Aluehallintovirasto toimii oikaisuvaatimuksen käsittelevänä viranomaisena tietyissä oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämistä koskevissa asioissa. Oikaisuvaatimusmenettely on tarkoitettu hallintopäätöksen lainmukaisuuden tutkimiseen. Kyse on toisin sanoen oikeusturvamenettelystä, jolla varmistetaan, että julkisten hallintotehtävien hoitamiseen liittyvässä päätöksenteossa on noudatettu lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jota hoitaa pääsääntöisesti kunta. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskeekin kuntien tai kuntayhtymien viranhaltijoiden tekemiä päätöksiä yksittäisten oppilaiden ja opiskelijoiden asioissa. Aluehallintovirasto on joka tapauksessa toimivaltainen tutkimaan yhtä lailla yksityisten ja valtion koulujen ja oppilaitosten päätöksistä tehtyjä oikaisuvaatimuksia.
Aluehallintoviraston käsittelemät oikaisuvaatimukset koskevat monia erilaisia oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämiseen liittyviä asioita. Koulutuslainsäädännössä on annettu aluehallintovirastolle toimivalta tutkia esimerkiksi oppilaiden ja opiskelijoiden tuen järjestämistä koskevia päätöksiä sekä lukio- ja ammatillisen koulutuksen osalta opiskeluaikaan liittyviä päätöksiä. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskee kuitenkin oppilas- ja opiskelijavalinnoista tehtyjä päätöksiä, erityisesti esi- ja perusopetuksesta.
Lapsen koulupaikan määräytyminen esi- ja perusopetuksessa
Kunta vastaa esi- ja perusopetuksen järjestämisestä. Velvoitteen toteuttaakseen kunnan on osoitettava alueellaan asuville esi- ja perusopetusikäisille lapsille koulu lähikouluperiaatetta noudattaen. Esiopetuspaikaksi voidaan osoittaa koulun sijasta vaihtoehtoisesti varhaiskasvatuspaikka, jota esiopetuksen osalta jäljempänä myös tarkoitetaan, kun mainitaan koulu.
Lähikoulua koskevassa päätöksenteossa on arvioitava lasten koulumatkojen turvallisuus ja lyhyys huomioiden kotien ja koulujen sijainti sekä liikenneyhteydet. Lähtökohtana on, että kunta osoittaa lähikoulun mahdollisimman turvallisen ja lyhyen matkan päästä. Päätöksenteossa on tarkasteltava kuitenkin lasten koulumatkoja kokonaisuutena huomioiden koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä. Kunnan ei tarvitse osoittaa yksittäiselle lapselle lähikouluksi koulua, joka on hänelle maantieteellisesti lähin ja reitiltään turvallisin. Kunnalla on toimivalta päättää lapsen lähikoulusta, eikä sen siten tarvitse noudattaa huoltajan toivomusta lapsensa koulupaikasta. Perusopetuslaissa ei myöskään säädetä, että lähikoulua osoittaessaan kunnan tulisi huomioida lapsen kaverisuhteita, vanhempien sisarusten koulupaikkaa tai muita lapsen elämään tai perheen arkeen liittyviä seikkoja.
Lapselle osoitetun lähikoulun osalta päätöksen lainmukaisuuden tutkiminen kohdistuu ennen kaikkea siihen, onko kunta noudattanut perusopetuslain 6 §:ssä säädettyä lähikouluperiaatetta. Kunta voi ohjata lähikoulua koskevaa päätöksentekoa oppilasaluejaolla ja muilla oppilasvalintaperusteilla, joiden yhdenvertaista soveltamista oikaisuvaatimusta ratkaistaessa myös arvioidaan. Kunnan on huomioitava päätöksenteossa hallintolain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisuusperiaate, joka edellyttää lähikoulun osoittamisessa lasten tasapuolista kohtelua. Tasapuolisen kohtelun vaatimus ei tarkoita sitä, että päätöksenteossa tulisi turvata täysin samanlainen kohtelu. Jo lasten kotien sijainti, mutta myös koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä asettavat sille rajansa. Kunnalle tulee lisäksi perusopetuslain 30 §:stä velvoite huomioida, että kaikkiin kouluihin saadaan muodostettua kohtuullisen kokoiset opetusryhmät, millä turvataan lapsille osaltaan hyvät oppimisen ja koulunkäynnin edellytykset.
