Oikeuden ratkaisu liittyy Lahdessa rakennustyömaalla syyskuussa 2020 tapahtuneeseen työtapaturmaan, jossa yksi työntekijä kuoli. Yhtiön työjohdon ja valvonnan alaisuudessa olleiden kahden työntekijän tehtävänä oli tehdä veden- ja lämpöerityksen uusimistyö kaivannossa. Ennen kuin yhtiö aloitti työt kaivannossa, urakkaa oli edeltänyt erilliset maanrakennusta ja purku-urakkaa koskevat työt. Maanrakennusurakassa oli kaivettu tukimuurin ja rakennuksen väli auki, jolloin oli syntynyt kaivanto. Maanrakennustyöt eivät kuuluneet luovutettuun urakkaan eikä yhtiön vastannut työstä, jossa kaivanto on kaivettu auki.
Kallioseinämän yläosaan, kallioseinämän hyllyn päälle oli aiemmin rakennettu tukimuuri. Kalliohyllyn päällä tukimuurin alaosassa oli betonilohkarepullistuma, joka putosi toisen työntekijän päälle aiheuttaen hänen menehtymisensä.
Käräjäoikeudessa puitiin sitä, oliko pudonnut lohkare ollut osa tukimuuria tai tukimuurin anturaa vai oliko se tukimuurista erillinen betonilohkare. Urakan vastaanottotilaisuudessa lohkaretta oli katselmoitu ja siitä oli keskusteltu. Yhtiön rakennuttajalta ja maanurakoitsijalta saamien tietojen mukaan lohkare oli osa tukimuuria tai tukimuurin anturaa.
Ulokkeesta koskevien selvitysten tekeminen oli kuulunut urakkajaon perusteella rakennuttajalle. Ennen urakan luovuttamista ulokkeen paikalla pysymistä olikin selvitetty muun muassa kokeilemalla sitä kaivinkoneen kauhalla. Käräjäoikeuden mukaan mahdollista on ollut, että ulokkeen silmämääräinen havainnointi ja mekaaninen kokeilu ei ole ollut riittävä tapa selvittää lohkareen aiheuttamaa vaaraa. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiössä oli kuitenkin voitu perustellusti olla siinä käsityksessä, että uloke on osa tukimuuria tai sen anturaa, eikä siten vaarallinen. Myöskään tätä käsitystä vastaan puhuvia seikkoja ei käräjäoikeuden mukaan asian käsittelyssä oikeudessa ilmennyt. Lisäksi yhtiön laatimassa työkohtaisessa turvallisuussuunnitelmassa uloketta ei ollut tunnistettu vaaralliseksi.
Näin ollen käräjäoikeuden mukaan yhtiön ei ollut tarvinnut ryhtyä poistamaan lohkaretta, kun lisäksi poistamisen oli pelätty aiheuttavan koko tukimuurin romahtamisen. Myös työt kaivannossa oli voitu aloittaa.
Työnjohtaja ei ollut myöskään laiminlyönyt tarkkailu- ja valvontavelvollisuuttaan, koska työnjohtajalla ei muun muassa hänen työtehtäviensä määrä huomioiden ollut mahdollisuutta havaita puutteita kaivannossa valvonnan avulla.
Lohkareen irtoaminen seinämästä oli epätavallinen ja ennalta arvaamaton olosuhde sekä poikkeuksellinen tapahtuma.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 24.2.2023, 23/107621 asiassa R 21/1677