Kirjastotoimen alueellisten ja paikallisten kehittämishankkeiden avustuskierros saatiin päätökseen ennen pääsiäistä, kun aluehallintovirastoissa tehtiin avustuspäätökset. Avustusta myönnettiin yhteensä yli 1,9 miljoonaa euroa 96 hankkeelle ympäri Suomen.

Hakemusten joukossa oli kymmenittäin isompia ja pienempiä kehittämisideoita, joilla kirjaston tai kirjastojen toimintaa pyritään viemään eteenpäin ja luomaan uusia palveluita tai selvittämään palvelutarpeita. Tänä vuonna hakemuksissa oli kuitenkin silmiin pistävän paljon sellaisia hankkeita, joiden keskeisin tavoite oli paikata kirjaston vähäisiä henkilöstö- ja muita resursseja. Aikaisempina vuosina heikon henkilöstötilanteen paikkaaminen oli kirjoitettu rivien väliin, mutta tällä kierroksella asia oli kirjoitettu auki lukuisissa hakemuksissa.

Kehittämishankkeiden tarkoitus on kehittää toimintaa, ei paikata perustoiminnan resurssoinnin aukkoja. Kirjastojen toiminnan järjestäminen on kuntien tehtävä. Kuntien tulee varmistaa, että kirjastolla on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, uusiutuva kokoelma ja soveltuvat tilat, jotta kirjasto pystyy toteuttamaan sille kirjastolaissa annetut tehtävät.

Kirjasto on subjektiivinen oikeus, jolla toteutetaan perustuslain 16 pykälää sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siitä on johdettu kunnan velvollisuus kirjastotoiminnan järjestämiseen. Kirjastolaissa määritellään tehtävät, jotka kirjaston tulee hoitaa ja kunnan resursoida. Kunnassa päätettäväksi jää esimerkiksi työmenetelmät, joiden avulla lukemisharrastusta tai sananvapautta edistetään.

Kehittämisavustuksilla voidaan rahoittaa kokeiluja, joilla testataan uusia työmenetelmiä, mutta kirjastolla tulee olla resurssit ja valmius ottaa hyväksi havaitut menetelmät arkikäyttöön myös hankkeen jälkeen. Kokeilut ovat määräaikaisia, niitä tulee arvioida ja niiden tulee perustua kyseisen kirjaston tarpeeseen. 

On esitetty näkemyksiä, että kehittämisavustuksia paremmin kuntia palvelisi harkinnanvaraisten avustusten siirtäminen osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta. Mikäli leikitellään tällä ajatuksella, olisi tänä vuonna kunnille ropsahtanut kassaan 0,35 euroa per asukas. Esimerkiksi 10 000 asukkaan kunnassa tämä olisi tarkoittanut ruhtinaallista 3 500 euroa. Sillä olisi häthätää palkattu kirjastonhoitaja kuukaudeksi, mikäli kirjastonjohtaja olisi onnistunut tappelemaan summan kirjaston käyttöön suuresta korvamerkitsemättömästä könttäsummasta, jonka kunta peruspalvelujen järjestämiseen saa. Mutta siinäkin tapauksessa, että rahat olisi jollakin ilveellä saanut kirjaston budjettiin, on aiheellista miettiä, kuinka paljon kehittämistä kuukaudessa ehtii tekemään tai kuinka paljon kuukauden työpanos vaikuttaa kirjaston aliresursoinnin paikkaamiseen. 

Sen sijaan hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu kehittämishanke voi kantaa pitkälle, ja se voi auttaa kirjastoja myös resurssiongelmissa. Siksi kehittämisen mahdollistaminen on tärkeää niin valtion kuin kuntienkin näkökulmasta, ja siksi kirjastoissa tulisi suhtautua kehittämiseen avustuksilla pitkäntähtäimen sijoituksena, ei pelkkänä resurssilaastarina.

Virpi Launonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
 

The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries. 

In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff. 

The effects of self-service libraries – what the statistics tell us 

How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics: 

• In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library. 
• In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours. 
• Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%). 
• After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library. 

The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.

Self-service libraries are based on trust 

The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive. 

However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour. 

In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own. 

More info: 

• The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) 

• Nordic Libraries Annual conference will be held online on November 2, 2023, it will examine the self-service use of libraries. Participation in the conference is free of charge. Registration is open until October 30th! 

Jonna Toukonen 
Senior Officer, Library Affairs 
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland

AVI kirjastotoimi järjesti elo-syyskuussa kirjastohenkilöstölle kaksi opintomatkaa Tanskaan. Kullekin matkalle osallistui 16 kirjastolaista eri puolilta Suomea sekä kolme kirjastotoimen ylitarkastajaa. 

Matkojen teemoiksi oli valittu osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Matkaohjelma oli monipuolinen, vierailimme yhteensä kymmenessä erilaisessa kirjastossa.

Tanska on kirjastomaana hyvin paljon samankaltainen Suomen kanssa. Kunnat ylläpitävät kirjastoja ja kuntien erilaiset panostukset kirjastoihin näkyvät palveluissa. Viime vuosina on panostettu omatoimisuuteen ja kannettu huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä. Kirjasto sijoittuu yhä useammin monitoimitaloon yhdessä muiden palvelujen kanssa. Tanskassa on ollut jo monta vuotta yhteinen e-kirjasto koko maassa, Suomessa sitä vasta rakennetaan. Tanskassa on myös tehty iso kuntareformi, jossa kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Kirjastotilat Tanskassa

Kirjastotiloissa oli pyritty väljyyteen ja visuaalisuuteen. Kirjastot olivat valoisia, avaria ja käytännöllisiä. Runsaasta omatoimisuudesta huolimatta joka puolella ei näkynyt ohjeistavia A4-lappusia. Wau-arkkitehtuuria edusti pari kirjastoa, Tingbjergin kirjasto Kööpenhaminassa sekä Cosmos Vibyssä. Kirjat olivat näyttävästi esillä joko hyllyissä kannet katsojaa kohti tai pöydillä kirjakauppamaisesti pinoihin aseteltuna. Äärilaitaa edusti Lejren aseman kirjasto, jonka kaikki kirjat olivat hyllyissä kansi esillä, jopa varaukset. Roskildessa sen sijaan oli vielä uudistus kesken, aikuisten osastolla oli pääosin perinteisiä kirjahyllyjä. 

Tingbjergin kirjasto

Roskilden kirjaston lastenosasto

Kööpenhaminan Laes-lastenosastoa.

Lasten osastoilla oli paljon erilaisia lukupaikkoja ja koloja. Kööpenhaminan pääkirjaston Laes-osasto oli suunniteltu 0-12-vuotiaille toiminnalliseksi ja elämykselliseksi tutkimusten ja pedagogiikan pohjalta. Siitä oli tullutkin lapsiperheiden suosima paikka. Myös Roskilden lastenosasto oli uudistettu samantyyliseksi, mutta lähtökohtana oli paikallisuus. Lyngbyn lastenosastolla toiminnallisuutta toi lähiruokateemaan ja terveelliseen ravintoon liittyvä leikkikeittiö, joka näytti olevan lasten suosiossa. 

Yhteisö mukana kirjastojen toiminnassa

Yhteisöllisyys näkyi vahvasti kirjastoissa. Ympäröivä yhteisö oli mukana kirjastojen toiminnassa ja suunnittelussa ja omatoimi tarjosi laajan saavutettavuuden. Esimerkiksi Vibyn Cosmos-kirjasto- ja kulttuuritalossa palkattu kirjastohenkilöstö hoiti kirjastoa omalla asiantuntemuksellaan, mutta kulttuuritoimintaa pyöritti yhdistys. Talon kulttuuritaustainen johtaja koordinoi toimintaa. Ostedin uudessa kauniissa kombikirjastossa (yhdistetty yleinen kirjasto ja koulukirjasto) oli huomioitu yhteisöllinen toiminta tilojen suunnittelussa. Ympäröivän yhteisön huomioiminen näkyi myös siinä, että sanaa ”asiakas” kuuli harvemmin käytettävän, sen sijaan kirjastolaiset puhuivat Tanskassa ”kansalaisista” ja ”kuntalaisista” viitatessaan kirjaston käyttäjiin. 

Vibyn kombikirjaston aikuisten osasto.

Osallistujat olivat tyytyväisiä matkojen ohjelmaan ja saivat paljon sulateltavaa. Matkat mahdollistivat myös verkostoitumisen eri puolilta Suomea olevien matkakumppaneiden kanssa. Matkan antia avataan laajemmin kirjastolaisille eri puolella Suomea järjestettävissä webinaareissa ja etäkahveilla. Toivottavasti matka herättää ideoita oman kirjaston tilojen ja palvelujen kehittämiseen. Odotamme mielenkiinnolla tulevia kehittämishankkeiden valtionavustushakemuksia, onko niissä näkyvissä opintomatkan seurauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Viimeisin Tiedebarometri kertoo, että suomalaiset luottavat edelleen vahvasti instituutioihin ja tieteeseen. Luottamus tutkittuun tietoon tarkoittaa myös luottamusta yleisiin kirjastoihin, joiden yhtenä tehtävänä on tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.

Luottamus lisää luottamusta, myös instituutiot luottavat kansalaisiin. Kirjastojen lainaustoiminta on perustunut siihen, että käyttäjät kunnioittavat kaikkien oikeutta käyttää verovaroin hankittua yhteistä omaisuutta. Kirjastot ovat myös jo yli kymmenen vuoden ajan tarjonneet tilojaan, aineistojaan ja palvelujaan kansalaisten omatoimiseen käyttöön ilman henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Omatoimikirjastoja on 76 %:ssa Suomen kunnista.

Henkilökunta voi olla fyysisesti poissa kirjastotilasta, mutta henkilökunnan tuottamat ja ylläpitämät palvelut pysyvät omatoimikirjastossa. Kirjastotilan ja sen palvelujen pitää toimia yhtä hyvin ja turvallisesti kuin henkilökunnan läsnä ollessa. Omatoimisuus ei vähennä henkilökunnan tarvetta, mutta työtehtävät saattavat sen myötä muuttua. Näin ilmoitti yli 60 % avin kyselyyn vastanneista kirjastoista.

Aineistoon liittyvä logistiikka, järjestelyt, tekniset ongelmat sekä opastus ja valvonta etenkin palvelun alkuvaiheessa saattavat myös lisätä työtä kuten lähes joka toinen kirjasto ilmoitti.

Kuitenkin on positiivista, että omatoimisuus lisää lainoja ja tilojen käyttöä. Kun asiakkaat itse lainaavat ja palauttavat aineistoja automaateilla, henkilöstön työpanosta on ehkä mahdollista kohdentaa toisin. Hyvällä suunnittelulla henkilöstöä voidaan siirtää sekä palvelemaan enemmän erityisryhmiä että tehokkaampaan yhteistyöhön koulujen ja päiväkotien kanssa.

Yli puolet vastanneista kertoi, että omatoimiaikaa on hyödynnetty myös henkilöstön osaamisen kehittämiseen, joka parantaa työn ja palvelun laatua.

Onneksi kunnan päättäjät ovat luottaneet kirjastoista tulleeseen viestiin työtehtävien muutoksesta. Kyselyssä kävi ilmi, että vain 13 % kunnista on vähentänyt kirjaston henkilöstöä omatoimiaukiolon seurauksena.

Kirjastotilan omistajuus on siirtynyt entistä enemmän henkilökunnalta käyttäjille, jolloin omatoimisuus voi olla isompi muutos kirjaston henkilöstölle kuin asiakkaille. Silloinkin kirjastojen on luotettava siihen, että vaikuttava enemmistö asiakkaista kunnioittaa muiden ihmisten rauhaa ja turvallisuutta julkisessa tilassa ja myös toimii sen hyväksi. Kansalaisten luottamusyhteiskunnassa hyvä voittaa pahan.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen "Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.

Julkaisu on saatavilla myös ruotsiksi.

Kristiina Kontiainen
Ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Pienten kuntien kirjastot ovat toimineet pienillä resursseilla, eikä niissä ole ollut mahdollista asioida viikonloppuisin. Iltaisin kirjasto on sulkenut ovensa viimeistään klo 19 ja ovet on avattu puoliltapäivin. Joinakin päivinä on ehkä avattu ja suljettu vähän aikaisemmin. Kesäisin aukioloajat ovat vielä tästäkin lyhentyneet. Kirjastot ovat saaneet paljon asiakaspalautetta aukioloaikojen niukkuudesta, etenkin sen jälkeen kun kauppojen aukiolo vapautui.

Omatoimikirjastopalvelut ovatkin saaneet erittäin paljon myönteistä palautetta pienten kuntien kirjastojen asiakkailta, kun omatoimiaukiolo on mahdollistanut asioinnin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan sekä viikonloppuisin. Kirjastossa asioinnin on voinut järjestää sujuvammin omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

Aamuisin omatoimikirjastoon saapuvat lehtien lukijat, iltaisin opiskelijat ja työssäkäyvät. Viikonloput ovat lapsiperheiden sekä opiskelijoiden suosiossa. Tällaista palautetta kirjastot ovat saaneet, mutta kirjastohenkilöstö ei tarkkaan ottaen tiedä, ketä omatoimiaikana kirjastossa asioi. Uusia asiakkaitakin kirjastot ovat omatoimiajan ansiosta saaneet. Asiakkaat ovat kertoneet, että nauttivat kirjaston rauhasta ja hiljaisuudesta omatoimiaikana. 

Pienten kuntien kirjastojen asiakkaiden kokemukset rauhasta ja hiljaisuudesta ovat ristiriidassa omatoimikirjastoista käydyn julkisen keskustelun kanssa. Julkisuudessa painottuvat rauhattomuus ja häiriöt, erityisesti lasten ja nuorten metelöinti ja ilkivalta ovat nousseet otsikoihin. Pienissä kunnissa joko ongelmia ei ole tai ongelmat ratkeavat helpommin, kun ihmiset ovat tuttuja keskenään.

Ennen omatoimikirjaston avaamista asiakkaita on saattanut huolettaa henkilökunnan palvelun saatavuus jatkossa. Mutta jos palveluajat ovat säilyneet entisellään eikä henkilökuntaa ole vähennetty, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä saavutettavuuden lisääntymiseen. Joissakin kirjastoista on asiakkaiden toiveesta siirretty palveluaikaa illoista aamuihin, koska ilta-asiakkaat ovat tykänneet omatoimisuudesta, mutta senioriasiakkaat kaivanneet palvelua aamupäivisin.

Suurin tyytymättömyyden aiheuttaja pienissä kirjastoissa on tekniikan toimivuus - tai paremminkin toimimattomuus. Omatoimikirjastopalvelun tärkeydestä asiakkaille kertoo, että teknisten vikojen aiheuttamat katkot palveluissa tuottavat runsaan palauteryöpyn kirjastoon. Onneksi teknisiä ongelmia on kohtuullisen vähän. Perusteellinen laitteiden käytön opastus ja hyvät opasteet vähentävät asiakkaiden ongelmia tekniikan kanssa. 

On tärkeää, että pienten kirjastojen resursseja ei vähennetä omatoimipalvelun myötä. Myös omatoimiaikana asioivat asiakkaat työllistävät henkilökuntaa palautuksilla ja kirjavarauksilla. Opastukseen ja esillepanoon täytyy kiinnittää enemmän huomiota. Henkilökuntaa tarvitaan lukutaitojen edistämiseen, digiopastukseen ja tapahtumien järjestämiseen. Lapset, seniorit ja erityisryhmät tarvitsevat edelleen henkilökohtaista asiakaspalvelua.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.

Julkaisu 172 Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa (pdf)

Julkaisu 173 Meröppna bibliotek 2022: Flexibilitet och jämlikhet (pdf)

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Olipa kerran kunnankirjasto, jonka ahkera ja ammattitaitoinen kirjastonhoitaja jäi eläkkeelle. Paikallislehdessä kunnan johto ylisti eläköityvää: ”Hän on korvaamaton, kukaan ei pysty astumaan hänen saappaisiinsa.” Kunta ei palkannut hänen jälkeensä uutta kirjastonhoitajaa moneen vuoteen.

Uuden työntekijän rekrytointi on kunnan mahdollisuus ja vahvuus kirjastotoiminnan kehittämisessä. Tämä huomattiin lopulta myös edellä mainitussa kunnassa, kun henkilöstösäästö hupeni tehottomaan toimintaan kirjastossa. Kirjastopalvelut eivät sujuneet ilman ammattitaitoista tekijää.

Vain kirjastoammattilaiset voivat hyödyntää täysimääräisesti niitä voimavaroja, joita kunta sijoittaa kirjaston tilaan ja aineistoihin.  Kirjastotila, aineistot ja henkilökunta muodostavat kokonaisuuden. Jos yksi puuttuu, horjuu koko kirjastopalvelu. Kun kunta panostaa henkilökunnan laatuun, voidaan kirjastotilaa ja kokoelmia hyödyntää maksimaalisesti.

Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä lähes kolmannes kirjastojen henkilökunnasta saavuttaa eläkeiän. Paljon hiljaista tietoa häviää, mutta jokainen uusi rekrytointi on tilaisuus lisätä koko kunnan henkistä pääomaa.  Käytäntö on osoittanut, että mitä pienempi kirjasto, niin sitä kipeämmin se tarvitsee hyvin peruskoulutettuja ja motivoituneita kirjastoalan työntekijöitä. Tämä pätee myös silloin, jos kirjastoa johtaa henkilö, jolla ei ole riittävästi aikaa tai ammattitaitoa kirjastotyöhön ja sen kehittämiseen.

Siihen on syynsä: ammattilainen osaa käyttää alan työkaluja ja menetelmiä, hän hallitsee paremmin kokonaisuuksia, näkee synergisiä mahdollisuuksia. Yksinkertaisesti saa enemmän irti käytettävistä voimavaroista ja mahdollisuuksista.

Rekrytointi on tärkeä, koska työsuhde voi kestää vuosikymmeniä. Kirjastoissa tehdään tietotyötä, jonka sisältö ja muodot muuttuvat jatkuvasti kuten esimerkiksi e-aineistojen käyttöönotto ja tarjoaminen asiakkaille.  Siksi kuntien ja kirjastojen kannattaa miettiä tarkkaan, millaista tietotaitoa kirjastossa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa rekrytoinnissa osaamistarpeita mietitään huomattavasti harvemmin kuin keskimäärin. Rekrytointihetkellä niitä pohtii keskimäärin 83 % kirjastoista, mutta pienistä kirjastoista vain kaksi kolmesta. Tulevaisuuden osaamistarpeita hahmotellaan keskimäärin kolmessa kirjastossa neljästä, mutta pienissä kirjastoissa alle puolessa.

Kuten alun anekdootti osoittaa, rekrytointi ei ole aina itsestään selvää. Melkein joka toisessa kunnassa jokaiseen vapautuvaan vakanssiin tarvitaan täyttölupa. Joka viidennessä kirjastossa vapautuvia työpaikkoja ei ole voitu täyttää.

Kukaan ei ole korvaamaton, mutta työelämässä ammattilaisen korvaa vain toinen ammattilainen.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Kristiina Kontiainen, ylitarkastaja (kirjastotoimi)
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Kriisinkestävyydestä ja valmiudesta on puhuttu parin viime vuoden aikana enemmän kuin kuluneina vuosikymmeninä yhteensä. Aiheetta on käsitelty niin koronapandemian yhteydessä kuin Venäjän aloittaman sodan seurauksena. Olemme saaneet lukea lehdistä erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta niin pandemiasta johtuvaa eristystä kuin pitkää sähkökatkoa varten. Fyysistä varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista ja jaksamista. Silti henkinen kriisinkestävyys on oikeutetusti kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyn kokonaisturvallisuuden timantin yksi kulma.

Henkiselle kriisinkestävyydelle keskeistä on tuttu ja turvallinen arki: mahdollisuus käydä töissä ja harrastaa. Sivistystoimen tuottamat palvelut ovat meille itsestäänselvyyksiä arkemme sujuvoittajina, emmekä ajattele niiden merkitystä ennen kuin niiden toteuttamista uhkaa joku häiriö. Mutta heti, kun lapsi ei voikaan mennä kouluun tai päiväkotiin, kirjasto tai liikuntapaikka on suljettu tai meille ei ole tarjolla niitä aktiviteettejä, joihin olemme tottuneet, arkemme horjuu. Siksi sivistyksen palvelut ovat keskeisiä henkiselle kriisinkestävyydelle.

Monesti sanotaan, ettei mennyttä kannata murehtia. Se lienee ihan totta. Historioitsijana kuitenkin uskon, että menneestä voi oppia. Siksi vien teidät noin 80 vuoden taakse eli toisen maailmansodan aikaan.

Sotahistoriaa voi käsitellä muutenkin kuin sotilaallisesta ja taistelujen näkökulmasta. Se avaa meille ikkunan myös siihen, miten ihmiset ja yhteiskunta toimivat totaalisessa kriisissä. Ja vaikka maailma on muuttunut huimasti, ihmisen perustarpeet ovat pysyneet ennallaan, ja sen takia vilkaisu peruutuspeiliin ei ole turha.

En avaa sodasta johtuneita talouteen ja huoltovarmuuteen liittyviä kysymyksiä, vaan keskityn myönteiseen mielialaan; asiaan, josta nykyisin puhutaan henkisenä kriisinkestävyytenä. Mieliala oli asia jota tarkkailtiin. Valvova poliisi seurasi yleistä mielialaa tukeutuen talvisodan jälkeen perustetun Suomen aseveljien työjärjestön (myöhemmin Vapaus, isänmaa, aseveljeys -järjestö) tekemään ”tarkkailutyöhön”. Oikeammin voidaan puhua sisäisestä vakoilusta, eli järjestöllä oli asiamiehiä, jotka keräsivät tietoa siitä, mitä ihmiset puhuivat ja miten he suhtautuivat esimerkiksi sotaan ja säännöstelyyn.

Mielialaa ei ainoastaan tarkkailtu, vaan sitä pyrittiin myös aktiivisesti kohottamaan. Pidettiin tärkeänä, että ihmisillä oli kokemus arjen jatkumisesta eli pyrittiin tuottamaan kokemus normaalista arjesta niin kotirintamalla kuin mahdollisuuksien mukaan myös rintamalla. Rauhan ajalta tuttujen asioiden tekemisen katsottiin pitävän yllä hyvää mielialaa (eli vahvistavan resilienssiä tai henkistä kriisinkestävyyttä, miten vaan halutaan sanoa). Tyytymättömyyden pelättiin horjuttavan uskoa yhteiskuntaan, moraalia ja puolustustahtoa.

Illuusiota normaalista arjesta pidettiin yllä liikuntaan ja kulttuuriin liittyvillä harrastuksilla. Myös hengellinen huolto ja sivistykselliset aktiviteetit saivat osansa panoksista.

Talvisota oli suhteellisen lyhyt, äärimmäisen kova rutistus ja yhteiskunnallinen shokki, eikä silloin ehditty tekemään paljoakaan mielialan ylläpitämiseksi. Painopiste oli hengellisen tuen tarjoamisessa. Ehkä kauaskantoisin ratkaisu, joka tehtiin niin taistelu- kuin kotirintaman hengen ylläpitämiseksi, oli päätös tuoda sankarivainajat kotipitäjän multiin.

Poikkeustila ei päättynyt Moskovan rauhaan 1940. Alkoi kiivas jälleenrakentaminen, evakkojen asuttaminen sekä itärajan linnoittaminen. Linnoitustyömaat ovat mielenkiintoinen esimerkki mielialojen tarkkailun ja kohottamisen osalta. Työmailla kiinnitettiin paljon huomiota mielialoihin. Työmailla toimi sisäistä vakoilua hoitaneita asiamiehiä, ja Valpo otti kantaa mielialoihin kuukausiraporteissaan.

Linnoitustyömaiden johto ryhtyi mielialaa kohottaviin toimiin pian töiden aloittamisen jälkeen. Tätä varten perustettiin Linnoitustoimiston alainen Valistustoimisto ja tehtiin ”Valistustyön ohjesääntö”, jossa olivat aukikirjoitettuna valistustyön tavoitteet. Ensimmäinen ja tärkein näistä oli: ”Lujittaa työjoukkojen valtakunnallista mielialaa ja kansallista tulevaisuuden uskoa.” Ohjesääntöön oli kerätty myös konkreettisia keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Työmiehille tuli järjestää mahdollisuuksia urheiluun ja kisailuun. Työmailla tuli järjestää valistustilaisuuksia ja ohjelmallisia iltamia, joihin ohjelmaa järjestivät työmiesten näytelmäkerhot, runopiirit ja orkesterit. Lisäksi työmaille perustettiin kirjastoja, hankittiin radioita ja tilattiin sanomalehtiä sekä järjestettiin elokuvanäytöksiä. Eli mahdollistettiin samoja mielihyvää tuottavia asioita kuin kotonakin.

Linnoitustyömailla hyväksi havaitut keinot (ja hankitut välineetkin) levisivät jatkosodan aikana rintamajoukkojen pariin. Asemasodan aikana järjestettiin urheilukilpailuita ja taidenäyttelyjä. Puhumattakaan erilaisista viihdytyskiertueista ja elokuvaesityksistä. Laatikoiksi pakattavat kirjakaapit palvelivat lukuhaluisia, ja opinjanoisille pyrittiin järjestämään mahdollisuuksia opiskeluun tarjoamalla materiaaleja, muodostamalla opintopiirejä ja mahdollistamalla lomia tenttejä varten.

80 vuotta myöhemmin olimme jälleen poikkeusoloissa. Kun koronapandemia puski päälle keväällä 2020, pohdin Facebook-päivityksessäni, kumpi olisi kamalampaa: kirjaston vai Fressin sulkeminen, ja vessapaperin sijaan hamstrasin kirjoja kirjastosta sekä ostin käsipainoja ja jumppakuminauhoja. Kun sota-aikana järjestettiin nurkkatansseja uhmaten tanssikieltoa, korona-aikana ihmiset yrittivät kiertää kuntosalisulkuja hankkimalla kilpaurheilulisenssejä, mikä kertoo normaalin arjen kaipuusta.

Sivistystoimen palveluilla – oli kyse sitten opetuksesta, varhaiskasvatuksesta, nuorisopalveluista, liikuntapalveluista, kirjastoista tai kulttuuripalveluista – on suuri merkitys ihmisten normaalille arjelle. Siksi ne ovat henkisen kriisinkestävyyden kivijalka, ja siksi meidän tulisikin miettiä, miten niiden tuottaminen voidaan turvata tilanteessa kuin tilanteessa.

Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja ja historioitsija

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.

Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.

Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?

Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.

Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.

Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Lahden ja Porvoon alueelliset kehittämiskirjastot järjestivät yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa työpajat, joissa pohdittiin kirjastoa aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäjänä. Työpajojen tausta-aineistona hyödynnettiin Aluehallintovirastojen kirjastotoimen vuoden 2021 väestökyselyä Kirjasto demokratian edistäjänä. Analysoimme kyselyn tuloksia ja pohdimme mitä toimenpiteitä kirjastoissa pitäisi tehdä.  

Päällimmäisenä keskusteluista jäi mieleen kirjastojen kyvykkyys ja lähtönopeus järjestää tilaisuuksia ja toimintaa ajankohtaisista aiheista. Toisaalta odotuksia ja vaatimuksia on niin paljon, ettei kaikkea kannata yrittää tehdä ainakaan yksin. Kirjastotilan hyödyntäminen alustana aktiiviselle kansalaistoiminnalle on yksi suunta, johon kirjastoissa voidaan edelleen rohkeammin lähteä. Pienemmissä kirjastoissa yhteistyökumppanit ovat elintärkeitä esimerkiksi vaikuttavan digiopastuksen tarjoamiseen.  

Kirjastolla tulisi olla kykyä tunnistaa osallistumisen ja osallisuuden erilaisia tasoja. Kaikki eivät halua ole aktiivisia kansalaisvaikuttajia ja osallistu keskustelutilaisuuksiin vaikkapa kunnan kehittämisen suunnista. Kysytäänkö kuntalaisilta, jos kunta aikoo supistaa kirjastopalveluja? Entä pääsevätkö asiakkaat osallistumaan kirjaston toiminnan suunnitteluun, kokevatko he esimerkiksi kirjaston tapahtumat omikseen? Kannustaako kirjasto uusien asioiden oppimiseen ja miten se näkyy verkkopalveluissa?  

Väestökyselyn vastausten perusteella kirjaston palveluiden monipuolisuutta ei tunnisteta täysin. Toisaalta kirjastoa käyttämättömätkin pitävät eri palveluita tärkeinä. Tämä kertoo kirjaston arvostuksesta ja potentiaalista. Ei-käyttäjien tavoittaminen on suurin haaste ja siinä kannattaa ehdottomasti hyödyntää muiden toimijoiden valmiita verkostoja. Tarkempi kohderyhmäajattelu ei paisuta tilastoja, mutta tuottaa parhaimmillaan hyvää elämää niillekin, jotka eivät tällä hetkellä nauti kirjaston palveluista aktiivikäyttäjinä.  

Ylitarkastajat Kristiina Kontiainen ja Marko Ojala  
Etelä-Suomen aluehallintovirasto  

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kirjasto on matalan kynnyksen palvelu kaikille. Tämä oli kyselyn vastaajista 68 prosentin mielestä kirjaston vahvuus tiedonjakelussa. Samaa mieltä olivat niin kirjastoa viikoittain käyttävät kuin kirjastoa käyttämättömät vastaajat. Eniten (75 %) kirjaston matalaa kynnystä vahvuutena pitivät muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttävät. Kirjaston vahvuus on matalan kynnyksen palvelu erityisesti alle 10 000 asukkaan kunnissa asuvien vastaajien mielestä.  Kirjaston kynnystä matalana pitivät vähiten ei-käyttäjät sekä nuoret aikuiset. Ei-käyttäjistäkin lähes puolet piti kirjaston vahvuutena matalaa kynnystä ja nuorista aikuisista yli puolet.  

Kirjaston vahvuutena pidettiin myös helppoa saavutettavuutta (62 % vastanneista). Kriittisimmin saavutettavuuteen suhtautuivat ei-käyttäjät sekä harvoin lukevat. Ei-käyttäjistä vain 35 % piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta ja harvoin lukevista 45 %. Nuorista aikuisista lähes puolet piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta, vaikka he olivat ikäryhmittäin jaoteltuna kriittisimpiä. Kirjaston helppo saavutettavuus korostui yli 100 000 asukkaan paikkakunnilla asuvien vastauksissa verrattuna pienemmillä paikkakunnilla asuviin. Isojen kaupunkien tiheä kirjastotoverkko lisää saavutettavuutta.  

Kirjastojen vahvuutena tiedonjakelussa pidettiin myös monipuolista painetun aineiston tarjontaa (58 % vastaajista). Kirjaston tarjoama monipuolinen aineisto mainittiin sitä useammin mitä isommalla paikkakunnalla vastaaja asui. Isoilla paikkakunnilla on isompi valikoima, vaikka kirjastokimpat tuovat isomman valikoiman pienempienkin kirjastojen kautta tarjolle. Ei-käyttäjät, vähän lukevat ja nuoret aikuiset olivat kriittisimpiä kirjaston tarjoaman monipuolisen painetun aineiston osalta.  

Kirjastojen tarjoamaa digitaalista aineistoa piti vahvuutena vain kolmasosa vastaajista. Tässä ero eri ikäluokkien vastauksissa oli pieni. Kirjaston ei-käyttäjät näkyivät tässäkin kohdassa kriittisimpinä vastaajina. Positiivisimmin kirjastojen digitaaliseen aineistoon vahvuutena suhtautuivat kirjastojen aktiivikäyttäjät sekä paljon lukevat. Mielenkiintoista on, että paikkakunnan koolla ei näyttänyt olevan vaikutusta tämän kohdalla. Eroja erikokoisten paikkakuntien välillä vastauksissa oli vain kaksi prosenttiyksikköä. Tämä oli yllättävää, koska yhteistä e-kirjastoa on pidetty tärkeänä tasa-arvon näkökulmasta: samanlainen e-kirjatarjonta kaikkiin kirjastoihin ja erityisesti tämän on katsottu olevan tärkeää pienten paikkakuntien asukkaille. 

Kirjastossa on saatavilla henkilökohtaista neuvontaa tiedon etsintään. Tätä piti kirjaston vahvuutena 56 % vastaajista. Kirjastoa käyttämättömistäkin lähes 40 % piti henkilökohtaisen neuvonnan saatavuutta kirjaston vahvuutena. Kirjastoa muutaman kerran kuukaudessa käyttävät pitivät saatavilla olevaa henkilökohtaista neuvontaa vahvuutena useammin kuin kirjastoa viikoittain käyttävät. Näille ns. heavy-usereille kirjasto on mitä ilmeisimmin niin tuttu paikka, että henkilökunnan apu on harvemmin tarpeen. Vanhemmat ikäryhmät nostivat henkilökohtaisen neuvonnan mahdollisuuden nuoria korkeammalle. Paikkakunnan koolla ei ollut merkitystä tämän vahvuuden osalta. 

Puolet vastaajista piti vahvuutena kirjaston tarjoaman tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Kirjastoa viikoittain käyttävät heavy-userit nostivat kirjaston vahvuudeksi kirjaston tarjoaman luotettavan ja ajantasaisen tiedon selkeästi useammin kuin vähemmän kirjastoa käyttävät. Viikoittain kirjastoa käyttävistä tätä mieltä oli 65 %, ei-käyttäjistä vain 27 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna tämä oli korkeimmalla iäkkäimmillä ja laski tasaisesti iän myötä. Mutta 45 % nuorista aikuisistakin piti kirjaston vahvuutena tarjotun tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta.

Vastaajista 45 % oli sitä mieltä, että kirjaston vahvuutena on myös, että tieto löytyy helposti. Tämä jakaa kirjaston aktiivikäyttäjät ja ei-käyttäjät selvästi. Vain neljäsosa kirjastoa käyttämättömistä oli sitä mieltä, että kirjastosta tieto löytyy helposti, kun puolestaan viikoittain kirjastoa käyttävistä kaksikolmasosaa piti tiedon helppoa löydettävyyttä kirjaston vahvuutena.

Vähiten kirjaston vahvuutena pidettiin hyviä näyttelyjä ja esittelyjä yhteiskunnallisista aiheista, kirjaston verkkosivut ovat ajantasaiset ja helppo käyttää, kirjasto tarjoaa monipuolisesti digitaalisia aineistoja ja kirjastossa on riittävästi tietokoneita tiedonhankintaa varten. 

Ikäryhmittäin vanhemmat vastaajat arvostivat eniten kaikkia annettuja vaihtoehtoja kirjaston vahvuuksina. Kriittisyys kasvoi, mitä nuorempi vastaaja oli. Poikkeuksena oli ainoastaan hyvät näyttelyt ja esittelyt yhteiskunnallisista aiheista, joita nuorimmat vastaajat (18–34-vuotiaat) arvostivat jonkin verran enemmän kuin vastaajat keskimäärin. Eniten tätäkin arvostivat kuitenkin yli 65-vuotiaat vastaajat. 

Alle 10 000 asukkaan kuntien kirjastojen verkkosivut olivat ajantasaiset ja helpot käyttää keskimääräistä useamman vastaajan mielestä. Kirjastojen kannattaisi panostaa enemmän verkkosivujensa ajantasaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen, koska edes kirjastojen aktiivikäyttäjät eivät tunnistaneet niitä kirjastojen vahvuudeksi tiedonjakelussa. Digitaalisten aineistojen monipuolisen tarjonnan osalta haaste on aineiston saatavuus kirjastoille. Tähänkin toivottavasti saadaan parannusta yhteisen e-kirjastohankkeen myötä.  

Kirjastot ovat säilyttäneet asemansa matalan kynnyksen palveluna ja helposti saavutettavana tiedonjakajana. Mutta aseman säilyttämistä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Kannattaa miettiä tarkasti nuoremman ikäryhmän sekä kirjastoa käyttämättömien muita kriittisempiä vastauksia. Millaisilla palveluilla, viestinnällä ja markkinoinnilla kirjastot voisivat jatkossa tarjota luotettavaa ja ajantasaista tietoa heillekin. 

Merja Kummala-Mustonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kyselyssä selvitettiin ihmisten mielipiteitä siitä, miten he kokevat kirjaston onnistuneen yhteiskunnallisen tiedon saatavuuden ja käytön edistämisessä, tiedonhankinnan ja käytön tukemisessa sekä aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistämisessä. Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan myös sitä, kuinka hyvin kirjasto on onnistunut edistämään kirjastolain keskeisiä tavoitteita: tasavertaista pääsyä informaatioon, kirjallisuuden ja taiteen harrastusta, hyvinvointia, kulttuurista moninaisuutta, demokratiaa, jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä sekä yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. 

Vastaajat katsoivat kirjaston onnistuneen kirjastolain tavoitteiden toteuttamisessa erittäin tai melko hyvin. Parhaiten kirjaston katsottiin onnistuneen sen tutuimmissa ja perinteisimmissä tehtävissä eli kirjallisuuden ja taiteen harrastamisen edistämisessä (81 % vastaajista) ja tasavertaisen pääsyn informaatioon tukemisessa (80 %). Heikoimmin kirjastot ovat onnistuneet yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistämisessä. 59 % vastaajista koki, että kirjasto on onnistunut siinä erittäin tai melko hyvin. 

Vastauksia tarkasteltiin myös suhteessa vastaajan ikään, kotipaikkakunnan kokoon ja kirjastokäytön aktiivisuuteen. Mitä vanhempi vastaaja oli, sitä positiivisemman arvioin hän antoi kirjaston onnistumisesta tavoitteiden edistämisessä. Poikkeuksena tästä on yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen, jonka nuoremmat näkivät vanhempia positiivisemmin. 

Tähän eroon saattaa löytyä syy vuonna 2018 toteutetussa kirjastojen valtakunnallisesta asiakaskyselystä. Sen tuloksista havaitaan, että nuorten kirjastonkäyttö poikkeaa vanhempien ikäluokkien kirjastonkäytöstä muun muassa siinä, että nuoret viettävät kirjastossa aikaa enemmän ja käyttävät kirjastoa kohtaamispaikkana. Sitä kautta kirjastolla saattaa olla nuorille yhteisöllisempi rooli kuin muille ikäluokille.  

Kotipaikkakunnan koolla ja kirjastokäytön aktiivisuudella on suora korrelaatio arvioon kirjaston onnistumisesta lakisääteisissä tehtävissä. Mitä suuremmassa kunnassa vastaaja asuu tai mitä aktiivisemmin hän käyttää kirjastoa, sitä paremmaksi hän arvioi kirjaston onnistumisen.  

Aktiivisille kirjaston käyttäjille kirjaston palvelut ovat luonnollisesti tutumpia kuin harvoin kirjastossa vieraileville. Kirjastot markkinoivat palveluitaan tiloissaan, jolloin niiden näkyvyys keskittyy kirjastoa käyttäville kuntalaisille. Kirjastojen viestinnän haasteena onkin tavoittaa myös kirjastoa harvemmin käyttävät. Suuremmissa kunnissa on enemmän resursseja tuottaa tapahtumia ja muita palveluita sekä ylläpitää laajempaa kokoelmaa, mikä selittää korrelaatiota asuinkunnan kokoon. 

Oivallinen keino sitouttaa kuntalaisia kirjastopalveluihin on osallisuuden lisääminen. Asiakkaita tulee ottaa mukaan suunnittelemaan heille sopivia ja lisäarvoa tuottavia palveluita. Tulevaisuudessa haasteena onkin aiempaa heterogeeniset asiakkaat, jotka korostavat yksilöllisen palvelukokemuksen merkitystä. Tämä tarkoittanee kirjastoille palveluiden uudelleenkonseptointia sekä verkostomaisen yhteistyön lisäämistä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. 

Virpi Launonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen kysely tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta. 

Kirjastot ovat asiakaspalvelun mestareita – ainakin jos uskomme Taloustutkimuksen Kansallinen asiakaspalvelupalaute -tutkimusta. Kirjastot ovat sijoittuneet poikkeuksellisella voittoputkella tutkimuksen kärkeen vuosina 2013–2020. Taloustutkimuksen selvityksissä vastaajat ovat ottaneet kantaa muun muassa odotus- ja asiointiaikaan, asiantuntemukseen ja halukkuuteen käyttää palvelua uudestaan. Avin kirjastotoimen selvityksessä tarkasteltiin kirjaston palveluille ominaisia asiakastarpeita. 

Kirjasto demokratian edistäjänä -väestökyselyn perusteella kirjastojen asiakkaat vaikuttavat verrattain itseohjautuvilta. Kyselyyn vastanneista yli kaksi kolmasosaa eivät olleet kokeneet tarvitsevansa henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Ne, jotka apua tarvitsivat, kaipasivat sitä tietotekniikan käytössä hieman useammin kuin nettitiedonhaussa tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Mielenkiintoisesti 18—34-vuotiaat (N=255) olivat kertoneet saaneensa apua sitä tarvitessaan useimmin kuin muut ikäryhmät kaikessa muussa paitsi tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. 

Voisiko ero ikäryhmien välillä kertoa jotakin monilukutaitojen tilasta nuoremmassa väestössä, vai ovatko nuoret aikuiset ja alle keski-ikäiset itsevarmempia pyytämään apua sitä tarvitessaan? Hieman ikävämmältä vastausten jakautuminen näyttää siitä näkökulmasta, että 18—34-vuotiaat kertovat myös useammin kuin muut ikäryhmät jääneensä ilman apua, vaikka olisivat sitä tarvinneet. Kyselyssä ei päästy kiinni siihen, mistä avun saamisen puute johtui, mutta asiakaspalvelun näkökulmasta kirjastoissa on tietenkin olennaista kiinnittää huomiota myös nuorempiin kirjaston käyttäjiin. Vastaavia kehittämisen kohteita on havaittu myös Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastojen tutkimuksessa. 

Kaikissa ikäryhmissä vaille henkilökunnan apua oli jäänyt viisi prosenttia vastanneista. Tuloksissa ei ollut juurikaan eroja, kun vastauksia tarkasteltiin kirjastonkäytön aktiivisuudessa. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ja yli 100 000 asukkaan kaupungeissa apua vaille jääminen oli hieman harvinaisempaa kuin muissa kokoluokissa. Yleistäen voidaan myös sanoa, että mitä harvemmin vastaaja käytti kirjaston palveluja, sitä vähemmän hän koki myös tarvinneensa henkilökunnan apua. Kenties vähemmän kirjastoja käyttävien palveluntarve kohdistuu sellaisiin palveluihin, joissa henkilökunnan ohjaus- ja tukitehtävät eivät ole kovin suuressa roolissa. Ehkäpä myös sähköisten aineistojen käytön kasvu vaikuttaa näissä vastauksissa, sillä e-aineistot muuttavat kirjaston fyysisen tilan merkitystä ja kirjaston aineistokokoelman käytön tapoja.  
 
Voit tutustua tarkemmin kirjastotilojen valtakunnallisen arvioinnin johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnin raportissa. 

Yli puolet vastaajista (54 %) oli tarvinnut ja saanut henkilökunnalta apua tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. Kyselyssä ei eritelty printti- ja e-aineistojen käyttöä. Mitä ahkerampi lukija, sitä vähemmän tarvitsi kirjaston henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä sekä tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Silti myös päivittäisiksi lukijoiksi identifioituneet tarvitsivat apua kokoelman käyttöön. Tässä tulosten tulkinta siirtyy hatarammalle pohjalle. Kyse voi olla siitä, että aktiiviset lukijat hyödyntävät enemmän kirjaston henkilökunnan sisältöjen suosittelua ja tarvitsevat näin ollen apua ”tiedon” löytämisessä. 56 % vastaajista ilmoitti toisaalla kyselyssä henkilökohtaisen neuvonnan tiedon etsinnässä myös kirjaston keskeiseksi vahvuudeksi. Toisaalta kyse voi olla sosiaalisten kontaktien tarpeesta – kirjastossa kohdataan muita ihmisiä. Tiedontarve limittyy inhimillisen vuorovaikutuksen tarpeen kanssa. Kolmas tulkinta voisi olla se, että kirjastoilla on vielä aidosti tekemistä kirjastonkäytön ohjaamisen ja saavutettavuuskysymysten kanssa. 

Joka tapauksessa tuloksissa on pohdinnan paikka kirjastojen viestinnälle ja asiakaspalvelulle: miten merkityksellistää kirjaston yhteiskunnallista roolia asiakkaille ja saada myös ei-käyttäjiä tutustumaan tai palaamaan palvelujen äärelle – ja miten huomata sellaiset asiakkaat, jotka eivät välttämättä tule nähdyiksi ja kohdatuiksi hektisen arjen keskellä. Kirjastoilla on asiakaspalveluun vahva ote, mutta alati muuttuva yhteiskunta ja kirjastojen käyttäjäkunta asettavat odotuksia kirjastotilalle, henkilöstön osaamiselle, palvelukanaville sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle.  

Näitä teemoja käsiteltiin Länsi- ja Sisä-Suomen avin ja alueemme alueellisten kehittämiskirjastojen koulutuspäivissä syksyllä 2021. Voit myös tutustua linkkien takaa tarkemmin koulutuspäivien herättämiin ajatuksiin strategisesta viestinnästä ja kulttuurisesta moninaisuudesta. 

Mika Mustikkamäki 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajista 88% piti vähintään melko tärkeänä sitä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta. Tässä ei ole eroa eri-ikäisten, kirjastoa käyttävien tai käyttämättömien välillä. Sen sijaan notkahdus tärkeydessä on niiden kohdalla, jotka eivät lue. 

Uusia asioita kirjaston avulla kokevat oppineensa erityisesti nuoret aikuiset (44%) ja yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuvat (41%). Kirjasto on saanut innostumaan uusista asioista tasaisen kolmanneksen kaikista väestöryhmistä ja eri kokoisten kuntien asukkaista. 

Kirjasto on innostanut olemaan aktiivinen itseä kiinnostavissa asioissa eniten yli 65 -vuotiaita (33%) ja nuoria aikuisia (24%). Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, ja isommissa kaupungeissa viidennes kokee näin. Kiinnostavia ihmisiä on kohdannut kirjastoissa eniten eläkeikäiset (31%), nuoret aikuiset (21%), kun muut ikäryhmät ovat kohdanneet vähemmän. Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, isoissa kaupungeissa alle viidennes on kohdannut kiinnostavia ihmisiä kirjastossa. 

Tietotekniikkaa on oppinut käyttämään kirjastossa yllättäen eniten nuoret aikuiset (18-34v.), joista viidennes toteaa näin. Sen sijaan vanhimmasta ikäryhmästä vain 11% kokee oppineensa tietotekniikkaa kirjastossa. Vähiten tietotekniikkaa on opittu alle 10 000 asukkaan kunnankirjastoissa (11%). 

Kirjaston on ohjannut aktivoitumaan paikallisessa vaikuttamisessa eniten nuoria aikuisia (13%), muilla ikäryhmillä tämä jää alle 10%:n. Pienissä kunnissa tämä on hyvin harvinaista (5%). 

Tulokset näyttävät vaihtelevan enemmän ikäryhmien kuin kunnan koon mukaan. Tämä kertoo toisaalta suhteellisen tasalaatuisista kirjastopalveluista maan eri osissa, ja toisaalta eri ikäisten tarpeista ja tottumuksista. Kunnan koko vaikuttaa myös kulttuuriin: kaupungeissa on enemmän väkeä, mutta ei ehkä kohdata kanssaihmisiä samoin kuin pienemmillä paikkakunnilla. 

Miten kirjasto voisi lisätä kohtaamisia ja osallisuuden tunnetta? Onko kirjoittamaton sääntö ”Hyss!” vai tuoliryhmät vuorovaikutusta edistävästi? Entä millaiset toimijat ovat kirjastojen kumppaneita? Voisiko heidän avullaan luoda kirjastoon aktiivisuutta, vuorovaikutusta, tietotekniikan ohjausta, toimintaympäristön asioiden esille tuontia?

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Mistä yhteiskunnallista tietoa etsitään ja mitä kirjastojen pitäisi siitä ajatella? 

Kyselyraportin mukaan yhteiskunnallista tietoa etsitään pääasiassa muualta kuin kirjastosta ja kirjastojen rooli yhteiskunnallisen tiedon kanavana on suhteellisen pieni. Vain 26% kaikista vastaajista ilmoitti etsivänsä yhteiskunnallista tietoa kirjaston aineistoista tai kirjaston tietokoneilla. Odotetusti käytetyimmät kanavat ovat netin uutissivustot (62% kaikista vastaajista), viranomaisten tiedotukset (45% kaikista vastaajista) ja radio/televisio (45%).
 

Suurimmat erot tietolähteiden käytössä ovat eri ikäryhmien välillä. Yli 65-vuotiaista 71% seuraa yhteiskunnallista tietoa televisiosta/radiosta ja 51% itse ostamistaan lehdistä. Vastaavat luvut 18-34 vuotiailla ovat 28% ja 22%. Yli 65-vuotiaat poikkeavat muista ikäryhmistä myös siinä, että television/radion ja itse tilattujen lehtien lisäksi ystävät ja tuttavat sekä suorat asiantuntijakontaktit ovat paljon useammin tiedonlähteenä, kun taas 18-34-vuotiailla korostuu sosiaalisen median ja blogien/vlogien/podcastien merkitys. 

Tosin Tilastokeskuksen analyysin mukaan koronan vaikutus suomalaisten mediakäyttäytymiseen on ollut suuri ja kuilu eri ikäryhmien välillä on kaventunut. Senioreiden sosiaalisen median ja netin (ml. verkkolehtien) käyttö on lisääntynyt, kun taas Sanomalehtien liiton koonti nuorten median käytöstä kertoo, että korona on saanut ison osan nuorista seuraamaan uutisia ja etenkin sanomalehtiä aiempaa enemmän. 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kirjaston kannalta? Laajemmasta näkökulmasta se kertoo ainakin siitä, että eri ikäisten käyttäjäryhmien tiedon käyttötavat ja sitä kautta myös tarpeet ovat hyvinkin erilaisia. Miten kirjasto ja kirjastopalvelut pysyvät relevantteina myös nuoremmille käyttäjäryhmille ja huomioidaanko nämä ryhmät tarpeeksi kirjastopalveluiden kehittämisessä? Vaikka vielä ei olisi aihetta huoleen, kannattaa eri ikäryhmien mediakäyttäytymisen kehittymistä pitää silmällä. Tulevaisuus näyttää, eriytyvätkö eri ikäryhmien tarpeet entisestään. 

Kyselyraportin tuloksia tutkiessa piirtyy muidenkin kysymysten osalta kuva siitä, että etenkin demokratian edistämisen kannalta perinteisesti kirjaston vahvuuksina pidetyt asiat (esim. kokoelmat) ovat 18-34-vuotiaille huomattavasti vähemmän tärkeämpiä kuin vaikkapa kirjaston/kirjastossa järjestettävät yhteiskunnallisesti aktivoivat tapahtumat. Tämä antaa viitteitä siitä, että nuoremmat kansalaiset ehkä näkevät kirjaston roolin erilaisena kuin vanhemmat. Näihin teemoihin ja kansalaisten näkökulmiin kirjaston demokratiaa edistävistä palveluista pureudutaan tarkemmin kevään 2022 aikana julkaistavissa blogiteksteissä. 

Jonna Toukonen 
Kirjastotoimen ylitarkastaja 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Toimiiko kirjasto jatkossa myös alueellisen tason tiedon lähteenä?

Aluevaalien ennakkoäänestys on käynnissä kotimaassa 12.-18.1.2022 ja varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022. Soteuudistus on samalla myös iso kuntauudistus. Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö on jatkossa erittäin tärkeää. Erilaiset yhdyspinnat hallinnon tasojen välillä ovat keskeisiä sujuvalle yhteistyölle. Yksi näistä yhdyspinnoista liittyy tiedon saatavuuteen ja kirjastoihin. 

Aluehallintovirastojen kirjastotoimen väestökyselyssä selvitettiin vastaajien näkemyksiä kirjastojen roolista paikallisen ja valtakunnallisen tiedon tarjoajana. Paikallisella ja valtakunnallisella tiedolla tarkoitetaan tässä esimerkiksi tietoa ajankohtaisista asioista, päätöksenteosta sekä vaikuttamismahdollisuuksista.

Yli 80 prosenttia vastaajista pitää paikallisen ja valtakunnallisen tiedon saantia kirjastoista vähintään melko tärkeänä. Lisäksi noin 60 % vastaajista on etsinyt ja löytänyt oman kuntansa kirjaston kautta jotakin paikallisen ja valtakunnallisen tason tietoa. Tämä tarkoittaa, että myös ne, jotka eivät välttämättä itse ole tietoa kirjastosta etsineet pitävät sen saatavuutta tärkeänä. 

Nuoret aikuiset ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta keskimäärin vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat, mutta hekin pitävät kuitenkin yhtä lailla tärkeänä, että sitä on tarjolla kirjastossa. Valtakunnallisen tason tiedon osalta vastauksissa ei ole selvää ikäluokittaista jakautumista, vaan hajontaa on enemmän. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta kyselyssä on myös se, että keskisuurten kuntien (yli 10000 ja alle 100000 asukasta) vastaajat ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta selvästi enemmän kuin pienten ja isojen kuntien asukkaat. 

Kyselyn tulosten perusteella on ilmeistä, että myös alueellisen tason tietoa tulee olla jatkossa saatavilla kirjastojen kautta. Kirjaston vahvuus on matala kynnys ja helppo saavutettavuus laajoin aukioloin. Aluevaalien äänestysaktiivisuus on herättänyt etukäteen huolta. On tulos lopulta mikä tahansa, alkavan valtuustokauden aikana tietoisuutta hyvinvointialueen tehtävistä ja päätöksistä tulee lisätä.

Aluevaltuuston yhtenä tehtävänä on asukkaiden osallistaminen päätöksentekoon. Vaikuttamistoimielinten, kuten hyvinvointialueen nuorisovaltuusto, lisäksi aluevaltuuston tulee järjestää esimerkiksi keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Erinomaisia paikkoja näille ovat alueen kirjastot. Kuntien keskeisenä tehtävänä on uudistuksen jälkeenkin asukkaidensa hyvinvoinnin edistäminen ja kirjastoilla on keskeinen rooli etenkin kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Kirjastoilla on myös mahdollisuus olla linkki hyvinvointialueiden valmistelun ja päätöksenteon sekä asukkaiden välillä. Tähän kirjastojen kannattaa nyt myös itse aktiivisesti tarttua.

Marko Ojala
ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa kerrottiin e-aineistojen kysynnän lisääntyneen sekä kirjastoissa että suoratoistopalveluissa koronapandemian alkuaikana. Kirjastojen e-aineistojen tarjonnan kasvattamiselle on monia esteitä, eivätkä kirjastot voi kilpailla suoratoistopalvelujen kanssa. Mutta onko kyse kilpailusta ensinkään?

Suomi lukee -tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen koki, että korona-aika lisäsi lukemista. Tutkimuksen mukaan ääni- ja sähkökirjojen kaupallisia lukuaikapalveluita käyttäneiden osuus kasvoi kahdessa vuodessa kuudesta 17 prosenttiin. Lukuaikapalvelujen käyttö kasvaa nopeasti myös niiden joukossa, jotka eivät osta painettuja kirjoja eli uudet lukijat ovat löytäneet kirjallisuuden pariin. Koronakriisi on lisännyt erityisesti 20–29-vuotiaiden lukemista.

E-aineisto on kirjaston kannalta ollut ongelmallinen formaatti useista syistä. Läheskään kaikkea painettuna julkaistavaa aineistoa ei julkaista e-muotoisena. Kaikkea julkaistua aineistoa ei saada heti e-aineistona kirjastojakeluun. Osaa julkaistuista e-kirjoista ei saada lainkaan jakeluun kirjastoon. Aikuisten aineistoista saadaan kirjastojakeluun noin 80 prosenttia e-kirjoina julkaistuista teoksista. Lisäksi e-aineistojen hinnoittelu- ja lainausmallit ovat hyvin moninaiset, joten usein budjetin rajat tulevat vastaan.

Kirjastot lisäsivät koronavuonna huomattavasti e-aineistotarjontaa, mutta niiden lainaus ei kasvanut samassa suhteessa. Toki e-aineistojen kysyntä ja tarjonta vaihtelivat kuntakohtaisesti. Osa asiakkaista koki palvelut vaikeasti käytettäviksi, kokoelman liian suppeaksi ja varausjonot pitkiksi.

Kirjastolain (1492/2016) mukaan kirjaston tehtävänä on mm. edistää lukemista ja kirjallisuutta. Lisäksi lain tavoitteena on edistää lukemiskulttuuria. Tätä ajatellen suoratoistopalvelujen tuottamat uudet lukijat ovat hyvä asia, eikä ollenkaan vastakkainen kirjaston tavoitteelle, joten lukuaikapalvelut eivät ole varsinaisesti kirjaston kilpailija. 

Voisiko kirjasto olla jollain tavalla hyödyksi lukuaikapalvelua käyttävälle? Jos on tutustunut kaupallisiin tuotteisiin, on voinut todeta, että niiden haku- ja suositteluominaisuudet ovat hyvin suppeat. Voisiko kirjasto rikastaa osaltaan tätä puolta ja siten edistää lukemista? Voisiko kirjasto tuottaa jatkuvaa uutuusdataa hankinnoistaan, jotta lukija saa vinkkejä uutuuksista? Miten kirjaston verkkosivuilta löytyisi helposti kirjoja eri aiheista? Juuri aihehaku on ainakin osassa suoratoistopalveluja olematon. Vinkki ”näin löydät uusimmat julkaisut aiheesta ’ruotsalaiset dekkarit’ ”? Mistä löytää lainausdataa, mitä muut lukevat? Ja miten suoratoistopalvelun käyttäjä löytää tiensä kirjaston verkkosivuille?

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa todetaan, että kirjastojen tarjoamia e-aineistoja on markkinoitava koko ajan, ei ainoastaan poikkeustilanteissa. Tähän voisi jatkaa, että kirjastojen tarjoamia lukemispalveluja tulisi markkinoida koko ajan, laaja-alaisesti.

Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen. 

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Ensimmäisenä aiheena on kirjaston käyttäjien näkemykset poikkeuksellisesta vuodesta.

Kirjasto hyvinvoinnin tukena

Kirjaston käyttäjien mielipiteitä koronapandemian aiheuttamasta kirjastojen sulkemisesta ja käyttörajoituksista on kartoitettu useilla käyttäjäkyselyillä. Tässä esitettyjä mielipiteitä on koottu Suomen kirjastoseuran, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yleisten kirjastojen sekä Lapin kirjastojen ja AKELapin toteuttamista kyselyistä.

Suomen kirjastoseuran marraskuussa 2020 toteuttamassa kyselyssä kirjastojen sulkemisella oli joka toisen vastaajan mielestä kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Pohjois-Suomen ja Lapin raporttien mukaan iso osa näistä kirjastojen sulkemisen vaikutuksista liittyi lukemiseen. Kun kirjasto ei ollut tarjoamassa lukemista, jouduttiin sitä etsimään lainaan tuttavilta tai siirryttiin e-aineistojen puoleen. Etenkin mahdollisuutta lehtien lukemiseen oli kaivattu. Lukemisen puute oli harmillisesti vähentänyt lukuintoa erityisesti lapsilla.

Kirjastojen kiinniolo oli herättänyt asiakkaissa monenlaisia tunteita. Eniten kuvailtiin harmituksen tunteita, mutta toisaalta myös ymmärrettiin ja hyväksyttiin kirjaston sulkemisen ja rajoitusten syyt. Moni mainitsi haikeuden, surun ja ikävän, osa oli kokenut hyvinkin negatiivisia tunteita: epätoivoa, tuskaa, kiukkua.

Kirjastokäynnit ovat kyselyiden perusteella monelle käyttäjälle sosiaalisia tapahtumia, oikeita arjen kohokohtia. Kirjastossa oleilua lasten kanssa pidettiin tärkeänä ja asiakkaat ikävöivät kirjastohenkilöstön hyvää palvelua ja lukusuosituksia. Vastauksissa painotettiin myös kirjastotilan merkitystä maksuttomana, tasa-arvoisena ja ei-kaupallisena paikkana.

Kirjastot luovatkin hyvinvointia ja parantavat elämänlaatua tarjoamalla ilmaiseksi lukuelämyksiä, kulttuuria, tietoa sekä tiloja, joissa on turvallista ja rauhallista oleskella. Etenkin pandemian raskaimmassa vaiheessa kirjoja ja kirjastokäyntejä olisi tarvittu korona-arjen piristykseksi. Monella opiskelu- ja ammattikirjallisuuden saanti vaikeutui eikä kirjastoa voitu käyttää opiskelu- ja työskentelytilana. Myös kirjaston tietokoneita olisi tarvittu tiedonhakuun ja verkkoasiointiin, sillä kaikilla kansalaisilla ei ole omia laitteita. 

Sulkeminen kirkasti kirjaston merkityksen

Jos koronapandemiasta on etsittävä jotain positiivista, niin ainakin se osoitti, kuinka tärkeitä kirjastot ovat kansalaisille ja koko yhteiskunnalle yksilöiden resilienssin vahvistajana. Itsestään selvää maksutonta palvelua opittiin arvostamaan, kun se ei enää ollutkaan saatavilla. 
 

”Heräsin muistamaan, kuinka hieno ja tärkeä palvelu kirjasto on. Tätä koko kansan sivistystakuuta on syytä vaalia.”
Pohjoissuomalainen kirjaston käyttäjä Lapin kirjastojen asiakaskyselyssä

Jos tulevaisuudessa tullaan vielä siihen tilanteeseen, että kirjastopalveluja joudutaan rajoittamaan, niin kirjaston käyttäjät toivoivat ainakin seuraavia palveluita: etukäteen tilattavan aineiston noutomahdollisuutta (esim. kirjakassipalveluna), varausten nouto- ja aineiston palautusmahdollisuutta joko rajattuna palveluna tai omatoimisena itsepalveluna sekä laajempaa e-kirjastoa. Nyt suurimmalla osalla kirjastoista on jo pandemian aikana kehitetyt toimintamallit valmiina näiden palveluiden toteuttamiseen.

Lähteitä:

• Aluehallintovirastojen julkaisu 119 - Kirjastovuosi 2020: Koronasta kohti uutta normaalia (pdf) 
• Kajaanin kaupunki. Millaisia vaikutuksia kirjastojen sulkemisella korona-aikana oli?
• Rovaniemen kaupunki. Koostetut vastaukset asiakkaille suunnatusta kyselystä poikkeusajan vaikutuksista. (pdf)
• Suomen kirjastoseura. Koronapandemia ja kirjastot. (pdf)

Kirjastotoimen ylitarkastajat Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi) ja Kristiina Kontiainen (Etelä-Suomi)