Suomen kunnat näyttävät jakaantuvan kahteen ääripäähän kirjastohenkilöstön riittävyyden ja osaamisen suhteen. Toisaalla osaavaa ja kehittävää henkilöstöä riittää, toisaalla perustehtävätkin takkuavat henkilöstöpulan takia.  Seuraavassa tilannetta on kuvattu kirjastojen omin sanoin kyselyssä, joka tehtiin aluehallintovirastojen peruspalveluarviointia varten syksyllä 2021. 

Henkilöstön hyvä saatavuus näyttää lisäävän myös kirjastopalvelujen laatua. Hyvässä ammatillisessa koulutuksessa on saatu perustaidot, jotka ovat uuden oppimisen alusta, kun tehtävät kirjastossa muuttuvat. ”Alueella on erittäin hyvin saatavilla koulutettua työvoimaa kirjastoon. Rekrytointeihin tulee paljon hakemuksia, joista kaikilla on alan tutkinto. Tuntuisi oleva jopa ylitarjontaa osaavasta koulutetusta kirjastoalan työvoimasta. Kirjastoalan rekrytoinnit ovat ainoita, joihin on tullut runsaasti hakemuksia. Muutoin meillä on kautta sektoreiden henkilöstöpula. ”

Joissain kunnissa on alkanut negatiivinen kierre, jota on vaikea saada loppumaan. ”Rekrytointi on vaikeutunut viime vuosina huomattavasti.  Pienessä kirjastossa vaaditaan monitaitoisuutta.  Kun henkilökuntaa vähennetään ja tehtävät lisääntyvät, on pätevää porukkaa vaikea löytää.  Syrjäinen sijainti ja matala palkka ei myöskään houkuttele. Henkilöstötilanne pysynee melko stabiilina lähivuosina. Suurin uhka on, ettei saada päteviä hakijoita ja toisaalta vakinaisetkaan virat eivät saa henkilökuntaa pysymään pitkään.” 

Valtionavustusten vaikuttavuuden kannalta on huolestuttavaa, jos kirjastossa ei ole lainkaan omia voimavaroja kehittämistyöhön.  Avustus voi jopa paradoksaalisesti lisätä kirjaston ahdinkoa. ”Kehitysvajeeseen haetaan apua AVI:n hankehakemuksista, mutta uhkana on, että onnistuneet hankkeet joudutaan myöhemmin lopettamaan resurssipulan takia, tai että henkilökunta kokee kaiken uuden kuormittavaksi, joka näkyy työuupumisena.”  

Vaikka monessa kunnassa tilanne näyttää heikolta, niin tilannetta voidaan kuitenkin parantaa. Aluehallintovirastojen peruspalveluarviointiraportti ehdottaa toimenpiteitä, jotka lisäävät henkilöstön osaamista ja samalla tehostavat kunnankirjaston toimintaa ilman lisäkustannuksia.  

Lain noudattaminen ei aiheuta lisäkustannuksia: Kunta  palkkaa kirjastoa johtamaan henkilön, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kirjastoon sijoitetut  voimavarat saadaan tehokkaaseen käyttöön ammattimaisella johtamisella. Kunta määrittelee kirjaston johtajan vallan ja vastuun selkeästi sekä allokoi hänelle aikaa johtaa ja kehittää kirjaston toimintaa kirjastolain mukaisesti yhdessä henkilöstön kanssa.   

Uhkaavaan työvoimapulaan voidaan varautua, kun kunta arvioi laaja-alaisesti ennakoiden ja synergiat huomioiden henkilöstön osaamisvalmiudet palvelutuotannossa. Rekrytoinnit perustuvat tähän arviointiin.   

Henkilökunta saa kehittää osaamistaan. Alueellista kehittämistehtävää hoitavat kirjastot ja aluehallintovirastot järjestävät ilmaista koulutusta.  Kirjastot voivat olla auki omatoimisesti silloin, kun henkilökunta on kouluttautumassa. Kirjaston johto varmistaa sen, että koulutuksen jälkeen henkilöstö voi hyödyntää uusia tietojaan ja taitojaan kirjaston toiminnan ja palvelujen kehittämisessä.  

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.    

Ylitarkastaja Kristiina Kontiainen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto  

Kirjastolaki (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) antaa kunnille tehtäväksi kirjastopalvelujen järjestämisen. Lain toisessa pykälässä määritellään, mitä asioita lain tavoitteena on edistää, 5 § määrittää kunnan tehtävät ja 6 § yleisen kirjaston tehtävät. Palvelujen järjestämiseen kunta saa laissa varsin vapaat kädet. Ja tämä näkyy peruspalvelujen arvioinnin 2021 tuloksissa.

Tehtäväpykälän viimeisessä momentissa todetaan, että tehtävän hoitamiseksi yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä ja osaava henkilöstö. 17 §:ssä hiukan tarkennetaan: Yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Asiantuntijatehtävässä toimivalta edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Peruspalvelujen arvioinnin 2021 tulosten mukaan kaikissa kirjastoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Tilastotietokannan mukaan palvelutavoitteeseen (0,8 htv / 1000 as.) ylsi vain reilu kolmannes kirjastoista. Kirjastolaissa määriteltyihin tehtäviin ei ole riittävästi tekijöitä.

Samaa mieltä ovat kirjastot. Vain kolmannes peruspalveluarviointikyselyyn vastanneista kirjastoista arvioi, että niillä on riittävästi henkilökuntaa edistämään yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, joka on kirjaston uusimpia lakisääteisiä tehtäviä. Puolet kirjastoista arvioi, että henkilökunta riittää lukemisen ja kirjallisuuden edistämiseen, joka on kirjaston perinteisiä perustehtäviä. Vahvimmillaan kirjastot ovat kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. Yli 80 % arvioi, että henkilöstö riittää näihin tehtäviin. 

Kirjastolaki edellyttää, että asiantuntijatehtävissä toimivalla on korkeakoulututkinto. Kirjastotilaston mukaan kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä vuosina 2012 ja 2019 on noussut 38 prosentista 44:ään. Tästä huolimatta kirjastot arvioivat henkilöstön osaamisessa olevan vielä puutteita hoitaa kirjaston kaikkia lakisääteisiä tehtäviä.

Kirjastojen omien arvioiden mukaan henkilöstön ammattitaito riittää kirjaston perinteisiin tehtäviin. Kirjastot arvioivat, että henkilöstö osaa heikoimmin edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Tätä mieltä oli noin 40 % vastanneista. Yli 90 % arvioi, että henkilöstön tietotaito riittää kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. 85 %:ssa kirjastoista pidettiin riittävänä osaamista lukemisen ja kirjallisuuden edistämisessä, vaikka vain joka toisessa kirjastossa on siihen riittävästi henkilökuntaa. 

Kirjaston henkilökunnan määrä ja osaaminen vaikuttavat suoraan siihen, miten kunnan kirjasto pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä. Laatu korvaa johonkin saakka määrää, lisääntynyt osaaminen parantaa tehtävien hoitamista, mutta jossakin raja tulee vastaan. Liian vähäisellä henkilöstöresurssilla aika riittää vain perinteisiin peruspalveluihin, mutta ei riitä kehittämiseen eikä uusien tehtävien ja taitojen haltuun ottamiseen. 

Kirjastoissa on myös syytä miettiä tehtävien priorisointia. Käytetäänkö työaikaa liikaa perinteisiin tehtäviin, jotka osataan hyvin? Olisiko tarpeen siirtää painotusta kokoelmatyöstä lukemisen edistämiseen, sisätöistä tapahtumien järjestämiseen? Pitäisikö täydellisyyteen pyrkimisen sijaan valita riittävän hyvä? 

Monissa kunnissa kirjasto pystyy tuottamaan kirjastolain mukaiset peruspalvelut loistavasti - kaikki tehtävät toteutuvat. Mutta on kuntia, joiden kirjastossa joudutaan menemään yli aidan matalimmasta kohdasta, koska resurssi ei kerta kaikkiaan riitä muuhun. Kansalaisten tasa-arvo ei toteudu.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
​​​​​​​Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Vuoden 2017 alusta voimaan tullut kirjastolaki tarkensi yleisten kirjastojen tehtäviä. Aineistoihin pääsyn, kokoelmatyön ja lukemisen ja lukutaidon edistämisen lisäksi laissa todetaan tilojen tarjoamisesta erilaiseen toimintaan sekä kirjaston roolista yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämisessä. Lain niin sanottu tehtäväpykälä oli ohjaavana tekijänä myös aluehallinnon tekemässä kirjastotoimen peruspalvelujen arvioinnissa syksyllä 2021. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan arvioinnin tuloksia kirjastojen henkilöstön osaamisen näkökulmasta – sekä kirjastojen osaamistarpeiden että osaamisen riittävyyden osalta.

Korkeakoulutettujen kirjastoammattilaisten osuus kirjastojen henkilöstöstä on kasvanut vuosien 2012 ja 2019 välillä. Tämä on positiivinen signaali ainakin kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä koulutettu henkilöstö on valmiimpi kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia palveluja, ja toiseksi koulutus ja sitä kautta mahdollisuus henkilökohtaiseen osaamisen kehittämiseen usein kumuloituu. Osaava henkilöstö ja korkeakoulutettujen ammattilaisten tarjonta vastaavat myös paremmin kirjaston ja kirjastopalvelua tuottavan kunnan tarpeisiin. Tämä näkyy myös alan työpaikkailmoituksissa: vaikka kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on kevennetty, rekrytoijat vaativat yleisesti ottaen edelleen alan tutkintoa tai opintoja.

Peruspalvelujen arviointitulosten mukaan niin sanotuissa perinteisissä kirjastoalan tehtävissä henkilöstön määrä ja osaaminen riittää edelleen hyvin. Kokoelmatyö, pääsyn tarjoaminen aineistoihin ja lukemisen edistäminen ovat kirjastojen ”peruskauraa” – joskin lukemisen edistämiseen liittyy myös haasteita esimerkiksi asiakkaiden tavoittamisessa ja perinteisen lukemisen hiipuessa. Lukemisen edistäminen kaipaisi myös lisää tekijöitä. Tilojen tarjoamisessa oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn tai kansalaistoimintaan on havaittavissa pientä osaamisvajetta ja erityisesti osaamista pitäisi kasvattaa yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämisessä. 60 % vastanneista kirjastoista oli nimittäin sitä mieltä, että henkilöstön osaaminen ei riitä tässä uudessa mutta tärkeässä tehtävässä. Jopa 68 % vastaajista kertoi myös, että henkilöstön määrä ei riitä tähän tehtävään. Kyse on merkittävästä resurssi- ja osaamisvajeesta lakisääteisessä tehtävässä.

Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vuoropuhelu kytkeytyy kirjastoissa vahvasti demokratian uusintamiseen ja vahvistamiseen, ja tähän liittyvän osaamisen tueksi aluehallintovirasto on tuottanut kirjastojen käyttöön Liboppi-verkkokurssin. Kannustamme myös yhteisölliseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen asian äärellä. Jaettu osaaminen, vertaismentorointi ja työnkierto voivat olla myös osaratkaisuja osaamiseen ylläpitoon ja kehittämiseen. Tämä koskee myös muita tehtäviä ja osaamista kuin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämistä.

Jos tarkastellaan ketjua muuttuneiden osaamisvaatimusten takana, on yhtenä perustavana ketjun lenkkinä kirjastojen toimintaympäristön muutos. Kirjastojen toimintaympäristö koostuu sekä fyysisistä että hallinnollisista rakenteista, mutta myös paikallisen ja alueellisen yhteisön inhimillisistä tarpeista. Monet merkittävimmät muutokset kirjastoissa ovat liittyneet 1990-luvulta eteenpäin teknologiaan, kuten automaatioon tai digitalisaatioon. Yhteiskunnallisen vuoropuhelun, hieman niin kuin 2010-luvun taitteessa mediakasvatuksen osalta kyseessä on kuitenkin työn pedagogisempi muutos. Tähän muutokseen vastaaminen ja siinä eläminen menee kenties syvemmälle ammatti-identiteettiin ja oman osaamisen kokemukseen. Asiakastyön näkökulmasta ”digissä ja pedassa” on silti myös yhtäläisyyksiä: miten kohtaan asiakkaan, kuinka autan häntä löytämään vastauksia, millaista kulkijaa asiakas kaipaa rinnalleen kirjastossa asioidessaan?

Lähestymistapana työhön edellä mainitut kysymykset ovat kovin toisenlaisia kuin tehtävissä, jossa suoraa asiakaskontaktia ei välttämättä ole. Kirjastotyö on yhä enemmän ihmisten ohjaamista, keskustelun ja vuoropuhelun mahdollistamista sekä yhteisön resilienssin rakentamista, ja tällaiseen tekemiseen tarvitaan lisää käsiä ja mieliä. Monipuolistuneet mahdollisuudet rekrytoida erilaisista taustoista ja erilaisella koulutuksella olevia ihmisiä tukevat kirjastojen muuttuvaa työtä.

Kirjastojen henkilöstön osaamiskartoitukset ja suunnitelmallinen henkilöstön koulutus kertovat arviointituloksissa rohkaisevaa viestiä kirjastojen osaamisen kehittämisen orientaatiosta. Kirjastolain vaatimukset huomioidaan rekrytointien yhteydessä: 77 % arviointikyselyyn vastanneista kirjastoista ottaa lain vaatimukset huomioon tehtäviä täyttäessään. Monta palikkaa osaamisen riittävyyden varmistamiseksi on siis paikoillaan. Haastavimmaksi tekijäksi osaamisyhtälössä saattaakin lopulta muodostua tarjolla oleva työvoiman määrä ja sen halukkuus liikkua työn perässä.

Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Vem leder, ansvarar och utvecklar det kommunala biblioteket och med vilka resurser? I basserviceutvärderingen som publicerades i september utvärderade vi bland annat hur bibliotekslagen förverkligas gällande ledningen av biblioteken. 