Edellä mainitut säännökset antavat kunnalle paljon harkintavaltaa lähikoulun osoittamiseen. Erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla, joilla on tiheä kouluverkko, voi olla monta lainmukaista ratkaisua lapsen lähikouluksi. Lasten määrät myös vaihtelevat eri alueilla vuosittain, mikä voi tarkoittaa, että perheen kaikille lapsille ei osoiteta samaa lähikoulua. Tasapuolisen kohtelun vastaista ei ole menetellä näin, koska yhdenvertaisuutta arvioidaan vain niiden lasten osalta, joiden koulupaikasta kulloinkin päätetään.
Toissijainen oppilasvalinta
Esi- ja perusopetuksessa on käytössä myös niin sanottu toissijainen oppilasvalinta. Perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa annetaan lapselle mahdollisuus hakea koulupaikkaa mistä tahansa muusta koulusta kuin hänelle osoitetusta lähikoulusta. Lapsella on oikeus saada toissijainen koulupaikka, jos koulussa on tilaa ensisijaisen oppilasvalinnan (lähikoulun osoittamisen) jälkeen. Hakijoiden tasapuoliseksi kohtelemiseksi opetuksen järjestäjän (kunta, valtio, yksityinen) on päätettävä ennen oppilasvalintaa, kuinka paljon oppilaita opetusryhmiin voidaan enintään ottaa sekä millä perusteilla hakijat asetetaan etusijajärjestykseen, jos paikkoja ei riitä kaikille hakijoille. Kunta saa asettaa valinnassa etusijalle kunnassa asuvat hakijat.
Perusopetuslaissa ja sitä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa ilmaistaan selkeästi, että esi- ja perusopetuksessa on ensisijaista turvata lähikouluperiaatteen toteutuminen. Kunta voi siten vahvistaa enimmäisoppilasmäärät vain toissijaiseen oppilasvalintaan ja siltä osin huomioida, että kouluun voidaan ottaa lukuvuoden aikana lähialueelle muuttavia lapsia. Kunta voi toisin sanoen ylittää enimmäisoppilasmäärät ensisijaisessa oppilasvalinnassa ja harkintansa mukaan osoittaa koulun lähikouluksi lähelle muuttaneelle lapselle.
Toissijaisesta oppilasvalinnasta on kyse myös silloin, kun opetuksessa painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta. Painotettua opetusta on esimerkiksi liikunta- ja musiikkiluokilla järjestettävä opetus sekä englannin kielellä annettava opetus. Tällöin oppilaita valittaessa saadaan käyttää koetta, jolla arvioidaan lapsen taipumuksia kyseiseen opetukseen. Valintakokeessa ja kokeen pisteytyksessä on kohdeltava hakijoita tasapuolisesti, ja oppilaat on valittava kokeen pistemäärän mukaisessa järjestyksessä. Opetuksen järjestäjä voi asettaa valituksi tulemiselle vähimmäispistemäärärajan.
Lopuksi
Esi- ja perusopetuksen oppilasvalintapäätöksiä koskevista oikaisuvaatimuksista hylätään tilastojen perusteella suurin osa. Päätöksen katsotaan toisin sanoen olevan lainmukainen, jolloin ei ole perustetta kumota sitä ja palauttaa asiaa opetuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi. Erityisesti lähikoulupäätös todetaan harvoin lainvastaiseksi, koska lähikouluperiaatteen rajoissa kunnan harkintavalta on varsin suuri. Toissijaisessa oppilasvalinnassa päätöksen lainvastaisuus voi johtua muun muassa siitä, että lasta ei ole otettu kouluun, vaikka siellä on tilaa, tai valintaperusteita ei ole sovellettu hakijoihin yhdenvertaisesti. Yleensä toissijaista koulupaikkaa koskevat päätökset ovat kuitenkin lainmukaisia.
Suomenkielistä opetusta koskevat oikaisuvaatimukset käsitellään aluehallintovirastoissa maantieteellisen toimialueen mukaisesti. Toimivaltainen aluehallintovirasto määräytyy toisin sanoen sillä perusteella, minkä aluehallintoviraston toimialueella päätöksen tehnyt koulu tai oppilaitos sijaitsee. Ruotsinkielistä opetusta koskevien oikaisuvaatimusten käsittely on keskitetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ruotsinkielisen sivistystoimen palveluyksikköön, jolla on valtakunnallinen toimivalta (pois lukien Ahvenanmaan maakunta).
Johtava juristi Kreeta Pölönen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
