Työn ja työntekijän tasapaino (Työkyvyn ytimessä – jakso 2)
Työkyky – mitä se oikeastaan tarkoittaa? Miten varmistamme, että työ ei kuormita liikaa ja että työntekijät voivat hyvin? Pohdimme työkykyä ja työelämää isossa kuvassa Työkyvyn ytimessä -podcastin 2. jaksossa yhdessä työelämäprofessori ja Ilmarisen johtava asiantuntija Heidi Furun kanssa.
Työkyvyn tasapaino – vanhanaikainen vaakamalli toimii edelleen
Työkyky voidaan nähdä tasapainona työntekijän voimavarojen ja työn vaatimusten välillä. Työkyky on monimutkainen kokonaisuus, mutta Furu kuvasi sitä klassisella vaakakuppivertauksella: toisessa kupissa on työntekijän terveys, osaaminen, kokemus ja motivaatio, ja toisessa kupissa työn vaatimukset ja kuormitustekijät. Kun nämä tekijät ovat tasapainossa, työ sujuu ja työntekijä voi hyvin.
Usein puhumme työkyvystä yksilön ominaisuutena: jaksaako ihminen, kuinka vahva hänen resilienssinsä on, kestääkö hän työpaineita? Mutta työkyky ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan siihen vaikuttaa yhtä lailla itse työ. Kun työ ei kuormita liikaa ja tukee työntekijän vahvuuksia, työkyky säilyy. Tietotyössä haasteet eivät liity fyysiseen rasitukseen, vaan kognitiiviseen kuormitukseen: tietotulvaan, keskeytyksiin ja multitaskaamiseen. Nämä tekijät voivat tehdä työstä henkisesti kuormittavaa, vaikka fyysinen työympäristö olisi ergonomisesti kunnossa.
Työn tuunaus ja työyhteisön vaikutus työkykyyn
Työkykyä tutkittaessa on perinteisesti keskitytty yksilön ominaisuuksiin ja hyvinvointiin, mutta Furun mukaan työpaikan rakenteelliset ja yhteisölliset toimenpiteet ovat vähintään yhtä tärkeitä. Hän nosti esiin tutkimuksia, joiden mukaan työyhteisön ja työn organisoinnin muutoksilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia työkykyyn. Hyvä esimerkki tästä on kognitiivinen ergonomia: kuinka työympäristö ja työtavat tukevat aivojen hyvinvointia. Kun työpaikalla esimerkiksi vähennetään keskeytyksiä ja selkeytetään työn tavoitteita, kaikki työntekijät hyötyvät. Mutta jos työpäivä on täynnä keskeytyksiä, jatkuvaa reagointia ja ylikuormittavia tietojärjestelmiä, työntekijän aivot väsyvät aivan samalla tavalla kuin kroppa fyysisessä työssä.
Ongelmat ovat usein työn rakenteissa, mutta huomataanko niitä?
Furu nosti esiin myös konkreettisen esimerkin teollisen alan työpaikasta, jossa oli jatkuvia ongelmia. Lopulta huomattiin, että työntekijöitä kuormitti eniten se, ettei työssä ollut tarvittavia välineitä saatavilla. Kun tämä korjattiin, myös työn sujuvuus ja työhyvinvointi paranivat.
Samalla tavalla tietotyössä toimimattomat tietojärjestelmät voivat olla se "puuttuva mutteri", joka kuormittaa ja hidastaa työtä tarpeettomasti. Mielestäni tämä on yksi suurimpia kehittämisen kohteita julkisen alan tietotyössä. Työpaikoilla pitäisi pysähtyä miettimään, mitkä ovat ne "puuttuvat mutterit", jotka tekevät arjesta turhan raskasta.
Työkyvyn tukeminen vaatii ennakointia ja kaikkien panosta
Työkyvyn tukeminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla, eikä se voi olla pelkästään työnantajan vastuulla. Se on yhteispeliä. Furun mukaan jokaisella työntekijällä on velvollisuus tuoda esiin kuormittavia tekijöitä, mutta työnantajan vastuulla on tehdä niille jotain.
Usein työntekijät tietävät hyvin, mikä työssä kuormittaa, mutta jos siihen ei tartuta, he alkavat hiljalleen sopeutua siihen. Kuormitus normalisoituu. Lopulta vasta työuupumus tai sairauspoissaolot nostavat asian esiin.
Rakennustyömailla tehdään läheltä piti -ilmoituksia vaaratilanteista, jotta ne voidaan estää ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu. Samalla tavalla terveyttä vaarantavasta kuormituksesta tulisi tehdä ilmoituksia, jotta tilanteeseen pystyttäisiin reagoimaan ennen kuin kukaan sairastuu. Toisaalta itse näen arkiset säännölliset keskustelut esihenkilön kanssa kaikkein merkityksellisimpinä.
Työterveyshuollon rooli – ennaltaehkäisevä yhteistyö
Työterveyshuoltoa tulisi Furun mukaan hyödyntää enemmän ennakoivasti. Sen sijaan, että työterveyspsykologi kutsutaan paikalle vasta kriisin hetkellä, hän voisi olla mukana jo työn suunnittelussa ja kuormitustekijöiden tunnistamisessa. Esimerkiksi asiantuntijatyössä työterveys voi auttaa suunnittelemaan parempia työn organisointimalleja ja työskentelytapoja.
Mitä johtopäätöksiä voimme tehdä?
Meillä on valtava määrä työelämätutkimustietoa työkyvystä ja sen tukemisesta. Sen sijaan työarjestamme puuttuu vielä paljon tutkimuksissa hyväksi havaittujen toimenpiteiden toteuttamista.
Yksi tärkeimmistä viesteistä keskustelussamme oli se, että työkyky ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan siihen vaikuttavat työn rakenteet. Jos työpaikoilla asiantuntijatyössä keskityttäisiin enemmän työn organisointiin, kognitiiviseen ergonomiaan ja työntekijöiden osaamisen hyödyntämiseen, monia kuormitustekijöitä voitaisiin vähentää jo ennen kuin ne johtavat kuormittumiseen. Myös työterveyshuollon resurssit kannattaa suunnata ennaltaehkäisevään työhön.
Kun työn vaatimukset ja työntekijän voimavarat ovat tasapainossa, työkyky säilyy – ja samalla myös työelämän mielekkyys ja tuottavuus paranevat.
Tämän blogikirjoituksen kirjoittamisessa on hyödynnetty tekoälyä podcast-jakson tekstityksen tiivistämisessä blogikirjoituksessa hyödynnettäväksi.