Vaasan kansalaisopisto Almassa vietettiin 24.–25. elokuuta kaksipäiväisiä, valtakunnallisia vapaan sivistystyön päiviä. Kansalaisopisto Alman johtava rehtori Sannasirkku Autio iloitsi koolla olleen yli sata opettajaa ja alan toimijaa, joiden lisäksi verkosta tilaisuutta seurasi useita kymmeniä etäosallistujia.
Päivien tarkoituksena oli välittää ajankohtaista ja pedagogista ajassa liikkuvaa tietoa opettajille ja muille sektorin toimijoille. Päivien antia olivat lisäksi verkostoituminen sekä yhteiset keskustelut, joissa niin nuoret kuin pitkään alalla toimineet yhdenvertaisesti tukivat ja kohtasivat toisiaan valtakunnallisesti, yli oppilaitosmuotojen.
Vaasassa päivien keskeisiksi teemoiksi nousivat kestävä tulevaisuus, digitaalisuus ja vihreä siirtymä sekä kansainvälisyys. Päivien tarjottimessa oli monipuolista antia aina filosofiasta käytännön hyötyyn. Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset koulutuksessa olivat näkyvästi esillä.
Kuvassa vasemmalla Sannasirkku Autio. Keskellä osallistujia Vaasan kansalaisopisto Alman salissa. Kuvassa oikealla istuvat Björn Wallèn vasemmalla sekä Kari Lehtola oikealla.
Kuvissa taustalla Juha Tammenpään taideteos "Pelkureiden parhaimmistoa".
"Vapaa sivistystyö on volyymiltaan merkittävä koulutusmuoto Suomessa", toteaa päivien järjestämiseen osallistunut Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola. "Koulutusmuotoon panostamista puoltaa viimeaikainen Benefits of Lifelong Learning (BeLL) -tutkimus, joka osoittaa nonformaaliin koulutukseen osallistumisen heijastelevan positiivisesti kansanterveyteen, jopa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin", hän lisää.
Myös vapaan sivistystyön tutkimuksessa on otettu lähivuosina uusia askeleita. Sen avulla saadaan tietoa vapaan sivistystyön vaikutuksesta ja vaikuttavuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa, kuten myös kansainvälisesti.
"Suomi voi olla tässä tutkimuksessa edelläkävijänä", toivoo Vapaa sivistystyö ry:n puheenjohtaja Björn Wallèn, joka oli mukana päiviä edeltäneessä Vapaan sivistystyön toimijoiden tutkimustapaamisessa. "Vapaan sivistystyön tutkimukseen kannattaa perehtyä lisää", hän kannustaa.
Kun vapaan sivistystyön päivät järjestetään vuonna 2024, eletään valtakunnallista sivistyksen teemavuotta. Teemavuosi ja päivät mahdollistavat sivistyksen roolin ja vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen merkityksen nostamisen valokeilaan, yhä suuremman yleisön tietoisuuteen.
Teksti ja kuvat:
Jenni Westö, viestintäpäällikkö
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualueen tehtävänä on häiriö- ja poikkeustilanteessa tukea kuntien sivistystoimia ja yhteensovittaa tarvittaessa alueen toimijoiden ja kuntien välistä yhteistoimintaa. Käytännön vastuu paikallistason opetus- ja kulttuuritoimen järjestelyistä on kunnilla ja koulutuksen järjestäjillä. Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue pitää yllä sivistystoimen toimialaverkostoja, informaatio-ohjaa, järjestää täydennyskoulutusta, jakaa kohdennettuja valtionavustuksia ja kokoaa alueellista tilannekuvaa, analysoi tilanteen kehitystä sekä toimittaa arvionsa tilanteesta edelleen opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä alueen toimijoille.
Tässä tehtävässämme keskeinen käsite on henkinen kriisinkestävyys, joka on yksi yhteiskunnan turvallisuuden kivijaloista. Käsitettä käytetään kuvaamaan ihmisten tulevaisuususkoa ja toiveikkuutta kriisistä selviytymiseen. Työssämme onkin tärkeää pohtia, mitä voimme tehdä ihmisten normaalin, turvallisen arjen edistämiseksi ja palvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi myös häiriö- ja poikkeustilanteissa.
Ukrainan sota on osoittanut “tavallisen arjen” merkityksen osana henkistä kriisinkestävyyttä. Olemme nähneet kuvia kukkakaupoista ja kampaamoista, jotka ovat auki ja jatkavat toimintaansa, vaikka naapuritalo on pommitettu raunioksi. Ja jos katsotaan ajassa taakse päin toisen maailmansodan aikaan, näemme monia esimerkkejä normaalin elämän voimasta. Sellaisina voidaan pitää esimerkiksi rintamalla järjestettyjä elokuvakiertueita, urheilukilpailuja, rintamakirjastoja ja korsuissa järjestettyä mahdollisuutta opiskeluun. Yhteiskunnan rakenteissa tämä yhdistyy moniin asioihin, nopeimmin kouluihin ja varhaiskasvatukseen, kirjastoihin, nuoriso- ja liikuntatoimintaan ja muuhun kulttuuritoimintaan.
Sivistystoimella on merkittävä rooli ihmisten arjen sujumisessa. Se mahdollistaa aikuisten työssäkäynnin ja sitä kautta yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden myös häiriötilanteissa. Sivistystoimi varmistaa lasten ja nuorten oppimismahdollisuudet ja yhteisöllisen tekemisen sekä erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit vauvasta vaariin. Näiden palvelujen turvaaminen on parasta tukea henkiselle kriisinkestävyydelle, jonka ytimessä on osaamisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpito.
Henkistä kriisin kestävyyttä koetetaan horjuttaa moninaisella informaatiovaikuttamisella. Pahansuovalla informaatiovaikuttamisella on selkeä tavoite: aiheuttaa sekaannusta ja saada ihmisryhmät asettumaan toisiaan vastaan sekä horjuttaa henkistä kriisinkestävyyttä. Parhaat keinot taistella vaikuttamista vastaan ovat hyvä monilukutaito ja ymmärrys demokraattisesta yhteiskunnasta. Myös näissä sivistystoimella on keskeinen tehtävä. Se tarjoaa kansalaisille tukea kriittiseen medialukutaitoon sekä taitoja ja mahdollisuuksia moniääniseen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.
Viimeisen kahden vuoden aikana henkistä kriisinkestävyyttä on koeteltu useasta suunnasta. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualue on järjestänyt sivistystoimen henkilöstölle useita täydennyskoulutustilaisuuksia niin koronan kuin Ukrainan sodan vaikutusten tiimoilta. Tarjoamme myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen, vertaistukeen ja tilannekuvan vaihtamiseen alueen sivistystoimille. Lisäksi olemme tukeneet kuntia ja järjestöjä valtionavustuksilla esimerkiksi digitalisaation edistämisessä, monilukutaidossa ja demokratian vahvistamisessa.
Itä-Suomessa kuntien sivistystoimet ovat osoittaneet uskomatonta venymistä. Ne ovat ylläpitäneet palveluja koronan aikana mitä moninaisin keinoin ja poikkeuksellisin järjestelyin. Ukrainan sodan alkaessa useat kunnat aloittivat nopeasti valmistavan opetuksen tilapäistä suojelua hakeneille ukrainalaisille lapsille ja nuorille. Pääsy säännöllisen opetuksen ja harrastusten pariin on ollut parasta henkistä tukea vaikeassa tilanteessa. Joissakin kunnissa on jopa lukuvuoden lopussa juhlittu yhdessä ylioppilaiden kanssa Ukrainan etälukiosta valmistuvia opiskelijoita. Kunnat ovat lähteneet ripeästi järjestämään ukrainalaisille valmistavan opetuksen lisäksi varhaiskasvatuksen ja nuorisotoimen palveluja, moninaista harrastustoimintaa sekä kirjastopalveluja.
Kriisit ovat osoittaneet viranomaisyhteistyön tärkeyden. Toivomme, että yhteistyö jatkuu ja kehittyy. Yhdessä olemme enemmän!
Anu Liljeström, johtaja
Matti Ruuska, yksikön päällikkö, ylitarkastaja
Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Johanna Albert, opetustoimen ylitarkastaja
Laura Oksanen, nuorisotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
Skolans värdegrund, hur ofta har inte den diskuterats i ett lärarrum? Stötts och blötts. Viktiga frågor har diskuterats på utdragna lärarmöten och alltid finns det någon ny infallsvinkel att komma med. I grunderna för läroplanen har man beskrivit värdegrunden för den grundläggande utbildningen och den grunden vilar hela läroplanen på.
Men varför ser man då himlande ögon i åhörarskaran då man presenterar skolans värdegrund på ett föräldramöte eller i ett festtal?
Jag tror att värdegrunden förmedlas bäst genom handling och inte genom ord. Ifall eleven eller föräldrarna inte upplever att skolan agerar i linje med den beskrivna värdegrunden blir de välformulerade orden tomtklingande och landar inte rätt. De blir snarare ironiseringar och utfallet blir inte det tänkta.
Inledningsvis formulerar läroplanen värdegrunden så här: ”Den grundläggande utbildningen bygger på övertygelsen om att barndomen har ett egenvärde. Varje barn är unikt och värdefullt i sig. Var och en har rätt att växa till sin fulla potential som människa och samhällsmedlem.” Tänk att varje dag bemötas av personal som vill att du ska få växa till din fulla potential som människa och samhällsmedlem! Det är som den röda mattan rullats ut framför dina fötter varje morgon.
Jag tror inte det är möjligt att förmedla det här på annat sätt än genom handling. Genom de beslut du tar i en klass, genom hur du lägger upp undervisningen, genom hur skolan agerar i olika situationer. Då det kommer till administrationen av skolan handlar det om hur du fördelar resurser, vilka tjänster du tillsätter och vilka utrymmen man upplåter åt skolan. De här besluten är de som återspeglar din värdegrund.
Hur kan man då försäkra sig om att man agerar enligt läroplanens värdegrund? Det tror jag man kan göra genom att spegla sin verksamhet i eleverna, genom att göra barnkonsekvensanalyser och genom att ta den feedbacken man får på största allvar. Alltid går det inte att vara alla till lags och alla kan inte få sina önskningar uppfyllda. Det handlar snarare om att bemöta alla elever med respekt oavsett elevens prestation och beteende. Eleven har ett värde i sig själv och det är skolans uppgift att möjliggöra att barnet kan växa till sin fulla potential.
Malin Eriksson
överinspektör för bildningsväsendet
Svenska enheten för bildningsväsendet, Regionförvalningsverket i Västra och Inre Finland
Jag förstår mig inte på ordet ”mobbning”, det är ju frågan om ren och skär elakhet, sa en av mina skolledarförebilder för så där 15 år sedan. Det här uttalandet har hängt med mig sen dess. Visst, vi vet alla att mobbning per definition är då en elev eller en grupp systematiskt kränks och förnedras på olika sätt. Men ändå.
Jag har sedan dess haft problem med ordet ”mobbning”, jag tycker ordet i sig på något underligt sätt legitimerar existensen av fysiskt och psykiskt våld i skolan. ”Mobbning finns i alla skolor” hör jag också sägas, och jag tvivlar inte en sekund på att det inte skulle vara sant. Lagen om elev- och studerandevård påbjuder också att varje skola ska ha en plan för hur man skyddar elever och studerande mot våld, mobbning och trakasserier.
I mitt huvud blir alltså mobbning något om ”ska” finnas i en skola, lika självklart som raster, kateder, peksticka och pulpet. Och det här är något som faller på skolpersonalens bord att hantera. Det är alltså på ett sätt legitimt att det existerar och det hanteras till skillnad från annat våld inte av polisen.
Så idag får jag ögonen på den här artikeln: ”När ska man polisanmäla mobbning? Överkommissarie: “Ett knytnävsslag börjar redan vara över gränsen för vad som kan hanteras enbart inom skolan” (Svenska Yle 24.8.2021) och igen en gång får jag det bekräftat. Att slå eller våldföra sig på en klasskamrat är alltså inte mer accepterat av lagen än att slå grannen eller sin äkta hälft. Våld är våld oavsett om det sker i en skola eller någon annanstans.
Det är farligt att inte sätta rätta proportioner på ett brott. Sätter inte skolan ner foten rejält vid första tillfället kan beteendet normaliseras och situationen eskalerar. Det är lätt att dra paralleller till våld i ett parförhållande, man ska gå vid första slaget. Det samma gäller vid misstanke om brott i skolan, du ska alltid anmäla om du anser att det har skett ett brott. Har ni skrivit in det i skolans antimobbningsplan?
Malin Eriksson
överinspektör för bildningsväsendet
Svenska enheten för bildningsväsendet, Regionförvalningsverket i Västra och Inre Finland