Begreppet att främja välfärd, hälsa och säkerhet är mångdimensionellt på flera nivåer, och de uppdrag och strukturer som hör ihop med begreppet har förändrats sedan välfärdsområdena inledde sin verksamhet. I den här artikeln tittar vi närmare på ämnet ur myndighetstillsynsperspektiv.

 

Det finns bestämmelser om främjande av välfärd och hälsa i flera olika lagar. I och med social- och hälsovårdsreformen har det blivit en gemensam uppgift för kommunerna, välfärdsområdena och olika aktörer att främja välfärden och hälsan. Välfärdsområdena, kommunerna och de övriga aktörerna har flera kontaktytor där strukturer och gemensam praxis i verksamheten gör det möjligt att effektivt främja hälsa, arbets- och funktionsförmåga, säkerhet och välfärd. Regionförvaltningsverken har som uppgift att övervaka att kommunerna och välfärdsområdena följer lagen då de främjar välfärden och hälsan samt att vägleda dem.

Tillsyn och vägledning som medel 

Centrala metoder för tillsynsmyndigheterna, dvs. regionförvaltningsverken och Valvira, är förhandstillsyn, planmässig tillsyn, efterhandstillsyn (reaktivt) och styrning i anslutning till tillsynen:

• Styrbrev och meddelanden
• Väglednings- och utvärderingsbesök
• Informationsstyrning (till exempel utbildningsdagar)    
• Tillsyn enligt Valviras och regionförvaltningsverkens riksomfattande tillsynsprogram eller annan planenlig tillsyn
• Regionförvaltningsverkens sektorsövergripande samarbete med intressentgrupper

Kommunen och välfärdsområdet ska samarbeta och stödja varandra med sin sakkunskap. Det är viktigt att samarbetet fungerar särskilt i kontaktytorna mellan sektorsövergripande verksamheter. Till skillnad från kommunerna ska välfärdsområdena genom egenkontroll säkerställa att främjandet av välfärd och hälsa och det förebyggande rusmedelsarbetet genomförs på ett lagenligt sätt. Syftet med tillsynsmyndigheternas tillsyn och styrningen i anslutning till den är att säkerställa att egenkontrollen genomförs i välfärdsområdena och att den sköts framgångsrikt.

De riksomfattande tillsynsprogrammen styr arbetet

Valvira och regionförvaltningsverken har berett ett riksomfattande tillsynsprogram för social- och hälsovården för 2020–2023. Vikten av förebyggande arbete lyfts fram i riktlinjerna för 2024 i tillsynsprogrammet. Samarbetet mellan välfärdsområdena, kommunerna och andra aktörer betonas särskilt då det gäller att främja välfärden, hälsan och säkerheten.

Det förebyggande rusmedelsarbetet har ett eget handlingsprogram som stöder det lagstadgade arbetet i kommunerna och välfärdsområdena. Handlingsprogrammet lyfter fram möjligheterna att i praktiken utföra ett ändamålsenligt, omfattande och kostnadseffektivt förebyggande rusmedelsarbete. Också tobakstillsynen och den statliga alkoholförvaltningen har egna riksomfattande tillsynsprogram, vilkas syfte är att förebygga skador som orsakas av tobak och alkohol. Tobakstillsynen sköts av den kommunala tobakstillsynen samt Valvira och styrningen av tillsynen sköts gemensamt av Valvira och regionförvaltningsverken.

Samarbete behövs

I arbetet för att främja välfärd, hälsa och säkerhet behövs regionala samarbetsformer och gemensamt överenskomna förfaranden. Främjandet av välfärden, hälsan och säkerheten är helhetsbetonat och inkluderar de olika områdena inom välfärd, hälsa och säkerhet i vardagen samt påverkan av bakgrundsfaktorer i enlighet med de befintliga strategiska riktlinjerna. I arbetet beaktas regionernas särdrag. Vi på regionförvaltningsverket finns till för er, våra kunder!

Läs mer om arbetet för att främja välfärd, hälsa och säkerhet:

• Folkhälsodelegationen - Social- och hälsovårdsministeriet
• Bedömning av verksamhetsmodellerna HYTE - THL (på finska).
• Riksomfattande tillsynsprogram för social- och hälsovården 2020–2023, uppdatering för 2023.
• Social- och hälsovårdsministeriets publikation 2022:18, De riksomfattande målen för social- och hälsovården 2023–2026​ (på finska).
   

Överinspektörerna vi regionförvaltningsverken:

RFV i Södra Finland, överinspektör Heli Heimala
RFV i Östra Finland, överinspektör för hälso- och sjukvården Katja Maksimainen
RFV i Lappland, överinspektör Sanna Ylitalo
RFV i Sydvästra Finland, överinspektör för hälso- och sjukvården Anne Taulu
RFV i Västra och Inre Finland, överinspektör Jenni Lahtinen
RFV i Norra Finland, överinspektör Raija Fors

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyi 1.1.2023 hyvinvointialueille. Samanaikaisesti muuttui sosiaalihuoltolaki muun muassa tukipalvelujen ja kotihoidon osalta. Nyt hyvinvointialueilla on tuhannen taalan paikka järjestää tukipalvelut ja kotihoidon palvelut alusta alkaen niin, että myös aiemmista valvontahavainnoista oppimalla saadaan toiminta vastaamaan lainsäädännön asettamia edellytyksiä.

Tukipalveluiden ja kotihoidon myöntämisperusteet ja toimintaohjeet varmistavat lainsäädännön tavoitteiden toteutumista

Osana sosiaalihuollon järjestämisvastuuta hyvinvointialueet muun muassa laativat palvelujen myöntämisperusteita ja toimintaohjeita sekä yhtenäistävät toimintatapoja. Kunnissa ja kuntayhtymissä on aiemmin ollut kotihoidon ja kotihoidon tukipalveluja koskevia myöntämisperusteita, joihin on saattanut liittyä vähimmäis- tai enimmäismäärä- tai tulo- ja varallisuusehtoja. Aluehallintovirasto on huomannut, että tämä on käytännössä saattanut hämärtää asiakkaiden oikeutta palvelun hakemiseen ja palvelutarvetta vastaavan palvelun järjestymiseen. 

Kaikissa tilanteissa ei ole esimerkiksi tunnistettu asiakkaiden suullisesti esittämää palveluntarvetta hakemukseksi. On ollut myös tilanteita, joissa asiakkaalle on kerrottu palvelun myöntämiseen liittyvät taloudelliset rajat, joiden vuoksi hänelle ei ole edes annettu mahdollisuutta hakea palvelua. Näissä tilanteissa asiakkaalla ei ole ollut mahdollisuutta saada palvelusta hallinnollista päätöstä, saati tarvitsemaansa palvelua. Tilanne ei ole vastannut lainsäädännön tavoitteita.

Jatkossa jokaisen hyvinvointialueen on syytä varmistaa, että se ei aseta sosiaalipalvelujen myöntämiselle sellaisia ehtoja, jotka ovat lain vastaisia. Hyvinvointialueet eivät myöskään saa menettelyllään tai ohjeillaan rajoittaa asiakkaiden oikeutta laissa turvattuihin riittäviin, asiakkaan yksilöllisiä palvelutarpeita vastaaviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Hyvinvointialueen on varmistettava, että käytännössä tunnistetaan ne tilanteet, joissa asiakas tosiasiallisesti hakee palvelua. Tunnistettava on myös ne tilanteet, joissa asia on otettava käsiteltäväksi, arvioitavaksi ja siitä on annettava hallinnollinen päätös. Asia voi tulla vireille suullisesti.

Kielteisen päätöksen antaminen on myös tärkeää, jotta asiakas voi käyttää oikeuttaan hakea päätökseensä muutosta. Sosiaalipalvelujen myöntämisen tulee perustua asiakkaiden yksilöllisesti arvioituun palvelutarpeeseen. Palveluja ei voi kategorisesti rajata palvelun määrän tai asiakkaan taloudellisen tilanteen perusteella.

Kotihoidon onnistunut suunnittelu ja toteutus vaatii riittävät henkilöstöresurssit

Kotihoitoa hakevan henkilön tilanne ja palvelutarve on arvioitava ja järjestettävä yksilöllisesti. Palveluissa olevan asiakkaan tilannetta on seurattava ja arvioitava tarvittaessa uudelleen, mikä edellyttää riittäviä henkilöstöresursseja ja selkeitä toimintatapoja. Tämä koskee myös kotihoidon toteuttamista.

Useissa kotihoitoa koskevissa valvonta-asioissa on todettu kotihoitoon liittyviä haasteita sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittämättömyyden vuoksi. Myös kotihoidon työn suunnittelussa ja resursoinnissa on saattanut olla puutteita. Esimerkiksi asiakkaiden välisiä siirtymäaikoja ja muuhun välilliseen työhön tarvittavaa aikaa ei ole aina otettu huomioon riittävällä tavalla. Lisäksi palvelutarpeen uudelleenarvioinnissa ja palvelupäätösten ajantasaisuudessa on ollut puutteita. 

Hyvinvointialue voi onnistua kotihoidon toteuttamisessa varmistamalla riittävän henkilöstöresurssin asiakkaiden palvelutarpeen arviointiin, palvelun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lisäksi hyvinvointialueen tulee varmistaa palveluun liittyvien toimintaohjeiden ja toimintatapojen yhteneväisyys ja eheys sekä seurata ja arvioida palvelun toteutumista kokonaisvaltaisesti.

Omavalvonnalla varmistetaan eheä palveluprosessi

Hyvinvointialueiden on omavalvonnallisesti varmistettava eheä palveluprosessi, jossa palvelut arvioidaan, suunnitellaan ja toteutetaan kaikkina aikoina asiakkaiden yksilöllisten palvelutarpeiden edellyttämällä tavalla. Ottamalla valvontaviranomaisten aiemmat valvontahavainnot huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa hyvinvointialueet voivat välttää toistamasta aiempia epäkohtia.

Sosiaalihuollon ylitarkastajat Leila Eklöv ja Saija Lindström, Etelä-Suomen aluehallintovirasto