsä ja yhteinen päämäärä?
Ensin minun täytyy selvittää tuo lankojen sekamelska. Kuten noita lankojakin, mielen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja toimijoita on paljon. Yhdessä meillä on mahdollisuus tavoitella yhteistä päämäärää, kuntalaisten hyvää mielenterveyttä. Siksi on tärkeää, että kunnissa otetaan mielenterveys yhdeksi strategiseksi painopisteeksi. Hyvä mielenterveys on osa kuntalaisten arkea. Kunnan toimijoiden onkin hyvä ottaa ”langat” käsiinsä ja tehdä niistä toimiva kokonaisuus.
Katso lyhyt MiePäVäki-tiiseri YouTubesta
Mitä mielenterveyden edistäminen tarkoittaa?
WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä sekä kohtaamaan ja selviytymään elämään kuuluvien normaalien haasteiden kanssa sekä kykenee työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Elämässä tulee vastaan kriisejä, jolloin meillä kaikilla on hyvä olla valmiuksia kohdata ja myös sopeutua niihin. Näistä ja monista muista mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintamalleista tukipaketissa on esimerkkejä eri ikäisille ja eri toimijoille. Tavoitteellinen ja tuloksekas toiminta edellyttävät myös poikkihallinnollista yhteistyötä: kysymistä, varhaista puuttumista, asiakas- ja palveluohjausta, tukea ja matalan kynnyksen palveluja.
MiePäVäki-tukipaketti ovat eräänlainen ”buffet”, josta kunnat voivat poimia omiin tarpeisiinsa sopivat asiat. Tukipaketissa luodaan ensin katsaus kunnan nykytilanteeseen ja esitetään nykytilan arviointia varten eri mittareita, palvelujärjestelmistä saatavaa tietoa ja kokemustietoa, joiden avulla MiePäVäki-tilannekuva voidaan luoda. Näistä kunta valitsee sitten toiminnan painopisteet ja kehittämiskohteet. Tukipaketti sisältää tämän jälkeen tsekkauslistoja, joiden avulla kunnassa voidaan arvioida mitä toimenpiteitä kunnassa jo nyt tehdään asioiden edistämiseksi ja mitkä asiat vaativat kehittämistä. Lisäksi tukipaketissa on erilaisia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä, joita kunta voi ottaa käyttöönsä toimintansa tueksi.
Apua ja tukea varhaisessa vaiheessa
Ongelmien ehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä. Siinä säästyy monta inhimillistä murhetta ja myös työ- ja toimintakyky säilyvät. Tarvitsemme kuitenkin myös vaativampaa hoitoa. Hyvän hoidon avulla mielenterveysongelmista kärsivä voi elää hyvää arkea. Kaikki tämä vaikuttaa myös lapsiimme ja nuoriimme. Hyvät kasvuolot takaavat hyvät edellytykset tasapainoiselle elämälle ja kriisienkin kohdatessa selviämme niistä paremmin.
MiePäVäki-työryhmä
MiePäVäki-tukipaketin on koonnut Pohjois-Suomen aluehallintoviraston koordinoima Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmä. Tukipaketin tavoitteena on tukea kuntien hyvinvointijohtamista, hyvinvointityötä ja toimijoiden välistä yhteistyötä. Toiminta on osa Pohjois-Pohjanmaan ihmislähtöistä hyvinvointiyhteistyötä ja mukana on myös Kainuu. Työryhmässä ovat mukana PPSHP, Kainuun sote, Diak, OAMK, KAMK, Kaol, Ehyt ry, Hyvän Mielen Talo, Oulun Ensi ja Turvakoti ry, Oulun Kriisikeskus, Oulun seurakunta, kuntien edustajia, POPsote-hanke-edustajia ja aluehallintoviraston edustajia.
Toiveemme on, että hyvä mielenterveys on osa kuntalaisten arkea. Hyvä mielenterveys lisää arjen turvallisuutta ja ehkäisee päihdehaittoja sekä lähisuhde- ja perheväkivaltaa.
Kirjoittaja:
Raija Fors, ylitarkastaja
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto