Aluehallintovirastoissa toteutetaan vuosittain työtyytyväisyyttä mittaava VMBaro-kysely. Kyselytuloksia hyödynnetään työolojen kehittämisessä. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella VMBaron tulokset ovat olleet jo vuosia hyvällä tasolla. Olemme kokeneet vaikeaksi löytää sellaisia kehittämiskohteita, joihin voisimme itse vaikuttaa. Siksi päädyimme tällä kierroksella lähestymään tuloksia vahvuuksiemme kautta ja vahvistamaan niitä.
Mikä meidän työyhteisöstämme tekee hyvän? VMBaron mukaan erityisiä vahvuuksiamme ovat työn mielenkiintoisuus ja haastavuus, osaamisen kehittäminen verkostojen avulla sekä työyhteisön kulttuuri kokonaisuutena. Samat asiat nousivat esiin myös kyselyn avoimissa vastauksissa.
Käsittelimme VMBaron vastauksia vastuualueen kokouksessa joulukuussa, ja koetimme tunnistaa tekijöitä vahvuuksiemme takana. Keskeisenä seikkana nousi esiin luottamus. Työyhteisömme vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Työkavereilta on helppo kysyä apua tai pyytää heitä mukaan pohdintaan, koska voi luottaa siihen, että työkaverit haluavat auttaa ja jakaa asiantuntijuuttaan. Kysyjän ei tarvitse pelätä, että pidettäisiin tyhmänä, koska hän kysyy, vaan pikemminkin päinvastoin. Kysymisen ja vastaamisen kulttuuri on meillä vahva ja positiivinen.
Luottamuksen kulttuuri on vahva myös kentän suuntaan. Arvostamme yhteistyöverkostojamme, ja koemme, että meitä ja meidän asiantuntijuuttamme arvostetaan verkostoissamme. Saamme positiivista palautetta verkostotyöstämme, mikä kannustaa meitä jatkamaan ja kehittämään työtapaamme.
Keskusteluissa totesimme, että luottamuksen ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuri vähentävät stressiä ja lisäävät työssä viihtymistä, koska avun pyytämistä ei tarvitse jännittää. Silloin tietää myös, ettei kaikesta tarvitse selviytyä yksin, vaan tukea saa pyytämällä.
Asiantuntijuuden jakaminen lisää asiantuntijuutta, koska se luo pohjan työssä oppimiselle ja kehittymiselle. Työyhteisössämme on paljon erilaista osaamista ja tietämystä. Sen jakaminen vahvistaa osaamisen kokemusta sekä avaa ovia uuden oppimiselle. Koemme, että työssämme monialaisuus toimii erinomaisesti.
Tärkeäksi asiaksi keskusteluissa nousi myös vapaus oman työn johtamiseen. Koemme, että meihin luotetaan asiantuntijoina ja työntekijöinä. Asiantuntijuuden arvostaminen voimaannuttaa ja luo onnistumisen kokemuksia.
Kuluvana vuonna pyrimme vahvistamaan kollegiaalisuutta muun muassa Työkaveri tutuksi -keskusteluilla ja jatkamalla verkostojen vahvistamista niin viraston sisällä kuin asiakkaidemme suuntaan. Koemme tärkeäksi olla läsnä työkavereille ja asiakkaillemme.
Kirjoittajat
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueen henkilöstö
Kuvassa opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueemme koolla syyskuussa 2023.
Aluehallintovirastojen ylijohtajat olivat koolla Pikkuparlamentissa 21.2.2023 julkistamassa virastojen ensimmäistä tulevaisuuskatsausta. Katsaus luovutettiin julkistustilaisuudessa kuntaministeri Sirpa Paaterolle, ja ohjelmassa kuultiin puheenvuoroja ja näkökulmia aluehallinnon keskeiseen merkitykseen osana toimivaa yhteiskuntaa.
Kuvassa vasemmalta Leena Räsänen, Merja Ekqvist, Kaisa Ainasoja, Terttu Savolainen, Soile Lahti ja Marko Pukkinen.
Aluehallintovirastojen ylijohtajien puheenjohtajana vuonna 2023 toimiva Terttu Savolainen Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta avasi tilaisuuden toteamalla, että yhteiskuntaamme haastavat tekijät ovat monimutkaistuneet. Jotta voimme vastata niihin kestävästi, tarvitsemme monialaista aluehallintoa enemmän kuin koskaan. Valtion aluehallinnossa päätökset tehdään lähellä ihmistä eri näkökulmat huomioiden ja alueelliset olosuhteet tuntien.
Jotta menestymme suomalaisena kansakuntana jatkossakin, on alueellista yhteistyötä kehitettävä ja aluetuntemus turvattava päätöksenteossa. Näin luomme luottamusta julkiseen hallintoon. Tiiviillä alue- ja paikallistason yhteistyöllä rakennetaan myös turvallisuutta, henkistä kriisinkestävyyttä ja uskoa tulevaisuuteen, Terttu Savolainen summasi.
Ylijohtajat luovuttavat yhteisen tulevaisuuskatsauksen ministeri Sirpa Paaterolle (oikealla).
Sirpa Paatero korosti puheenvuorossaan, että hallinto on ihmisiä varten – ja me kaikki ihmiset olemme osa hallintoa. Turvallisuuden ja resilienssin rakentajina tarvitaan lähellä ihmistä olevia alueellisia toimijoita, jotka ymmärtävät laaja-alaisesti paikallista toimintaympäristöä ja voivat koota tarvittaessa eri toimijoita yhteisen pöydän äärelle. Paateron näkemyksen mukaan viime vuosien suomalaista yhteiskuntaa laajasti koskettaneet kriisit ovat konkreettisesti osoittaneet, että julkinen hallinto ja aluehallintovirastot ovat näyttäneet vahvuutensa. Luottamus viranomaisten kykyyn hoitaa kriisitilanteita on kasvanut haastavista ajoista huolimatta.
Paatero kiitteli sitä, että aluehallintovirastot itsekin nostavat esille tarpeen katsoa tulevaisuuteen ja uudistua ajassa. Hän kiteytti omassa puheenvuorossaan aluehallinnon merkityksen:
”Me haluamme, että valtiolla on jatkossakin vahvoista toimijoista koostuva aluehallinto, jossa päätökset tehdään lähellä ihmistä alueelliset olosuhteet tuntien.”
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton elinvoimajohtaja Päivi Nerg toi kommenttipuheenvuorossaan keskusteluun arvokasta hallintokonkarin näkökulmaa pitkän aluehallinnon ja muun julkishallinnon taustansa ansiosta. Nerg totesi, että julkisen hallinnon täytyy vahvistaa ihmisten osallisuuden tunnetta: hallinto on olemassa asukkaita, yrittäjiä ja toimijoita varten. Tunne siitä, että jokainen pystyy olemaan osallinen itseään koskeviin asioihin ja vaikuttamaan päätöksentekoon, on demokratian kulmakiviä. Tätä osallisuuden kokemusta voidaan vahvistaa vain siten, että hallinto on ihmistä lähellä.
Nergin näkemyksen mukaan hallintoon tarvitaan monialaista näkökulmaa, joka on ihmistä lähellä ja ymmärtää alueiden erot ja erilaiset tilanteet.
“Kuntien ja hyvinvointialueiden rinnalle tarvitaan vahva valtion läsnäolo,” Nerg totesi. Tämän osoitti käytännössä koronapandemiakin: “Aluetoimijat löysivät toisensa ja pystyivät tekemään päätöksiä alueen ymmärryksellä ja yhteistyöllä.”
Nergin sanoma kiteytettynä on se, että toimiva ja riittävästi resursoitu aluehallinto luo vakaan pohjan ihmisten ja toimijoiden elinvoimalle koko Suomessa.
Paneelissa käytiin vilkasta keskustelua aluetuntemuksesta ja turvallisuudesta
Tilaisuuden poliitikkopaneelissa olivat aluehallinnon roolista ja näkymistä keskustelemassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (kok.), valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) ja perustuslakivaliokunnasta Mikko Kinnunen (kesk.). Paneelin juonsi kehittämispäällikkö Jaana Lehtovirta Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Paneelissa keskustelemassa (vasemmalta) Johannes Koskinen, Mia Laiho ja Mikko Kinnunen.
Panelistit korostivat aluehallinnon, alueellisten erityispiirteiden ja alueellisen toimintaympäristön tuntemisen tärkeyttä sekä erilaisten alueellisten ja paikallisten toimijoiden verkostojen ja yhteistyön roolia. Nykyisenkaltaista aluehallinnon monialaisuutta pidettiin vahvuutena, joka auttaa tekemään kokonaisuuden kannalta perusteltuja ratkaisuja, kunhan huolehditaan riittävästä tietopohjasta ja eri toimijoiden näkökantojen kuulemisesta.
Alueellisen turvallisuuden ja varautumisen edistäjinä aluehallintovirastot ovat osoittaneet myös panelistien mielestä konkreettisesti merkityksensä kuluneiden vuosien aikana. Verkostoissa on voimaa, ja niiden kokoavina moottoreina aluehallintovirastot ovat keskeisessä asemassa. Korona-aikana rakentuneiden yhteistyöverkostojen pohjalta on hyvä jatkaa yhteistyötä. Lisäksi on tarpeen luoda ja rakentaa yhteistyömallit mm. uusien hyvinvointialueiden ja muiden toimijoiden kesken. Valtion aluehallinto on tärkeä linkki paikallisten toimijoiden ja valtion keskusvirastojen ja ministeriöiden välillä.
Kehittämiskohteina paneelissa Mia Laiho pohti yhteistyön parempaa koordinaatiota aluehallintovirastojen kesken – sekä muiden viranomaisten kanssa. Myös palvelujen ja päätösten tasalaatuisuus ja yhdenvertaisuus olisi varmistettava. Lisäksi panelistit pohtivat sopivaa toiminnallisten alueiden ja yksiköiden kokoa, jotta aluehallinto ei toimisi toisaalta liian laajalla alueella mutta toisaalta toiminta ei sirpaloituisi liian pieniin yksiköihin. Johannes Koskinen näki toisaalta monialaisuuden myös julkikuvallisena haasteena, sillä voi olla vaikea hahmottaa pelkän aluehallintovirasto-sanan kautta, mitä kaikkea aluehallinto käytännössä pitää sisällään. Onkin tärkeää viestiä aktiivisesti ja selkeästi aluehallintoviraston monipuolisesta työstä ja vaikuttavuudesta yhteiskunnassa.
Panelistit keskustelivat vilkkaasti myös luottamuksen rakentamisesta ja osallisuudesta. Oleellisena nähtiin hallinnon avoimuus, vuorovaikutteisuus sekä medialukutaidon ja kriittisen ajattelun kehittäminen etenkin lapsille ja nuorille. Lisäksi hallinnon täytyy ymmärtää asiakkaita – käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä, perustella toimintaansa ja tunnistaa yhteiskunnan monimuotoisuus. Syrjäytyminen on vakava uhka, jonka torjumiseksi viranomaisten on ponnisteltava yhdessä, ja tässäkin poikkihallinnollinen, alueellista tilannetta ymmärtävä näkökulma on oikeastaan välttämättömyys.
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että aluehallinnolla on vahva roolinsa osana julkista hallintoa myös tulevaisuudessa. Kehittämällä aluehallintoa vuorovaikutuksessa kuullen ja keskustellen kansalaisten, toimijoiden, ministeriöiden ja päättäjien kanssa luomme kestävää tulevaisuutta – Suomen puolesta, yhdessä ja lähellä.
Kiitos puheenvuoron pitäjille, panelisteille ja tilaisuutta verkossa seuranneille.
Tulevaisuuskatsauksen ”Suomen puolesta, yhdessä ja lähellä” löydät verkkosivustoltamme.
Aluehallintovirastojen viestintä- ja kehittämisyksikkö
[email protected]
Regionförvaltningsverkens överdirektörer samlades i Lilla parlamentet 21.2.2023 för att publicera regionförvaltningsverkens första framtidsöversikt. Vid publiceringstillfället överlämnades översikten till kommunminister Sirpa Paatero och på programmet stod anföranden och synpunkter på regionförvaltningens centrala betydelse som en del av ett fungerande samhälle.
Leena Räsänen, Merja Ekqvisti, Kaisa Ainasoja, Terttu Savolainen, Soile Lahti och Marko Pukkinen.
Terttu Savolainen från Regionförvaltningsverket i Norra Finland, ordförande för regionförvaltningsverkens överdirektörer 2023, öppnade tillställningen genom att konstatera att de faktorer som utmanar vårt samhälle har komplicerats. För att kunna svara på dem på ett hållbart sätt behöver vi mer än någonsin en sektorsövergripande regional förvaltning. Inom statens regionförvaltning fattas besluten nära människan med beaktande av olika perspektiv och med kännedom om de regionala förhållandena.
För att vi ska vara framgångsrika även i fortsättningen bör det regionala samarbetet utvecklas och regionkännedomen i beslutsfattandet säkerställas. På så sätt skapar vi förtroende för den offentliga förvaltningen. Genom ett nära samarbete på regional och lokal nivå byggs också säkerheten, den psykiska kriståligheten och tron på framtiden, summerade Terttu Savolainen.
Leena Räsänen, Merja Ekqvist, Marko Pukkinen, Soile Lahti, Kaisa Ainasoja, Terttu Savolainen och Sirpa Paatero.
Sirpa Paatero betonade i sitt inlägg att förvaltningen finns till för folket – och vi är alla en del av förvaltningen. Regionala aktörer som står nära människan och som förstår den lokala verksamhetsmiljön och som vid behov kan samla olika aktörer kring ett gemensamt bord behövs som byggare av säkerhet och resiliens. Enligt Paatero har kriserna som drabbat det finländska samhället i stor utsträckning under de senaste åren konkret påvisat att den offentliga förvaltningen och regionförvaltningsverken har styrka. Förtroendet för myndigheternas förmåga att hantera krissituationer har ökat trots utmanande tider.
Paatero tackade för att regionförvaltningsverken också själva lyfter fram behovet av att blicka framåt och förnya sig. I sitt inlägg sammanfattade hon betydelsen av den regionala förvaltningen:
”Vi vill att staten även i fortsättningen ska ha en regional förvaltning som består av starka aktörer och där besluten fattas nära människan med kännedom om de regionala förhållandena.”
Som gammal räv med lång erfarenhet av regional och övrig förvaltning förde Päivi Nerg, numera livskraftsdirektör för Centralförbundet för lant- och skogsbruksproducenter MTK, fram ett värdefullt perspektiv i diskussionen. Nerg menade att den offentliga förvaltningen måste stärka känslan av delaktighet hos människorna: förvaltningen finns till för invånarna, företagarna och aktörerna. Känslan av att alla kan delta i frågor som berör dem själva och påverka beslutsfattandet är en av demokratins hörnstenar. Den här erfarenheten av delaktighet kan bara stärkas genom att förvaltningen är nära människan.
Enligt Nerg behöver förvaltningen ett sektorsövergripande perspektiv som är nära människan och som förstår skillnaderna mellan regionerna och de olika situationerna.
”Vid sidan av kommunerna och välfärdsområdena behövs en stark statlig närvaro”, konstaterade Nerg. Det här visade också coronapandemin i praktiken: ”De regionala aktörerna fann varandra och kunde fatta beslut genom samarbete och förståelse för regionen.”
Sammanfattningsvis är Nergs budskap att en fungerande regionförvaltning med tillräckliga resurser skapar en stabil grund för människors och aktörers livskraft i hela Finland.
Panelen förde livlig diskussion om regional kännedom och säkerhet
I seminariets politikerpanel diskuterades regionförvaltningens roll och utsikter av social- och hälsovårdsutskottets vice ordförande Mia Laiho (Saml), finansutskottets ordförande Johannes Koskinen (SDP) och Mikko Kinnunen (C) från grundlagsutskottet. Panelen leddes av Jaana Lehtovirta, utvecklingschef för regionförvaltningsverken.
Johannes Koskinen, Mia Laiho och Mikko Kinnunen.
Paneldeltagarna betonade vikten av att känna till regionförvaltningen, de regionala särdragen och den regionala verksamhetsmiljön samt betydelsen av nätverk och samarbete mellan olika regionala och lokala aktörer. Regionförvaltningens nuvarande sektorsövergripande karaktär ansågs vara en styrka som stöder beslutsfattandet med tanke på helheten, förutsatt att man ser till att kunskapsunderlaget är tillräckligt och att man hör de olika aktörernas synpunkter.
Som främjare av den regionala säkerheten och beredskapen har regionförvaltningsverken konkret visat sin betydelse under de senaste åren, ansåg paneldeltagarna. Nätverken har styrka och regionförvaltningsverken spelar en central roll som drivkraft för dem. Utifrån de samarbetsnätverk som byggts upp under coronapandemin är det lätt att fortsätta samarbeta. Dessutom är det nödvändigt att skapa samarbetsmodeller bl.a. mellan de nya välfärdsområdena och övriga aktörer. Statens regionförvaltning är en viktig länk mellan lokala aktörer och statens centrala ämbetsverk och ministerier.
I paneldiskussionen efterlyste Mia Laiho som utvecklingsmål en bättre koordinering av samarbetet mellan regionförvaltningsverkena – och med de övriga myndigheterna. Man bör också se till att tjänsterna och besluten är enhetliga och jämlika. Paneldeltagarna funderade också på en lämplig storlek på områdena och enheterna, så att den regionala förvaltningen å ena sidan inte verkar i ett alltför stort område, men å andra sidan inte splittras upp i alltför små enheter. Johannes Koskinen ansåg att regionförvaltningsverkets sektorsövergripande karaktär också är en utmaning för bilden utåt, eftersom det kan vara svårt att med ordet regionförvaltningsverk greppa allt som regional förvaltning i praktiken omfattar (annat än termer med byråkratisk klang). Det är därför viktigt att aktivt och tydligt kommunicera om regionförvaltningsverkets mångsidiga arbete och genomslag i samhället.
Paneldeltagarna förde också livliga diskussioner om förtroendeskapande och deltagande. Man ansåg att det väsentliga är insyn i förvaltningen, interaktivitet och utveckling av medieläskunnighet och kritiskt tänkande – särskilt gällande barn och unga. Dessutom måste förvaltningen förstå kunderna – använda ett klart och begripligt språk i stället för byråkratiskt fikonspråk, motivera sin verksamhet och identifiera samhällets mångfald. Utslagning är ett allvarligt hot som myndigheterna måste bekämpa tillsammans, vilket innebär att även i den frågan är ett sektorsövergripande perspektiv med förståelse för regionen en nödvändighet.
Paneldeltagarna diskuterade slutligen om det i Finland också i framtiden behövs statlig regionförvaltning. Alla ansåg att den regionala förvaltningen kommer att ha en stark roll som en del av den offentliga förvaltningen även i framtiden.
Genom att lyssna och diskutera med medborgare, aktörer, ministerier och beslutsfattare utvecklar vi regionalförvaltningen och skapar en hållbar framtid – För Finland, tillsammans och nära.
Tack till talarna, paneldeltagarna och till dem som följt tillställningen via webben.
Se inspelningen av hela evenemanget här.
Här kan du läsa framtidsöversikten ”För Finland, tillsammans och nära”
Regionforvalningsverkets kommunikationsenhet
viestintä@avi.fi
Osallisuustyössä ymmärretään erilaisia väestöryhmiä sekä tavoitetaan kaikkia ihmisiä ja palvelujen tarvitsijoita uudella tavalla, joka haastaa asiakkaita, ammattilaisia ja johtoa ymmärtämään, mistä kaikesta osallisuudessa on kyse. Hyödyn saajina on suomalainen väestö ja uudistuva hallinto, jonka keskiössä ovat ihmislähtöiset palvelut.
EU-hankkeista hyötyä aluehallintovirastojen strategian ja avoimen hallinnon toteuttamiseen
Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja teemat kuten osallistumisoikeus, osallistumisen mahdollisuudet ja niiden edistäminen sekä mukaan kutsuminen että mukaan pääseminen ovat herättäneet kiinnostusta ja nousseet vahvasti esille keskusteluissa.
Esimerkiksi Euroopan unionin rakennerahaston tuella toteutetaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmatyötä (2014 – 2020). Suomessa on toteutettu Kestävää kasvua ja työtä 2014 - 2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ja sen eri toimintalinjoja. Erityisesti toimintalinjan 5 kehittämistyöllä on pyritty vastaamaan eriarvoisuuden kaventamisen ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen haasteeseen. Toimintalinja 5 on "Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta", ja sen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö (STM) rahoittaa valtakunnallista ja ELYt alueellista hanketoimintaa. Rahoitettujen hankkeiden kokonaismäärä kesäkuussa oli 520 jakautuen eri aluehallintoviraston alueelle. Kansallisesti ja alueellisesti uutta mahdollistamisen politiikkaa toteutetaan laajoissa hankkeissa, joissa usein yhdistyy myös tutkimus- ja kehittämistoiminta. Osallisuuden edistämisen hankkeiden tuloksista olisi hyötyä aluehallintoviraston ja tulevien hyvinvointialueiden palvelujärjestelmän keskeisiin haasteisiin. Hallinto- ja toimialojen yhdyspinnoille on löydetty uudenlaisia menetelmiä ja käytännön yhteistoimintaa mm. työllisyys-, sosiaali-, terveys-, sivistys- ja koulutuspolitiikkaa yhdistävissä asiakokonaisuuksissa.
Osallisuuden hankkeita voidaan käyttää myös instrumenttina, joka tukee sote-hallinnonalaa koskevan lainsäädännön toimeenpanoa ja kehittämistä kokeilemalla erilaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Esimerkkeinä voidaan mainita vankien oikeusturva ja vankiterveydenhuolto valvonnan kohteena, työttömien terveystarkastukset (vt Terveydenhuoltolaki 30.12.2010 / 1326) ja Toipumisorientaatiomalli mielenterveyspalvelujen vaikutusten vahvistajana ja ehkäisevän lain toimeenpanoon tukena (vt Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 6§). Vaikka Toipumisorientaatio-mallia ei mainita laissa, näkyvät sen vaikutukset sekä mielenterveys- että päihdepalveluissa.
Miten hyödyntää EU:n investointia ja arvioituja lupaavia esimerkkejä?
EU:n sosiaalisten oikeuksien periaatteissa Suomen haasteena on eriarvoistuminen, väestön terveyserojen polarisoituminen ja huono-osaisuuden kasautuminen. 5. toimintalinjan kehittämishankkeiden tavoitteena on ehkäistä rakenteellista eriarvoisuutta ja osattomuutta ja edistää ihmisten kiinnittymistä yhteiskuntaan. Osallisuustyö vaikuttaa hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen ja sillä on vahvasti yhteyttä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen. Monia eri kumppanuuksia yhdistävillä osallisuushankkeilla ei ole vaikutuksia vain yksittäisen ihmisen, vaan myös monen eri toimijan ja hallinnon näkökulmasta.
Kahdeksan eri ministeriön hallinnon alueellisena asiantuntijana aluehallintovirastoilla (AVI) on mahdollisuudet sisällyttää osallisuusymmärrystä ja tietoa valvonta-, lupa-, täydennyskoulutustehtäviensä sisälle. Aluerahoituksella tuetaan paikallisista tarpeista lähteviä kehittämishankkeita, joissa syntyy lupaavia, osallisuutta edistäviä esimerkkejä. AVIt voivat puolestaan valvonta- ja ohjaustyössään tehdä näitä esimerkkejä tunnetuksi asiantuntijaverkostoidensa välityksellä.
Aluehallintoviraston toimessa voidaan huomioida ja integroida yhä paremmin hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden näkökulmat. Osallisuuden tutkimus ja kehittämistyö nostaa esille esimerkkejä kaikissa edellä kuvatuissa teemoissa (esimerkkinä kouluterveyskysely ja Finnsoten väestökysely). Toimintaa on myös arvioitu yhdessä kehittämishankkeiden kanssa ja lupaavia esimerkkejä Innokylään on kirjattu jo yli 70. Esimerkkejä löytyy heikoimmassa asemassa olevien kanssa toiminnasta: nuorten elämänhallinta, työllisyyden tuki, vammaisten ja muiden osatyökykyisten työllisyyspoluille pääsy, sosiaalisen kuntoutumisen monet eri keinot, parempaa työ- ja toimintakyvyn arviointia sekä vaikuttavuutta ja laatua asunnottomuuden ja päihteiden käytön ennaltaehkäisyyn sekä mielenterveyden vahvistamiseen.
Osallisuus luo toivoa ja tuo mielekkyyttä ihmiselle ja parhaimmillaan järjestelmän kaikkiin osiin. Positiiviselle lähestymistavalle on kysyntää ihmisten kohtaamisessa, palveluissa ja viranomaistoiminnassa. Nyt on kysyntää myös osallisuusymmärryksen, -tiedon, -tutkimuksen, -työkalujen ja osallisuutta tukevan kuntatyön äärellä. Osallisuus on kaikkien oikeus, se on jotain hyvin inhimillistä ja hyvä lisä perinteiselle auttamisjärjestelmälle ja hallinnolle. Seurattavaksi jää, miten ihmisten kokemus osallisuudesta voisi vaikuttaa asiakastyytymättömyyteen ja kanteluiden määrään.
Ihmislähtöiset palvelut, kuntalaisten paremmat vaikuttamisen mahdollisuudet, palvelujen parempi yhdenvertainen saatavuus, laatu, vaikuttavuus ja yhteentoimivuus ovat osallisuuden merkittäviä mahdollistajia. Osallisuus voidaan nähdä aluehallintoviranomaisen näkökulmasta sen tehtäviä vahvistavana ja samalla uusia näkökulmia tuovana.
Aluehallintoviranomainen on keskeinen osallisuuden vaikuttaja
Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra) tukee työssään rakennerahastokauden valmistelua, tuottaa osallisuutta edistäviä tutkimustuloksia sekä niiden popularisointia, levittää ja viestii niitä yhdenmukaisesti neljällä ELY- ja kuudella AVI-alueella. Sokra-hankkeessa kehitetty osallisuuden teoreettinen viitekehys antaa vinkkejä osallisuustyön sisältöihin ja toteuttamiseen.
Kaikilla meillä on siis yhteinen tavoite: kansalaisten osallisuuden, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja terveyden vahvistuminen. Osallisuusajattelun ja kehitettyjen osallisuuden toimintamallien juurtuminen edellyttää monialaista ja verkostomaista yhteistyötä. Julkisten ja yksityisten toimijoiden uudenlainen yhteistyö sekä palvelujen käyttäjien osallistuminen ja vaikuttaminen palveluihin painottuu esim. tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa, sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa ja mielenterveysstrategiassa, työkykyohjelmassa ja kansallisessa julkisten hankintojen strategiassa.
Sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen sekä sinnikkäästi esiintyvien terveyserojen poistaminen ovat teemoja, joissa aluehallintoviranomaisella on keskeinen rooli. Valvovalla asiantuntijaviranomaisella on moninaisia keinoja, joita on mahdollista tarkastella myös osallisuustietoa ja -ajattelua hyödyntävällä tavalla. Esimerkiksi kuntakäynnit ja informaatio-ohjaus sekä erilaiset kantelut ovat merkittäviä paikkoja havainnoida osallisuutta ja sen toteutumista.
Osallisuus on mainittu hallitusohjelmassa ja eri ministeriöiden suosituksissa. Koska käsite on suhteellisen uusi hallinnollisessa toiminnassa, niin asian edistämiseksi tarvitaan selvästi lisää vuorovaikutusta ja valmennusta myös viranomaistyöhön. Lakisääteisyydelle ja eri ministeriöiden lakien toimeenpanoa tukevalle keskustelulle on vielä tarvetta. Vaikka osallisuutta tulkitaan eri ministeriöissä hieman eri tavalla, se ei kuitenkaan estä kehitettyjen osallisuustyökalujen hyödyntämistä ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta, oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta käsittelevässä työssä.
Verkostotyöllä vaikuttavuutta
AVIt toimivat monialaisena asiantuntijana alueensa useissa eri verkostoissa. Näillä verkostoilla ja asiantuntijatyöllä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kuntalaiset, asukkaat, asiakkaat ja eritoten työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat saavat vaikuttamisen kanavia ja osallisuuden kokemuksia vahvistettua. Osallisuutta tukevat alueelliset ja paikalliset verkostot parhaimmillaan vahvistavat paikallista ja alueellista elinvoimaa. Osallisuustyölle tarjoutuu aluehallintoviranomaisen kautta mahdollisuus tarkastella systeemivaikutuksia ja syventää samalla osallisuuden ymmärrystä tässä kontekstissa.
Osallisuuden kokeilu- ja kehittämishankkeet ovat nostaneet myös tarpeen kehittää ajattelua ja ymmärrystä osallisuuden merkityksestä ja vaikutuksista. Osallisuusosaamiselle on syntynyt kysyntää hankkeissa, kun on opittu toimimaan uudella tavalla ja saatu sen myötä uutta ymmärrystä myös ammatilliseen toimintaan. Erilaisten oppilaitosten rooli on toimia aktiivisesti alueensa kehittämistyössä. Oppilaitokset ovat mukana kehittämishankkeissa mutta juurruttamista ja uuden ymmärryksen levittämistä ei hanketyön aikana ehditä saada kestävälle pohjalle. Koska osallisuus kiinnostaa myös julkista hallintoa, nousee kysymys voisiko AVIn sivistysosaston täydennyskoulutustyön kautta saada osallisuusosaamista kestävämmälle pohjalle.
Aluehallintoviranomainen osallisuuden voimavarana
Aluehallintovirastolla on mahdollisuus toimia valtionapuviranomaisen ja eri ministeriöiden alueellisen asiantuntijuuden roolista kehittämistyön tukena. Tätä roolia voi vahvistaa osallisuuden näkökulmasta tukemalla sellaista toimintaa, jossa yhdenvertaisuus ja ihmisarvo ovat keskiössä. Tärkeätä on tunnistaa epäkohdat ja vaikuttaa niissä kohdin, joissa ongelmat alkavat kasautua ja pitkittyä.
Hyviä paikallisia esimerkkejä löytyy jokaisen AVIn alueelta runsaasti: erilaisia avoimia tiloja, kohtaamisen paikkoja ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Näistä paikoista ihmiset saavat tukea oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, työllistymiseen tai turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Vähemmistöryhmien ja rikostaustaisten elämän mahdollistaminen ilman pelkoa tai sosiaalista häpeää ovat tuoneet erityisryhmiä tutuiksi uudella tavalla. Ihmisten sosiaalisten suhteiden vahvistaminen ja samanaikaisesti yksinäisyyden lievittäminen vahvistavat osallisuuden kokemusta.
Ihmisten tulisi saada elää omannäköistä elämää ja määritellä itse, mihin toimintaan ja palveluun hän osallistuu. Aluehallintovirasto voi tukea tätä kohtaamalla ihmisiä kunnioittaen ja kategorisoimatta ja etsimällä ihmisille yksilöllisiä ratkaisuja. Sellaista on muun muassa ihmisten vapaa-aikaan liittyvä toiminta, kuten harrastukset tai kulttuuritapahtumat. Palveluissa asiakasosallisuus on yksi tapa tukea osallisuutta. Ihmisen pitää myös saada vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin ja palveluihin ja sitä pitää tukea. Yhteisen hyvän näkökulmasta on luotava sellaisia olosuhteita, joissa ihmiset voivat osallistua hyvän tuottamiseen ja pääsevät myös nauttimaan yhteisestä hyvästä. Tämä edesauttaa sitä, että ihmiset saavat arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. Esimerkkejä näistä ovat Helsingin Myllypurossa tehty asuinalueen kehittäminen Siltaustoiminnan avulla tai Oulussa tehty osallistava budjetointi, jossa elinympäristön siivoaminen vaikutti positiivisesti osallistujien omaan alueen kiinnittymiseen.
Lisää osallisuutta
Toimintakentät, joissa työskentelemme, ovat jatkuvassa muutoksessa. Ympäristö ja yhteiskunnalliset tavoitteet ovat kompleksisia, mikä näyttäytyy ammattilaisten ja palveluiden erikoistumisena. Tätä pirstaleista palvelujärjestelmää on vaikea hahmottaa ja hallita. Siksi ei ole yllättävää, että järjestelmän kokonaisuuden hallinnan ongelmat ovat yleisiä. Osallisuuden keskeiset periaatteet näkyvät hyvin aluehallintoviranomaisen toiminnassa, vaikkakaan käsite ei ole kaikille toimijoille vielä selkeä, ja kullakin alueella on omat painotuksensa ja vahvuutensa. AVIen ydintoiminta osallisuuden edistämisessä voi näkyä selkeästi ohjaus- ja valvontatyössä. Erityisen tärkeää on seurata, miten heikoimmassa asemassa olevien ääni saadaan aidosti kuuluville päätöksentekijöille asti. Vahvistamalla osallisuusajattelua osaksi asiakasraatien, neuvottelukuntien ja järjestöjen kautta saadaan väestön ja kuntalaisten vaikuttamiselle ja osallistumiselle vahvistusta tulevaisuuden toiminnassa.
Sokran toimesta Innokylään on koottu lupaavia osallisuuden toimintamalleja, joita voi hyödyntää monin eri tavoin. Hyvänä esimerkkinä liittyen New Public Government -ajatteluun on Osallisuutta edistävä hallintomalli. Sitä toteuttamalla mahdollistetaan kuntalaisten ja palvelun käyttäjien osallistuminen alueen ja palveluiden kehittämiseen ja ongelmien ratkaisuun – aina uuden toiminnon tai palvelun tarpeellisuuden toteamisesta toteutukseen ja arviointiin. Osallisuutta edistävässä hallintomallissa valtio tai kunta on edelleen vetovastuussa; mahdollistaa osallisuutta lisäävien toimintatapojen toteutumisen ja johtaa osallisuustyötä. Kokemusosaamisen hyödyntämistä on myös syytä ottaa laajemmin käyttöön.
Osallisuutta voidaan lisätä kitkemällä rajoitteita ja hyödyntämällä paikallisia voimavaroja. Rajoitteiden purkaminen voidaan aloittaa osallisuuden esteiden ja rajojen tunnistamisella. Syrjinnän, kiusaamisen ja väkivallan torjuminen sekä kansalaistoiminnan helpottaminen lisäävät osallisuuden kokemusta yhteisen hyvän kehittämisestä. Tätä voidaan edistää olemisen ja toiminnan paikkojen luomisella ja saavutettavien kohtaamisten mahdollistamisella. Sellaista strategista toimintaa on hyvä tukea, joka edistää osallisuutta ja uudistaa voimavaroja. Eri toimijoita on hyvä kohtauttaa, verkostoida ja tukea yhdessä tekemistä sekä yhteisen hyvä rakentamista. Paikallisten voimavarojen hyödyntämisessä yhdessä tekeminen kasvattaa kapasiteettiä. Esimerkiksi palveluita voidaan kehittää osallistavasti ottamalla käyttöön esimerkiksi kiertävän kokouksen periaatteet, jolloin kaikki pääsevät ääneen. Toinen esimerkki on päihdepalvelut ja huumehoidon kehittämisen malli, jossa hankinnoissa ja suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa osallistujat ovat mukana.
Näiden lisäksi on hyvä tarkastella myös meidän kaikkien ammattilaisten osallisuuden kokemusta. Se tukee monin tavoin tuotettujen palvelujen vaikuttavuutta. Päätösten tulisikin olla ihmisten omaehtoista aktiivisuutta kannustavaa ja palkitsevaa.
Lupa osallistua ja osallistaa
Julkisella hallinnolla on mahdollisuus tarkastella osallisuuden kautta myös omia uudistumisen tarpeitaan. Yhteiset päämäärät, strategiat, suuntaavat hallinnon uudistamista ja yhdessä tekemistä tulevaisuudessa.
Kansalaisten oikeusturvaa on se, että kaikki voisivat olla osallisia omassa elämässä, yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa sekä yhteisestä hyvästä. Mutta miten voidaan taata se, että osallisuus on kaikille yhdenvertaista? Voisiko osallisuus olla muutoksen ytimessä oleva perusta, jotain sellaista, jonka kautta voi tarkastella omaa sisäistä ja ulkoista toimintaa. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevien mukaan saaminen ja heidän kokemusten ja näkemysten huomioiminen on edellytys yhdenvertaisuuden turvaamiselle. Laillisuusvalvojan, kehittämistyön tukemisen ja informaation antajan roolissa aluehallintovirastolla on hieno mahdollisuus ohjata osallisuusajattelun kehittymistä.
Ihmiskeskeisesti voidaan uudistaa ja kehittää, oli näkökulma sitten taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen kestävyys tai digitalisaation hyödyntäminen.
Ota osallisuuden periaatteet käyttöösi:
- Ihminen voi osallistua toimintaan tai palveluun omaehtoisesti.
- Osallistujalle etsitään yksilöllisiä ratkaisuja.
- Osallistuja kohdataan kunnioittaen ja kategorisoimatta.
- Yksin jääneet ja omiin oloihinsa päätyneet löydetään ja saadaan mukaan toimintaan.
- Toimintaa tai palvelua kehitetään yhdessä.
- Toiminta vahvistaa osallistujan vaikuttamismahdollisuuksia myös toiminnan ulkopuolella.
- Ihminen pääsee osalliseksi yhteisestä hyvästä. Ihminen saa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. Yhteiskuntaryhmät kohtaavat.
- Osallisuutta edistävät keinot juurtuvat osaksi jatkuvaa toimintaa.
Kirjoittajat:
Tytti Tuulos, Sokra-hankkeen asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Varpu Wiens, Sokra- osahankkeen asiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Raija Fors, ylitarkastaja, PSAVI
Lue lisää:
Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa
Osallisuuden edistämisen mallit ja lupaavat käytänteet Innokylässä
Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta
Osallisuutta edistävä hallintomalli edistää osallisuuden johtamista
THL Raportti 14/2019: Uusi julkinen hallinta, yhteistyö ja osallisuus sosiaali-ja terveyspalvelujen hankinnassa: Tapaustutkimus innovatiivisesta huumehoidon hankinnasta