Perintäyhtiöiden veloittamat perintäkulut ovat pienentyneet takavuosien toisinaan hyvinkin suurista kuluista. Tähän ovat vaikuttaneet perintäalan omien käytäntöjen muuttuminen, viranomaisten suorittama valvonta sekä perintäkulujen määriin puuttuminen lainsäädännön keinoin. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä säädettiin ensimmäisen kerran jo 18 vuotta sitten. Sen sijaan yrityssaatavien eli esimerkiksi yrityksiltä, asunto-osakeyhtiöiltä, yhdistyksiltä ja säätiöiltä perittävien saatavien perintäkuluja rajoittavat enimmäismäärät tuotiin lain tasolle vasta kuluvalla vuosikymmenellä.
Kohtuullisuusarviointi keinona puuttua ylisuuriin perintäkuluihin
Yrityssaatavien perinnässä ei aiemmin ollut voimassa perintäkulujen euromääräisiä enimmäismääriä. Yrityssaatavien perintäkuluja arvioitiin lähinnä sen mukaan, olivatko ne kohtuullisia huomioiden perintäkulujen yleinen kohtuullisuussäännös (perintälain 10 §) ja hyvä perintätapa (4 §). Perintäkuluja verrattiin esimerkiksi perityn saatavan suuruuteen, perintäyhtiön saatavan perimisessä suorittamaan työmäärään ja siihen, oliko perintätehtävä suoritettu tarkoituksenmukaisella tavalla.
Vaikka kuluttajasaatavia koskevaa sääntelyä ei sovelleta yrityssaatavien perintäkuluihin, aluehallintoviraston ratkaisukäytännössä myös kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärillä oli merkitystä yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa. Yrityssaatavan perintäkulut saivat sinänsä olla vastaavan suuruisten kuluttajasaatavien perintäkuluja suuremmat. Toisinaan yrityssaatavasta oli kuitenkin vaadittu moninkertaiset perintäkulut verrattuna vastaavan suuruiseen kuluttajasaatavaan ilman perusteltavissa olevaa syytä. Aluehallintovirastolle tehtiinkin usein ilmoituksia kohtuuttomista perintäkuluista yritysperinnässä.
Poikkeusoloista vauhtia lainsäädäntöön
Yrityssaatavien enimmäismääräsääntely kirjattiin jo Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan. Koronapandemia toi kuitenkin eteen uuden tilanteen, jossa lainsäätäjän oli tarpeen pikaisesti puuttua taloudellisessa vaikeuksissa olleiden yritysten olosuhteisiin. Pandemian aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi säädettiin ensin 1.1.2021–30.6.2021 ja sittemmin 1.7.2021–30.4.2022 voimassa olleet väliaikaiset lait, jotka ensimmäistä kertaa sisälsivät säännökset yrityssaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Tavoitteena oli helpottaa covid-19-epidemian vuoksi taloudellisissa vaikeuksissa olleiden yritysten tilannetta, jota laskujen ja velkojen maksun viivästymisestä aiheutuneet perintäkulut osaltaan pahensivat. Yrityssaatavien perintäkuluja haluttiin kohtuullistaa sekä yhdenmukaistaa.
Enimmäismäärät olivat kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääriä suuremmat. Kulutaso merkitsi silti velallisyrityksille huojennusta aiempaan, kohtuullisuusharkintaan perustuneeseen tilaan. Aluehallintovirastolle väliaikaisten lakien säätäminen näkyi sen yrityssaatavien perintäkuluista saamien ilmoitusten vähenemisenä.
Uusi normaali
Toukokuussa 2022 tuli voimaan uusi pysyvä perintälain muutos, jossa säädetään myös yritysperinnän perintäkuluista. Yrityssaatavien perintäkuluja koskeva sääntely on perusteiltaan samankaltaista kuin väliaikaisissa laeissa. Perintälaki sisältää nykyisin myös yrityssaatavien osalta säännökset siitä, minkälaisista perintätoimista ja kuinka monesta perintätoimesta saa vaatia korvauksen, sekä enimmäismäärät yksittäisistä perintätoimista veloitettaville perintäkuluille ja velallisen kokonaiskuluvastuulle. Lisäksi pysyvään perintälakiin lisättiin muutakin yritys- ja kuluttajasaatavien perintää koskevaa sääntelyä.
Aluehallintovirastolle saapuneiden yrityssaatavien perintäkulujen kohtuuttomuutta koskevien ilmoitusten määrä on vähentynyt uuden perintäkulusääntelyn myötä.
Kohtuus kaikessa
Aluehallintovirastoon saapuu kuitenkin edelleen ilmoituksia yrityssaatavien perintäkulujen määrästä. Ilmoitukset ovat uuden sääntelyn voimaan tulon jälkeen koskeneet esimerkiksi tapauksia, joissa pääoma on ollut pieni, mutta perintäyhtiö on silti vaatinut perintälain enimmäismäärän suuruista perintäkulua.
Perintäkulujen enimmäismäärien ei ole tarkoitus muodostua niiden vakiomääriksi, mikä todettiin jo lainsäädäntövaiheessa. Vanhalla, edelleen voimassa olevalla perintälain 10 §:n kohtuullisuussäännöksellä on siten yhä paikkansa ja käyttötarkoituksensa. Vaikka perintäkulujen enimmäismääristä on nykyään säädetty kattavasti perintälaissa, aluehallintovirasto arvioi perintätoimistoihin kohdistamassaan valvonnassa edelleen perintäkulujen kohtuullisuutta niin yrityssaatavien kuin kuluttajasaatavienkin osalta.
Linkkejä:
- laki saatavien perinnästä 513/1999 (perintälaki)
- perintälain esityöt HE 241/2021 vp (tilastotietoa yritysperinnän perintäkuluista sekä aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä vanhan perintälain aikana)
- aluehallintoviraston päätöslyhennelmiä (aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä sekä vanhan että uuden perintälain ajalta)
Hanna Suutari-Pitkänen
Ylitarkastaja, elinkeinovalvonta
Etelä-Suomen aluehallintovirasto