Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”, ja kysymykset pohjautuvat kirjastolain pykäliin 2 ja 6. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. 18–34-vuotiaita vastaajista oli 255. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Nuoret aikuiset äänestäjinä​​​​​​

18–34-vuotiaista äänesti kesän 2021 kuntavaaleissa noin 34%. Kyselyyn vastanneista tuossa ikäryhmässä ilmoitti äänestäneensä 62%, joten vastanneet olivat aktiivisempia kuin ikäisensä keskimäärin.
Vastauksista ilmeni riippuvuus lukemisen useuden ja äänestämisen kanssa. Mitä useammin luki, sen todennäköisemmin äänesti. Ja mitä useammin käytti kirjastoa, sitä todennäköisemmin äänesti.

Tiedon saatavuus ja käyttö

Nuoret aikuiset ja vanhemmat ikäpolvet ovat yksimielisiä siitä, että kirjastossa tulisi olla saatavilla tietoa paikallisista ja valtakunnallisista ajankohtaisista asioista. Yli 80 % vastaajista pitää tätä tärkeänä, mutta vain 35 % kokee näin tapahtuneen.

Tietopalvelun, tiedonhankinnan ohjauksen ja monipuolisen lukutaidon tarjonta

Nuoret aikuiset eivät pidä kirjastoa yhtä saavutettavana matalan kynnyksen paikkana kuin vanhemmat. Nuoret antavat heikomman arvosanan ”perinteisistä” kirjaston palveluista, kuten painetuista aineistoista, neuvonnasta sekä ajantasaisesta ja luotettavasta tiedosta.

Saavutettavuuden suhteen näkemysero on mielenkiintoinen. Perinteisesti saavutettavuudella on tarkoitettu keskeistä sijaintia ja laajoja aukioloaikoja, mutta mieltävätkö nuoret termin samalla tavalla? Mitä jos saavutettavuus heidän mielestään on sitä, että palvelun saa älypuhelimeen tai tilattua kotiovelle? Onko kynnys korkea, jos palvelutarjonta ei houkuttele? Tai ei tule kohdatuksi yksilönä?

Yllättäen nuoret aikuiset kokevat saaneensa tietotekniikan käyttöön enemmän apua kirjastosta kuin vanhemmat. Samoin tiedon etsinnässä internetistä ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa nuoret kokevat tulleensa autetuiksi useammin. He myös tuntevat näissä asioissa jääneensä useammin ilman apua kuin vanhemmat sukupolvet. Tulos osoittaa vääräksi sen olettamuksen, että nuoret ovat diginatiiveja, joiden netinkäyttö on hyvällä tasolla, eikä heitä kannata siinä opettaa. Tulosta voi tulkita myös niin, että nuoret ovat kasvaneet siihen, että tulee olla mediakriittinen, eikä eletä enää yhden virallisen totuuden mukaan. He tiedostavat uudenlaiset osaamistarpeet digitaalisten medioiden kuluttajina.

Kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana

Nuorista vain viidennes etsii yhteiskunnallista tietoa kirjaston painetuista aineistoista. Netin uutissivustot ovat ylivoimaisesti käytetyin kanava, joiden jälkeen tulevat viranomaisten tiedotukset, sosiaalinen media, radio ja televisio ja itse hankitut lehdet ja kirjat.

Kirjasto yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä

Nuoret aikuiset kokevat vanhempia useammin, että he ovat oppineet uusia asioita kirjaston avulla. He tunnistavat oppineensa käyttämään tietotekniikkaa kirjastossa useammin kuin vanhemmat, ja samoin arvioidaan kirjaston aikaansaama aktivoituminen paikallisessa vaikuttamisessa. Kaikista vastaajista yli 80 % pitää vähintään melko tärkeänä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta.

Kirjasto sananvapauden edistäjänä

Kyselyyn vastanneiden mielestä kirjasto edistää parhaiten sananvapautta tarjoamalla tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja opiskeluun. Sananvapauteen liittyy siis julkinen tila, joka mahdollistaa omaehtoisen tekemisen.

Väittämään ”Kirjasto tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet hyödyntää tietoa ja ideoita” nuoret aikuiset suhtautuvat huomattavasti epäilevämmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Jälleen tullaan siis samaan problematiikkaan kuin aikaisemmin saavutettavuuden ja matalan kynnyksen kielteisissä vastauksissa. ”Samaa kaikille” -ajattelu ei näytä olevan nuorten mieleen.

Marja Peltola Tampereen yliopistosta kirjoittaa ”Nuorisotyön piirissä ajateltiin pitkään, että tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys toteutuvat, kun pidetään ovet auki kaikille ja tarjotaan samoja palveluja kaikille. Tämä ”samaa kaikille” -yhdenvertaisuus, vaikka tarkoittaisikin hyvää, perustuu kuitenkin ajatukselle yhden kulttuurin, yhden elämäntavan Suomesta. Kun nuorten toisistaan poikkeavat kokemukset ja tarpeet on ymmärretty yhä paremmin, on käynyt väistämättömäksi myös arvioida uudestaan nuorisotyön totuttuja käytäntöjä. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää kysyä, mitä esimerkiksi rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvat, sateenkaarevat tai vammaiset nuoret tarvitsevat ja haluavat nuorisotyöltä.

Yhdenvertaisuus on erojen huomiointia ja yksilöllistä kohtaamista.
Yllä sanotun voi tiivistää kahdeksi yksinkertaiseksi ohjeeksi:
1) muista, että kaikki eivät ole samalla viivalla, ja
2) kohtaa yksilö ja kuuntele häntä.”

Kirjasto yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä

Nuoret aikuiset pitävät kautta linjan kirjastojen tilaisuuksia tärkeämpinä kuin vanhemmat sukupolvet. Erityisesti nuoret aikuiset pitävät tärkeinä niitä yhteiskunnallisia tilaisuuksia, joissa voi itse vaikuttaa, osallistua, ottaa kantaa ja saada oma äänensä kuuluviin. He eivät halua olla pelkkä yksipuolisen informaation jakamisen kohde, vaan olla osallisena vuoropuhelussa. Tästä kannattaa kirjastoissa rohkaistua, ja ottaa nuoret mukaan suunnittelemaan tapahtumia ja muuta toimintaa.

Yhteenveto

Nuoret aikuiset eivät välttämättä koe kirjaston perinteistä toimintaa omakseen. Jos kirjasto haluaa vahvistaa nuorten osallisuutta, tulee heidän viestinsä ottaa opiksi:

• ”Samaa kaikille” -ajattelu ei toimi, vaan nuoret tulee kohdata yksilöinä.
• Nuoret eivät halua olla toiminnan kohde, vaan aktiivisia osallistujia. He pitävät myös yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä kirjastossa luontevana.
• Nuoret ovat siten diginatiiveja, että heille luontevaa on käyttää digitaalisia aineistoja painettujen sijaan. Tämä ei sulje pois sitä, että he tarvitsevat myös opastusta tietotekniikan käyttöön ja mediakriittisiä neuvoja.

 

Satu Ihanamäki
kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin aluehallintovirasto

Jag är ordförande i två sektorsövergripande samarbetsgrupper i Södra Finland som arbetar för att främja välbefinnande hos barn och unga samt säkerhet inom bildningsväsendet. Särskilt under det gångna året har en stark oro över hur vi kan trygga barns och ungas välbefinnande efter coronapandemin gjort sig gällande i grupperna.

Undantagsförhållandena har orsakat ångest, otrygghet och ensamhet, vilket syns som längre köer hos dem som erbjuder stödtjänster. Grupperna tog upp underskottet i lärande och den växande ojämlikheten redan före pandemin, och nu verkar coronapandemin ha försämrat situationen särskilt för dem som redan hade det svårt. Hur kan vi bemöta svårigheterna bland barn, unga och familjer? Hur kan vi se till att ingen lämnas ensam?

Samverkan för tidigt ingripande och empatiska tjänster

Vi måste förhindra att problemen som coronapandemin orsakade bland barn och unga fördjupas och fortsätter långt in i framtiden. Förebyggande arbete, tidig identifiering av problem och ingripande i dem har högsta prioritet. När det finns elever med allvarliga psykiska symtom i skolorna måste vi fråga oss om lindriga symtom observeras tillräckligt tidigt. Hur hänvisas barnet eller den unga till vården? Fungerar kommunikationen?

Ett tätt samarbete mellan skolväsendet och hälso- och sjukvården är avgörande för att identifiera problem i ett tidigt skede och för att erbjuda snabba tjänster med låg tröskel på lika villkor. Ungdomar och familjer har olika förutsättningar och resurser för att identifiera problem och för att hitta rätt bland de mångahanda tjänsterna i rätt tid. Att få hjälp snabbt och vård enkelt hör till de vanligaste flaskhalsarna. Även om det är viktigt med långvarigt stöd, behövs det också brådskande vård med låg tröskel. När köerna är långa hinner situationerna utvecklas till kriser. Färska studier visar att även kortvarig vård är till hjälp.

Kommunerna har ett allt större behov av en övergripande helhetssyn på serviceutbudet. Det behövs nya metoder och ett nytt slags kreativt tänkande för att avgöra vad som kan göras annorlunda med nuvarande strukturer och finansiering. Perspektivet måste breddas; överskrida förvaltningsgränser, bygga upp kontakter mellan den offentliga förvaltningen och den privata och tredje sektorn samt församlingarna och andra aktörer, samla alla som arbetar med barn och unga i området och utveckla stödnätverk. Samverkan. Vem ankommer detta på i kommunerna?

När vi utvecklar är det också viktigt att vi reflekterar över hurdana tjänster vi vill skapa. Uppriktigt bemötande och empatisk service motverkar likgiltighet och hatretorik. Människor borde ses och bemötas helhetsbetonat i all service. Empatisk service utgår från individens behov och utifrån dessa skapar man och erbjuder tjänster. Målet är att klienten är aktiv i sin egen serviceprocess och att klientens egna resurser stöds så att de är tillräckliga även i framtiden. Våra sakkunniga berättar närmare om hur man skapar tjänster som motsvarar behoven i denna bloggtext (på finska).

Barns och ungas välbefinnande påverkas också avsevärt av hur vuxna i deras närhet mår. Det kan också behövas stöd i föräldraskapet. En trygg barndom, närvarande föräldrar och tydliga gränser ger en stabil grund för ett gott liv och en stark självkänsla. Vårt rådgivningsnätverk är unikt och ansvarar på ett föredömligt sätt för att följa upp barnens uppväxt. Vi har också en enorm yrkeskunskap inom småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen, där man möter hela åldersklasser. Kunde denna kompetens utnyttjas för att stödja föräldraskapet?

Regionförvaltningen har ett brett samarbete för att främja barns och ungas välbefinnande

Till regionförvaltningsverkens uppgifter hör bland annat rättsskyddsärenden som gäller elever och barnskydd, utvärdering av basservicens kvalitet samt fortbildning för yrkesutbildade personer som arbetar med barn och unga. Regionförvaltningsverken beviljar också statsunderstöd för bland annat hobbyverksamhet för barn och unga, uppsökande ungdomsarbete och ungdomsverkstäder. Under coronaepidemin har understöd också beviljats för att minska skadorna av epidemin till exempel för att anställa ungdomsarbetare till skolornas pedagogiska gemenskaper.

Regionförvaltningsverken har ett nära samarbete med regionala aktörer inom undervisning, ungdomsarbete, idrott och biblioteksverksamhet samt inom social- och hälsovården. Regionförvaltningsverken har riksomfattande övergripande nätverk och regionala samarbetsorgan där man utbyter information om aktuella fenomen. Samarbetsgrupperna för hälsofrämjande arbete och för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet, som koordineras av Regionförvaltningsverket i Södra Finland, är ett bra exempel på övergripande nätverk. Grupperna består av sakkunniga inom många sektorer som representerar hela området för Regionförvaltningsverket i Södra Finland.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland grundade samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete 2017. Gruppens primära verksamhet riktar in sig på barn och unga. Samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete stöder undervisnings- och kulturväsendets samt social- och hälsovårdens tväradministrativa samarbete för främjande av hälsa och välfärd. Gruppen följer upp forskningsdata om barns och ungas välbefinnande och lyfter fram barns och ungas perspektiv inom regionförvaltningen. Den ger till exempel rekommendationer om barnkonsekvensanalys och följer upp deras genomförande, så att barnens rättigheter beaktas så bra som möjligt i beslutsfattandet.

Samma år inrättade Regionförvaltningsverket i Södra Finland dessutom en samarbetsgrupp för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet och som fungerar som ett regionalt säkerhetsnätverk. Gruppen är en sektorsövergripande sakkunniggrupp som på ett heltäckande sätt representerar landskapen i området. Representanter för räddningsväsendet, polisen och lärarhögskolan deltar också. Gruppen främjar säkerhet och situationsmedvetenhet inom hela bildningsväsendet (småbarnspedagogik, grundläggande utbildning, utbildning på andra stadiet, ungdomsväsende och elevvård) bl.a. genom att ordna utbildningar och kurser, sprida god praxis samt genom att analysera och utnyttja information om säkerhetssituationen inom sitt område. Målet med verksamheten är också att främja regionalt samarbete inom och mellan kommunerna och mellan olika aktörer. Samarbete och ett effektivt informationsutbyte mellan olika aktörer är av stor betydelse när man avväger olika metoder för att främja välbefinnandet hos barn och unga samt hos yrkesutbildade som arbetar i deras närhet.

Merja Ekqvist
Överdirektör, ordförande för Samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete och för Samarbetsgruppen för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Toimin Etelä-Suomen alueella puheenjohtajana kahdessa monialaisessa yhteistyöryhmässä, joiden tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä sivistystoimen turvallisuuden edistäminen. Erityisesti kuluneena vuonna yhteistyöryhmissä on noussut esiin vahva huoli siitä, miten turvaamme lasten ja nuorten hyvinvoinnin koronapandemian jälkeen.

Poikkeusolot ovat luoneet ahdistusta, turvattomuutta ja yksinäisyyttä, mikä näkyy avuntarjoajien palveluiden ruuhkautumisessa. Oppimisvaje ja kiihtyvä eriarvoistuminen ovat olleet ryhmissä esillä jo ennen pandemiaa, ja korona-aika näyttää huonontaneen erityisesti niiden tilannetta, joilla on ollut haasteita jo ennestään. Miten vastaamme lasten, nuorten ja perheiden hätään? Miten varmistamme, että kukaan ei jää yksin?

Yhdessä kohti varhaista puuttumista ja empaattisia palveluja

Koronapandemian aiheuttamien ongelmien syventyminen ja pitkittyminen kauas lasten ja nuorten tulevaisuuteen on estettävä. Ennaltaehkäisevä työ, ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on ykkösasia. Kun kouluissa on oppilaita, jotka ovat psyykkisesti vakavasti oireilevia, havaitaanko lievää oireilua riittävän varhain? Miten tämän jälkeen lapsi tai nuori ohjataan avun pariin? Välittyykö tieto?

Opetustoimen ja terveydenhuollon tiivis yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää varhaisessa ongelmien tunnistamisessa ja nopeiden matalan kynnyksen palveluiden saamisessa yhdenvertaisesti. Nuorilla ja perheillä on erilaiset valmiudet ja resurssit ongelmien tunnistamiseen ja oikeiden sekä oikea-aikaisten palveluiden löytämiseen palveluviidakosta. Monesti pullonkaulaksi muodostuu nopean avun saanti ja suoraviivainen hoitoon pääsy. Vaikka pitkäkestoista tukea tarvitaan, myös kiireelliselle ja matalan kynnyksen hoidolle on paikkansa. Pitkissä jonoissa tilanteet ehtivät kriisiytyä ja tuoreet tutkimukset osoittavat, että lyhyestäkin hoidosta on apua.

Kunnissa tarvitaan entistä enemmän kokonaisvaltaista näkemystä palvelutarjonnasta. Tarvitaan uusia menetelmiä ja uudenlaista luovaa ajattelua, jotta ratkotaan, mitä voidaan tehdä toisin nykyrakenteilla ja rahoituksella. Näkökulmaa pitää laajentaa: ylittää hallinnonrajoja, rakentaa yhteyttä julkisen hallinnon, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä seurakuntien ja muiden toimijoiden kesken, koota yhteen kaikki alueella lasten ja nuorten parissa toimivat ja kehittää tukiverkostoa. Kaikki yhdessä. Kenelle tämä kunnissa kuuluu?

Kehittämistyössä on tärkeää miettiä myös sitä, millaisia palveluja haluamme luoda. Aito kohtaaminen ja empaattiset palvelut ovat vastaisku välinpitämättömyydelle ja vihapuheelle. Ihmiset tulisi kaikissa palveluissa nähdä ja kohdata kokonaisvaltaisesti. Empaattisten palveluiden lähtökohtana on se, mikä ihmisille on tärkeää, ja miten palvelut pitäisi heille tästä näkökulmasta katsoen tuottaa ja tarjota. Tavoitteena on, että asiakas on aktiivinen toimija omassa palveluprosessissaan ja hänen omia voimavarojaan tuetaan niin, että ne kantavat myös tulevaisuudessa. Asiantuntijamme kertovat tarpeisiin vastaavien palveluiden luomisesta tarkemmin tässä blogitekstissä.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin merkittävä vaikutus on myös sillä, miten heitä lähellä olevat aikuiset voivat. Myös vanhemmuus voi tarvita tukea. Turvallinen lapsuus, vanhempien läsnäolo ja rajojen asettaminen luovat vakaan pohjan hyvällä elämälle ja vahvalle itsetunnolle. Neuvolaverkostomme on ainutlaatuinen ja kantaa upeasti vastuuta pienten lasten elämän alun seurannasta. Meillä on myös huikeaa ammattitaitoa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, jossa kohdataan myös koko ikäluokka. Voisiko näitä valjastaa entistä enemmän myös vanhemmuuden tukemiseen?

Aluehallinnossa tehdään laajaa yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi

Aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat muun muassa oppilaiden ja lastensuojelun oikeusturva-asiat, peruspalvelujen laadukkuuden arviointi sekä lasten ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten täydennyskoulutus. Aluehallintovirastot myöntävät myös valtionavustuksia muun muassa lasten ja nuorten harrastamiseen, etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työpajatoimintaan. Korona-aikana avustuksia on myönnetty myös koronan haittojen vähentämiseen esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden palkkaamiseksi osaksi koulujen kasvattajayhteisöjä.

Aluehallintovirastot toimivat tiiviissä yhteistyössä alueiden opetus-, nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimijoiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Aluehallintovirastoilla on valtakunnallisesti kattavia verkostoja ja alueellisia yhteistyöelimiä, joissa ajankohtaisista ilmiöistä vaihdetaan tietoja. Etelä-Suomen aluehallintoviraston koordinoimat hyvinvoinnin edistämisen ja sivistystoimen turvallisuuden edistämisen yhteistyöryhmät ovat laaja-alaisista verkostoista hyvä esimerkki. Ryhmissä toimivat monialaiset asiantuntijajäsenistöt, jotka edustavat kattavasti koko Etelä-Suomen aluehallintoviraston aluetta.

Hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöryhmän Etelä-Suomen aluehallintovirasto perusti vuonna 2017 ja sen toiminnan kärjeksi valittiin lapset ja nuoret. Hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöryhmä tukee opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon poikkihallinnollista yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ryhmä seuraa lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvää tutkimustietoa ja pitää esillä lasten ja nuorten näkökulmaa aluehallinnossa. Se esimerkiksi antaa suosituksia lapsivaikutusten arviointiin ja seuraa niiden toteutumista, jotta lasten oikeudet huomioidaan päätöksenteossa mahdollisimman hyvin.

Samana vuonna Etelä-Suomen aluehallintovirasto perusti lisäksi sivistystoimen turvallisuutta edistävän yhteistyöryhmän, joka toimii alueellisena turvallisuusverkostona. Se on monialainen asiantuntijaryhmä, joka edustaa kattavasti alueen maakuntia. Mukana on myös pelastustoimen, poliisin ja opettajakorkeakoulun edustajat. Ryhmä edistää koko sivistystoimen (varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus, nuorisotoimi ja oppilashuolto) turvallisuutta ja tilannetietoisuutta mm. järjestämällä koulutustilaisuuksia, levittämällä hyviä käytäntöjä sekä analysoimalla ja hyödyntämällä turvallisuustilanteeseen liittyviä tietoja alueellaan. Toiminnan tavoitteena on myös edistää kuntien sisäistä, kuntien välistä ja eri toimijoiden välistä alueellista yhteistyötä. Yhteistyö ja tehokas tiedonkulku eri toimijoiden välillä ovat tärkeässä asemassa, kun pohditaan keinoja lasten ja nuorten sekä heitä lähellä työskentelevien ammattilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Merja Ekqvist
Ylijohtaja, Hyvinvoinnin edistämisen ja Sivistystoimen turvallisuuden edistämisen yhteistyöryhmien puheenjohtaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Joskus pitää mennä naapurin tontille, jotta näkisi oman tonttinsa paremmin. Naapurisiilossa nuorisotoimi arvioi, miten nuorten palvelut riittävät kunnissa. Kurkistan sinne. 

Nuorisotoimi arvioi monia kunnallisia palveluja, mutta tässä nostan sattuneesta syystä esiin vain kirjastopalvelut. Arvioinnissa kunnat arvioivat itse palvelujen riittävyyttä. 

Kirjastopalvelut näyttäytyvät mairittelevassa valossa. Arviointiraportti kertoo: ”Kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat, että heillä on kirjastopalvelut saatavilla. Valtakunnallisesti kirjastopalvelujen riittävyystaso arvioitiin kaikista kyselyssä mukana olleista nuorten vapaa-ajan palveluista korkeimmaksi (ka. 3,7) eli riittäväksi. 70 prosenttia vastaajista arvioi kirjastopalvelut riittäviksi, 25 prosenttia melko riittäväksi eikä yksikään kunta vastannut, että kirjastopalvelut olisivat täysin riittämättömiä.” Arviointiskaala oli 1-5. 

Onko tämä hyvä vai huono tulos? 

Otetaan ensin inhorealistinen, yksioikoinen näkökulma.   

Kirjastolain mukaan kunnan on järjestettävä kirjastopalvelut. Nyt jokaisessa kunnassa on vähintään yksi kirjasto.  Riittävyyttä ei ole määritelty sen enempää kirjastolaissa kuin  nuorten palvelujen arvioinnissakaan.  Onko yksi toimipaikka riittävä, jos emme puhu laadusta mitään? 

Kun tarkastellaan tulosta positiivisesti, niin näkymä monipuolistuu.  

Ensinnäkin kirjastotoiminnan kehittämisen kannalta nuorisopalvelujen arvioinnissa on kiinnostavaa, että omatoimisen kirjastopalvelun oletetaan lisäävän kirjaston suosiota. Tämä kannattaa panna merkille kirjastoissa. Kun kirjastot kehittävät omatoimisuutta, niin nuoret ovat ohittamattomia yhteistyökumppaneita ideoinnissa ja suunnittelussa.  

Kirjastotoimen arviointiraportissa tarkastelimme kirjastoa kolmantena tilana. Parhaimmillaan kirjasto on kolmas tila koulun ja kodin välissä, jossa nuoret sosiaalistuvat aikuisten maailmaan. Kirjaston ei tarvitse olla nuorisotila, vaan paikka, jossa nuoria kohdellaan vastuullisina asiakkaina. 

Kirjasto voi olla aidosti kohtauspaikka, jossa eri-ikäiset tapaavat ja suvaitsevat toisiaan tasavertaisina yhteisön jäseninä. Tämä on myös kulttuurista vuoropuhelua, jota kirjastojen toivotaan edistävän. 

Nuorisotoimen toinen arvokas havainto oli kirjastoautopalvelujen merkitys nuorille. Etenkin maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkät ja julkinen liikenne on harventunut, kirjastoauto vähentää alueellista epätasa-arvoa. 

Kolmanneksi moukaroidaan hallintosiiloja. ”Nuorille kirjastot ovat tärkeitä ajanviettopaikkoja ja osassa kunnista nuorisotyö on mukana kirjastopalveluissa. Kirjastoissa onkin tunnistettu tarve myös nuorisotyön näkemyksille ja tuelle, ja kirjastojen henkilökunnan arvioidaan tarvitsevan lisää osaamista nuorten kohtaamiseen.”  

Monialainen yhteistyö esimerkiksi kirjastotiloissa onkin mielenkiintoinen testi hallinnonrajat ylittävässä yhteistyössä. Kuka ottaa vastuun koordinoinnissa? Ovatko työntekijät yhteisiä? Jaetaanko palkka- ja muut kulut? Voiko kirjasto tarjota nuorille jotain sellaista, mitä nuorisotoimella ei ole?  

Onko kirjastotila osa laajennettua oppimisympäristöä vai laajennettua nuorisotilaa? Kirjastotilassa nuoren edellytetään käyttäytyvän julkisen tilan normien mukaan ja huomioivan muut asiakkaat, kun taas nuorisotilassa nuoret viettävät aikaa omilla ehdoillaan. 

Patenttiratkaisuja ei ole, mutta kunnat joutuvat tekemään rakenteellisia muutoksia. Siksi nuoriso- ja kirjastotyöntekijöillä kannattaisi olla jo nyt suunnitelman tynkää siitä, miten synergiaa lisätään yhteisten asiakkaiden hyväksi ja palvelun säilyttämiseksi. 

Kurkistus naapurisiiloon kannattaa ainakin silloin, kun tarkastelevana on molemmille yhteinen asia tai ilmiö. Kun tontit ovat pienet, rajojen rikkominen ja siilojen purkaminen avartaa näkymiä, jos haluamme edetä ilmiömäisessä julkisessa hallinnossa. 

Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat  

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: nuorisotoimi