I en enkät som vi riktade till biblioteken löd en kommentar om ledarskapet: ”I princip är bibliotekarien chef för biblioteket, men den högsta beslutanderätten utövas av bildningsdirektören som inte har någon aning om bibliotekssektorn. Det är också oklart hur makten/ansvaret är fördelat mellan bibliotekarien och bildningsdirektören.” Det här var en av flera liknande kommentarer, ledarskap på avstånd och ”i princip” finns dessvärre på många bibliotek i dag. 

Bibliotekslagen förutsätter att den som leder verksamheten ska ha en lämplig högre högskoleexamen, ledarskapsförmåga och goda insikter i bibliotekens uppgifter och verksamhet. Även om behörighetskraven har luckrats upp betydligt sedan motsvarande utvärdering 2013 finns det nu färre behöriga chefer än då. Endast 67% av cheferna är behöriga enligt nuvarande lag, i små kommuner med under 5 000 invånare så få som 47%. År 2013 uppfyllde 72 % av bibliotekscheferna de dåvarande striktare behörighetskraven.  

Det otydliga ledarskapet utmärker speciellt små kommuner, men finns också i större. Det är svårt att veta vem som egentligen leder biblioteket. Är det tjänsteinnehavaren som undertecknar beslut men som inte i övrigt har någon kontaktyta till bibliotekets verksamhet och kanske saknar de där ”goda insikterna i bibliotekens uppgifter och verksamhet”? Eller är det en anställd i arbetsavtalsförhållande som i praktiken sköter all biblioteksverksamhet och ärenden som hör till ledningen men som inte har beslutanderätt?  

Oroväckande är också att endast varannan chef (små 30%) kan koncentrera sig enbart på biblioteksuppdraget. Samma person kan leda flera sektorer. Den splittrade arbetstiden försvårar det övergripande utvecklingsarbetet också för de bibliotekschefer som inte kan delegera kundservice och rutinuppgifter till övrig personal. 64% av cheferna deltar regelbundet i kundservicen och i övrigt biblioteksarbete vid sidan av administrativa, ledarskaps- och utvecklingsuppdrag (små 70%). En förutsättning för ett motiverat ledarskap är tillräckligt med tid för att sätta sig in i ärenden, nätverka och utveckla. Genom kompetent och förutseende planering i samarbete med övriga sektorer och aktörer kan en behörig chef utnyttja även små resurser. Men samarbete och nätverkande kräver tillräckligt med tid för att ge synergieffekter. 

Den största expertisen i biblioteksärenden finns hos biblioteken, men ansvaret för biblioteksverksamheten verkar alltså förflyttas utanför biblioteken. Att sammanslå ledarskapet för olika sektorer kan vara kostnadseffektivt, men ansvaret och det operativa ledarskapet behöver definieras. Annars finns det en risk för att både mänskliga och ekonomiska resurser lider och att det inverkar på kvaliteten på den service som kommuninvånarna bekostar. Ju längre bort från bibliotekets vardag beslutsfattandet sker desto svårare är det för personalen och biblioteket att uppfylla de uppgifter som bibliotekslagen förutsätter.  

Bloggen grundar sig på en utvärdering utförd av Regionförvaltningsverkens biblioteksväsende. I utvärderingen användes de allmänna bibliotekens statistikdatabas  och svaren i en enkät riktad till biblioteken. 

Susanne Ahlroth, överinspektör för bildningsväsendet (bibliotek) 
RFV i Västra och Inre Finland, Svenska enheten för bildningsväsendet  

Viime aikoina on puhuttu paljon työvoimapulasta, jota muun muassa ravintolat ovat kohdanneet. On uutisoitu jopa siitä, että osa ravintoloista on jouduttu sulkemaan, koska työntekijöitä ei ole. Tämä on helposti ymmärrettävissä: ruokaa ei saada asiakkaille, jos joku ei ole sitä valmistamassa ja tarjoilemassa. Sama pätee hoiva- ja hoitotyöhön; sen työvoimavaltaisuus ymmärretään. 

Entäpä kirjastopalvelut? Monissa kunnissa vallitsee käsitys, että kirjasto pyörii ihan itsekseen; riittää, että ovet saadaan auki sähköisellä kulunvalvonnalla. Ja koska henkilökuntaa ei kirjaston palveluiden tuottamiseen tarvita, heille voidaan lykätä muita kunnan tehtäviä tai jättää palkkaamatta uusia työntekijöitä poislähtevien tilalle. 

Kirjastolaissa kunnille annetaan tehtäväksi yleisen kirjaston toiminnan järjestäminen. Lisäksi määrätään, että ”yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä.” Henkilöstömäärän tulee olla riittävä lain kuudennessa pykälässä määriteltyjen tehtävien – esimerkiksi lukemisen edistäminen ja tiedonhankinnan ohjaaminen sekä yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen – hoitoon.  

Kysyimme kirjastojen mielipidettä siitä, onko niillä riittävästi henkilöstöä kirjastolaissa määriteltyjen tehtävien hoitamista varten. Vastaukset kertovat kirjastojen niukasta arjesta ja kuntien kirjastoille ohjaamasta riittämättömästä resurssista. Vain joka toisessa kirjastossa on riittävästi henkilökuntaa edistämään lukemista ja kirjallisuutta. Tehtävään, jota on pidetty kirjaston perustehtävänä ja joka on laajentunut informaatiokentän monipuolistuttua. Kokoelmatyöhön – eli siihen, että asiakkaille on tarjolla kirjoja ja muuta aineistoa ja että ne ovat löydettävissä niin tietokannasta kuin hyllystä – on riittävästi henkilökuntaa noin 80 % kirjastoista. 

Aikaisemmin oli suositus, jonka mukaan kirjastossa tulisi olla vähintään 0,8 htv/1000 asukasta. Vaikka määrälliset henkilöstömitoitussuositukset on poistettu, voidaan aikaisempia suosituksia edelleen pitää palvelutavoitteena, joista saadaan näppituntuma riittävään henkilöstömäärään, jolla kirjastolaissa annetut tehtävät pystytään hoitamaan. Kunnassa tulee kuitenkin huomioida, että määrä ei ole riittävä, mikäli kirjastolla on muitakin kuin kirjastolaissa annettuja tehtäviä. Vuonna 2019 vain 36 % kirjastolaitoksista ylsi palvelutavoitteeseen.  

Arvioinnin perusteella näyttääkin, että kirjastojen henkilöstöresurssi on riittämätön suhteessa kirjastolain määräämiin tehtäviin. Kunnat heikentävät tilannetta entisestään siirtämällä kirjastojen tehtäväksi muita, kirjastolain ulkopuolisia tehtäviä sekä jättämällä palkkaamatta uutta henkilökuntaa poislähtevien tilalle. Tämä vaarantaa kuntalaisten oikeuden lakisääteisiin palveluihin, ja saattaa aiheuttaa pahimmillaan noidankehän, joka rapauttaa elinvoiman ja sivistyksen lisäksi demokratian toimivuutta. Ei ole osaamiseen ja asiantuntemukseen perustuvan kansalaisyhteiskunnan etu lähteä rapauttamaan yhtä kivijaloistaan.  

Kirjaston tehtävä on taata meille kaikille asuinpaikasta, varallisuudesta tai muista seikoista huolimatta tasa-arvoisia mahdollisuuksia lukemisharrastukseen, oppimiseen ja opiskeluun, yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen sekä kansalaisena kehittymiseen alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Näitä tehtäviä ei voida hoitaa, jos kirjasto on kylmäasema ilman henkilökuntaa. Siksi kunnan tulee huolehtia, että kirjastossa on riittävästi osaavaa henkilökuntaa kuntalaisten käytössä ja että heillä on aikaa huolehtia kuntalaisten kirjastonkäyttötarpeista.  

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa https://tilastot.kirjastot.fi/ ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastojen peruspalveluarvioinnin 2021 mukaan kahdella kirjastolaitoksesta kolmesta on johtaja, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kelpoisia johtajia on etenkin pienissä kirjastoissa entistä vähemmän, vaikka kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on lievennetty huomattavasti.  Kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) 17 § mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan.

Aikaisemmin kirjastolaista (904/1998) annetun valtioneuvoston asetuksen (406/2013) mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaadittiin virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyivät tai jonka lisäksi oli suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. 

Aikaisemmissa säädöksissä myös muiden kirjastoammatillisten työntekijöiden kelpoisuusvaatimukset oli määritelty tarkasti. Myös henkilöstön koulutusrakenne oli määritelty tarkasti: kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tuli olla kirjastoammatillinen kelpoisuus ja vähintään 45 prosentilla kirjastoammatillinen korkeakoulututkinto. 

Edellisen hallituksen norminpurkutalkoot sekä kirjastoammattien puuttuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivistä olivat kelpoisuussäädösten väljentämisen taustalla. 
Uudessa kirjastolaissa edellytetään, että yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Lisäksi edellytetään virkaan tai tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa asiantuntijatehtävässä toimivalta, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä on noussut 44 prosenttiin. Tähän lienee vaikuttanut se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kirjastoissa on lisääntynyt. Aikaisemmalla asetuksellakin saattaa vaikutusta olla. Kirjastoammatillisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä on noussut 88 prosenttiin. Tässä näkyy henkilöstön kokonaismäärän vähentyminen.  Automaation lisääntyminen on vähentänyt kouluttamattoman työvoiman tarvetta, ja talouden kiristyminen on myös vaikuttanut taustalla.
Kirjastoalan työpaikkailmoituksista voi havaita, että valtaosassa työpaikkailmoituksista, joissa haetaan kirjastonhoitajaa, informaatikkoa tai kirjastovirkailijaa, hakijalta edellytetään kirjastoalan opintoja. Usein opintopiste- ja viikkomäärät ovat entisen asetuksen mukaiset. Kun haetaan kirjastolaitoksen johtajaa, hakuilmoituksessa on sen sijaan useimmiten kelpoisuusvaatimukset suoraan uudesta kirjastolaista. Kirjastoalan opintojen sijaan vaaditaan hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. 
Voisi päätellä, että kirjastoammatillisen ja korkeakoulututkinnon osalta uuden lain väljennykset ovat olleet ihan toimivia. Kirjastoalan tehtäviin on valittu kirjastoalan osaajia.

Toisaalta väljennysten tarkoituksena oli myös mahdollistaa muun alan osaajien palkkaaminen kirjastoon. Tätä joustavuutta toivoivat erityisesti isojen kaupunkien kirjastot. Hallituksen esityksessä (HE 238/2016) tätä perusteltiin seuraavasti: Asiantuntijatehtävät voisivat kirjasto- ja informaatioalan lisäksi liittyä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaan, pedagogiikkaan sekä viestintään ja markkinointiin.
Kolmasosa peruspalveluarviointikyselyn vastaajista oli palkannut kirjastoon viime vuosina muita kuin kirjastoalan ammattilaisia. Eniten kirjastoalan ulkopuolelta oli palkattu pedagogeja ja kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisia. Tältä osin lain uudistaminen näyttää toteutuneen tavoitteen mukaisesti.
Kirjaston toiminnasta vastaavan johtajan pitää johtaa, suunnitella ja kehittää kirjaston toimintaa. Hän hallitsee muutoksia, rakentaa kumppanuuksia, tekee yhteistyötä ja verkostoituu. Tehtävän vaativuuden vuoksi johtajalta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Häneltä ei kuitenkaan lain mukaan edellytetä kirjastoammatillista koulutusta, vaan johtamistaidon lisäksi hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan pitäisi riittää. 

Peruspalveluarviointikyselyn mukaan vain 67 prosenttia kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia nykylain mukaan, ja pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia vain 47 prosenttia. Edellisessä arvioinnissa vuonna 2013 silloisten kelpoisuusvaatimusten mukainen johtaja oli 72 prosentilla kirjastoista. 

Kahdeksaa prosenttia vastanneista kirjastoista johtaa henkilö, jolla ei ole yhtäkään laissa määritellyistä pätevyyskriteereistä: ei ylempää korkeakoulututkintoa, ei johtamistaitoa eikä hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Pienissä kirjastoissa tällaisia johtajia on 14 prosentissa.  
Usein puuttuu juuri perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Kaikista kirjastolaitoksista 12 prosenttia johtaa henkilö, jolla ei ole kirjastoalan koulutusta eikä työkokemusta. Pienissä kunnissa tilanne on vielä heikompi: 18 prosenttia johtajista on vailla sekä alan koulutusta että työkokemusta.
Kun lain mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta ei enää vaadita kirjastoalan koulutusta, vaan yleisesti hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan, tämä kelpoisuusehto ohitetaan helposti johtajaa rekrytoidessa. Yhä useammin kirjastotoimenjohtajan virka muutetaan hyvinvointi- tai vapaa-aikajohtajaksi ja saman johtajan alaisuuteen lisätään laaja kirjo eri toimialoja. Tätä perustellaan organisaatiouudistuksella, johtajien määrän vähentämisellä sekä toimialojen välisen yhteistyön ja synergian lisäämisellä, mutta useimmiten tavoitellaan säästöjä. Näihin monialajohtajien virkoihin ei millään löydy kaikkien alojen asiantuntijaa, joten kelpoisuusvaatimuksista tingitään.

Ammattitaitoisen johdon puute on huolestuttavaa etenkin pienissä kirjastoissa. Niissä osaava johtaja pystyisi hyödyntämään kirjaston niukkojakin voimavaroja asiantuntevalla ja ennakoivalla suunnittelulla yhteistyössä muiden toimialojen ja asiakkaiden kanssa. 

Kysymys ei ole vain muodollisesta pätevyydestä, vaan ennen kaikkea ammattitaidosta, kuntalaisten kustantaman palvelun tasosta ja kirjastojen voimavarojen tehokkaasta käytöstä. 

Kirjastolakia varten pyydetyissä lausunnoissa näkemykset osaamista ja johtamista koskevasta pykälästä jakautuivat. Yhtäältä katsottiin, että etenkin pienissä kirjastoissa henkilöstön osaaminen heikkenee ja kirjastoammatillinen koulutus vähenee. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kelpoisuusehtojen muutos mahdollistaa joustavuuden, uudenlaiset palvelutuotannot ja monipuolisen osaamisen rekrytoinnin.
Nämä molemmat näyttävät toteutuneen. Pienten kirjastojen osalta valitettavasti.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
 

Mitä aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastajat tekevät? Millaista tietoa kirjastoilta kerätään ja mitä kirjastopalveluille kuuluu?

Aluehallintovirastojen kirjastotoimi on polkaissut käyntiin podcast-sarjan Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Sarjan alkuvaiheessa tutustutaan tiedon tuotannon ja arvioinnin asioihin. Ensimmäisissä jaksoissa keskitytään erityisesti syyskuussa 2022 julkaistun peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin. Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastojen lakisääteinen tehtävä, jolla seurataan, valvotaan ja arvioidaan palvelujen yhdenvertaista toteutumista.

Peruspalvelujen arviointia käsittelevissä jaksoissa prosessia ja tuloksia ovat avaamassa Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sekä Susanne Ahlroth aluehallintovirastojen ruotsinkielisestä sivistystoimen yksiköstä. Podcastin juontajana toimii Mika Mustikkamäki Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

”Laki edellyttää, että arvioimme peruspalveluita eli sitä, miten kansalaiset saavat peruspalveluita käyttöönsä. Arviointia ei tehdä kuitenkaan vain lain kirjaimen täyttämiseksi, vaan tavoitteena on aidosti tukea kirjastojen toimintaa. Samalla viestitetään kuntiin, mitä kirjastokentällä puuhataan”, asiantuntijat kertovat arvioinnin taustoista.

Podcast-sarjan sisällöissä on jatkossa tarkoitus käsitellä laajemminkin aluehallintovirastojen kirjastotoimen toimintaa. Lisäksi tavoitteena on esitellä kirjastoasiaa aluehallintovirastojen ulkopuolelta, esimerkiksi kirjastojen kehittämishankkeiden tai kansainvälisen toiminnan kautta.

Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -jaksot ovat monikielisiä aina, kun sisältö sen mahdollistaa. Pääsääntöisesti jaksoissa kuullaan sekä suomen että ruotsin kieltä.

Kiinnostuitko? Julkaisemme lisää jaksoja syksyn 2022 mittaan! 

Kokoamme Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-sarjan jaksot sivulle avi.fi/podcastit. Jaksot ovat kuunneltavissa äänitallenteina ja luettavissa tekstimuodossa.

Lue lisää myös peruspalvelujen arvioinnista
 

Vad gör överinspektörerna inom regionförvaltningsverkets biblioteksväsende? Hurdan information samlas in från biblioteken och hur mår bibliotekstjänsterna?

Regionförvaltningsverkens biblioteksväsen har sparkat i gång poddserien Röster från överinspektörens värld. I början av serien bekantar vi oss med frågor som gäller produktion och utvärdering av information. De första avsnitten fokuserar särskilt på resultaten av utvärderingen av basservicen som publicerades i september 2022. Utvärderingen av basservicen är regionförvaltningsverkens lagstadgade uppgift, där vi följer upp, övervakar och utvärderar hur jämlikt tjänsterna tillhandahålls.

I de avsnitt som behandlar utvärderingen av basservicen öppnar Kristiina Kontiainen från Regionförvaltningsverket i Södra Finland och Susanne Ahlroth från regionförvaltningsverkens svenskspråkiga enhet upp processen och resultaten. Podden leds av Mika Mustikkamäki från Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland.

”Lagen förutsätter att vi utvärderar basservicen, dvs. hur medborgarna får tillgång till basservicen. Utvärderingen görs ändå inte bara för att följa lagens bokstav, utan målet är att på ett genuint sätt stödja bibliotekens verksamhet. Samtidigt informerar vi kommunerna om vad som pågår på biblioteksfältet”, berättar experterna om bakgrunden till utvärderingen.

Tanken med podden är att vi i fortsättningen också behandlar verksamheten vid regionförvaltningsverkens biblioteksväsende ur ett vidare perspektiv. Vi vill också ta upp biblioteksrelaterade frågor som ligger utanför regionförvaltningsverken, t.ex. genom bibliotekens utvecklingsprojekt eller internationell verksamhet.

Poddavsnitten i Röster från överinspektörens värld är flerspråkiga alltid när innehållet tillåter. I regel hörs både finska och svenska i avsnitten.

Blev du intresserad? Vi publicerar fler avsnitt under hösten 2022! 

Vi samlar avsnitten från poddserien Röster från överinspektörens värld på sidan https://avi.fi/sv/podcasts. Du kan lyssna på avsnitten som ljudfil eller läsa dem som text.

Läs mer om utvärderingen av samhällets basservice
 

Aluehallintovirastot kysyivät peruspalveluarvioinnissaan parhailta asiantuntijoilta eli kirjastoväeltä itseltään, miltä henkilöstö- ja johtamistilanne näyttää kirjastoissa. Blogin otsikko tuli johtajalta, joka oman työpäivänsä jälkeen saattaa tehdä vielä päälle iltavuoron asiakaspalvelussa, kun virkailija on sairastunut ja sijaisia ei voi palkata. Myös seuraavat esimerkit ovat elävästä elämästä.

Yhä useammassa kirjastossa tilanne on tämä. ”Kirjastossa on ollut useamman vuoden ajan johtamisvaje, joka näkyy toiminnassa, työkulttuurissa ja ajattelutavassa monella tavalla. Pitkäaikaisen johtajan jälkeen tehtävää on hoitanut virkailija eläkkeelle siirtymiseensä asti ja sen jälkeen hallintojohtaja omien töidensä ohella.”  On kirjastoja, joilla ei ole erillistä esihenkilöä, vaan esimerkiksi kunnanjohtaja tai luokanopettaja hoitaa kirjastoasiat oman toimensa ohella.

Koska henkilöstöjohtamiseen ei riitä voimavaroja, niin jäljelle jää henkilöstön itseohjautuvuus, joka on positiivinen asia silloin kun se toimii. ”Päivittäiset perustyötehtävät eivät vaadi jokapäiväistä johtamista, vaan jokainen tietää tehtävänsä ja toimii niiden mukaisesti. Sen lisäksi tulee kertaluontoisia tehtäviä ja tilanteita, joissa tarvitaan johtamista.”

Kirjaston johtaja voi hyvin harvoin keskittyä pelkästään kirjaston toiminnan kehittämiseen. Etenkin pienissä kirjastoissa johtaja päivystää myös asiakaspalvelussa, jollei hoida muita kunnan tehtäviä. ”Kirjastotoimenjohtaja osallistuu asiakaspalvelutyöhön sijaistaen kirjastovirkailijoiden kaikki sairaus- ja vuosilomat tai muut poissaolot, mutta ei muuten osallistu asiakaspalvelutyöhön säännöllisesti. Kirjastotoimenjohtaja sijaistaa tarvittaessa myös nuorisotoimen esihenkilötehtävissä ja hoitaa vakituiseen kunnan kulttuuri- ja museopalvelut, joten viikottaiseen asiakaspalvelutyöhön ei riitä aika.”

Kun kunta on tarpeeksi pieni ja kompakti sekä työtehtävät hyvin suunniteltu yhdessä työntekijöiden kanssa, niin yhdistelmävirka voi myös onnistua. ”Kunnassamme kirjastotoimenjohtajan virka, johon sisältyvät kansalaisopiston rehtorin tehtävät. Molempien toimipaikka on sama ja näen myös tehtävien tavoitteen samana. Olen kokenut pienessä kunnassa tehtävän mielekkäänä ja motivoivana. Minulla on pätevyys molempiin tehtäviin.” Viimeinen lause on ratkaiseva onnistumisessa: työntekijällä on ammatillinen pätevyys ja koulutus tehtäviin.

Isommissa kunnissa kirjastojohto saattaa olla tarpeettoman hierarkkista ja monimutkaista, jolloin vastuut jäävät epäselväksi ja tiedonkulku kangertelee etenkin päättäjien suuntaan. ”Ongelmana on kirjaston sijainti liian alhaalla organisaatiossa. Esimerkiksi kansalaisopisto, joka useissa kunnissa on kirjaston rinnalla, on X:ssa ylempänä organisaatiossa. Tämä näkyy esim. siten, että kirjastopalvelujohtajan yläpuolella on enemmän päälliköitä. Kirjastopalvelujohtajalla ei ole läsnäolo-oikeutta liikunta- ja kulttuurilautakunnassa eikä sivistyksen johtoryhmässä.”

Kirjastojen vastausten ja arvioinnin muun aineiston perusteella kuntien kirjastot voidaan jakaa karkeasti johtamisen näkökulmasta kolmeen ryhmään.

1. Kirjastot, joiden pätevillä, osaavilla johtajilla on aikaa johtaa ja kehittää kirjastojaan. Kirjastolla on selkeä tehtävä ja päämäärä kunnan palveluissa, toiminnassa ja strategioissa.
2. Kirjastot, joiden päteville ja osaaville johtajille on sälytetty niin paljon muiden toimialojen tehtäviä, että heillä ei ole aikaa kehittää kirjaston toimintaa ja tukea työntekijöitään. Kirjastosta saattaa tulla muiden toimialojen tukimuoto, jolloin sen rooli kunnan kokonaisuudessa jää epäselväksi ja voimavarat eivät ole tehokkaassa käytössä.
3. Kirjastot, joita johdetaan nimellisesti paperilla, mutta käytännössä ovat tuuliajolla, jos kirjastossakaan ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Kirjasto on vaarassa marginalisoitua kunnan muusta toiminnasta, kirjasto nähdään kunnassa kulueränä ja säästökohteena.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto