Maanpuolustus edellyttää saumatonta viranomaisyhteistyötä

Syksyisenä maanantaiaamuna Haminan Reserviupseerikoululle kerääntyi seitsemisenkymmentä asiantuntijaa yhteiskunnan eri aloilta: kunnista, hyvinvointialueilta, ministeriöistä, valtion virastoista, järjestöistä ja yritysmaailmasta – minä yhtenä heidän joukossaan. Järjestyksessään 159. Etelä-Suomen alueellinen maanpuolustuskurssi oli alkamassa.

Näin nelisen kuukautta kurssin jälkeen olen ehtinyt pohtia ja peilata kurssilta saatuja oppeja ja kokemuksia. Niiden merkitys on myös kirkastunut oman työni ja ajankohtaisten tapahtumien kautta. Kurssi ei ollut vain ainutlaatuinen tilaisuus oppia yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta, vaan myös mahdollisuus laajentaa omaa näkökulmaani ja verkostoani.

Tässä kirjoituksessa olen koonnut päiväkirjamaisessa muodossa kurssiviikon tapahtumia ja sen herättämiä ajatuksia – sekä niitä, jotka nousivat esiin heti, että niitä, jotka ovat syventyneet ajan myötä.

Kokonaisvaltaisen turvallisuuden äärellä

Alueelliset maanpuolustuskurssit on suunnattu yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisten viranomaisten ja muiden yhteisöjen avainhenkilöille. Haminan kurssi oli Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Puolustusvoimien yhdessä järjestämä. 

Ensimmäisenä päivänä aamukahvin jälkeen varsinainen ohjelma alkoi ylijohtajamme Merja Ekqvistin avajaispuheenvuorolla ja Puolustusvoimien tervehdyksellä. Kurssiviikon ohjelman esittelyn myötä vahvistui ennakkokäsitykseni siitä, että edessä olisi erittäin mielenkiintoinen ja intensiivinen viikko.

Maanantain aikana saimme muun muassa ulkoministeriön katsauksen kansainväliseen tilanteeseen ja toimintaympäristöön sekä Turvallisuuskomitean sihteeristön kuvauksen muuttuvasta turvallisuusympäristöstä ja kokonaisturvallisuuden toimintamallista. Viimeksi mainitun tarkoituksena on huolehtia yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista, joihin kuuluvat esimerkiksi puolustuskyky, sisäinen turvallisuus ja henkinen kriisinkestävyys. Iltapäivällä käytiin läpi alueellista ja kunnan varautumista sekä tilannekuvan keräämiseen ja ylläpitämiseen liittyviä asioita. Myöhemmin kokoonnuimme vielä ryhmissä laatimaan tilannekuvaa meille esitetystä esimerkkiskenaariosta tietyn kokonaisturvallisuuden osa-alueen näkökulmasta. Samalla pääsimme tutustumaan lähemmin muihin kurssilaisiin. 

Kurssiemännän tehtäviä ja kasarmielämää

Maanantaina päivällä olin tullut myös nimetyksi kurssimme emännäksi, jonka tehtäviin kuului yhdessä kurssi-isännän kanssa edustaa kurssia vierailuilla sekä järjestää viikon lopussa kurssijuhla osallistujille. Pääsimme heti maanantai-iltana tässä roolissa esittämään kurssin puolesta kiitokset Haminan kaupungille, kun se järjesti kurssilaisille ensimmäisen päivän päätteeksi vastaanoton Raatihuoneella. 

Kurssilaisten majoitus oli järjestetty autenttisissa kasarmiolosuhteissa Reserviupseerikoululla. Illalla olisi ollut kasarmilla vielä sauna lämpimänä, mutta se jäi minulta välistä. Unta ei tarvinnut tiiviin 12-tuntisen päivän jälkeen kauaa odottaa, vaikka päivällä olimmekin tupani muiden asukkaiden kanssa epäilleet, että näinköhän kapeissa ja suhteellisen epämukavalta näyttävissä kerrossängyissä pystyy nukkumaan. (Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että en ole käynyt armeijaa, joten maanpuolustuskurssiviikko oli minulle monella tapaa ainutlaatuinen kokemus.)

Uusia näkökulmia ja kokemuksia

Tiistaina perinteisistä teräsmukeista varuskuntaruokalassa nautitun aamukahvin ja kaurapuuron jälkeen toinen kurssipäivä aloitettiin edellispäivän ryhmätöiden purulla ja tilannekuvien esittelyllä. Tiistain ohjelmassa olivat myös muun muassa poliisin, pelastuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen esitykset. Saimme myös katsauksen vaaraa aiheuttaviin sääilmiöihin sekä Ilmatieteen laitoksen rooliin kansallisessa varautumisessa, jota en ollut aiemmin erityisen aktiivisesti ajatellut. Ydinvoimalaonnettomuutta kuvaavan esimerkin kautta se kuitenkin konkretisoitui hyvin. 

Iltapäivällä vierailimme Haminan pelastuslaitoksella, jossa meille esitettiin toimintanäytös loukkaantuneen henkilön pelastamisesta palavasta autosta, ja saimme tutustua pelastusajoneuvon varusteluun. Tiistai-iltana jaksoin vielä saunaankin ja löylyt tuli todistettua hyviksi ja kuumiksi. 

Korona-ajan oppeja ja vierailu Utin jääkärirykmenttiin

Keskiviikkoaamupäivän luento-osuus käsitteli itselleni kurssiviikon tutuimpia osa-alueita: sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen varautumista. Siinä, missä viikon luennoissa muutoin korostuivat kiristynyt geopoliittinen tilanne ja siihen varautuminen, soten ja sivistystoimen osuudessa vahvimmin nousivat esiin korona-ajan tapahtumat ja niihin reagointi. Ennen koronaa kaikkeen ei ollut osattu varautua riittävällä tavalla, mutta oppia on otettu mahdollisia tulevia pandemioita varten.

Iltapäivällä vuorossa oli vierailu Utin jääkärirykmenttiin, jossa meille esiteltiin Suomen sotilaallisen maanpuolustusjärjestelmän rakennetta sekä annettiin katsaus Suomen sotilaspoliittiseen asemaan ja sen muutoksiin. Kurssiviikon kenties mieleenpainuvin kokemus oli toimintanäytös vaarallisen henkilön pysäyttämisestä helikopterin avulla. Tutustuimme Utissa myös eri kopterimalleihin ja testasimme lentosimulaattoria. 

Varautumisen yhteistyö ja viestintä häiriötilanteissa 

Torstain luennoilla käsiteltiin muassa huoltovarmuutta, Suomen talouden näkymiä ja haasteita sekä digiyhteiskunnan varautumista ja viestintää. Erityisesti mieleeni jäivät Huoltovarmuuskeskuksen esitys, jossa korostui huoltovarmuuden monialainen yhteistyö sekä oman virastomme viestintäpäällikön esittämät huomiot häiriötilanneviestintään liittyen. Ihmisten tiedon tarve on erityisesti häiriötilanteissa suuri. Viranomaisten on pyrittävä silloin viestimään tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, sillä muutoin joku muu täyttää viestintätyhjiön ja on vaara disinformaation (tahallista väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämistä) ja misinformaation (tahatonta väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämistä) leviämiselle.

Luentojen jälkeen jatkettiin vielä ryhmätöillä, joissa tehtävänämme oli laatia tilannekuva ja ehdotukset tarvittaviksi toimenpiteiksi meille esitettyjen kuvitteellisten tapahtumakuvausten perusteella. Torstai päättyi odotettuun kurssijuhlaan. Ilta kului nopeasti hyvässä seurassa ja mielenkiintoisia keskusteluja olisi voinut jatkaa vielä pidempäänkin. Takaisin tupiin siirryttiin kuitenkin hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna odotti herätys viimeiseen kurssipäivään.

Kurssin päättyminen ja kotimatka

Perjantaina ryhmätöiden pohjalta käytyjen keskustelujen jälkeen oli vuorossa vielä järjestöjen puheenvuorot sekä Puolustusvoimien esitys laaja-alaiseen vaikuttamiseen liittyen. Päivän päätteeksi keräännyimme juhlalliseen kahvitilaisuuteen, jossa jaettiin todistukset alueellisen maanpuolustuskurssin suorittamisesta. 

Kurssin päätyttyä oli vielä päästävä takaisin kotiin pääkaupunkiseudulle. Tarkoitukseni oli kulkea julkisilla, mutta yhteydet eivät olleet ihan niin hyvät kuin Haminaan saapuessani. Haastetta aiheuttivat lisäksi viikon mittaan lisääntyneet matkatavarat: oman suurehkon laukkuni lisäksi minulla oli kuljetettavana muun muassa vaahtosammutin, jonka olin saanut kurssiemännyydestä muistoksi. Apuun tulivat kuitenkin kurssikaverini, jotka tarjosivat minulle kyydin kotiin, kun oma varautumiseni ei ollut ollut kaikilta osin riittävää. Kiitos siitä!

Kurssin opit ja vaikutukset

Mitä maanpuolustuskurssilta sitten lopulta jäi käteen? Kurssi oli odotusten mukaisesti intensiivinen kokemus, ja ajatuksia olikin sulateltava jonkin aikaa sen jälkeen. Tietoa tuli paljon yhteiskunnan eri osa-alueilta, osa siitä oli ennestään tuttua, suuri osa kokonaan uutta. Saatu informaatio on jo nyt auttanut omassa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaan painottuvassa työssäni paremmin hahmottamaan soten varautumista osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Tutustuin myös kymmeniin uusiin ihmisiin, jotka ovat kaikki omien alojensa asiantuntijoita, ja sain käytyjen keskustelujen kautta arvokkaita näkökulmia erityisesti varautumiseen, mutta myös muihin asioihin liittyen.

Kurssi nousi taas vahvasti mieleeni joulun aikaan Itämeren kaapelivaurioihin liittyviä tapahtumia seuratessani. Kaiken kaikkiaan kurssi lisäsi uskoani siihen, että varautuminen on Suomessa hyvällä tasolla. Samaan aikaan se teki entistä tietoisemmaksi siitä, että häiriötilanteissa toimiminen edellyttää koordinaatiota ja saumatonta yhteistyötä eri hallinnonalojen viranomaisten ja muiden yhteiskunnan kriittisten toimijoiden välillä. Tämä yhteistyö on luotava ja sitä on jatkuvasti kehitettävä normaaliaikana. Kurssilla nousivatkin useaan otteeseen esiin muun muassa paikallispuolustusharjoitukset ja alueelliset valmiusharjoitukset, joilla tätä yhteistyötä harjoitellaan. 

Kiitos vielä työnantajalleni Etelä-Suomen aluehallintovirastolle mahdollisuudesta osallistua alueelliselle maanpuolustuskurssille sekä kurssin erinomaisille puheenjohtajille ja kaikille kurssikavereilleni. Kurssiemännän ja -isännän tehtäviin kuuluu seuraavaksi kurssitapaamisen järjestäminen. Yhteydenpito kurssilaisten välillä siis jatkuu, vaikka kurssi päättyikin!