Bild: Räddningsinstitutet.

Visste du att räddningsmyndigheten ska anmäla alla sådana olyckor till polisen som kan vara förenade med uppsåt eller oaktsamhet? Enligt räddningslagen ska räddningsverket göra en brandutredning. Vid brandutredningen bedömer man antändningsorsaken och utreder i behövlig utsträckning vilka faktorer som har påverkat antändningen och spridningen av branden, vilka skador som branden har orsakat, faktorer som har påverkat skadornas omfattning och räddningsverksamhetens förlopp.

Utredningens omfattning beror särskilt på hur allvarliga följderna av branden är. Om det finns anledning att misstänka att en brand eller annan olycka har orsakats uppsåtligen eller av oaktsamhet ska räddningsmyndigheten anmäla det till polisen. Polisen ska också underrättas om brand- och personsäkerhetsförseelser som upptäcks i samband med brandutredningen. Utgående från dessa anmälningar börjar polisen undersöka om det kan vara fråga om brott. Ur ett samhälleligt perspektiv handlar det alltså om ett viktigt myndighetssamarbete som gör det möjligt att komma åt exempelvis olika antändningsfenomen och andra brott och förebygga dem.

Räddningsinstitutet har från och med 2018 gjort målmedvetet forskningsarbete kring 41 paragrafen i räddningslagen som gäller brandutredning. Genom dessa undersökningar har man upptäckt betydande brister i hur rapporteringsskyldigheten fullgörs, även om rapporteringsskyldigheten inte är någon ny uppgift i räddningslagstiftningen. Utgående från uppgifter från dessa forskningsprojekt beslutade regionförvaltningsverken att undersöka frågan ur laglighetstillsynens synvinkel.

Stora regionala variationer i anmälningarnas omfattning och kvalitet

Undersökningen gjordes hösten 2022 och resultaten sammanställdes i början av 2023 Enligt regionförvaltningsverkens undersökning fullgörs anmälningarna dåligt på riksnivå och det finns stora regionala skillnader i hur anmälningarna görs: år 2022 anmälde räddningsverken som sämst 23 % och som mest 98 % av fallen.

Den här rapporteringsprocenten säger ännu inte hela sanningen eftersom det är viktigt att känna till på vilket sätt och hur snart efter händelsen som anmälningar om olyckor som är förenade med oaktsamhet eller uppsåt förmedlas till polisen. Enligt regionförvaltningsverkets undersökning finns det stora regionala skillnader i hur anmälningarna förmedlas, hur anmälningarna görs och hur många anmälningar som görs procentuellt.

Varför är det väsentligt att undersöka frågan och att se till att räddningsmyndigheternas anmälningsskyldighet till polisen fullgörs på det sätt som föreskrivs i räddningslagen? Tre centrala aspekter kan lyftas fram när det gäller att göra anmälningarna systematiskt och snabbt: på det sättet 1) tryggas grundläggande rättigheter på det sätt som förutsätts i grundlagen, till exempel likabehandling av medborgarna, 2) förebyggs olyckor och 3) följs rättsstatsprincipen enligt vilken man i all offentlig verksamhet noga ska följa lagen. Genom att fullgöra anmälningsskyldigheten ser myndigheten samtidigt till att myndighetens eget rättsskydd tillgodoses.

Utbildning, anvisningar och egenkontroll är centrala verktyg som förbättrar läget

Enbart en muntlig anmälan räcker inte. Enligt regionförvaltningsverken ska anmälan alltid göras skriftligen oberoende av om anmälan också gjordes muntligen på grund av att den var brådskande. Myndighetsverksamhet är i regel skriftlig och grundar sig på dokumenterade handlingar. En skriftlig anmälan ska göras så omgående som möjligt efter att räddningsmyndigheten har fått kännedom om fallet. Det är också möjligt att komma överens om andra rutiner för de lagstadgade anmälningarna, men också de rutinerna måste grunda sig på dokumenterade handlingar och förutsätter samtycke av myndigheten som tar emot anmälningarna.

Det var första gången som anmälningsskyldigheten undersöktes i den här omfattningen. Undersökningen lyfter fram brister som det är skäl att rätta till för att lagenlighetskravet som ställs på offentlig verksamhet och kravet på likabehandling av medborgarna ska uppfyllas. Det är skäl att börja förbättra situationen genom att se till att räddningsväsendets personal systematiskt utbildas i ämnet, genom att utarbeta behövliga anvisningar och med åtgärder inom välfärdsområdets egenkontroll övervaka att anmälningsskyldigheten fullgörs på föreskrivet sätt.

• Regionförvaltningsverkens undersökning "Anmälningsskyldighet enligt 41 § 4 momentet i räddningslagen", på finska med svenska sammandraget (pdf-fil)

Räddningsöverinspektörerna Mira Leinonen och Eero Nyman
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Kuva: Pelastusopisto

Tiesitkö, että pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa poliisille kaikki ne onnettomuudet, joita voidaan epäillä tahallisiksi tai tuottamuksellisiksi? Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta. Palontutkinnassa arvioidaan tulipalon syttymissyy ja selvitetään tarvittavassa laajuudessa palon syttymiseen ja leviämiseen vaikuttaneet tekijät, palosta aiheutuneet vahingot ja vahinkojen laajuuteen vaikuttaneet tekijät sekä pelastustoiminnan kulku.

Selvityksen laajuuteen vaikuttaa erityisesti palon seurausten vakavuus. Jos on aihetta epäillä, että tulipalo tai muu onnettomuus on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, pelastusviranomaisen on ilmoitettava asiasta poliisille. Poliisille on ilmoitettava myös palontutkinnan yhteydessä havaituista palo- ja henkilöturvallisuusrikkomuksista. Näiden ilmoitusten perusteella poliisi lähtee tutkimaan rikoksen mahdollisuutta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kyse on siis tärkeästä viranomaisten yhteistoiminnasta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni esimerkiksi erilaisiin sytyttelyilmiöihin ja muihin rikoksiin sekä ennaltaehkäistä niitä.

Pelastusopisto on tehnyt vuodesta 2018 eteenpäin määrätietoista tutkimustyötä pelastuslain palontutkintaa koskevan pykälän 41 ympärillä. Näiden tutkimusten myötä ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa on havaittu merkittäviä puutteita, vaikka ilmoitusvelvollisuus ei tehtävänä ole pelastuslainsäädännössäkään uusi. Näissä tutkimushankkeissa selvitettyjen tietojen pohjalta aluehallintovirastot päättivät selvittää asiaa laillisuusvalvonnan näkökulmasta.

Ilmoitusten kattavuudessa ja laadussa suurta alueellista vaihtelua

Selvitystä tehtiin syksyn 2022 aikana ja tuloksia koottiin yhteen alkuvuodesta 2023. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan ilmoitusten tekeminen toteutuu valtakunnallisesti tarkasteltuna huonosti ja alueellista vaihtelua ilmoitusten tekemisessä on paljon: vuonna 2022 pelastusviranomaiset ilmoittivat heikoimmillaan 23 % tapauksista ja kattavimmillaan 98 %.

Tämä ilmoitusprosentti tapauksista ei kerro vielä koko totuutta asiasta, sillä on tärkeää tuntea, millä tavalla ja kuinka pian tapahtuman jälkeen ilmoitukset tahallisista ja tuottamuksellisista onnettomuuksista välitetään poliisille. Aluehallintovirastojen tekemän selvityksen mukaan ilmoitusten välittämisessä, ilmoitusten tekotavassa ja ilmoitusten toteutumisprosentissa on suuria alueellisia eroja.

Miksi on olennaista, että asiaa selvitetään ja huolehditaan, että pelastusviranomaisten ilmoitusvelvollisuus poliisille toteutuu, kuten se on pelastuslaissa säädetty? Ilmoitusten järjestelmällisestä ja nopeasta tekemisestä voidaan nostaa esille kolme keskeistä näkökulmaa: sillä 1) turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla perusoikeuksia, kuten kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, 2) ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja 3) toteutetaan oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun viranomainen huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta, huolehtii hän samalla viranomaisen oman oikeusturvan toteutumisesta.

Koulutus, ohjeet ja omavalvonta keskeisiä keinoja tilanteen parantamiseksi

Pelkkä suullinen ilmoittaminen ei riitä. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan ilmoitus on tehtävä aina kirjallisesti huolimatta siitä, onko ilmoitus tehty kiireellisyyden vuoksi myös suullisesti. Viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti kirjallista ja perustuu asiakirjamateriaaliin. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian tapauksen tultua pelastusviranomaisen tietoon. Lakisääteisessä ilmoittamisessa on mahdollisuus sopia myös muista menettelytavoista, mutta myös sen tulee perustua asiakirjamateriaaliin ja edellyttää ilmoituksia vastaanottavan viranomaisen suostumuksen.

Ilmoitusvelvollisuutta tarkasteltiin tässä laajuudessa nyt ensimmäistä kertaa. Selvitys tuo esiin puutteet, jotka olisi syytä korjata, jotta julkiselle toiminnalle asetettu vaatimus lainmukaisuudesta ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Tilannetta on syytä lähteä parantamaan huolehtimalla pelastustoimen henkilöstön järjestelmällisestä koulutuksesta aiheeseen, laatimalla tarvittavat ohjeistukset ja valvomalla myös hyvinvointialueen omavalvonnan toimin, että ilmoitusvelvollisuus toteutuu säädetyllä tavalla.

Lisätietoa: Aluehallintovirastojen selvitys pelastuslain 41 § 4 mom. mukaisen ilmoitusvelvollisuuden toteutumisesta pelastuslaitoksissa, pdf-julkaisu (12.5.2023)

Kirjoittajat:
Pelastusylitarkastajat Mira Leinonen ja Eero Nyman
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vihdoin pitkän valmistelun jälkeen. Vaikka kyseessä on historiallisen suuri muutos, hyvinvointialueeseen kuuluvan pelastustoimen palvelujen käyttäjä huomaa asiaa tuskin henkilöstön hihamerkin vaihtumista kummemmin. Palvelujen kun tulee vastata riskejä. Näin oli ennen muutosta ja näin on myös tästä eteenpäin. Palvelujen tuottaminen riskien mukaisesti on helposti sanottu, mutta miten se tehdään? Siinä onnistuminen edellyttää paljon arvioimista, suunnittelua, kehittämistä, yhteistyötä ja johtamista.

Arvio on keskeinen dokumentti rahoitukseen keskittyvissä keskusteluissa

Hyvinvointialuemuutoksen myötä pelastustoimen palveluja valvovalle aluehallintovirastolle asetettiin uusi tehtävä. Se on pelastustoimen järjestämislain mukainen tehtävä valmistella vuosittainen asiantuntija-arvio pelastustoimen palvelutason ja rahoituksen tason riittävyyden arvioimiseksi. Arviossa tarkastellaan pelastustoimen palveluja tehtäväkohtaisesti, palvelujen tarvetta, saatavuutta ja laatua sekä tulevia kehitystarpeita. Lisäksi investointien tarpeet ja vaikutukset arvioidaan. Arvio onkin keskeinen dokumentti hyvinvointialueiden rahoitukseen keskittyvissä keskusteluissa. Ja ei liene kenellekään epäselvää, että niukkuutta on paljolti jaossa.

”Aluehallintovirastolle asetettiin uusi tehtävä: valmistella vuosittainen asiantuntija-arvio pelastustoimen palvelutason ja rahoituksen tason riittävyyden arvioimiseksi.”

Asiantuntija-arvion tekemisestä aluehallintovirasto ei selviydy yksin. Arvio perustuu lähtökohtaisesti hyvinvointialueen pelastustoimen itsensä tuottamaan tietoon, johon sillä on uusien tehtävien myötä selkeät velvoitteet. Lisäksi arvion tekemisessä voidaan käyttää apuna muuta laillisuusvalvonnan kautta esille tullutta tietoa, kuten kanteluratkaisuja ja annettuja korjausmääräyksiä. 

Hyvinvointialueet seuraavat tuottamiaan palveluja

Hyvinvointialueen pelastustoimen uudet tehtävät edellyttävät alueita seuraamaan tuottamiensa palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta, kustannuksia ja tuottavuutta sekä pelastustoimen tehtävien lainmukaista hoitamista.

Seuranta- ja arviointitehtävä sekä omavalvontatehtävä asetetaan pelastustoimen järjestämislaissa. Tarkemmat vaatimukset seuranta- ja arviointivelvollisuudesta annetaan sisäministeriön asetuksella.  Samalla asetuksella tarkennetaan myös sitä, mihin aluehallintoviraston tulee omassa arviossaan keskittyä. Pelastustoimen tehtävien lainmukaista hoitamista valvotaan tästä eteenpäin ensisijaisesti omavalvonnalla, joka tuottaa myös tärkeää tietoa osaksi asiantuntija-arvioiden laatimista.

Asiantuntija-arvio on hyvinvointialueen vuosittaisen selvityksen kanssa sisällöltään samankaltainen, mutta siinä on myös eroja. Merkittävin ero on se, että aluehallintovirasto ei arvioi rahoituksen riittävyyttä vaan pääasiassa investointien tarvetta ja vaikutuksia suhteessa palvelujen tasoon ja havaittuihin kehitystarpeisiin. 

Tähtäimessä tasapuoliset palvelut koko maassa

Laadukkaan asiantuntija-arvion rakentaminen edellyttää hyvinvointialueelta, palvelut tuottavalta pelastuslaitokselta sekä arviota laativalta aluehallintovirastolta avointa ja aktiivista keskustelua. Keskusteluja ei voi enää käydä siten, että puhutaan sujuvasti aidasta ja sen seipäistä ihmetellen, miksi emme ymmärrä toisiamme.

Arviointikokonaisuuden on perustututtava kansallisesti vertailukelpoiseen ja yhteisesti hyväksyttyyn tietopohjaan, jonka perusteella palveluja arvioidaan. Näin luodaan kaikille reilu asetelma käydä neuvotteluja palvelujen tasosta, kehittämistarpeista ja lopulta rahoituksen jakamisesta.

Mukana kokonaisuudessa on myös sisäministeriö toimialaa ohjaavana ministeriönä. Aluehallintovirasto on tiiviissä yhteistyössä valmistellut esimerkiksi hyvinvointialueen selvitysvelvollisuuden sisältöä, jolla on tarkoitus ohjata hyvinvointialuetta tuottamaan tietoa sekä ministeriön ohjaustarpeisiin että aluehallintoviraston arviointitehtävän mahdollistamiseksi. Ohjaus näkyy hyvinvointialueen pelastustoimen suuntaan merkittävimmin vuosittaisena tietopyyntönä.

Arviointi- ja selvityskokonaisuus on koko toimialalle uusi asia, ja siksi on tärkeää, että jokainen osapuoli kykenee näkemään, mitä haasteita toisen roolissa ja tehtävässä voi eteenkin alkutaipaleella olla. Siitä olen vakuuttunut, että kaikki pyrkivät tekemään parhaansa tähdäten riskiperusteisiin ja tasapuolisiin palveluihin koko maassa.

Eero Nyman
pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lisätietoa hyvinvointialueista ja aluehallintoviraston tehtävistä niiden suhteen: avi.fi/hyvinvointialueet

Lue myös Mira Leinosen blogikirjoitus: Hyvinvointialueille siirtyminen tuo pelastustoimeen jotakin uutta
 

Under de senaste åren har regionförvaltningsverken behandlat flera förvaltningsklagan där man granskat förfarandet då tjänster inom räddningsverksamheten har tillsatts. I sina avgöranden om förvaltningsklagan har regionförvaltningsverken gett räddningsverken administrativ styrning, eftersom man observerade förfaranden som strider mot lag och god förvaltning i tillsättningsprocesserna. 

När det gäller personer som deltar i räddningsverksamhet har det varit motiverat att ställa särskilda behörighetsvillkor i räddningslagen eftersom personalen arbetar i uppgifter där arbetstagarnas egen, de hjälpbehövandes och samhällets säkerhet kräver en viss yrkeskunnighet(1).

I processen för utnämning till en tjänst inom räddningsväsendet tillämpas vid sidan av räddningslagen(2) också lagen om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden(3). I räddningslagen finns bestämmelser om särskilda behörighetsvillkor och i lagen om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden finns bestämmelser om förvaltningsförfarandet och förvaltningsprocessen då tjänster tillsätts. 

De förvaltningsklagan som regionförvaltningsverken behandlat har oftast gällt situationer där man varit tvungen att avvika från behörighetsvillkoren enligt räddningslagen. I lagen om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden finns detaljerade bestämmelser om vad som ska iakttas när en tjänst eller uppgift tillsätts.

1. Utgångspunkten är att den person som väljs till en tjänst eller uppgift inom räddningsverksamheten ska ha en i 57 § i räddningslagen avsedd examen inom räddningsbranschen som motsvarar tjänsten eller uppgiften eller dispens som inrikesministeriet beviljat med stöd av 58 § i räddningslagen. Bestämmelser om examina som ger särskild behörighet finns i 6 § i statsrådets förordning om räddningsväsendet(4).
    
2. Om välfärdsområdet beslutar att avvika från de särskilda behörighetsvillkoren i enlighet med 6 § i lagen om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden ska det handla om ett enskilt fall och det ska finnas en specifik orsak till avvikelsen.
    
3. Om avvikelser görs från behörighetsvillkoren ska beslutet fattas med en motivering, eftersom det alltid ska finnas någon grund för avvikelsen och det krävs särskilt övervägande(5). Ett exempel på ett sådant fall kan vara att det på grund av brist på arbetskraft inte finns någon behörig person att tillgå, men att uppgiften ändå är nödvändig att sköta(6). Uppgifter inom räddningsverksamheten kan anses vara nödvändiga sköta.
    
4. Om man avviker från de särskilda behörighetsvillkoren kan personen anställas endast för ett tidsbestämt tjänsteförhållande. Bristande behörighet är en motiverad anledning till att anställas för viss tid. Det är inte möjligt att avvika från de särskilda behörighetsvillkoren när en person anställs i ett tjänsteförhållande som gäller tills vidare(7).
    
5. Välfärdsområdet kan inte genom eget beslut luckra upp behörighetsvillkoren. Arbetsgivarens handlingsutrymme när det gäller att ändra behörighetsvillkoren gäller endast en skärpning av villkoren(8).

De särskilda behörighetsvillkoren som bestäms i räddningslagen gäller endast då tjänster för personal som deltar i räddningsverksamheten tillsätts. Då tjänster för personer som deltar i räddningsverksamheten ska tillsättas måste man se till att i första hand anställa personer som uppfyller behörighetsvillkoren. 

Om det inte finns några behöriga sökande att tillgå kan personen anställas endast i ett tjänsteförhållande för viss tid. Endast en examen som motsvarar tjänsten eller uppgiften enligt räddningslagen och statsrådets förordning om räddningsväsendet eller av inrikesministeriet beviljad dispens ger behörighet till en tjänst eller uppgift inom räddningsväsendet. 

Ilkka Horelli
Direktör, ansvarsområdet för räddningsväsendet och beredskapen
Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland

Texten har också publicerats i medlemstidningen Palopäällystö 1/2023.

Källor:

1. Regeringens proposition med förslag till räddningslag RP 257/2010, s.69 
2. Räddningslag (379/2011) 57 §
3. Lag om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden (304/2003) 2 kap.
4. Statsrådets förordning om räddningsväsendet (407/2011) 6 §
5. Till exempel: HFD 1978 II 31, HFD 1980 II 22 och HFD 29.7.2008 T 1772
6. Regeringens proposition med förslag till lag om kommunala tjänsteinnehavare (RP 196/2002), s.33
7. Lag om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden (304/2003) 3 § och 6 § 2 mom. 
8. Till exempel: HFD 13.9.2018/4158, HFD 1981 II 37 och HFD 19.8.1993/2884

Aluehallintovirastot ovat viimeisten vuosien aikana käsitelleet useita hallintokanteluita, joissa on tutkittu pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön virkojen täyttöä koskevia menettelyjä. Hallintokanteluista antamissa ratkaisuissaan aluehallintovirastot ovat antaneet hallinnollista ohjausta pelastuslaitoksille, sillä virkojen täyttöä koskevissa prosesseissa on havaittu lain- ja hyvän hallinnon vastaisia menettelyjä. 

Pelastustoimintaan osallistuvien henkilöiden osalta erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastuslakiin on ollut perusteltua, sillä henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa(1).

Pelastustoimen virkaan nimittämistä koskevassa prosessissa tulee sovellettavaksi pelastuslain(2) rinnalla laki kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta(3). Pelastuslaissa on säädetty erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ja laissa kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta on säädetty virkojen täyttöä koskevasta hallintomenettelystä ja -prosessista. 

Aluehallintovirastojen käsittelemissä hallintokanteluissa on useimmiten ollut kyse tilanteista, joissa pelastuslaissa säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista on jouduttu poikkeamaan. Kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetussa laissa on säädetty yksityiskohtaisesti asioista, joita tulee noudattaa virkaa tai tehtävää täytettäessä.

1. Lähtökohtaisesti pelastustoimintaan osallistuvien osalta virkaan tai tehtävään tulee valita sellainen henkilö, jolla on pelastuslain 57 §:ssä säädetty virkaa tai tehtävää vastaava pelastusalan tutkinto tai sisäministeriön pelastuslain 58 §:n nojalla myöntämä erivapaus. Erityisen kelpoisuuden antamista tutkinnoista on säädetty pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä(4).
    
2. Jos hyvinvointialue päättää poiketa erityisistä kelpoisuusvaatimuksista kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 6 §:n mukaisesti, tulee kyseessä olla yksittäistapaus ja poikkeamiselle erityinen syy.
    
3. Mikäli kelpoisuusvaatimuksista poiketaan, tulee poikkeamisesta tehdä päätös perusteluineen, sillä poikkeamiselle on oltava aina jokin peruste ja vaatii erityistä harkintaa(5). Esimerkki tällaisesta tapauksesta voi olla sellainen, että työvoimapulan takia ei ole saatavana kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä, mutta tehtävä on kuitenkin välttämätön hoidettavaksi(6). Pelastustoimintaan liittyvät tehtävät voivat olla välttämättömiä hoidettavaksi.
    
4. Mikäli erityisistä kelpoisuusvaatimuksista poiketaan, voidaan henkilö ottaa vain määräaikaiseen virkasuhteeseen. Kelpoisuuden puuttuminen on perusteltu syy määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamiseksi. Poikkeaminen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainkaan mahdollista silloin, kun henkilö otetaan toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen(7).
    
5. Hyvinvointialue ei voi omalla päätöksellään lieventää kelpoisuusvaatimuksia. Työantajan liikkumavara kelpoisuusvaatimuksien muuttamisen osalta koskee ainoastaan niiden tiukentamista8.

Pelastuslaissa säädetyt erityiset kelpoisuusvaatimukset koskevat vain pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön viran täyttöön liittyvää prosessia. Pelastustoimintaan osallistuvien virkojen täytössä on huolehdittava, että avoinna oleviin virkoihin otetaan ensisijaisesti kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä. Mikäli kelpoisia hakijoita ei ole saatavilla, voidaan henkilö ottaa vain määräaikaiseen virkasuhteeseen. Kelpoisuuden pelastustoimen virkaan tai tehtävään antaa vain pelastuslaissa ja valtioneuvoston pelastustoimesta annetussa asetuksessa määritelty virkaa tai tehtävää vastaava tutkinto tai sisäministeriön myöntämä erivapaus.

Ilkka Horelli
Johtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Teksti on julkaistu myös Palopäällystö-lehdessä 1/2023.

Lähteet:

1. Hallituksen esitys pelastuslaiksi HE 257/2010, s. 69
2. Pelastuslaki (379/2011) 57 § 
3. Laki kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 2 luku
4. Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011) 6 §
5. Esim. KHO 1978 II 31, KHO 1980 II 22 ja KHO 29.7.2008 T 1772
6. Hallituksen esitys kunnallisesta viranhaltijasta annettavasta laista (HE 196/2002), s.33
7. Laki kunnallisesta ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 3 § ja 6 § 2 momentti
8. Esim. KHO 13.9.2018/4158, KHO 1981 II 37 ja KHO 19.8.1993/2884

Viranomaisten varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on lakisääteistä. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että väestö ja infrastruktuuri pystytään suojaamaan ja varmistamaan sekä yhteiskunnan toimintakyky turvaamaan häiriö- ja konfliktitilanteissa. Aluehallintovirastot järjestävät säännöllisesti erilaisia valmiusharjoituksia parantaakseen eri toimijoiden varautumista.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto järjestää tänä vuonna Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa alueelliset valmiusharjoitukset, joiden pääkohderyhmänä ovat kunnat. Harjoitusten suunnittelu aloitettiin jo syksyllä 2021, jolloin pääteemoiksi määritettiin tilannearviointi, yhteistyön harjoittelu sekä väestönsuojelu. Satakunnan harjoitus EMMA22 pidetään toukokuussa ja Varsinais-Suomen harjoitus AURORA22 puolestaan syyskuussa heti puolustusvoimien paikallispuolustusharjoituksen jälkeen.

Varautuminen on ennen kaikkea yhteistyötä

Kriisitilanteita leimaa yllätyksellisyys, kiire ja pirstaleisuus. Tiedon kerääminen ja tilannekuvan muodostaminen vaativat aikaa, jota kriisissä ei ole. Kriisit eivät myöskään noudata organisaatio-, kunta- tai maakuntarajoja. Häiriötilanteissa toimimista pitää siis harjoitella säännöllisesti, jotta tilannekuvan rakentaminen ja toimintasuunnitelmasta päättäminen sujuisi nopeasti ja tehokkaasti.

Viranomaisten tulee kyetä jakamaan oikeaa, ajantasaista informaatiota tehokkaammin kuin huhut ja väärä tieto liikkuvat nettikeskusteluissa. Viranomaiset eivät pysty voittamaan sosiaalista mediaa nopeudessa, mutta niiden tulee jakaa faktapohjaista ja ajantasaista tietoa, jotta kansalaiset osaavat toimia oikein. Tarvittaessa on kyettävä evakuoimaan väestö nopeasti ja hallitusti yhdessä kuntien kanssa.

Kunnat ovat yhteiskunnassamme keskeisiä toimijoita ja niiden pitää varautua pitämään huolta asukkaistaan ja järjestämään palvelut myös poikkeusoloissa. Vaikka vastuulliset viranhaltijat johtavat oman organisaationsa toimintaa, mikään taho ei kutenkaan varaudu yksin. Häiriötilanteen ymmärtämiseen tarvitaan laaja verkosto erilaisia toimijoita niin omasta organisaatiosta kuin ulkopuolisista sidosryhmistäkin. Varautuminen tehdään yhteistyössä julkishallinnon, yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa.

Varautuminen on käynnissä jatkuvasti

Krimin miehitys, Lähi-idän tilanne ja viimeisimpänä Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan ovat vaikuttaneet eurooppalaisten turvallisuudentunteeseen radikaalisti ja pysyvästi. Helmikuussa kansalaisten turvallisuus järkkyi, kun Venäjän panssarikolonnat ajoivat Ukrainaan. Tšernobylin ydinvoimala-alueen valtaaminen ja Venäjän retoriikka ydinaseiden käytöstä aiheuttivat pelkoa, joka johti muun muassa joditablettien hetkelliseen loppumisen apteekeista. Väestönsuojelu, kriisivalmius ja materiaalinen varautuminen nousivat yhtäkkiä kaikkia kiinnostaviksi ja arkeen vaikuttaviksi teemoiksi.

Koko yhteiskuntaan vaikuttavassa häiriötilanteessa esiintyy aina erilaista hamstrausta. Esimerkiksi kotitaloudet pyrkivät näin rakentamaan omia pieniä varmuusvarastojaan ja siten parantamaan kriisikestävyyttään. Kotitalouksien itsenäiseen pärjäämiseen on laadittu 72 tunnin varautumissuositus, jonka mukaisesti kodista pitäisi löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Samalla pitäisi pystyä varmistamaan, miten asukkaat pärjäävät kylmenevässä asunnossa tai vedenjakelun katketessa. Tämän kansalaisten omatoimisen selviytymisen tarkoitus on myös antaa viranomaisille aikaa toimia, eli muodostaa tilannekuva, laatia toimintasuunnitelma ja ryhtyä toimenpiteiden toteuttamiseen.

Paniikkiin tai hamstraukseen ei kuitenkaan ole edelleenkään mitään tarvetta, sillä eri tahot tekevät joka päivä sekä näkyviä että näkymättömiä toimia, jotta voimme nukkua yömme turvallisesti. Yksi näistä näkyvistä toimista on alueellinen valmiusharjoitus. Varautuminen ja sen osana poikkeusolojen harjoittelu parantavat kriisinsietokykyämme ja mahdollistavat sen, ettei toiminta kaadu heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Olemme valppaina ja valmiina toimimaan tarpeen ja tilanteen mukaan.

Unto Usvasalo
Pelastusylitarkastaja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Työturvallisuuslain (738/2002) tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Työturvallisuuslaki on yleislaki, jota sovelletaan lähes kaikkeen työhön. Lain keskeisenä tavoitteena on suojella työntekijöitä terveyden menettämisen ja tapaturman vaaroilta työssä. Lain säännökset ovat pakottavaa oikeutta, mikä tarkoittaa, ettei laissa säädettyä minimitasoa voida alittaa sopimuksin. On hyvä ottaa huomioon, että työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä seurausta, esimerkiksi työntekijän loukkaantumista, vaan riittää, että olotila on säädösten vastainen. Tilannetta arvioitaessa tarkastellaan sitä, mitä vastuussa ollut taho on jättänyt tekemättä.

Lakia sovelletaan pelastuslaitoksen pää- ja sivutoimiseen henkilökuntaan, sekä sopimuspalokuntaan kuuluvan pelastustoimintaan vapaaehtoisesti osallistuvan henkilön työhön.

Seuraavissa kohdissa on asioita, jotka herättivät huomiota Itä-Suomen aluehallintoviraston kahteen pelastuslaitokseen syksyllä 2021 tekemillä työsuojelutarkastuksilla.

Kelpoisuusvaatimukset savusukeltajalta

Sisäministeriön antamassa pelastussukellusohjeessa (SM 48/2007) todetaan yksiselitteisesti, että savusukellus on erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä. Työturvallisuuslain 11 §:n mukaan erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytysten puolesta työhön soveltuva työntekijä.

”Jos 10 §:ssä tarkoitettu työn vaarojen arviointi osoittaa, että työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä. Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle on tarpeellisin toimenpitein estettävä.” Työturvallisuuslaki 11 §.

Turvallisesti toteutettava savusukellus edellyttää tekijältään riittävää koulutusta, terveydentilaa, toimintakykyä ja osaamisen ylläpitämistä eli harjoittelua. Käytännössä jos jokin edellytyksistä ei täyty, ei täyty myöskään turvallisen työnteon perusedellytykset.

Työnantajalla tulee olla tieto työntekijöistä, jotka ovat savusukelluskelpoisia. Luonnollisesti myös työntekijöillä itsellään tulee olla tieto siitä, onko savusukelluskelpoisuudet voimassa vai eivät. Työnantajalla taas on huolehtimisvelvoite, että työtä tekevät vain siihen pätevät ja edellytysten puolesta soveltuvat työntekijät, mutta myös työntekijällä on velvollisuus pidättäytyä työstä, mikäli siitä aiheutuu vakavaa vaaraa hänelle itselleen tai muille (tai ei ole kykenevä tekemään sitä).

Suojaparilla vai ilman

Savusukellusta turvaamaan on aina oltava valmiina suojapari. Suojaparin tulee olla käytettävissä tehtäväänsä koko savusukelluksen ajan, eikä sillä voi teettää tehtäviä, jotka rajoittavat sen käyttöä suojaparina. Työturvallisuuslaki 29 § kieltää yksin savusukelluksen, joten suojaparinkin muodostaa aina kaksi henkilöä.

Pelastussukellusohjeen mukaan savusukellus on mahdollista aloittaa asuinrakennuksessa yhden huoneiston palossa silloin, kun savusukelluspari on savusukelluskelpoinen ja suojapari kykenee käyttämään paineilmalaitteita. Muissa rakennuspalotyypeissä edellytetään myös suojaparilta savusukelluskelpoisuutta. Erityisen vaativissa kohteissa, kuten tunneleissa, savusukellusta ei ole turvallista aloittaa 1+3 vahvuudella vaan se täytyy tehdä erillisen toimintasuunnitelman mukaan. 

Jos jostain poikkeuksellisesta syystä savusukellusta on ajauduttu tekemään henkilöillä, jotka eivät ole savusukeltajia tai ilman suojaparia, tulee työntekijän tehdä vaaratilanneilmoitus viipymättä puutteellisuuksista työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle (työturvallisuuslaki 19 §). Työnantajan tulee puolestaan kertoa ilmoituksen tehneelle työntekijälle ja työsuojeluvaltuutetulle, mihin toimenpiteisiin esille tulleessa asiassa on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä. Niukat henkilöresurssit eivät anna oikeutusta ryhtyä työturvallisuutta vaarantaviin suoritteisiin. 

Talonpolton riskit poistettava

Savusukelluksen kelpoisuuden vaatimia vuosittaisia kuumia savusukellusharjoituksia on pidetty usein purkutaloissa. Syksyllä 2021 harjoituksen loppupolton yhteydessä tapahtui räjähdys, jossa loukkaantui kaksi pelastuslaitoksen työntekijää. Räjähdyksen arvioidaan johtuneen talon rakenteisiin piilotetuista räjähteistä.

Työnantajan on huolehdittava (työturvallisuuslaki 8 §), että kuumat savusukellusharjoitukset järjestetään turvallisessa harjoitusympäristössä. Tämä tulee ottaa huomioon myös talonpoltoissa, jotka tulee tehdä vaaraa aiheuttamatta. Käytännössä ennen polttoa tulee varmistua, ettei rakenteissa ole sellaisia tekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa vaaraa työntekijöille, kuten räjähteitä. Mikäli riskiä ei pystytä varmuudella poistamaan, tulee polttamisesta pidättäytyä ja valita toinen harjoitustapa.

Yhteinen työpaikka (Työturvallisuuslaki 49 §)

Pelastustoimintaa joudutaan tekemään usein yhdessä muiden toimijoiden, kuten ensihoidon ja poliisin kanssa. Työturvallisuuslaki tunnistaa onnettomuuspaikan yhteiseksi työpaikaksi, jossa pelastustoiminnan johtaja käyttää pääasiallista määräysvaltaa tilannetta johtaessaan. Pelastustoiminnan johtajan on siten varmistettava, että onnettomuuspaikalla toimivan ulkopuolisen työnantajan ja tämän työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viimekädessä pelastustoiminnan johtajan täytyy varmistua esimerkiksi tarkoituksenmukaisten henkilösuojainten käytöstä onnettomuuspaikalla. Jos poliisimies on unohtanut pukea huomioliivin liikennettä ohjatessaan päälleen, niin huomioliivistä täytyy muistuttaa. Tai, jos työtehtävä edellyttää palokunnan työntekijöiltä suojainten käyttämistä, niin sama suojaustaso täytyy varmistaa myös muilta vaara-alueella olevilta. Jos tämä ei ole mahdollista, niin suojaamattomien henkilöiden pitää pysyä poissa vaara-alueelta. Näin toimittaessa varmistetaan turvallinen, yhteinen työpaikka. 

”Yhteisellä työpaikalla tulee pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen huolehtia:
1) työpaikalla toimivien työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien toimintojen yhteensovittamisesta;
2) työpaikan liikenteen ja liikkumisen järjestelyistä;
3) työpaikan yleisestä turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä järjestyksestä ja siisteydestä;
4) muusta työpaikan yleissuunnittelusta; ja
5) työolosuhteiden ja työympäristön yleisestä turvallisuudesta ja terveellisyydestä.”
Työturvallisuuslaki 51 §.

Valvontavastuu

Työnantajalla on aina vastuu työn turvallisesta suorittamisesta ja asianmukaisten suojainten käytön valvonnasta. Tilanteissa, joissa pelastustoiminnan johtaja toimii etänä, toimii kohteessa oleva tilannepaikanjohtaja työnantajan edustajana ja hänen tehtävänään on valvoa, että työ tehdään turvallisesti ohjeita noudattaen. Myös pelastustoiminnan johtajan tulee varmistua siitä, että kohteessa käytetään turvallisia ja tarkoituksenmukaisia suojaimia, kuten tiealueella puun raivauksessa viiltosuojattuja varusteita ja muita suojaimia, joita tiealueella työskenneltäessä tulee käyttää. 

Viisi yleistä toimintatapaa turvallisen pelastustoiminnan varmistamiseksi:

1. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi tehdään kirjallisesti ja pelastustoimintaan osallistuvat pelastuslaitoksen työntekijät sekä sopimuspalokuntalaiset perehdytetään aineistoon. Suurin osa palokuntien hälytystehtävistä on ns. perustehtäviä, joissa yleiset riskit ovat tiedossa etukäteen. Näin on mahdollista luoda malli, jossa kaikkiin tavanomaisiin tehtäviin määritellään vähimmäissuojaustaso ennen työn aloittamista; esimerkiksi tiealueella työskennellessä huomioasu (luokka 2, liikenteenohjaajalla luokka 3), kypärä ja turvakengät. Suojaustasojen vakiinnuttua työnjohdollinen valvonta on myös helpompaa ja työntekijöidenkin on helpompi valita oikeat suojaimet itsenäisesti. Pelastustoiminnan johtajan tulisi arvioida ja muistuttaa palokunnan yksiköitä tarvittavien suojainten käytöstä (suojaustasosta) kaikille tehtäville liityttäessä. Oletus, että suojaimia käytetään asianmukaisesti ei täytä työnantajan valvontavelvoitetta.
    

2. Savusukeltajat nimetään tehtävään ja pelastuslaitos pitää kirjaa savusukelluskelpoisista työntekijöistä ja heidän koulutuksestansa, terveystarkastuksista, toimintakykytesteistä (Firefit) sekä harjoituksista (kaksi kylmää, yksi kuuma). Savusukeltajat merkitään esim. kypärään liimattavalla S-kirjaimella, jolloin työnjohto tunnistaa savusukeltajat ja voi teettää työtä siihen soveltuvilla henkilöillä.
    

3. Kuumat savuharjoitukset järjestetään vain kohteissa, joista voidaan olla varmoja, että niiden rakenteissa ei ole räjähteitä kätkettynä tai muita vaaroja. Turvalliset harjoitukset on aina mahdollista järjestää tähän tarkoitukseen suunnitelluissa harjoituskonteissa tai muilla vastaavilla harjoitusradoilla.
    

4. Kaikki pelastuslaitoksen pelastustoimintaan osallistuvat työntekijät ja sopimuspalokuntalaiset suorittavat Tieturva 1 -kurssin osana ylläpitokoulutusta. Kurssi antaa hyvät perustiedot tiealueella työskentelystä sekä vaarojen tunnistamiseen ja niiltä suojautumiseen. Kurssi on maksuton verkkokurssi. 
    

5. Pelastuslaitos varmistaa, että sen jokaisella pelastustoimintaan osallistuvalla työntekijällä on riittävät tiedot työn haitta- ja vaaratekijöistä ja varmistaa tiedot säännöllisillä kertauksilla, joista pidetään seurantakirjapitoa. Lisäksi pelastuslaitos ja sopimuspalokunnat sopivat yhdessä kirjallisesti käytännöistä, joilla varmistetaan palokuntalaisten työturvallisuusosaaminen ja myös, että sopimuspalokunnan hankkimat suojavarusteet täyttävät työtehtävien vaatimukset. Pelastuslaitoksen varustaessa palokuntia, täytyy laitoksen huolehtia myös perehdytyksestä kaluston käyttöön. 

”Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen:

1) työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista tai työtehtävien muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden ja työ- tai tuotantomenetelmien käyttöön ottamista;

2) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta työn haittojen ja vaarojen estämiseksi sekä työstä aiheutuvan turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan haitan tai vaaran välttämiseksi;

3) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta säätö-, puhdistus-, huolto- ja korjaustöiden sekä häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta;

4) työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta täydennetään tarvittaessa.

Lasse Kurronen, työsuojelutarkastaja
Kai Horelli, pelastusylitarkastaja

Kirjoittajat toimivat Itä-Suomen aluehallintovirastossa työsuojelun valvonnan sekä pelastustoimen valvonnan tehtävissä. 

Aluehallintovirastoissa on valmistunut arviointimalli alueiden pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen ympäristövahinkojen, eli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Malli otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuoden 2022 alusta. 

Taustalla aluehallintovirastojen uusi tehtävä

Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta integroitiin edellisessä pelastuslain uudistuksessa tiiviimmin osaksi pelastuslaissa säädeltyä pelastustoimintaa. Uudistuksen myötä myös valvova viranomainen vaihtui. Aikaisemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. ELY-keskukset myös vahvistivat alueensa öljyntorjuntasuunnitelmat.

Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso myös ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta on alueen riskeihin ja onnettomuusuhkiin nähden riittävää. 

Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista 

Palvelutason toteutumista arvioidaan toteutuneiden tehtävien kautta. Näitä suoritteita öljy- ja kemikaalivahingoista kertyy kuitenkin suhteellisen vähän, eikä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista juuri lainkaan. Tämän vuoksi valvonnan kohdistaminen vain suoritteisiin antaisi määrällisesti suppean ja yksipuolisen tarkastelukulman. Valvonnan vaikuttavuuden varmistamiseksi aluehallintovirastoissa on kehitetty arviointimalli, joka tarkastelee pelastustoiminnasta suoriutumisen lisäksi öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautumista ja torjuntavalmiuden tasoa. 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimallin tavoite on kattaa ympäristövahingon torjuntatehtävä (YVT) ja siihen varautuminen kokonaisuutena. Kokonaisuus on jaettu kymmeneen YVT-elementtiin, joiden toteutumista arvioidaan kolmella eri torjuntavalmiuden tasolla. YVT-elementtien toteutumista kuvataan sanallisesti konkreettisilla esimerkeillä. Esimerkeistä on havaittavissa, mihin valvonnassa kiinnitetään huomioita. Samoin ne osoittavat, mitä näkökohtia huomioimalla tai toimenpiteitä toteuttamalla torjuntavalmiutta on mahdollista nostaa.

Arviointimalli ja siihen liittyvät arviointikriteerit toimitetaan pelastuslaitoksille etukäteen. Näin torjuntavalmiuden arviointimalli luo samalla kehikon, jonka avulla pelastuslaitokset voivat kehittää omaa varautumistaan.

Alueen riskitaso määrittelee ympäristövahinkojen torjuntavalmiustason 

Kuten riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso arvioidaan aluekohtaisesti. Arviointimallissa tämä on huomioitu eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastustoimen alueilla, joihin kohdistuu ainoastaan vähäinen maa-alueita koskeva ympäristövahinkojen riski, tulee täyttää torjuntavalmiudelle asetettu minimivaatimustaso. Korkeamman vahinkoriskin alueilla, kuten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ollessa potentiaalisia, tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi.

Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksen pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) jakoon suunnitelmallisesta varautumisesta päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§). Tähän samaan jakoon perustuu myös ympäristövahinkojen torjuntasuunnitelman sisältövaatimukset. 

YVT-valvonta tukee torjuntavalmiuden kehittämistä 

YVT-elementtien toteutumista kuvaavissa esimerkeissä on pyritty riittävään yksityiskohtaisuuteen ja yksiselitteisyyteen. Tämä vahvistaa paitsi arviointien vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaisuutta, myös arvioinnista saatavien tulosten hyödynnettävyyttä. Esimerkkikuvauksilla haetaan sellaista konkreettisuuden tasoa, joka tukee myös havaittujen kehittämiskohteiden viemistä käytäntöön. Siten valvonta tuottaa lisäarvoa myös valvottaville pelastuslaitoksille. Tämä nähdään merkitykselliseksi erityisesti ympäristövahinkoihin varautumisessa, mihin ohjeistusta tai kokemuksellista tietoa on ollut käytettävissä vähäisessä määrin.

Valvontamalli tuottaa tietoa pelastustoimen alueiden öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tasosta valtakunnallisesti yhdenmukaisin vertailuperustein, jolloin myös kansallinen ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden taso on jatkossa arvioitavissa.

Justiina Halonen
pelastusylitarkastaja
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
(1.1–31.12.2021)

Lisätietoa: 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Mira Leinonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jussi Herranen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jari Laine ja pelastusylitarkastaja Eero Nyman
Itä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Timo Väisänen
Lapin aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto
Pohjois-Suomen aluehallinto, pelastusylitarkastaja Jarno Soisalo

Kaikkien sähköpostit ovat muotoa [email protected]
 

Lounais-Suomen aluehallintovirasto tutki keväällä 2021 tehdyn ilmoituksen perusteella virkaan ottamisen edellytyksiä tilanteessa, jossa palopäällystöopiskelija nimitettiin määräaikaiseen apulaispalomestarin virkaan ilman, että pelastuslaissa asetetut erityiset kelpoisuusvaatimukset täyttyivät. Aluehallintovirasto päätyi ratkaisussaan antamaan asiassa huomautuksen Satakunnan pelastuslaitokselle.

Pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista on säädetty pelastuslaissa, jonka mukaan päätoimisen miehistön, alipäällystön ja päällystön kelpoisuutena on virkaa tai tehtävää vastaava pelastusalan tutkinto. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että pelastustoimintaan osallistuvien tulee täyttää pelastuslaissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastustoimintaan osallistuvien henkilöiden osalta on perusteltua, koska henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa.

Erityisistä kelpoisuusvaatimuksista voidaan kuitenkin poiketa tilanteissa, joissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia täyttäviä hakijoita ei ole saatavilla ja tehtävän katsotaan olevan välttämätön hoidettavaksi. Laissa kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta on erikseen säädetty tapaukset, joissa voidaan poiketa erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Poikkeama sallitaan, jos 1) siitä on erikseen säädetty, tai 2) yksittäistapauksessa kunta tai hyvinvointialue erityisestä syystä toisin päättää. Mikäli kelpoisuusvaatimuksista poiketaan, voidaan henkilö ottaa vain määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Pelastustoimessa ei ole poikkeamasta erikseen säädetty, jolloin pelastustoimintaan osallistuvan miehistön, alipäällystön tai päällystön osalta virkaan tai tehtävään voidaan ottaa erityisistä kelpoisuusvaatimuksista poiketen vain, jos erityisestä syystä yksittäistapauksissa näin päätetään. Käytännössä tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa erityisen kelpoisuuden omaavia henkilöitä ei ole työvoimapulan takia saatavilla ja tehtävä on välttämätön hoidettavaksi. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi palopäällystöopiskelija voi tulla nimitetyksi määräaikaiseen virkasuhteeseen ja henkilö voi osallistua virkatehtävissään pelastustoimintaan. Lisäksi tulee huomioida, että henkilöä, jolla ei ole pelastuslaissa säädettyä erityistä kelpoisuutta, ei voida ottaa pelastustoimintaan osallistumista sisältävään toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen.

Erityisistä kelpoisuusvaatimuksista poikkeaminen edellyttää aina erityistä harkintaa ja päätöksessä erityisten syiden esittämistä. Aluehallintovirasto päätyi antamaan ratkaisussaan huomautuksen Satakunnan pelastuslaitokselle, sillä arviossaan aluehallintovirasto katsoi, ettei pelastuslaitos ollut apulaispalomestarin virkaa täyttäessään perustellut riittävällä tarkkuudella poikkeamista erityisistä kelpoisuusehdoista, eikä tuonut esille poikkeamisen välttämättömyyttä. Tästä syystä määräaikaiseen virkaan nimitettäessä hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeet eivät olleet toteutuneet.

Aluehallintovirastot julkaiset verkkosivuillaan (www.avi.fi/paatoslyhennelmat) päätöslyhennelmiä laillisuusvalvontaa koskevissa asioissa.

Ilkka Horelli

Johtaja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Huom. Tuoreempi blogikirjoitus pelastustoimen kelpoisuusvaatimuksista on julkaistu 22.2.2023: Tarkkuutta pelastustoimen kelpoisuutta vaativien virkojen täyttöön

I Finland ansvarar kommunerna i samarbete för räddningsväsendets tjänster inom de 22 räddningsområden som statsrådet beslutar om. Ansvaret för att organisera räddningsväsendet på ett korrekt sätt åläggs dessa 22 lokala räddningsväsenden. Räddningslagen förutsätter att det lokala räddningsväsendet ska ha ett räddningsverk för skötseln av räddningsväsendets uppgifter. Inom räddningsväsendet har ansvaret för att ordna tjänsterna separerats från produktionen av tjänsterna.

Det lokala räddningsväsendet beslutar om servicenivån efter att ha hört kommunerna. Servicenivån fastställs i det lokala räddningsväsendets beslut om servicenivån. Det är alltså inte fråga om räddningsverkets interna beslut, utan om kommunernas gemensamma beslut om hur räddningsväsendets tjänster ska ordnas i området. Räddningsverkets uppgift är att producera tjänsterna på det sätt som kommunerna gemensamt har fastställt i beslutet om servicenivån. I räddningslagen finns särskilda bestämmelser om servicenivån och servicenivåbeslutet.

Inrikesministeriet har till uppgift att styra, leda och övervaka det räddningsväsende med stöd av vilket inrikesministeriet har utfärdat förordningar och anvisningar om ordnandet av räddningsväsendet och produktionen av räddningsväsendets tjänster. För regionförvaltningsverken har föreskrivits tillsynsuppgifter som gäller både räddningsväsendet och räddningsväsendets servicenivå. Genom tillsynen säkerställs att de lokala räddningsväsendena (kommunerna) ordnar räddningsväsendets tjänster på det sätt som riksdagen har anvisat kommunerna genom lagstiftning. Regionförvaltningsverkets begäran om redogörelse, information eller hörande kan beroende på det övervakade ärendet riktas antingen till det lokala räddningsväsendet eller till räddningsverket.

Räddningsväsendets allmänna tillsynsuppgift

Tillsynsuppgiften som gäller räddningsväsendet är en allmän tillsynsuppgift där regionförvaltningsverken behandlar förvaltningsklagan eller på eget initiativ kan inleda tillsynsärenden som gäller räddningsväsendet, om de upptäcker ett förfarande som strider mot lagen eller god förvaltning. Tillsynen kan i dessa ärenden gälla antingen det lokala räddningsväsendet eller räddningsverket eller i något fall en enskild tjänsteinnehavares verksamhet. I regel begränsas den allmänna tillsynen till räddningsväsendets laglighetsövervakning och utvärdering av principerna för god förvaltning.

Ett beslut eller avgörande i ett allmänt tillsynsärende som gäller räddningsväsendet kan leda till att regionförvaltningsverket inleder administrativ styrning på det sätt som föreskrivs i förvaltningslagen i ett ärende som gäller avgörande av en förvaltningsklagan. I de allmänna tillsynsärenden som gäller räddningsväsendet bedöms i regionförvaltningsverkens avgöranden huruvida man har förfarit lagstridigt eller inte i det ärende som är föremål för tillsynen. Om det i slutsatserna efter utredningen konstateras att det har förfarits lagstridigt i ärendet kan regionförvaltningsverken i sitt avgörande fästa den övervakades uppmärksamhet vid kraven på god förvaltning eller delge denne sin uppfattning om vad som utgör lagenligt förfarande. Om det ovan nämnda med beaktande av de omständigheter som inverkar på helhetsbedömningen av ärendet inte anses vara tillräckligt, kan regionförvaltningsverket ge den övervakade en anmärkning.

Övervakning av räddningsväsendets servicenivå

Tillsynen över räddningsväsendets servicenivå gäller alltid det lokala räddningsväsendet, inte räddningsverket. I räddningslagen föreskrivs att det lokala räddningsväsendet (kommunerna) ansvarar för att räddningsväsendet ordnas på behörigt sätt på det sätt som föreskrivs i räddningslagen. Om regionförvaltningsverket upptäcker eller misstänker brister i räddningsväsendets servicenivå ska regionförvaltningsverket börja utreda ärendet. Förvaltningslagen förutsätter att ärendet utreds innan ett beslut kan fattas eller ett avgörande meddelas i ärendet. I räddningslagen föreskrivs om rätten att få information om tillsynen över räddningsväsendets servicenivå så att regionförvaltningsverken trots sekretessbestämmelserna har rätt att avgiftsfritt få behövliga uppgifter och redogörelser av det lokala räddningsväsendet. Detta innebär att regionförvaltningsverken i regel inte ber räddningsverken om uppgifter eller redogörelser om räddningsväsendets servicenivå, utan begäran om redogörelse och information riktas till det lokala räddningsväsendet, som också ska lämna de begärda uppgifterna. Räddningsverket kan inte lämna uppgifter för det lokala räddningsväsendets räkning.

I tillsynsärenden som gäller räddningsväsendets servicenivå kan regionförvaltningsverken ålägga det lokala räddningsväsendet att justera räddningsväsendets tjänster till den nivå som föreskrivs i räddningslagen, om det förekommer betydande missförhållanden i dem. Om regionförvaltningsverkets föreläggande inte har iakttagits, kan regionförvaltningsverket förena sitt föreläggande med vite. Det väsentliga i ärenden som gäller servicenivån inom räddningsväsendet är att regionförvaltningsverken övervakar de lokala räddningsväsenden (kommuner) som ansvarar för ordnandet av tjänsterna, inte de räddningsverk som sköter produktionen av tjänsterna.

Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland

Direktör Ilkka Horelli

Suomessa pelastustoimen palveluista vastaavat kunnat yhteistyössä valtioneuvoston päättämillä 22 pelastustoimen alueella. Vastuu pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä on säädetty näille 22:lle alueen pelastustoimelle. Pelastuslaki edellyttää, että alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos pelastustoimen tehtävien hoitamista varten. Pelastustoimessa palveluiden järjestämisvastuu on erotettu palveluiden tuottamisesta.

Pelastustoimen palvelutasosta päättää alueen pelastustoimi kuntia kuultuaan. Palvelutasosta päätetään alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä. Kyseessä ei siis ole pelastuslaitoksen sisäinen päätös, vaan kuntien yhteinen päätös siitä miten pelastustoimen palvelut alueella järjestetään. Pelastuslaitoksen tehtävänä on tuottaa palvelut siten, kuin palvelutasopäätöksessä kunnat ovat yhteisesti päättäneet. Palvelutasosta ja palvelutasopäätöksestä on erikseen säädetty pelastuslaissa.

Sisäministeriön tehtävänä on ohjata, johtaa ja valvoa pelastustoimea, jonka nojalla sisäministeriö on antanut pelastustoimen järjestämistä ja pelastustoimen palveluiden tuottamista koskevia asetuksia ja ohjeita. Aluehallintovirastoille on säädetty sekä pelastustointa että pelastustoimen palvelutasoa koskevat valvontatehtävät. Valvonnalla varmistetaan, että alueen pelastustoimet (kunnat) järjestävät pelastustoimen palvelut siten, kuin eduskunta on ne lainsäädännöllä kunnille osoittanut. Aluehallintoviraston selvitys- tai tietopyyntö tai kuuleminen voi valvottavasta asiasta riippuen olla osoitettu joko alueen pelastustoimelle tai pelastuslaitokselle.

Pelastustoimen yleinen valvontatehtävä

Pelastustointa koskeva valvontatehtävä on yleinen valvontatehtävä, jossa aluehallintovirastot käsittelevät hallintokanteluita tai voivat käynnistää oma-aloitteisesti valvonta-asioita koskien pelastustointa, mikäli havaitsevat lainvastaista tai hyvän hallinnon vastaista menettelyä. Valvonta voi kohdistua näissä asioissa joko alueen pelastustoimeen tai pelastuslaitokseen tai jossain tapauksessa yksittäisen viranhaltijan toimintaan. Pääsääntöisesti yleinen valvonta rajoittuu pelastustoimen laillisuusvalvontaan ja hyvää hallintoa koskevien periaatteiden arviointiin.

Pelastustointa koskevassa yleisessä valvonta-asiassa annettu päätös tai ratkaisu voi johtaa aluehallintoviraston toimesta hallinnolliseen ohjaukseen, siten kuin hallintokantelun ratkaisua koskevasta asiasta hallintolaissa on säädetty. Pelastustointa koskevissa yleisissä valvonta-asioissa aluehallintovirastojen ratkaisuissa arvioidaan, onko valvonnan kohteena olevassa asiassa menetelty lainvastaisesti vai ei. Mikäli asian tutkimisen jälkeen johtopäätöksissä todetaan menetellyn lainvastaisesti, aluehallintovirastot voivat ratkaisussaan kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai saattaa tämän tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä. Mikäli edellä mainittua ei asian kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidetä riittävänä, aluehallintovirasto voi antaa valvottavalle huomautuksen.

Pelastustoimen palvelutason valvontatehtävä

Pelastustoimen palvelutason valvonta kohdistuu aina alueen pelastustoimeen, ei pelastuslaitokseen. Pelastuslaissa on säädetty, että alueen pelastustoimi (kunnat) vastaa pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä siten, kuin pelastuslaissa on säädetty. Mikäli aluehallintovirasto havaitsee, että pelastustoimen palvelutasossa on puutteita tai epäilee sellaista, on aluehallintoviraston ryhdyttävä selvittämään asiaa. Hallintolaki edellyttää asian selvittämistä ennen kuin asiassa voidaan tehdä päätös tai antaa ratkaisu. Pelastuslaissa on säädetty pelastustoimen palvelutason valvonnan tiedonsaantioikeuksista siten, että aluehallintovirastoilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta alueen pelastustoimelta tarpeellisia tietoja ja selvityksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että aluehallintovirastot eivät pääsääntöisesti pyydä pelastuslaitoksilta tietoja tai selvityksiä pelastustoimen palvelutasosta, vaan selvitys- ja tietopyynnöt osoitetaan alueen pelastustoimelle, jonka tulee pyydetyt tiedot myös toimittaa. Pelastuslaitos ei voi toimittaa tietoja alueen pelastustoimen puolesta.

Pelastustoimen palvelutasoa koskevissa valvonta-asioissa aluehallintovirastot voivat velvoittaa alueen pelastustoimea saattamaan pelastustoimen palvelut pelastuslaissa säädetylle tasolle, mikäli niissä on huomattavia epäkohtia. Mikäli aluehallintoviraston asettamaa määräystä ei ole noudatettu, aluehallintovirasto voi asettaa määräyksensä tehosteeksi uhkasakon. Oleellista pelastustoimen palvelutasoa koskevissa asioissa on se, että aluehallintovirastot valvovat palveluiden järjestämisestä vastaavia alueen pelastustoimia (kuntia), ei palveluiden tuottamisesta huolehtivia pelastuslaitoksia.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Johtaja Ilkka Horelli

 

Coronapandemin har gett många lärdomar i undantagssituationer, men det är också viktigt att förbereda sig på andra slags kriser. För att utveckla den regionala beredskapen genomförde Regionförvaltningsverket i Södra Finland beredskapsövningen UUSIMAA21 den 7–8 september 2021. Kommunerna, myndigheterna och andra organisationer i Nyland övade på att hantera en situation där en långvarig åskstorm har orsakat omfattande el- och vattenavbrott. De valda scenarierna för övningen baserade sig på den regionala riskbedömningen i Nyland från 2018.

Övning ger mer färdighet för att hantera störningssituationer

Liksom vid störningar i det verkliga livet stötte övningsdeltagarna på många överraskande problem i simuleringen. Man var tvungen att snabbt hitta lösningar på dem. Övningsdeltagarna funderar bland annat på utmaningarna med att larma extra personal under funktionsstörningar hos telefonoperatörerna och informationssäkerhetsfrågor i en kris som sköts med virtuella diskussionskontakter. I stormen orsakade regnet problem när det strömmade ut i tunnlar, parkeringshallar eller hisschakt. Man diskuterades arbetarskyddsfrågor i samband med detta.

Som praktiska åtgärder förutspådde man stormen genom att instruera arbetstagarna att stanna på distansarbete för att undvika att röra sig i trafiken under stormen. I händelse av elavbrott eller vattenbrist planerades för arbetstagarna textmeddelanden med anvisningar om hur man laddar mobiltelefoner och bärbara batterier färdigt samt följer situationen på batteriradio.

En del av övningsdelatagarna funderade också att man bör skaffa till exempel överlevnadspaket med mat, vatten, batteriradio och handlampor till arbetsplatsen för nödsituationer. På grund av det plötsliga fjärrvärmeläckaget vid körlederna skapades omvägar till ingången till sjukhusets jour eller till kommunhusets kundservice. I en krissituation skulle församlingen erbjuda samtalshjälp per telefon och chatt.

Under övningen observerades betydelsen av en gemensam, övergripande lägesbild och samarbete över organisationsgränserna

Responsen från övningen har varit positiv; övningen upplevdes vara nödvändig och stämningen i beredskapsfrågor har varit entusiastisk. Under båda dagarna deltog över 500 övningsdeltagare från Nyland. Det fanns också stort intresse för att observera övningen. Observatörernas uppgift var att kommentera inputen från deltagarna. Det fanns över 80 observatörs- och spelgruppspersonal. Dessutom väckte övningen intresse i det akademiska forskningsarbetet och forskargrupper från tre olika inrättningar deltog.

En bred och omfattande representation från olika samhällssektorer gjorde det möjligt att göra allt fler tväradministrativa observationer ur såväl näringslivets, organisationernas som myndigheternas synvinkel. Observationerna sträckte sig från praktiska frågor till utveckling av planer på strategisk nivå. Övningen väckte också diskussion om ett effektivare samarbete utanför den egna organisationens verksamhetsområde: den stora betydelsen av en gemensam lägesbild och lägesförståelse lyftes fram av många deltagare.

På grund av coronasituationen genomfördes övningen UUSIMAA21 på webben

Man var tvungen att flytta beredskapsövningen i Nyland två gånger, först på grund av belastningen som coronasituationen orsakade och andra gången på grund av kommunalval som flyttades för nära. Arbetsbelastningen och mötesbegränsningarna på grund av pandemin beaktades i övningens längd och genomförande: övningsdagarna förkortades och övningen ordnades för första gången helt virtuellt. Den slutliga övningen var mycket annorlunda än det som presenterades för övningsdeltagarna på seminariet i slutet av 2019! De expertföreläsningar som streamades på förmiddagarna introducerade deltagarna i temat för övningen och på eftermiddagarna övades lärdomarna i praktiken med hjälp av den nya virtuella övningsplattformen Valhalla.

Erfarenheterna och observationerna från övningen gås noggrant igenom i efterhand och utnyttjas för att utveckla beredskapen och beredskapsplanerna. Responstillfället och övningsrapporten ingår i övningshelheten.

Beredskapsövningar ordnas årligen i olika områden

Ordnandet av regionala beredskapsövningar är en av regionförvaltningsverkets lagstadgade uppgifter. Med hjälp av övningarna testas och utvecklas samhällets beredskap att klara störningstillstånd och undantagsförhållanden.

På grund av de ändrade tidtabellerna övar man nästa gång i Nyland redan 2023. Före det övar landskapen Egentliga Tavastland och Päijänne-Tavastland ännu i november inom området för Regionförvaltningsverket i Södra Finland tillsammans och nästa år också landskapen Södra Karelen och Kymmenedalen tillsammans. Nästa år inleder inrikesministeriet dessutom en uppdateringsomgång för den regionala riskbedömningen, utifrån vilken man väljer scenarier för kommande beredskapsövningar.

Piia Manninen
Räddningsöverinspektör
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Koronapandemia on tuonut paljon lisää oppeja poikkeustilanteisiin, mutta myös toisenlaisiin kriiseihin on tärkeää varautua. Alueellisen valmiuden kehittämiseksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteutti UUSIMAA21-valmiusharjoituksen 7–8.9.2021. Uudenmaan kuntien, viranomaisten ja muiden organisaatioiden voimin harjoiteltiin toimintaa tilanteessa, jossa pitkäkestoinen ukkosmyrsky on aiheuttanut laajoja sähkö- ja vesikatkoksia. Harjoitukseen valitut skenaariot pohjautuivat Uudenmaan alueelliseen riskiarvioon vuodelta 2018. 

Harjoittelemalla lisää osaamista häiriötilanteen hallintaan

Kuten tosielämän häiriötilanteessa, harjoittelijat kohtasivat simulaatiossa monenlaisia yllättäviäkin pulmia, joihin oli löydettävä ratkaisuja nopeasti. Harjoittelijat pohtivat muun muassa lisähenkilöstön hälyttämisen haasteita puhelinoperaattorien toimintahäiriöiden aikana ja tietoturva-asioita virtuaalisilla keskusteluyhteyksillä hoidetussa kriisissä. Myrskyn sadevesi aiheutti ongelmia valuessaan tunneleihin, parkkihalleihin tai hissikuiluihin, minkä osalta pohdittiin työturvallisuuskysymyksiä.

Käytännön toimenpiteinä myrskyä ennakoitiin ohjeistamalla työntekijöitä jäämään etätöihin, jottei liikenteessä altistuttaisi rajuilman armoille. Sähkökatkon tai vesipulan varalle työntekijöille suunniteltiin tekstiviestejä, joissa ohjeistettiin lataamaan kännykät ja läppärien akut valmiiksi sekä seuraamaan tilannetta paristoradiosta. 

Osa harjoittelijoista pohti myös esimerkiksi ruokaa, vettä, paristoradion ja käsivalaisimia sisältävän selviytymispaketin hankkimista hätävaraksi työpaikalle. Ajoväylien kohdalla sattuneen äkillisen kaukolämpövuodon vuoksi perustettiin kiertoteitä sairaalan päivystyksen sisäänkäynnille tai kunnantalon asiakaspalvelupisteelle. Seurakunta tarjosi kriisitilanteessa keskusteluapua puhelimen ja chatin välityksellä.

Harjoituksessa havaittiin yhteisen, kattavan tilannekuvan ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön merkitys

Harjoituksesta saamamme palaute on ollut positiivista; harjoitus koettiin tarpeelliseksi ja tunnelmat varautumisasioiden parissa ovat olleet innostuneet. Mukana oli molempina päivinä yli 500 harjoittelijaa Uudenmaan alueelta. Suurta kiinnostusta oli myös harjoituksen tarkkailijoiksi, joiden tehtävänä oli kommentoida harjoittelijoiden tuottamia syötteitä. Tarkkailija- ja peliryhmähenkilöstöä oli yli 80. Lisäksi harjoitus herätti mielenkiintoa akateemisessa tutkimustyössä, ja mukana oli kolmen eri laitoksen tutkijaryhmiä.

Laaja ja kattava edustus osallistujia yhteiskunnan eri sektoreilta mahdollisti sen, että havaintoja pystyttiin tekemään entistä enemmän poikkihallinnollisesti niin elinkeinoelämän, järjestöjen kuin viranomaistenkin näkökulmasta. Havainnot ulottuivat käytännön asioista strategisen tason suunnitelmien kehittämiseen. Harjoitus herätti keskustelua myös tehokkaammasta yhteistyöstä oman organisaation toiminta-alueen ulkopuolelle: yhteisen tilannekuvan ja -ymmärryksen suuri merkitys tuli esille monilta osallistujilta.

Koronatilanteen vuoksi UUSIMAA21-harjoitus toteutettiin verkossa

Uudenmaan valmiusharjoitusta jouduttiin siirtämään kahdesti, ensin koronatilanteen kuormittavuuden takia ja toisen kerran liian lähelle siirtyneiden kuntavaalien vuoksi. Pandemian aiheuttama työkuorma ja kokoontumisrajoitukset huomioitiin harjoituksen kestossa ja toteutustavassa: harjoituspäiviä lyhennettiin ja harjoitus järjestettiin ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisesti. Lopullinen harjoitus olikin hyvin erilainen kuin mitä ennakkoseminaarissa vuoden 2019 lopussa harjoittelijoille esiteltiin! Aamupäivisin striimausyhteydellä toteutetut asiantuntijaluennot virittivät osallistujat harjoituksen teemaan ja iltapäivisin oppeja harjoiteltiin käytännössä uuden virtuaalisen harjoitusalustan Valhallan avulla. 

Kokemukset ja havainnot harjoituksesta käydään huolella läpi jälkikäteen, ja niitä hyödynnetään varautumisen sekä valmiussuunnitelmien kehittämisessä. Palautetilaisuus ja harjoitusraportti kuuluvat harjoituksen kokonaisuuteen.

Valmiusharjoituksia järjestetään eri alueilla vuosittain

Alueellisten valmiusharjoitusten järjestäminen on yksi aluehallintovirastolle laissa säädetyistä tehtävistä. Harjoitusten avulla testataan ja kehitetään yhteiskuntamme valmiutta selviytyä häiriötilanteista ja poikkeusoloista.

Aikataulumuutosten vuoksi Uudellamaalla harjoitellaan seuraavan kerran jo vuonna 2023. Sitä ennen Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella harjoittelevat vielä marraskuussa Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat yhdessä ja ensi vuonna niin ikään yhdessä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Ensi vuonna sisäministeriö käynnistää lisäksi alueellisen riskiarvion päivityskierroksen, jonka pohjalta valitaan skenaariot tuleviin valmiusharjoituksiin. 

Piia Manninen
Pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto