Kirjastotoimen alueellisten ja paikallisten kehittämishankkeiden avustuskierros saatiin päätökseen ennen pääsiäistä, kun aluehallintovirastoissa tehtiin avustuspäätökset. Avustusta myönnettiin yhteensä yli 1,9 miljoonaa euroa 96 hankkeelle ympäri Suomen.

Hakemusten joukossa oli kymmenittäin isompia ja pienempiä kehittämisideoita, joilla kirjaston tai kirjastojen toimintaa pyritään viemään eteenpäin ja luomaan uusia palveluita tai selvittämään palvelutarpeita. Tänä vuonna hakemuksissa oli kuitenkin silmiin pistävän paljon sellaisia hankkeita, joiden keskeisin tavoite oli paikata kirjaston vähäisiä henkilöstö- ja muita resursseja. Aikaisempina vuosina heikon henkilöstötilanteen paikkaaminen oli kirjoitettu rivien väliin, mutta tällä kierroksella asia oli kirjoitettu auki lukuisissa hakemuksissa.

Kehittämishankkeiden tarkoitus on kehittää toimintaa, ei paikata perustoiminnan resurssoinnin aukkoja. Kirjastojen toiminnan järjestäminen on kuntien tehtävä. Kuntien tulee varmistaa, että kirjastolla on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, uusiutuva kokoelma ja soveltuvat tilat, jotta kirjasto pystyy toteuttamaan sille kirjastolaissa annetut tehtävät.

Kirjasto on subjektiivinen oikeus, jolla toteutetaan perustuslain 16 pykälää sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siitä on johdettu kunnan velvollisuus kirjastotoiminnan järjestämiseen. Kirjastolaissa määritellään tehtävät, jotka kirjaston tulee hoitaa ja kunnan resursoida. Kunnassa päätettäväksi jää esimerkiksi työmenetelmät, joiden avulla lukemisharrastusta tai sananvapautta edistetään.

Kehittämisavustuksilla voidaan rahoittaa kokeiluja, joilla testataan uusia työmenetelmiä, mutta kirjastolla tulee olla resurssit ja valmius ottaa hyväksi havaitut menetelmät arkikäyttöön myös hankkeen jälkeen. Kokeilut ovat määräaikaisia, niitä tulee arvioida ja niiden tulee perustua kyseisen kirjaston tarpeeseen. 

On esitetty näkemyksiä, että kehittämisavustuksia paremmin kuntia palvelisi harkinnanvaraisten avustusten siirtäminen osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta. Mikäli leikitellään tällä ajatuksella, olisi tänä vuonna kunnille ropsahtanut kassaan 0,35 euroa per asukas. Esimerkiksi 10 000 asukkaan kunnassa tämä olisi tarkoittanut ruhtinaallista 3 500 euroa. Sillä olisi häthätää palkattu kirjastonhoitaja kuukaudeksi, mikäli kirjastonjohtaja olisi onnistunut tappelemaan summan kirjaston käyttöön suuresta korvamerkitsemättömästä könttäsummasta, jonka kunta peruspalvelujen järjestämiseen saa. Mutta siinäkin tapauksessa, että rahat olisi jollakin ilveellä saanut kirjaston budjettiin, on aiheellista miettiä, kuinka paljon kehittämistä kuukaudessa ehtii tekemään tai kuinka paljon kuukauden työpanos vaikuttaa kirjaston aliresursoinnin paikkaamiseen. 

Sen sijaan hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu kehittämishanke voi kantaa pitkälle, ja se voi auttaa kirjastoja myös resurssiongelmissa. Siksi kehittämisen mahdollistaminen on tärkeää niin valtion kuin kuntienkin näkökulmasta, ja siksi kirjastoissa tulisi suhtautua kehittämiseen avustuksilla pitkäntähtäimen sijoituksena, ei pelkkänä resurssilaastarina.

Virpi Launonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
 

Nykyinen kirjastolaki astui voimaan 2017, jolloin lakiin tuli uutena tavoitteena aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi yleisten kirjastojen yhdeksi tehtäväksi määriteltiin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Demokratian edistämiseen liittyvän tehtävän toteuttaminen on vakiintunut kirjastokentän arkipuheessa tuttavallisemmin kirjastojen demokratiatyöksi. 

Demokratian edistämisen tehtävä on koettu kirjastoissa nykyisen lain kohdista hankalimmin toteutettavaksi. Vaikka kirjasto on aina ollut demokratiaa edistävä instituutio, on roolia täytynyt sanoittaa viime vuosina ihan uudella tavalla, jotta laissa säädettyä tehtävää on saatu konkretisoitua ja demokratiatyön erilaisia muotoja ja menetelmiä kehiteltyä.

Kirjastojen näkemyksiä demokratiatyöstä

Mitä demokratiatyö kirjastoille sitten tarkoittaa? Seamkin opiskelijoiden opinnäytetyökyselyn vastausten (77kpl) perusteella demokratiatyö käsitetään kirjastoissa hyvin laajalla skaalalla. Osa kirjastoista katsoo, että kirjasto jo pelkällä olemassaolollaan toteuttaa laissa määriteltyä demokratiatehtävää olemalla avoin ja maksuton julkinen instituutio. 

Demokratiatehtävää lähestytään lisäksi tilojen, tiedon välittämisen ja tilaisuuksien näkökulmista. Demokratiatyö on erilaisten tilojen tarjoamista ja kuntalaisten kohtaamisten mahdollistamista. Se on tiedon välittämistä aineistojen, näyttelyiden ja tietopalvelun kautta, mediakasvatuksen, digineuvonnan ja lukutaitotyön keinoin. Se on keskustelutilaisuuksia, luentoja ja monenlaisia muita tapahtumia.

Mainitut näkökulmat linkittyvät kirjastojen puheissa läheisesti osallistamiseen, kuntapäätöksenteon näkyväksi tekemiseen sekä vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kuntalaisille. Kirjaston käsitys demokratiatyöstä voi muodostua yhdestä, kahdesta tai jopa kaikista mainituista näkökulmista.

”Kaikki mitä kirjasto tekee edistää demokratiaa, ja se on hyvin syvällä kirjaston perusolemuksessa ja arvoissa. Lukutaidon, monipuolisten lukutaitojen ja digi- ja medialukutaidon edistäminen ovat edellytys aktiiviselle kansalaisuudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan….Kirjaston monipuolinen aineistovalikoima mahdollistaa tiedon äärelle pääsyn, ja uusiin lähteisiin ja aineistoihin tutustumisen varallisuudesta riippumatta…Uusimmat ja vaikeimmat demokratiatyön osa-alueet ovat varmasti aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen: miten kirjastoissa keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, miten päättäjät saadaan kirjastoihin, keitä tänne voi ottaa, kenelle kaikille tiloja voidaan luovuttaa, ja miten kannustamme ihmisiä osallistumaan?”

Viimeistään demokratiahankkeiden myötä ymmärrys demokratiatyöstä on syventynyt ja laajentunut. Se on alettu nähdä aidosti osana kirjaston perustyötä, ei enää irrallisena ja ulkopuolisena asiana. Toisaalta resurssipuheessa demokratiatyö nousee edelleen esiin ylimääräisenä tehtävänä, johon on vähiten osaamista ja resursseja.

Demokratiatehtävää ei tarvitse toteuttaa samalla tavalla kaikissa kirjastoissa

Kirjastolaissa määritellyt tehtävät ovat lakisääteisiä, mutta laissa ei ole määritelty, missä mittakaavassa tehtäviä tulee toteuttaa. Suomessa on erikokoisia ja erilaisia kuntia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että kaikki tekevät asioita samalla tavalla. 

Tämä antaa kirjastoille vapautta löytää omaan kirjastoon parhaiten sopiva tapa edistää demokratiaa ja yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Vapaus ei tarkoita sitä, että demokratiatehtävän voi kuitata toteutetuksi olemalla kirjasto, vaan jokaisessa kirjastossa on aiheellista käydä keskustelua siitä, mitä kirjaston demokratiatehtävän aktiivinen toteuttaminen meidän kirjastossamme tarkoittaa ja vastaako se meidän kuntalaistemme tarpeita. Demokratiatyötä voi tehdä pienesti, keskikokoisesti tai isosti. Tärkeää on sanoittaa, mitä ja miksi tehdään.

Aluehallintovirastot myönsivät vuonna 2021 erityisavustusta yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Avin kirjastotoimi kartoitti hankkeiden antia ja vaikutuksia syksyllä 2023 kyselyllä, johon vastasi 28 hanketta (38 hanketta sai rahoitusta). Yhteistyötä on tehty myös Seamkin kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiopiskelijoiden Katariina Pirttiniemen ja Johanna Pulkkisen kanssa, jotka kartoittivat opinnäytetyössään (ei vielä julkaistu) kyselyllä demokratian edistämistä yleisissä kirjastoissa. Blogiteksti pohjautuu molempiin kyselyaineistoihin.
    

Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries. 

In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff. 

The effects of self-service libraries – what the statistics tell us 

How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics: 

• In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library. 
• In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours. 
• Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%). 
• After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library. 

The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.

Self-service libraries are based on trust 

The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive. 

However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour. 

In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own. 

More info: 

• The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) 

• Nordic Libraries Annual conference will be held online on November 2, 2023, it will examine the self-service use of libraries. Participation in the conference is free of charge. Registration is open until October 30th! 

Jonna Toukonen 
Senior Officer, Library Affairs 
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland

AVI kirjastotoimi järjesti elo-syyskuussa kirjastohenkilöstölle kaksi opintomatkaa Tanskaan. Kullekin matkalle osallistui 16 kirjastolaista eri puolilta Suomea sekä kolme kirjastotoimen ylitarkastajaa. 

Matkojen teemoiksi oli valittu osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Matkaohjelma oli monipuolinen, vierailimme yhteensä kymmenessä erilaisessa kirjastossa.

Tanska on kirjastomaana hyvin paljon samankaltainen Suomen kanssa. Kunnat ylläpitävät kirjastoja ja kuntien erilaiset panostukset kirjastoihin näkyvät palveluissa. Viime vuosina on panostettu omatoimisuuteen ja kannettu huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä. Kirjasto sijoittuu yhä useammin monitoimitaloon yhdessä muiden palvelujen kanssa. Tanskassa on ollut jo monta vuotta yhteinen e-kirjasto koko maassa, Suomessa sitä vasta rakennetaan. Tanskassa on myös tehty iso kuntareformi, jossa kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Kirjastotilat Tanskassa

Kirjastotiloissa oli pyritty väljyyteen ja visuaalisuuteen. Kirjastot olivat valoisia, avaria ja käytännöllisiä. Runsaasta omatoimisuudesta huolimatta joka puolella ei näkynyt ohjeistavia A4-lappusia. Wau-arkkitehtuuria edusti pari kirjastoa, Tingbjergin kirjasto Kööpenhaminassa sekä Cosmos Vibyssä. Kirjat olivat näyttävästi esillä joko hyllyissä kannet katsojaa kohti tai pöydillä kirjakauppamaisesti pinoihin aseteltuna. Äärilaitaa edusti Lejren aseman kirjasto, jonka kaikki kirjat olivat hyllyissä kansi esillä, jopa varaukset. Roskildessa sen sijaan oli vielä uudistus kesken, aikuisten osastolla oli pääosin perinteisiä kirjahyllyjä. 

Tingbjergin kirjasto

Roskilden kirjaston lastenosasto

Kööpenhaminan Laes-lastenosastoa.

Lasten osastoilla oli paljon erilaisia lukupaikkoja ja koloja. Kööpenhaminan pääkirjaston Laes-osasto oli suunniteltu 0-12-vuotiaille toiminnalliseksi ja elämykselliseksi tutkimusten ja pedagogiikan pohjalta. Siitä oli tullutkin lapsiperheiden suosima paikka. Myös Roskilden lastenosasto oli uudistettu samantyyliseksi, mutta lähtökohtana oli paikallisuus. Lyngbyn lastenosastolla toiminnallisuutta toi lähiruokateemaan ja terveelliseen ravintoon liittyvä leikkikeittiö, joka näytti olevan lasten suosiossa. 

Yhteisö mukana kirjastojen toiminnassa

Yhteisöllisyys näkyi vahvasti kirjastoissa. Ympäröivä yhteisö oli mukana kirjastojen toiminnassa ja suunnittelussa ja omatoimi tarjosi laajan saavutettavuuden. Esimerkiksi Vibyn Cosmos-kirjasto- ja kulttuuritalossa palkattu kirjastohenkilöstö hoiti kirjastoa omalla asiantuntemuksellaan, mutta kulttuuritoimintaa pyöritti yhdistys. Talon kulttuuritaustainen johtaja koordinoi toimintaa. Ostedin uudessa kauniissa kombikirjastossa (yhdistetty yleinen kirjasto ja koulukirjasto) oli huomioitu yhteisöllinen toiminta tilojen suunnittelussa. Ympäröivän yhteisön huomioiminen näkyi myös siinä, että sanaa ”asiakas” kuuli harvemmin käytettävän, sen sijaan kirjastolaiset puhuivat Tanskassa ”kansalaisista” ja ”kuntalaisista” viitatessaan kirjaston käyttäjiin. 

Vibyn kombikirjaston aikuisten osasto.

Osallistujat olivat tyytyväisiä matkojen ohjelmaan ja saivat paljon sulateltavaa. Matkat mahdollistivat myös verkostoitumisen eri puolilta Suomea olevien matkakumppaneiden kanssa. Matkan antia avataan laajemmin kirjastolaisille eri puolella Suomea järjestettävissä webinaareissa ja etäkahveilla. Toivottavasti matka herättää ideoita oman kirjaston tilojen ja palvelujen kehittämiseen. Odotamme mielenkiinnolla tulevia kehittämishankkeiden valtionavustushakemuksia, onko niissä näkyvissä opintomatkan seurauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Viimeisin Tiedebarometri kertoo, että suomalaiset luottavat edelleen vahvasti instituutioihin ja tieteeseen. Luottamus tutkittuun tietoon tarkoittaa myös luottamusta yleisiin kirjastoihin, joiden yhtenä tehtävänä on tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.

Luottamus lisää luottamusta, myös instituutiot luottavat kansalaisiin. Kirjastojen lainaustoiminta on perustunut siihen, että käyttäjät kunnioittavat kaikkien oikeutta käyttää verovaroin hankittua yhteistä omaisuutta. Kirjastot ovat myös jo yli kymmenen vuoden ajan tarjonneet tilojaan, aineistojaan ja palvelujaan kansalaisten omatoimiseen käyttöön ilman henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Omatoimikirjastoja on 76 %:ssa Suomen kunnista.

Henkilökunta voi olla fyysisesti poissa kirjastotilasta, mutta henkilökunnan tuottamat ja ylläpitämät palvelut pysyvät omatoimikirjastossa. Kirjastotilan ja sen palvelujen pitää toimia yhtä hyvin ja turvallisesti kuin henkilökunnan läsnä ollessa. Omatoimisuus ei vähennä henkilökunnan tarvetta, mutta työtehtävät saattavat sen myötä muuttua. Näin ilmoitti yli 60 % avin kyselyyn vastanneista kirjastoista.

Aineistoon liittyvä logistiikka, järjestelyt, tekniset ongelmat sekä opastus ja valvonta etenkin palvelun alkuvaiheessa saattavat myös lisätä työtä kuten lähes joka toinen kirjasto ilmoitti.

Kuitenkin on positiivista, että omatoimisuus lisää lainoja ja tilojen käyttöä. Kun asiakkaat itse lainaavat ja palauttavat aineistoja automaateilla, henkilöstön työpanosta on ehkä mahdollista kohdentaa toisin. Hyvällä suunnittelulla henkilöstöä voidaan siirtää sekä palvelemaan enemmän erityisryhmiä että tehokkaampaan yhteistyöhön koulujen ja päiväkotien kanssa.

Yli puolet vastanneista kertoi, että omatoimiaikaa on hyödynnetty myös henkilöstön osaamisen kehittämiseen, joka parantaa työn ja palvelun laatua.

Onneksi kunnan päättäjät ovat luottaneet kirjastoista tulleeseen viestiin työtehtävien muutoksesta. Kyselyssä kävi ilmi, että vain 13 % kunnista on vähentänyt kirjaston henkilöstöä omatoimiaukiolon seurauksena.

Kirjastotilan omistajuus on siirtynyt entistä enemmän henkilökunnalta käyttäjille, jolloin omatoimisuus voi olla isompi muutos kirjaston henkilöstölle kuin asiakkaille. Silloinkin kirjastojen on luotettava siihen, että vaikuttava enemmistö asiakkaista kunnioittaa muiden ihmisten rauhaa ja turvallisuutta julkisessa tilassa ja myös toimii sen hyväksi. Kansalaisten luottamusyhteiskunnassa hyvä voittaa pahan.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen "Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.

Julkaisu on saatavilla myös ruotsiksi.

Kristiina Kontiainen
Ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Suomen kunnat näyttävät jakaantuvan kahteen ääripäähän kirjastohenkilöstön riittävyyden ja osaamisen suhteen. Toisaalla osaavaa ja kehittävää henkilöstöä riittää, toisaalla perustehtävätkin takkuavat henkilöstöpulan takia.  Seuraavassa tilannetta on kuvattu kirjastojen omin sanoin kyselyssä, joka tehtiin aluehallintovirastojen peruspalveluarviointia varten syksyllä 2021. 

Henkilöstön hyvä saatavuus näyttää lisäävän myös kirjastopalvelujen laatua. Hyvässä ammatillisessa koulutuksessa on saatu perustaidot, jotka ovat uuden oppimisen alusta, kun tehtävät kirjastossa muuttuvat. ”Alueella on erittäin hyvin saatavilla koulutettua työvoimaa kirjastoon. Rekrytointeihin tulee paljon hakemuksia, joista kaikilla on alan tutkinto. Tuntuisi oleva jopa ylitarjontaa osaavasta koulutetusta kirjastoalan työvoimasta. Kirjastoalan rekrytoinnit ovat ainoita, joihin on tullut runsaasti hakemuksia. Muutoin meillä on kautta sektoreiden henkilöstöpula. ”

Joissain kunnissa on alkanut negatiivinen kierre, jota on vaikea saada loppumaan. ”Rekrytointi on vaikeutunut viime vuosina huomattavasti.  Pienessä kirjastossa vaaditaan monitaitoisuutta.  Kun henkilökuntaa vähennetään ja tehtävät lisääntyvät, on pätevää porukkaa vaikea löytää.  Syrjäinen sijainti ja matala palkka ei myöskään houkuttele. Henkilöstötilanne pysynee melko stabiilina lähivuosina. Suurin uhka on, ettei saada päteviä hakijoita ja toisaalta vakinaisetkaan virat eivät saa henkilökuntaa pysymään pitkään.” 

Valtionavustusten vaikuttavuuden kannalta on huolestuttavaa, jos kirjastossa ei ole lainkaan omia voimavaroja kehittämistyöhön.  Avustus voi jopa paradoksaalisesti lisätä kirjaston ahdinkoa. ”Kehitysvajeeseen haetaan apua AVI:n hankehakemuksista, mutta uhkana on, että onnistuneet hankkeet joudutaan myöhemmin lopettamaan resurssipulan takia, tai että henkilökunta kokee kaiken uuden kuormittavaksi, joka näkyy työuupumisena.”  

Vaikka monessa kunnassa tilanne näyttää heikolta, niin tilannetta voidaan kuitenkin parantaa. Aluehallintovirastojen peruspalveluarviointiraportti ehdottaa toimenpiteitä, jotka lisäävät henkilöstön osaamista ja samalla tehostavat kunnankirjaston toimintaa ilman lisäkustannuksia.  

Lain noudattaminen ei aiheuta lisäkustannuksia: Kunta  palkkaa kirjastoa johtamaan henkilön, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kirjastoon sijoitetut  voimavarat saadaan tehokkaaseen käyttöön ammattimaisella johtamisella. Kunta määrittelee kirjaston johtajan vallan ja vastuun selkeästi sekä allokoi hänelle aikaa johtaa ja kehittää kirjaston toimintaa kirjastolain mukaisesti yhdessä henkilöstön kanssa.   

Uhkaavaan työvoimapulaan voidaan varautua, kun kunta arvioi laaja-alaisesti ennakoiden ja synergiat huomioiden henkilöstön osaamisvalmiudet palvelutuotannossa. Rekrytoinnit perustuvat tähän arviointiin.   

Henkilökunta saa kehittää osaamistaan. Alueellista kehittämistehtävää hoitavat kirjastot ja aluehallintovirastot järjestävät ilmaista koulutusta.  Kirjastot voivat olla auki omatoimisesti silloin, kun henkilökunta on kouluttautumassa. Kirjaston johto varmistaa sen, että koulutuksen jälkeen henkilöstö voi hyödyntää uusia tietojaan ja taitojaan kirjaston toiminnan ja palvelujen kehittämisessä.  

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.    

Ylitarkastaja Kristiina Kontiainen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto  

Kirjastolaki (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) antaa kunnille tehtäväksi kirjastopalvelujen järjestämisen. Lain toisessa pykälässä määritellään, mitä asioita lain tavoitteena on edistää, 5 § määrittää kunnan tehtävät ja 6 § yleisen kirjaston tehtävät. Palvelujen järjestämiseen kunta saa laissa varsin vapaat kädet. Ja tämä näkyy peruspalvelujen arvioinnin 2021 tuloksissa.

Tehtäväpykälän viimeisessä momentissa todetaan, että tehtävän hoitamiseksi yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä ja osaava henkilöstö. 17 §:ssä hiukan tarkennetaan: Yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Asiantuntijatehtävässä toimivalta edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Peruspalvelujen arvioinnin 2021 tulosten mukaan kaikissa kirjastoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Tilastotietokannan mukaan palvelutavoitteeseen (0,8 htv / 1000 as.) ylsi vain reilu kolmannes kirjastoista. Kirjastolaissa määriteltyihin tehtäviin ei ole riittävästi tekijöitä.

Samaa mieltä ovat kirjastot. Vain kolmannes peruspalveluarviointikyselyyn vastanneista kirjastoista arvioi, että niillä on riittävästi henkilökuntaa edistämään yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, joka on kirjaston uusimpia lakisääteisiä tehtäviä. Puolet kirjastoista arvioi, että henkilökunta riittää lukemisen ja kirjallisuuden edistämiseen, joka on kirjaston perinteisiä perustehtäviä. Vahvimmillaan kirjastot ovat kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. Yli 80 % arvioi, että henkilöstö riittää näihin tehtäviin. 

Kirjastolaki edellyttää, että asiantuntijatehtävissä toimivalla on korkeakoulututkinto. Kirjastotilaston mukaan kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä vuosina 2012 ja 2019 on noussut 38 prosentista 44:ään. Tästä huolimatta kirjastot arvioivat henkilöstön osaamisessa olevan vielä puutteita hoitaa kirjaston kaikkia lakisääteisiä tehtäviä.

Kirjastojen omien arvioiden mukaan henkilöstön ammattitaito riittää kirjaston perinteisiin tehtäviin. Kirjastot arvioivat, että henkilöstö osaa heikoimmin edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Tätä mieltä oli noin 40 % vastanneista. Yli 90 % arvioi, että henkilöstön tietotaito riittää kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. 85 %:ssa kirjastoista pidettiin riittävänä osaamista lukemisen ja kirjallisuuden edistämisessä, vaikka vain joka toisessa kirjastossa on siihen riittävästi henkilökuntaa. 

Kirjaston henkilökunnan määrä ja osaaminen vaikuttavat suoraan siihen, miten kunnan kirjasto pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä. Laatu korvaa johonkin saakka määrää, lisääntynyt osaaminen parantaa tehtävien hoitamista, mutta jossakin raja tulee vastaan. Liian vähäisellä henkilöstöresurssilla aika riittää vain perinteisiin peruspalveluihin, mutta ei riitä kehittämiseen eikä uusien tehtävien ja taitojen haltuun ottamiseen. 

Kirjastoissa on myös syytä miettiä tehtävien priorisointia. Käytetäänkö työaikaa liikaa perinteisiin tehtäviin, jotka osataan hyvin? Olisiko tarpeen siirtää painotusta kokoelmatyöstä lukemisen edistämiseen, sisätöistä tapahtumien järjestämiseen? Pitäisikö täydellisyyteen pyrkimisen sijaan valita riittävän hyvä? 

Monissa kunnissa kirjasto pystyy tuottamaan kirjastolain mukaiset peruspalvelut loistavasti - kaikki tehtävät toteutuvat. Mutta on kuntia, joiden kirjastossa joudutaan menemään yli aidan matalimmasta kohdasta, koska resurssi ei kerta kaikkiaan riitä muuhun. Kansalaisten tasa-arvo ei toteudu.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
​​​​​​​Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Olipa kerran kunnankirjasto, jonka ahkera ja ammattitaitoinen kirjastonhoitaja jäi eläkkeelle. Paikallislehdessä kunnan johto ylisti eläköityvää: ”Hän on korvaamaton, kukaan ei pysty astumaan hänen saappaisiinsa.” Kunta ei palkannut hänen jälkeensä uutta kirjastonhoitajaa moneen vuoteen.

Uuden työntekijän rekrytointi on kunnan mahdollisuus ja vahvuus kirjastotoiminnan kehittämisessä. Tämä huomattiin lopulta myös edellä mainitussa kunnassa, kun henkilöstösäästö hupeni tehottomaan toimintaan kirjastossa. Kirjastopalvelut eivät sujuneet ilman ammattitaitoista tekijää.

Vain kirjastoammattilaiset voivat hyödyntää täysimääräisesti niitä voimavaroja, joita kunta sijoittaa kirjaston tilaan ja aineistoihin.  Kirjastotila, aineistot ja henkilökunta muodostavat kokonaisuuden. Jos yksi puuttuu, horjuu koko kirjastopalvelu. Kun kunta panostaa henkilökunnan laatuun, voidaan kirjastotilaa ja kokoelmia hyödyntää maksimaalisesti.

Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä lähes kolmannes kirjastojen henkilökunnasta saavuttaa eläkeiän. Paljon hiljaista tietoa häviää, mutta jokainen uusi rekrytointi on tilaisuus lisätä koko kunnan henkistä pääomaa.  Käytäntö on osoittanut, että mitä pienempi kirjasto, niin sitä kipeämmin se tarvitsee hyvin peruskoulutettuja ja motivoituneita kirjastoalan työntekijöitä. Tämä pätee myös silloin, jos kirjastoa johtaa henkilö, jolla ei ole riittävästi aikaa tai ammattitaitoa kirjastotyöhön ja sen kehittämiseen.

Siihen on syynsä: ammattilainen osaa käyttää alan työkaluja ja menetelmiä, hän hallitsee paremmin kokonaisuuksia, näkee synergisiä mahdollisuuksia. Yksinkertaisesti saa enemmän irti käytettävistä voimavaroista ja mahdollisuuksista.

Rekrytointi on tärkeä, koska työsuhde voi kestää vuosikymmeniä. Kirjastoissa tehdään tietotyötä, jonka sisältö ja muodot muuttuvat jatkuvasti kuten esimerkiksi e-aineistojen käyttöönotto ja tarjoaminen asiakkaille.  Siksi kuntien ja kirjastojen kannattaa miettiä tarkkaan, millaista tietotaitoa kirjastossa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa rekrytoinnissa osaamistarpeita mietitään huomattavasti harvemmin kuin keskimäärin. Rekrytointihetkellä niitä pohtii keskimäärin 83 % kirjastoista, mutta pienistä kirjastoista vain kaksi kolmesta. Tulevaisuuden osaamistarpeita hahmotellaan keskimäärin kolmessa kirjastossa neljästä, mutta pienissä kirjastoissa alle puolessa.

Kuten alun anekdootti osoittaa, rekrytointi ei ole aina itsestään selvää. Melkein joka toisessa kunnassa jokaiseen vapautuvaan vakanssiin tarvitaan täyttölupa. Joka viidennessä kirjastossa vapautuvia työpaikkoja ei ole voitu täyttää.

Kukaan ei ole korvaamaton, mutta työelämässä ammattilaisen korvaa vain toinen ammattilainen.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Kristiina Kontiainen, ylitarkastaja (kirjastotoimi)
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Vem leder, ansvarar och utvecklar det kommunala biblioteket och med vilka resurser? I basserviceutvärderingen som publicerades i september utvärderade vi bland annat hur bibliotekslagen förverkligas gällande ledningen av biblioteken. 

I en enkät som vi riktade till biblioteken löd en kommentar om ledarskapet: ”I princip är bibliotekarien chef för biblioteket, men den högsta beslutanderätten utövas av bildningsdirektören som inte har någon aning om bibliotekssektorn. Det är också oklart hur makten/ansvaret är fördelat mellan bibliotekarien och bildningsdirektören.” Det här var en av flera liknande kommentarer, ledarskap på avstånd och ”i princip” finns dessvärre på många bibliotek i dag. 

Bibliotekslagen förutsätter att den som leder verksamheten ska ha en lämplig högre högskoleexamen, ledarskapsförmåga och goda insikter i bibliotekens uppgifter och verksamhet. Även om behörighetskraven har luckrats upp betydligt sedan motsvarande utvärdering 2013 finns det nu färre behöriga chefer än då. Endast 67% av cheferna är behöriga enligt nuvarande lag, i små kommuner med under 5 000 invånare så få som 47%. År 2013 uppfyllde 72 % av bibliotekscheferna de dåvarande striktare behörighetskraven.  

Det otydliga ledarskapet utmärker speciellt små kommuner, men finns också i större. Det är svårt att veta vem som egentligen leder biblioteket. Är det tjänsteinnehavaren som undertecknar beslut men som inte i övrigt har någon kontaktyta till bibliotekets verksamhet och kanske saknar de där ”goda insikterna i bibliotekens uppgifter och verksamhet”? Eller är det en anställd i arbetsavtalsförhållande som i praktiken sköter all biblioteksverksamhet och ärenden som hör till ledningen men som inte har beslutanderätt?  

Oroväckande är också att endast varannan chef (små 30%) kan koncentrera sig enbart på biblioteksuppdraget. Samma person kan leda flera sektorer. Den splittrade arbetstiden försvårar det övergripande utvecklingsarbetet också för de bibliotekschefer som inte kan delegera kundservice och rutinuppgifter till övrig personal. 64% av cheferna deltar regelbundet i kundservicen och i övrigt biblioteksarbete vid sidan av administrativa, ledarskaps- och utvecklingsuppdrag (små 70%). En förutsättning för ett motiverat ledarskap är tillräckligt med tid för att sätta sig in i ärenden, nätverka och utveckla. Genom kompetent och förutseende planering i samarbete med övriga sektorer och aktörer kan en behörig chef utnyttja även små resurser. Men samarbete och nätverkande kräver tillräckligt med tid för att ge synergieffekter. 

Den största expertisen i biblioteksärenden finns hos biblioteken, men ansvaret för biblioteksverksamheten verkar alltså förflyttas utanför biblioteken. Att sammanslå ledarskapet för olika sektorer kan vara kostnadseffektivt, men ansvaret och det operativa ledarskapet behöver definieras. Annars finns det en risk för att både mänskliga och ekonomiska resurser lider och att det inverkar på kvaliteten på den service som kommuninvånarna bekostar. Ju längre bort från bibliotekets vardag beslutsfattandet sker desto svårare är det för personalen och biblioteket att uppfylla de uppgifter som bibliotekslagen förutsätter.  

Bloggen grundar sig på en utvärdering utförd av Regionförvaltningsverkens biblioteksväsende. I utvärderingen användes de allmänna bibliotekens statistikdatabas  och svaren i en enkät riktad till biblioteken. 

Susanne Ahlroth, överinspektör för bildningsväsendet (bibliotek) 
RFV i Västra och Inre Finland, Svenska enheten för bildningsväsendet  

Avien tekemässä kirjastotoimen peruspalvelujen arvioinnissa yhtenä arviointikohteena oli kirjastojen johtaminen. Teema on alati mielenkiintoinen, koska johtamisella on merkittävä vaikutus organisaation suorituskyvylle. Lisäksi edellisen arvioinnin jälkeen kirjastolakia ja sitä myöten myös kirjastolaitoksesta vastaavan henkilön kelpoisuusvaatimusta on muutettu, joten arvioinnissa haluttiin tarkastella muutoksen vaikutusta kirjastojen johtamiseen. 

Aikaisemmin kirjastolaitosta johtavalta edellytettiin ylempää korkeakoulututkintoa, johon kuului tai jonka lisäksi oli suoritettu 60 opintopisteen laajuiset, korkeakoulutasoiset kirjastoalan opinnot. Vuonna 2017 voimaantulleessa kirjastolaissa kelpoisuutta on väljennetty. Laki edellyttää johtajalta soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, johtamistaitoa sekä hyvää perehtyneisyyttä kirjaston tehtäviin ja toimintaan. Tästä huolimatta kelpoisten johtajien osuus on vähentynyt verrattuna edelliseen arviointiin, jolloin kelpoisia johtajia oli 72 %. Nyt osuus on 67 %. Erityisen huono tilanne on pienissä kunnissa. 

Julkishallinnossa on totuttu populistiseen mantraan tehottomuudesta sekä liiallisista johtajista. Se näyttää kyselyn perusteella johtaneen yhdessä talouspaineiden kanssa siihen, että johtajuutta on ryhdytty niputtamaan, eli yhden johtajan käsiin on yhdistelty useita kokonaisuuksia. Kyselyn mukaan reilussa puolessa kirjastolaitoksia on johtaja, jolla ei ole muiden toimialojen tehtäviä. Loput kirjastolaitosta johtavista käyttää osan työajasta muiden toimialojen tehtäviin. 12 prosentilla on käytössä alle päivä viikossa kirjaston johtamiseen ja kehittämiseen. 

Euroilla mitattuna tällainen yhdistely saattaa tuoda säästöjä. Ainakin Excelissä pyöriteltynä. Jos julkisen sektorin tehokkuutta mitataan sen lakisääteisen tehtävän näkökulmasta – esimerkiksi laadukkaiden kirjastopalvelujen tuottamisen kautta – voi näkymä ollakin ihan toista. 

Kuntalaisilla on oikeus nimellisesti järjestetyn peruspalvelun lisäksi myös laadukkaisiin kirjastopalveluihin, jotka vastaavat heidän tarpeitaan.  Panostamalla   johtamiseen kunta voi parantaa palveluiden laatua. Varaamalla riittävästi aikaa toiminnan suunnittelulle ja tulevaisuuden visioinnille voidaan palveluja tuottaa tavoilla, jotka vastaavat asiakastarvetta ja jotka ovat toteutettavissa kirjaston resursseilla. Riittävällä johtamisresurssilla taataan myös kirjastoon käytettyjen panostusten paras mahdollinen käyttö, mikä on silkkaa säästöä.  

Johtaminen työnä on vaativaa, vaikka kyse olisi kirjastosta monikansallisen yrityksen sijaan. Siinä tulee byrokratian kiemuroiden ja veroeurojen käytön lisäksi hallita laajoja kokonaisuuksia, pystyä toimimaan erilaisissa verkostoissa ja kannustamaan henkilöstöä sekä viestimään kirjaston asioista useille eri kohderyhmille. Mikäli johtajalla ei ole osaamista ja mahdollisuutta perehtyä asioihin, voivat tehdyt ratkaisut olla ristiriidassa kirjaston tavoitteiden ja asiakkaiden tarpeiden kanssa. Siitä syystä työajan jakaminen useille eri toimialoille saattaa todellisuudessa heikentää johtamisen tuottavuutta. Lisäksi siitä johtuva työkuorma on omiaan heikentämään myös johtajan jaksamista. 

Peruspalvelujen arvioinnissa esitetäänkin toimenpiteeksi kunnille, että ne palkkaavat kirjastoa johtamaan henkilön, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus sekä määrittelevät johtajan vallan ja vastuun selkeästi ja allokoivat hänelle aikaa johtaa ja kehittää kirjaston toimintaa kirjastolain mukaisesti. Johtajalla tulee olla lisäksi mahdollisuus olla mukana tarvittavissa kunnan sisäisissä valmistelu- ja päätöksentekoprosesseissa, jolloin kunnassa voidaan huomioida kirjaston lakisääteisten palveluiden toteutuminen erilaisissa muutostilanteissa. 

Toimenpiteet voivat kuulostaa itsestään selville. Niissä kuitenkin piilee yllättävä totuus: kyselyvastaukset piirtävät kuvan, että (kirjastojen) johtaminen nähdään kunnissa kevyenä puuhasteluna, jonka voi hoitaa vaikka vasemman käden pikkurillillä. Kyseessä on kuitenkin asiantuntijaorganisaatio, joka hoitaa lakisääteistä peruspalvelua ja jonka toiminta pitää pystyä järjestämään asiakkaita palvelevalla tavalla, verovaroja tehokkaasti käyttäen. Sellaisen tehtävän toteuttaminen ei ole hoidettavissa olemattomalla osaamisella ja ajalla. 

Kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto 

Viime aikoina on puhuttu paljon työvoimapulasta, jota muun muassa ravintolat ovat kohdanneet. On uutisoitu jopa siitä, että osa ravintoloista on jouduttu sulkemaan, koska työntekijöitä ei ole. Tämä on helposti ymmärrettävissä: ruokaa ei saada asiakkaille, jos joku ei ole sitä valmistamassa ja tarjoilemassa. Sama pätee hoiva- ja hoitotyöhön; sen työvoimavaltaisuus ymmärretään. 

Entäpä kirjastopalvelut? Monissa kunnissa vallitsee käsitys, että kirjasto pyörii ihan itsekseen; riittää, että ovet saadaan auki sähköisellä kulunvalvonnalla. Ja koska henkilökuntaa ei kirjaston palveluiden tuottamiseen tarvita, heille voidaan lykätä muita kunnan tehtäviä tai jättää palkkaamatta uusia työntekijöitä poislähtevien tilalle. 

Kirjastolaissa kunnille annetaan tehtäväksi yleisen kirjaston toiminnan järjestäminen. Lisäksi määrätään, että ”yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä.” Henkilöstömäärän tulee olla riittävä lain kuudennessa pykälässä määriteltyjen tehtävien – esimerkiksi lukemisen edistäminen ja tiedonhankinnan ohjaaminen sekä yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen – hoitoon.  

Kysyimme kirjastojen mielipidettä siitä, onko niillä riittävästi henkilöstöä kirjastolaissa määriteltyjen tehtävien hoitamista varten. Vastaukset kertovat kirjastojen niukasta arjesta ja kuntien kirjastoille ohjaamasta riittämättömästä resurssista. Vain joka toisessa kirjastossa on riittävästi henkilökuntaa edistämään lukemista ja kirjallisuutta. Tehtävään, jota on pidetty kirjaston perustehtävänä ja joka on laajentunut informaatiokentän monipuolistuttua. Kokoelmatyöhön – eli siihen, että asiakkaille on tarjolla kirjoja ja muuta aineistoa ja että ne ovat löydettävissä niin tietokannasta kuin hyllystä – on riittävästi henkilökuntaa noin 80 % kirjastoista. 

Aikaisemmin oli suositus, jonka mukaan kirjastossa tulisi olla vähintään 0,8 htv/1000 asukasta. Vaikka määrälliset henkilöstömitoitussuositukset on poistettu, voidaan aikaisempia suosituksia edelleen pitää palvelutavoitteena, joista saadaan näppituntuma riittävään henkilöstömäärään, jolla kirjastolaissa annetut tehtävät pystytään hoitamaan. Kunnassa tulee kuitenkin huomioida, että määrä ei ole riittävä, mikäli kirjastolla on muitakin kuin kirjastolaissa annettuja tehtäviä. Vuonna 2019 vain 36 % kirjastolaitoksista ylsi palvelutavoitteeseen.  

Arvioinnin perusteella näyttääkin, että kirjastojen henkilöstöresurssi on riittämätön suhteessa kirjastolain määräämiin tehtäviin. Kunnat heikentävät tilannetta entisestään siirtämällä kirjastojen tehtäväksi muita, kirjastolain ulkopuolisia tehtäviä sekä jättämällä palkkaamatta uutta henkilökuntaa poislähtevien tilalle. Tämä vaarantaa kuntalaisten oikeuden lakisääteisiin palveluihin, ja saattaa aiheuttaa pahimmillaan noidankehän, joka rapauttaa elinvoiman ja sivistyksen lisäksi demokratian toimivuutta. Ei ole osaamiseen ja asiantuntemukseen perustuvan kansalaisyhteiskunnan etu lähteä rapauttamaan yhtä kivijaloistaan.  

Kirjaston tehtävä on taata meille kaikille asuinpaikasta, varallisuudesta tai muista seikoista huolimatta tasa-arvoisia mahdollisuuksia lukemisharrastukseen, oppimiseen ja opiskeluun, yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen sekä kansalaisena kehittymiseen alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Näitä tehtäviä ei voida hoitaa, jos kirjasto on kylmäasema ilman henkilökuntaa. Siksi kunnan tulee huolehtia, että kirjastossa on riittävästi osaavaa henkilökuntaa kuntalaisten käytössä ja että heillä on aikaa huolehtia kuntalaisten kirjastonkäyttötarpeista.  

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa https://tilastot.kirjastot.fi/ ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastojen peruspalveluarvioinnin 2021 mukaan kahdella kirjastolaitoksesta kolmesta on johtaja, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kelpoisia johtajia on etenkin pienissä kirjastoissa entistä vähemmän, vaikka kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on lievennetty huomattavasti.  Kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) 17 § mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan.

Aikaisemmin kirjastolaista (904/1998) annetun valtioneuvoston asetuksen (406/2013) mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaadittiin virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyivät tai jonka lisäksi oli suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. 

Aikaisemmissa säädöksissä myös muiden kirjastoammatillisten työntekijöiden kelpoisuusvaatimukset oli määritelty tarkasti. Myös henkilöstön koulutusrakenne oli määritelty tarkasti: kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tuli olla kirjastoammatillinen kelpoisuus ja vähintään 45 prosentilla kirjastoammatillinen korkeakoulututkinto. 

Edellisen hallituksen norminpurkutalkoot sekä kirjastoammattien puuttuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivistä olivat kelpoisuussäädösten väljentämisen taustalla. 
Uudessa kirjastolaissa edellytetään, että yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Lisäksi edellytetään virkaan tai tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa asiantuntijatehtävässä toimivalta, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä on noussut 44 prosenttiin. Tähän lienee vaikuttanut se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kirjastoissa on lisääntynyt. Aikaisemmalla asetuksellakin saattaa vaikutusta olla. Kirjastoammatillisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä on noussut 88 prosenttiin. Tässä näkyy henkilöstön kokonaismäärän vähentyminen.  Automaation lisääntyminen on vähentänyt kouluttamattoman työvoiman tarvetta, ja talouden kiristyminen on myös vaikuttanut taustalla.
Kirjastoalan työpaikkailmoituksista voi havaita, että valtaosassa työpaikkailmoituksista, joissa haetaan kirjastonhoitajaa, informaatikkoa tai kirjastovirkailijaa, hakijalta edellytetään kirjastoalan opintoja. Usein opintopiste- ja viikkomäärät ovat entisen asetuksen mukaiset. Kun haetaan kirjastolaitoksen johtajaa, hakuilmoituksessa on sen sijaan useimmiten kelpoisuusvaatimukset suoraan uudesta kirjastolaista. Kirjastoalan opintojen sijaan vaaditaan hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. 
Voisi päätellä, että kirjastoammatillisen ja korkeakoulututkinnon osalta uuden lain väljennykset ovat olleet ihan toimivia. Kirjastoalan tehtäviin on valittu kirjastoalan osaajia.

Toisaalta väljennysten tarkoituksena oli myös mahdollistaa muun alan osaajien palkkaaminen kirjastoon. Tätä joustavuutta toivoivat erityisesti isojen kaupunkien kirjastot. Hallituksen esityksessä (HE 238/2016) tätä perusteltiin seuraavasti: Asiantuntijatehtävät voisivat kirjasto- ja informaatioalan lisäksi liittyä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaan, pedagogiikkaan sekä viestintään ja markkinointiin.
Kolmasosa peruspalveluarviointikyselyn vastaajista oli palkannut kirjastoon viime vuosina muita kuin kirjastoalan ammattilaisia. Eniten kirjastoalan ulkopuolelta oli palkattu pedagogeja ja kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisia. Tältä osin lain uudistaminen näyttää toteutuneen tavoitteen mukaisesti.
Kirjaston toiminnasta vastaavan johtajan pitää johtaa, suunnitella ja kehittää kirjaston toimintaa. Hän hallitsee muutoksia, rakentaa kumppanuuksia, tekee yhteistyötä ja verkostoituu. Tehtävän vaativuuden vuoksi johtajalta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Häneltä ei kuitenkaan lain mukaan edellytetä kirjastoammatillista koulutusta, vaan johtamistaidon lisäksi hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan pitäisi riittää. 

Peruspalveluarviointikyselyn mukaan vain 67 prosenttia kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia nykylain mukaan, ja pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia vain 47 prosenttia. Edellisessä arvioinnissa vuonna 2013 silloisten kelpoisuusvaatimusten mukainen johtaja oli 72 prosentilla kirjastoista. 

Kahdeksaa prosenttia vastanneista kirjastoista johtaa henkilö, jolla ei ole yhtäkään laissa määritellyistä pätevyyskriteereistä: ei ylempää korkeakoulututkintoa, ei johtamistaitoa eikä hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Pienissä kirjastoissa tällaisia johtajia on 14 prosentissa.  
Usein puuttuu juuri perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Kaikista kirjastolaitoksista 12 prosenttia johtaa henkilö, jolla ei ole kirjastoalan koulutusta eikä työkokemusta. Pienissä kunnissa tilanne on vielä heikompi: 18 prosenttia johtajista on vailla sekä alan koulutusta että työkokemusta.
Kun lain mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta ei enää vaadita kirjastoalan koulutusta, vaan yleisesti hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan, tämä kelpoisuusehto ohitetaan helposti johtajaa rekrytoidessa. Yhä useammin kirjastotoimenjohtajan virka muutetaan hyvinvointi- tai vapaa-aikajohtajaksi ja saman johtajan alaisuuteen lisätään laaja kirjo eri toimialoja. Tätä perustellaan organisaatiouudistuksella, johtajien määrän vähentämisellä sekä toimialojen välisen yhteistyön ja synergian lisäämisellä, mutta useimmiten tavoitellaan säästöjä. Näihin monialajohtajien virkoihin ei millään löydy kaikkien alojen asiantuntijaa, joten kelpoisuusvaatimuksista tingitään.

Ammattitaitoisen johdon puute on huolestuttavaa etenkin pienissä kirjastoissa. Niissä osaava johtaja pystyisi hyödyntämään kirjaston niukkojakin voimavaroja asiantuntevalla ja ennakoivalla suunnittelulla yhteistyössä muiden toimialojen ja asiakkaiden kanssa. 

Kysymys ei ole vain muodollisesta pätevyydestä, vaan ennen kaikkea ammattitaidosta, kuntalaisten kustantaman palvelun tasosta ja kirjastojen voimavarojen tehokkaasta käytöstä. 

Kirjastolakia varten pyydetyissä lausunnoissa näkemykset osaamista ja johtamista koskevasta pykälästä jakautuivat. Yhtäältä katsottiin, että etenkin pienissä kirjastoissa henkilöstön osaaminen heikkenee ja kirjastoammatillinen koulutus vähenee. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kelpoisuusehtojen muutos mahdollistaa joustavuuden, uudenlaiset palvelutuotannot ja monipuolisen osaamisen rekrytoinnin.
Nämä molemmat näyttävät toteutuneen. Pienten kirjastojen osalta valitettavasti.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
 

Mitä aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastajat tekevät? Millaista tietoa kirjastoilta kerätään ja mitä kirjastopalveluille kuuluu?

Aluehallintovirastojen kirjastotoimi on polkaissut käyntiin podcast-sarjan Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Sarjan alkuvaiheessa tutustutaan tiedon tuotannon ja arvioinnin asioihin. Ensimmäisissä jaksoissa keskitytään erityisesti syyskuussa 2022 julkaistun peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin. Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastojen lakisääteinen tehtävä, jolla seurataan, valvotaan ja arvioidaan palvelujen yhdenvertaista toteutumista.

Peruspalvelujen arviointia käsittelevissä jaksoissa prosessia ja tuloksia ovat avaamassa Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sekä Susanne Ahlroth aluehallintovirastojen ruotsinkielisestä sivistystoimen yksiköstä. Podcastin juontajana toimii Mika Mustikkamäki Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

”Laki edellyttää, että arvioimme peruspalveluita eli sitä, miten kansalaiset saavat peruspalveluita käyttöönsä. Arviointia ei tehdä kuitenkaan vain lain kirjaimen täyttämiseksi, vaan tavoitteena on aidosti tukea kirjastojen toimintaa. Samalla viestitetään kuntiin, mitä kirjastokentällä puuhataan”, asiantuntijat kertovat arvioinnin taustoista.

Podcast-sarjan sisällöissä on jatkossa tarkoitus käsitellä laajemminkin aluehallintovirastojen kirjastotoimen toimintaa. Lisäksi tavoitteena on esitellä kirjastoasiaa aluehallintovirastojen ulkopuolelta, esimerkiksi kirjastojen kehittämishankkeiden tai kansainvälisen toiminnan kautta.

Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -jaksot ovat monikielisiä aina, kun sisältö sen mahdollistaa. Pääsääntöisesti jaksoissa kuullaan sekä suomen että ruotsin kieltä.

Kiinnostuitko? Julkaisemme lisää jaksoja syksyn 2022 mittaan! 

Kokoamme Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-sarjan jaksot sivulle avi.fi/podcastit. Jaksot ovat kuunneltavissa äänitallenteina ja luettavissa tekstimuodossa.

Lue lisää myös peruspalvelujen arvioinnista
 

Vad gör överinspektörerna inom regionförvaltningsverkets biblioteksväsende? Hurdan information samlas in från biblioteken och hur mår bibliotekstjänsterna?

Regionförvaltningsverkens biblioteksväsen har sparkat i gång poddserien Röster från överinspektörens värld. I början av serien bekantar vi oss med frågor som gäller produktion och utvärdering av information. De första avsnitten fokuserar särskilt på resultaten av utvärderingen av basservicen som publicerades i september 2022. Utvärderingen av basservicen är regionförvaltningsverkens lagstadgade uppgift, där vi följer upp, övervakar och utvärderar hur jämlikt tjänsterna tillhandahålls.

I de avsnitt som behandlar utvärderingen av basservicen öppnar Kristiina Kontiainen från Regionförvaltningsverket i Södra Finland och Susanne Ahlroth från regionförvaltningsverkens svenskspråkiga enhet upp processen och resultaten. Podden leds av Mika Mustikkamäki från Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland.

”Lagen förutsätter att vi utvärderar basservicen, dvs. hur medborgarna får tillgång till basservicen. Utvärderingen görs ändå inte bara för att följa lagens bokstav, utan målet är att på ett genuint sätt stödja bibliotekens verksamhet. Samtidigt informerar vi kommunerna om vad som pågår på biblioteksfältet”, berättar experterna om bakgrunden till utvärderingen.

Tanken med podden är att vi i fortsättningen också behandlar verksamheten vid regionförvaltningsverkens biblioteksväsende ur ett vidare perspektiv. Vi vill också ta upp biblioteksrelaterade frågor som ligger utanför regionförvaltningsverken, t.ex. genom bibliotekens utvecklingsprojekt eller internationell verksamhet.

Poddavsnitten i Röster från överinspektörens värld är flerspråkiga alltid när innehållet tillåter. I regel hörs både finska och svenska i avsnitten.

Blev du intresserad? Vi publicerar fler avsnitt under hösten 2022! 

Vi samlar avsnitten från poddserien Röster från överinspektörens värld på sidan https://avi.fi/sv/podcasts. Du kan lyssna på avsnitten som ljudfil eller läsa dem som text.

Läs mer om utvärderingen av samhällets basservice
 

Aluehallintovirastot kysyivät peruspalveluarvioinnissaan parhailta asiantuntijoilta eli kirjastoväeltä itseltään, miltä henkilöstö- ja johtamistilanne näyttää kirjastoissa. Blogin otsikko tuli johtajalta, joka oman työpäivänsä jälkeen saattaa tehdä vielä päälle iltavuoron asiakaspalvelussa, kun virkailija on sairastunut ja sijaisia ei voi palkata. Myös seuraavat esimerkit ovat elävästä elämästä.

Yhä useammassa kirjastossa tilanne on tämä. ”Kirjastossa on ollut useamman vuoden ajan johtamisvaje, joka näkyy toiminnassa, työkulttuurissa ja ajattelutavassa monella tavalla. Pitkäaikaisen johtajan jälkeen tehtävää on hoitanut virkailija eläkkeelle siirtymiseensä asti ja sen jälkeen hallintojohtaja omien töidensä ohella.”  On kirjastoja, joilla ei ole erillistä esihenkilöä, vaan esimerkiksi kunnanjohtaja tai luokanopettaja hoitaa kirjastoasiat oman toimensa ohella.

Koska henkilöstöjohtamiseen ei riitä voimavaroja, niin jäljelle jää henkilöstön itseohjautuvuus, joka on positiivinen asia silloin kun se toimii. ”Päivittäiset perustyötehtävät eivät vaadi jokapäiväistä johtamista, vaan jokainen tietää tehtävänsä ja toimii niiden mukaisesti. Sen lisäksi tulee kertaluontoisia tehtäviä ja tilanteita, joissa tarvitaan johtamista.”

Kirjaston johtaja voi hyvin harvoin keskittyä pelkästään kirjaston toiminnan kehittämiseen. Etenkin pienissä kirjastoissa johtaja päivystää myös asiakaspalvelussa, jollei hoida muita kunnan tehtäviä. ”Kirjastotoimenjohtaja osallistuu asiakaspalvelutyöhön sijaistaen kirjastovirkailijoiden kaikki sairaus- ja vuosilomat tai muut poissaolot, mutta ei muuten osallistu asiakaspalvelutyöhön säännöllisesti. Kirjastotoimenjohtaja sijaistaa tarvittaessa myös nuorisotoimen esihenkilötehtävissä ja hoitaa vakituiseen kunnan kulttuuri- ja museopalvelut, joten viikottaiseen asiakaspalvelutyöhön ei riitä aika.”

Kun kunta on tarpeeksi pieni ja kompakti sekä työtehtävät hyvin suunniteltu yhdessä työntekijöiden kanssa, niin yhdistelmävirka voi myös onnistua. ”Kunnassamme kirjastotoimenjohtajan virka, johon sisältyvät kansalaisopiston rehtorin tehtävät. Molempien toimipaikka on sama ja näen myös tehtävien tavoitteen samana. Olen kokenut pienessä kunnassa tehtävän mielekkäänä ja motivoivana. Minulla on pätevyys molempiin tehtäviin.” Viimeinen lause on ratkaiseva onnistumisessa: työntekijällä on ammatillinen pätevyys ja koulutus tehtäviin.

Isommissa kunnissa kirjastojohto saattaa olla tarpeettoman hierarkkista ja monimutkaista, jolloin vastuut jäävät epäselväksi ja tiedonkulku kangertelee etenkin päättäjien suuntaan. ”Ongelmana on kirjaston sijainti liian alhaalla organisaatiossa. Esimerkiksi kansalaisopisto, joka useissa kunnissa on kirjaston rinnalla, on X:ssa ylempänä organisaatiossa. Tämä näkyy esim. siten, että kirjastopalvelujohtajan yläpuolella on enemmän päälliköitä. Kirjastopalvelujohtajalla ei ole läsnäolo-oikeutta liikunta- ja kulttuurilautakunnassa eikä sivistyksen johtoryhmässä.”

Kirjastojen vastausten ja arvioinnin muun aineiston perusteella kuntien kirjastot voidaan jakaa karkeasti johtamisen näkökulmasta kolmeen ryhmään.

1. Kirjastot, joiden pätevillä, osaavilla johtajilla on aikaa johtaa ja kehittää kirjastojaan. Kirjastolla on selkeä tehtävä ja päämäärä kunnan palveluissa, toiminnassa ja strategioissa.
2. Kirjastot, joiden päteville ja osaaville johtajille on sälytetty niin paljon muiden toimialojen tehtäviä, että heillä ei ole aikaa kehittää kirjaston toimintaa ja tukea työntekijöitään. Kirjastosta saattaa tulla muiden toimialojen tukimuoto, jolloin sen rooli kunnan kokonaisuudessa jää epäselväksi ja voimavarat eivät ole tehokkaassa käytössä.
3. Kirjastot, joita johdetaan nimellisesti paperilla, mutta käytännössä ovat tuuliajolla, jos kirjastossakaan ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Kirjasto on vaarassa marginalisoitua kunnan muusta toiminnasta, kirjasto nähdään kunnassa kulueränä ja säästökohteena.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.

Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.

Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?

Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.

Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.

Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä,. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajat pitivät erityisesti kirjaston tiloja sanavapautta edistävänä. Yllättävää! Tärkeimmäksi eivät nousseet aineistot, tapahtumat tai tasavertainen tarjonta, vaan tilat! 

”Kirjasto tarjoaa tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja/tai opiskeluun” edistää sananvapautta vastaajien mielestä eniten. Katsotaan tulosta vähän tarkemmin:

• Eniten edellä mainittua mieltä ovat päivittäin lukevista (66%) ja muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttäneet (66%).
• Kauas eivät jää viikoittain kirjastoa käyttäneet (64%), 65+-vuotiaat (61%) ja 35-54 -vuotiaat (60%).
• Ja lähes samaa mieltä ovat vielä ryhmät 18-34 -vuotiaat  ja 55-64 -vuotiaat (molemmat 59%), muutaman kerran vuodessa kirjastoa käyttävät (57%), viikoittain lukevat (54%) ja kuukausittain tai harvemmin lukevat (50%).
• Alle puoleen putoaa vain 'ei ollenkaan lukevien' mielipide (40%).

Siis ei suurta mielipide-eroa eri suunnista tarkastellen.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee sananvapauden ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” (19. artikla). Näyttää siltä, että AVIen kyselyssä vastaajat ovat mieltäneet sananvapauden laajemmin. Sananvapaudeksi on mielletty maksuton julkinen tila, jota voi käyttää omiin tarpeisiinsa perustelematta käyttöä mitenkään. Tilassa on mahdollista vastaanottaa ja levittää tietoja, mutta sekään ei ole edellytys oleskelulle. Kirjastotila on tekemisen pakosta vapaa alue, joka mahdollistaa, muttei velvoita muuhun kuin antamaan kanssaihmisille saman vapauden rauhassa toteuttaa itseään.

Tulos kertoo siitä, että ilmainen julkinen tila on tärkeä. Jokainen voi antaa eri hetkinä tilalle eri merkityksen omista tarpeistaan käsin. Tämä on tärkeä viesti myös kirjastoja ylläpitäville kunnille. Tilaa ei tarvita vain kokoelmille, vaan tila tarvitaan erityisesti ihmisille.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”, ja kysymykset pohjautuvat kirjastolain pykäliin 2 ja 6. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. 18–34-vuotiaita vastaajista oli 255. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Nuoret aikuiset äänestäjinä​​​​​​

18–34-vuotiaista äänesti kesän 2021 kuntavaaleissa noin 34%. Kyselyyn vastanneista tuossa ikäryhmässä ilmoitti äänestäneensä 62%, joten vastanneet olivat aktiivisempia kuin ikäisensä keskimäärin.
Vastauksista ilmeni riippuvuus lukemisen useuden ja äänestämisen kanssa. Mitä useammin luki, sen todennäköisemmin äänesti. Ja mitä useammin käytti kirjastoa, sitä todennäköisemmin äänesti.

Tiedon saatavuus ja käyttö

Nuoret aikuiset ja vanhemmat ikäpolvet ovat yksimielisiä siitä, että kirjastossa tulisi olla saatavilla tietoa paikallisista ja valtakunnallisista ajankohtaisista asioista. Yli 80 % vastaajista pitää tätä tärkeänä, mutta vain 35 % kokee näin tapahtuneen.

Tietopalvelun, tiedonhankinnan ohjauksen ja monipuolisen lukutaidon tarjonta

Nuoret aikuiset eivät pidä kirjastoa yhtä saavutettavana matalan kynnyksen paikkana kuin vanhemmat. Nuoret antavat heikomman arvosanan ”perinteisistä” kirjaston palveluista, kuten painetuista aineistoista, neuvonnasta sekä ajantasaisesta ja luotettavasta tiedosta.

Saavutettavuuden suhteen näkemysero on mielenkiintoinen. Perinteisesti saavutettavuudella on tarkoitettu keskeistä sijaintia ja laajoja aukioloaikoja, mutta mieltävätkö nuoret termin samalla tavalla? Mitä jos saavutettavuus heidän mielestään on sitä, että palvelun saa älypuhelimeen tai tilattua kotiovelle? Onko kynnys korkea, jos palvelutarjonta ei houkuttele? Tai ei tule kohdatuksi yksilönä?

Yllättäen nuoret aikuiset kokevat saaneensa tietotekniikan käyttöön enemmän apua kirjastosta kuin vanhemmat. Samoin tiedon etsinnässä internetistä ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa nuoret kokevat tulleensa autetuiksi useammin. He myös tuntevat näissä asioissa jääneensä useammin ilman apua kuin vanhemmat sukupolvet. Tulos osoittaa vääräksi sen olettamuksen, että nuoret ovat diginatiiveja, joiden netinkäyttö on hyvällä tasolla, eikä heitä kannata siinä opettaa. Tulosta voi tulkita myös niin, että nuoret ovat kasvaneet siihen, että tulee olla mediakriittinen, eikä eletä enää yhden virallisen totuuden mukaan. He tiedostavat uudenlaiset osaamistarpeet digitaalisten medioiden kuluttajina.

Kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana

Nuorista vain viidennes etsii yhteiskunnallista tietoa kirjaston painetuista aineistoista. Netin uutissivustot ovat ylivoimaisesti käytetyin kanava, joiden jälkeen tulevat viranomaisten tiedotukset, sosiaalinen media, radio ja televisio ja itse hankitut lehdet ja kirjat.

Kirjasto yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä

Nuoret aikuiset kokevat vanhempia useammin, että he ovat oppineet uusia asioita kirjaston avulla. He tunnistavat oppineensa käyttämään tietotekniikkaa kirjastossa useammin kuin vanhemmat, ja samoin arvioidaan kirjaston aikaansaama aktivoituminen paikallisessa vaikuttamisessa. Kaikista vastaajista yli 80 % pitää vähintään melko tärkeänä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta.

Kirjasto sananvapauden edistäjänä

Kyselyyn vastanneiden mielestä kirjasto edistää parhaiten sananvapautta tarjoamalla tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja opiskeluun. Sananvapauteen liittyy siis julkinen tila, joka mahdollistaa omaehtoisen tekemisen.

Väittämään ”Kirjasto tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet hyödyntää tietoa ja ideoita” nuoret aikuiset suhtautuvat huomattavasti epäilevämmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Jälleen tullaan siis samaan problematiikkaan kuin aikaisemmin saavutettavuuden ja matalan kynnyksen kielteisissä vastauksissa. ”Samaa kaikille” -ajattelu ei näytä olevan nuorten mieleen.

Marja Peltola Tampereen yliopistosta kirjoittaa ”Nuorisotyön piirissä ajateltiin pitkään, että tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys toteutuvat, kun pidetään ovet auki kaikille ja tarjotaan samoja palveluja kaikille. Tämä ”samaa kaikille” -yhdenvertaisuus, vaikka tarkoittaisikin hyvää, perustuu kuitenkin ajatukselle yhden kulttuurin, yhden elämäntavan Suomesta. Kun nuorten toisistaan poikkeavat kokemukset ja tarpeet on ymmärretty yhä paremmin, on käynyt väistämättömäksi myös arvioida uudestaan nuorisotyön totuttuja käytäntöjä. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää kysyä, mitä esimerkiksi rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvat, sateenkaarevat tai vammaiset nuoret tarvitsevat ja haluavat nuorisotyöltä.

Yhdenvertaisuus on erojen huomiointia ja yksilöllistä kohtaamista.
Yllä sanotun voi tiivistää kahdeksi yksinkertaiseksi ohjeeksi:
1) muista, että kaikki eivät ole samalla viivalla, ja
2) kohtaa yksilö ja kuuntele häntä.”

Kirjasto yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä

Nuoret aikuiset pitävät kautta linjan kirjastojen tilaisuuksia tärkeämpinä kuin vanhemmat sukupolvet. Erityisesti nuoret aikuiset pitävät tärkeinä niitä yhteiskunnallisia tilaisuuksia, joissa voi itse vaikuttaa, osallistua, ottaa kantaa ja saada oma äänensä kuuluviin. He eivät halua olla pelkkä yksipuolisen informaation jakamisen kohde, vaan olla osallisena vuoropuhelussa. Tästä kannattaa kirjastoissa rohkaistua, ja ottaa nuoret mukaan suunnittelemaan tapahtumia ja muuta toimintaa.

Yhteenveto

Nuoret aikuiset eivät välttämättä koe kirjaston perinteistä toimintaa omakseen. Jos kirjasto haluaa vahvistaa nuorten osallisuutta, tulee heidän viestinsä ottaa opiksi:

• ”Samaa kaikille” -ajattelu ei toimi, vaan nuoret tulee kohdata yksilöinä.
• Nuoret eivät halua olla toiminnan kohde, vaan aktiivisia osallistujia. He pitävät myös yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä kirjastossa luontevana.
• Nuoret ovat siten diginatiiveja, että heille luontevaa on käyttää digitaalisia aineistoja painettujen sijaan. Tämä ei sulje pois sitä, että he tarvitsevat myös opastusta tietotekniikan käyttöön ja mediakriittisiä neuvoja.

Satu Ihanamäki
kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin aluehallintovirasto

Lahden ja Porvoon alueelliset kehittämiskirjastot järjestivät yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa työpajat, joissa pohdittiin kirjastoa aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäjänä. Työpajojen tausta-aineistona hyödynnettiin Aluehallintovirastojen kirjastotoimen vuoden 2021 väestökyselyä Kirjasto demokratian edistäjänä. Analysoimme kyselyn tuloksia ja pohdimme mitä toimenpiteitä kirjastoissa pitäisi tehdä.  

Päällimmäisenä keskusteluista jäi mieleen kirjastojen kyvykkyys ja lähtönopeus järjestää tilaisuuksia ja toimintaa ajankohtaisista aiheista. Toisaalta odotuksia ja vaatimuksia on niin paljon, ettei kaikkea kannata yrittää tehdä ainakaan yksin. Kirjastotilan hyödyntäminen alustana aktiiviselle kansalaistoiminnalle on yksi suunta, johon kirjastoissa voidaan edelleen rohkeammin lähteä. Pienemmissä kirjastoissa yhteistyökumppanit ovat elintärkeitä esimerkiksi vaikuttavan digiopastuksen tarjoamiseen.  

Kirjastolla tulisi olla kykyä tunnistaa osallistumisen ja osallisuuden erilaisia tasoja. Kaikki eivät halua ole aktiivisia kansalaisvaikuttajia ja osallistu keskustelutilaisuuksiin vaikkapa kunnan kehittämisen suunnista. Kysytäänkö kuntalaisilta, jos kunta aikoo supistaa kirjastopalveluja? Entä pääsevätkö asiakkaat osallistumaan kirjaston toiminnan suunnitteluun, kokevatko he esimerkiksi kirjaston tapahtumat omikseen? Kannustaako kirjasto uusien asioiden oppimiseen ja miten se näkyy verkkopalveluissa?  

Väestökyselyn vastausten perusteella kirjaston palveluiden monipuolisuutta ei tunnisteta täysin. Toisaalta kirjastoa käyttämättömätkin pitävät eri palveluita tärkeinä. Tämä kertoo kirjaston arvostuksesta ja potentiaalista. Ei-käyttäjien tavoittaminen on suurin haaste ja siinä kannattaa ehdottomasti hyödyntää muiden toimijoiden valmiita verkostoja. Tarkempi kohderyhmäajattelu ei paisuta tilastoja, mutta tuottaa parhaimmillaan hyvää elämää niillekin, jotka eivät tällä hetkellä nauti kirjaston palveluista aktiivikäyttäjinä.  

Ylitarkastajat Kristiina Kontiainen ja Marko Ojala  
Etelä-Suomen aluehallintovirasto  

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kirjasto on matalan kynnyksen palvelu kaikille. Tämä oli kyselyn vastaajista 68 prosentin mielestä kirjaston vahvuus tiedonjakelussa. Samaa mieltä olivat niin kirjastoa viikoittain käyttävät kuin kirjastoa käyttämättömät vastaajat. Eniten (75 %) kirjaston matalaa kynnystä vahvuutena pitivät muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttävät. Kirjaston vahvuus on matalan kynnyksen palvelu erityisesti alle 10 000 asukkaan kunnissa asuvien vastaajien mielestä.  Kirjaston kynnystä matalana pitivät vähiten ei-käyttäjät sekä nuoret aikuiset. Ei-käyttäjistäkin lähes puolet piti kirjaston vahvuutena matalaa kynnystä ja nuorista aikuisista yli puolet.  

Kirjaston vahvuutena pidettiin myös helppoa saavutettavuutta (62 % vastanneista). Kriittisimmin saavutettavuuteen suhtautuivat ei-käyttäjät sekä harvoin lukevat. Ei-käyttäjistä vain 35 % piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta ja harvoin lukevista 45 %. Nuorista aikuisista lähes puolet piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta, vaikka he olivat ikäryhmittäin jaoteltuna kriittisimpiä. Kirjaston helppo saavutettavuus korostui yli 100 000 asukkaan paikkakunnilla asuvien vastauksissa verrattuna pienemmillä paikkakunnilla asuviin. Isojen kaupunkien tiheä kirjastotoverkko lisää saavutettavuutta.  

Kirjastojen vahvuutena tiedonjakelussa pidettiin myös monipuolista painetun aineiston tarjontaa (58 % vastaajista). Kirjaston tarjoama monipuolinen aineisto mainittiin sitä useammin mitä isommalla paikkakunnalla vastaaja asui. Isoilla paikkakunnilla on isompi valikoima, vaikka kirjastokimpat tuovat isomman valikoiman pienempienkin kirjastojen kautta tarjolle. Ei-käyttäjät, vähän lukevat ja nuoret aikuiset olivat kriittisimpiä kirjaston tarjoaman monipuolisen painetun aineiston osalta.  

Kirjastojen tarjoamaa digitaalista aineistoa piti vahvuutena vain kolmasosa vastaajista. Tässä ero eri ikäluokkien vastauksissa oli pieni. Kirjaston ei-käyttäjät näkyivät tässäkin kohdassa kriittisimpinä vastaajina. Positiivisimmin kirjastojen digitaaliseen aineistoon vahvuutena suhtautuivat kirjastojen aktiivikäyttäjät sekä paljon lukevat. Mielenkiintoista on, että paikkakunnan koolla ei näyttänyt olevan vaikutusta tämän kohdalla. Eroja erikokoisten paikkakuntien välillä vastauksissa oli vain kaksi prosenttiyksikköä. Tämä oli yllättävää, koska yhteistä e-kirjastoa on pidetty tärkeänä tasa-arvon näkökulmasta: samanlainen e-kirjatarjonta kaikkiin kirjastoihin ja erityisesti tämän on katsottu olevan tärkeää pienten paikkakuntien asukkaille. 

Kirjastossa on saatavilla henkilökohtaista neuvontaa tiedon etsintään. Tätä piti kirjaston vahvuutena 56 % vastaajista. Kirjastoa käyttämättömistäkin lähes 40 % piti henkilökohtaisen neuvonnan saatavuutta kirjaston vahvuutena. Kirjastoa muutaman kerran kuukaudessa käyttävät pitivät saatavilla olevaa henkilökohtaista neuvontaa vahvuutena useammin kuin kirjastoa viikoittain käyttävät. Näille ns. heavy-usereille kirjasto on mitä ilmeisimmin niin tuttu paikka, että henkilökunnan apu on harvemmin tarpeen. Vanhemmat ikäryhmät nostivat henkilökohtaisen neuvonnan mahdollisuuden nuoria korkeammalle. Paikkakunnan koolla ei ollut merkitystä tämän vahvuuden osalta. 

Puolet vastaajista piti vahvuutena kirjaston tarjoaman tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Kirjastoa viikoittain käyttävät heavy-userit nostivat kirjaston vahvuudeksi kirjaston tarjoaman luotettavan ja ajantasaisen tiedon selkeästi useammin kuin vähemmän kirjastoa käyttävät. Viikoittain kirjastoa käyttävistä tätä mieltä oli 65 %, ei-käyttäjistä vain 27 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna tämä oli korkeimmalla iäkkäimmillä ja laski tasaisesti iän myötä. Mutta 45 % nuorista aikuisistakin piti kirjaston vahvuutena tarjotun tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta.

Vastaajista 45 % oli sitä mieltä, että kirjaston vahvuutena on myös, että tieto löytyy helposti. Tämä jakaa kirjaston aktiivikäyttäjät ja ei-käyttäjät selvästi. Vain neljäsosa kirjastoa käyttämättömistä oli sitä mieltä, että kirjastosta tieto löytyy helposti, kun puolestaan viikoittain kirjastoa käyttävistä kaksikolmasosaa piti tiedon helppoa löydettävyyttä kirjaston vahvuutena.

Vähiten kirjaston vahvuutena pidettiin hyviä näyttelyjä ja esittelyjä yhteiskunnallisista aiheista, kirjaston verkkosivut ovat ajantasaiset ja helppo käyttää, kirjasto tarjoaa monipuolisesti digitaalisia aineistoja ja kirjastossa on riittävästi tietokoneita tiedonhankintaa varten. 

Ikäryhmittäin vanhemmat vastaajat arvostivat eniten kaikkia annettuja vaihtoehtoja kirjaston vahvuuksina. Kriittisyys kasvoi, mitä nuorempi vastaaja oli. Poikkeuksena oli ainoastaan hyvät näyttelyt ja esittelyt yhteiskunnallisista aiheista, joita nuorimmat vastaajat (18–34-vuotiaat) arvostivat jonkin verran enemmän kuin vastaajat keskimäärin. Eniten tätäkin arvostivat kuitenkin yli 65-vuotiaat vastaajat. 

Alle 10 000 asukkaan kuntien kirjastojen verkkosivut olivat ajantasaiset ja helpot käyttää keskimääräistä useamman vastaajan mielestä. Kirjastojen kannattaisi panostaa enemmän verkkosivujensa ajantasaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen, koska edes kirjastojen aktiivikäyttäjät eivät tunnistaneet niitä kirjastojen vahvuudeksi tiedonjakelussa. Digitaalisten aineistojen monipuolisen tarjonnan osalta haaste on aineiston saatavuus kirjastoille. Tähänkin toivottavasti saadaan parannusta yhteisen e-kirjastohankkeen myötä.  

Kirjastot ovat säilyttäneet asemansa matalan kynnyksen palveluna ja helposti saavutettavana tiedonjakajana. Mutta aseman säilyttämistä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Kannattaa miettiä tarkasti nuoremman ikäryhmän sekä kirjastoa käyttämättömien muita kriittisempiä vastauksia. Millaisilla palveluilla, viestinnällä ja markkinoinnilla kirjastot voisivat jatkossa tarjota luotettavaa ja ajantasaista tietoa heillekin. 

Merja Kummala-Mustonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto