Liikuntalaissa säädetään, että kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen (1). Tämän perusteella kunnat ovat velvollisia järjestämään ohjattua liikuntaa sellaisille kunnan asukasryhmille, joille esimerkiksi liikunta- tai muut järjestöt eivät pysty järjestämään ohjattua liikuntatoimintaa.
Tehtyjen selvitysten mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista aikuisista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi (2). Liian vähäinen liikkuminen aiheuttaa Suomessa vuosittain vähintään noin 3,2 miljardin euron kustannukset (3). Mikäli edes kymmenen prosenttia tällä hetkellä liian vähän liikkuvista saataisiin liikkumaan suositusten mukaisesti, voisi se tuoda suuret säästöt terveydenhoitomenoissa.
Näihin suuriin säästöihin on erilaisilla kampanjoilla, ohjelmilla ja suosituksilla pyritty kymmeniä vuosia. Tuloksena on ollut kauniita piirtoheitinkalvoja, PowerPoint-esityksiä, seinäjulisteita, seminaareja, julkaisuja, komiteoita, työryhmiä, mietintöjä jne. Kuinkahan huonokuntoisia suomalaiset nyt olisivatkaan ilman näitä ponnisteluja?
Väestön fyysinen kunto ja terveystottumukset eivät ole ainakaan millään silmämääräisellä mittarilla parantuneet. Kännykkä kasvaa jo lapsena käteen kiinni. Ylipainoisten osuus kadulla vastaantulijoista lisääntyy. Sähköä tarvitaan potkulaudankin voimalähteeksi ja lopulta erilaiset epäterveelliset elintavat ja mielenterveysongelmat vievät ennenaikaiselle eläkkeelle. Mistä nämä eläkkeet tulevina vuosina maksetaan ja kuka nämä sairaat ja raihnaiset hoitaa?
Tässä tullaan kysymykseen siitä, onko valtion, kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden järkevämpää estää terveysongelmia ennakolta, vai ratkaistaanko jo syntyneet ongelmat suurilla lisäkustannuksilla. Tiedän, että kuntien ja kaupunkien liikuntatoimi tekee parhaansa, mutta liikuntatoimen resurssit ovat hyvin rajalliset. Erään eteläsuomalaisen kaupungin liikuntatoimenjohtaja sanoi kerran, että jos liikuntatoimi saisi kaupungin terveystoimen vuosittaiset budjettiylitykset käyttöönsä, niin liikuntatoimi voisi tehdä ihmeitä kaupunkilaisten terveyden hyväksi.
LIPOKO 2021−2023
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman yhtenä poikkihallinnollisena tavoitteena on liikunnallisen aktiivisuuden nostaminen kaikissa ikäryhmissä. Tätä tavoitetta varten on nyt perustettu vuosille 2021–2023 Liikuntapoliittinen koordinaatioelin (LIPOKO) (4). Mukana ovat kaikki 11 ministeriötä sekä useiden asiantuntija- ja koulutusorganisaatioiden edustajia. Tavoitteena on poikkihallinnollisella yhteistyöllä sekä ministeriöiden omilla toimilla kannustaa ja luoda mahdollisuudet hyvinvoivaan, terveeseen ja liikkuvaan elämään.
LIPOKOn tavoitteet ovat hyviä, ja kaikki 11 ministeriötä ovat nyt mukana. Toivotaan, että tällä uudella hankkeella väestön liikunta-aktiivisuutta saadaan lisättyä. Nähtäväksi jää, onko maailman onnellisin kansa lopulta maailman istuvin urheilukansa (5). Tämä on pitkälti kiinni hallituspuolueiden poliittisesta tahdosta ja hankkeeseen laitettavista resursseista.
Liikuntaneuvonnan tulevaisuus
Kunnissa pyritään monin eri tavoin järjestämään liikuntaneuvontatoimintaa. Vähän liikkuvia kuntalaisia ohjataan yhteistyössä kunnan terveys- ja liikuntatoimen kanssa sopivan liikunnan pariin. Kun terveydenhuollossa kohdataan ihminen, joka terveytensä puolesta selvästi hyötyisi aktiivisuuden lisäämisestä, hänet lähetetään kunnan liikuntapalvelujen asiakkaaksi. Liikuntaneuvonnan avulla hän saa ammattitaitoista ohjausta. Ohjauksessa ovat mukana mahdollisuuksiensa mukaan myös liikuntatoimintaa järjestävät liikuntaseurat. Tärkeintä on, että henkilö saadaan ymmärtämään, että liikunta-aktiivisuutta lisäämällä hän voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa (6).
Kuntien ja kaupunkien terveystoimi siirtyy ensi vuoden alussa aloittavien hyvinvointialueiden hoidettavaksi (7). Hyvinvointialueet muuttavat kunnan terveydenhoidon organisaatiota ja järjestämistä paljon nykyisestä. Uudistuksen tärkeänä tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä terveystoimen kustannusten nousua. Kukaan tuskin vielä tietää, miten tämä homma oikeastaan hoidetaan. Tulevaa tilannetta voi verrata isoon kuntaliitokseen, joista meillä on menneiltä vuosilta jonkin verran kokemuksia. Aina suurissa organisaatiouudistuksissa aluksi kaikki entisen organisaation entiset johtajat, päälliköt ja pienemmät viskaalit etsivät uutta asemaansa ja paljon energiaa menee aluksi siihen. Toivottavasti varsinaisista tekijöistä ei ole tulevaisuudessa pulaa.
Sote-uudistuksen myötä kuntiin jää entinen liikuntatoimi. Terveystoimen entinen tuttu henkilöstö ja heidän tehtävänsä siirtyvät hyvinvointialueille. Nyt on huolehdittava siitä, että yhteistyö ja yhteinen työ kuntien liikuntatoimen ja tulevien hyvinvointialueiden välillä säilyy. Yhden kunnan liikuntatoimi on pieni yhteistyökumppani hyvinvointialueelle. On mietittävä, voisivatko useat kunnat toimia yhtenä yhteisenä toimijana hyvinvointialueen kanssa liikuntaneuvonnan järjestäjänä. Näin liikuntaneuvonnalle saataisiin niin sanotusti leveämmät hartiat.
Olemme nyt päätymässä tilanteeseen, jossa fyysisesti huonokuntoisesta lapsesta tulee huonokuntoinen nuori, huonokuntoinen aikuinen ja lopulta huonokuntoinen ikäihminen. Tällaisen väestön terveydenhoidon kustannuksiin eivät riitä minkään pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahat. Tai ehkä norjalaisilla olisi tähän varaa, mutta hehän ovatkin reipasta hiihtokansaa ja syövät terveellistä turskaa.
Kirjoittaja
Ilpo Piri, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Lähteet
1) Liikuntalaki 390/2015, www.finlex.fi
2) Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A. & Vasankari, T. 2018. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30
3) Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.) 2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.
4) Valtioneuvosto. Liikuntapoliittinen koordinaatioelin. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OKM030:00/2020
5) Pyykkönen, T. Maailman istuvin urheilukansa – ihmettelyjä liikuntapolitiikan labyrinteissa. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi 2019/30
6) Tuunanen, K & Kivimäki, S. (toim.) Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset toteuttaminen yhteistyö ja arviointi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 389/2021
7) Valtioneuvosto. Sote-uudistus. https://soteuudistus.fi/etusivu
