Liikuntalaissa säädetään, että kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen (1). Tämän perusteella kunnat ovat velvollisia järjestämään ohjattua liikuntaa sellaisille kunnan asukasryhmille, joille esimerkiksi liikunta- tai muut järjestöt eivät pysty järjestämään ohjattua liikuntatoimintaa.

Tehtyjen selvitysten mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista aikuisista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi (2). Liian vähäinen liikkuminen aiheuttaa Suomessa vuosittain vähintään noin 3,2 miljardin euron kustannukset (3). Mikäli edes kymmenen prosenttia tällä hetkellä liian vähän liikkuvista saataisiin liikkumaan suositusten mukaisesti, voisi se tuoda suuret säästöt terveydenhoitomenoissa. 

Näihin suuriin säästöihin on erilaisilla kampanjoilla, ohjelmilla ja suosituksilla pyritty kymmeniä vuosia. Tuloksena on ollut kauniita piirtoheitinkalvoja, PowerPoint-esityksiä, seinäjulisteita, seminaareja, julkaisuja, komiteoita, työryhmiä, mietintöjä jne. Kuinkahan huonokuntoisia suomalaiset nyt olisivatkaan ilman näitä ponnisteluja?

Väestön fyysinen kunto ja terveystottumukset eivät ole ainakaan millään silmämääräisellä mittarilla parantuneet. Kännykkä kasvaa jo lapsena käteen kiinni. Ylipainoisten osuus kadulla vastaantulijoista lisääntyy. Sähköä tarvitaan potkulaudankin voimalähteeksi ja lopulta erilaiset epäterveelliset elintavat ja mielenterveysongelmat vievät ennenaikaiselle eläkkeelle. Mistä nämä eläkkeet tulevina vuosina maksetaan ja kuka nämä sairaat ja raihnaiset hoitaa? 

Tässä tullaan kysymykseen siitä, onko valtion, kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden järkevämpää estää terveysongelmia ennakolta, vai ratkaistaanko jo syntyneet ongelmat suurilla lisäkustannuksilla. Tiedän, että kuntien ja kaupunkien liikuntatoimi tekee parhaansa, mutta liikuntatoimen resurssit ovat hyvin rajalliset. Erään eteläsuomalaisen kaupungin liikuntatoimenjohtaja sanoi kerran, että jos liikuntatoimi saisi kaupungin terveystoimen vuosittaiset budjettiylitykset käyttöönsä, niin liikuntatoimi voisi tehdä ihmeitä kaupunkilaisten terveyden hyväksi. 

LIPOKO 2021−2023

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman yhtenä poikkihallinnollisena tavoitteena on liikunnallisen aktiivisuuden nostaminen kaikissa ikäryhmissä. Tätä tavoitetta varten on nyt perustettu vuosille 2021–2023 Liikuntapoliittinen koordinaatioelin (LIPOKO) (4). Mukana ovat kaikki 11 ministeriötä sekä useiden asiantuntija- ja koulutusorganisaatioiden edustajia. Tavoitteena on poikkihallinnollisella yhteistyöllä sekä ministeriöiden omilla toimilla kannustaa ja luoda mahdollisuudet hyvinvoivaan, terveeseen ja liikkuvaan elämään. 

LIPOKOn tavoitteet ovat hyviä, ja kaikki 11 ministeriötä ovat nyt mukana. Toivotaan, että tällä uudella hankkeella väestön liikunta-aktiivisuutta saadaan lisättyä. Nähtäväksi jää, onko maailman onnellisin kansa lopulta maailman istuvin urheilukansa (5). Tämä on pitkälti kiinni hallituspuolueiden poliittisesta tahdosta ja hankkeeseen laitettavista resursseista.

Liikuntaneuvonnan tulevaisuus

Kunnissa pyritään monin eri tavoin järjestämään liikuntaneuvontatoimintaa. Vähän liikkuvia kuntalaisia ohjataan yhteistyössä kunnan terveys- ja liikuntatoimen kanssa sopivan liikunnan pariin. Kun terveydenhuollossa kohdataan ihminen, joka terveytensä puolesta selvästi hyötyisi aktiivisuuden lisäämisestä, hänet lähetetään kunnan liikuntapalvelujen asiakkaaksi. Liikuntaneuvonnan avulla hän saa ammattitaitoista ohjausta. Ohjauksessa ovat mukana mahdollisuuksiensa mukaan myös liikuntatoimintaa järjestävät liikuntaseurat. Tärkeintä on, että henkilö saadaan ymmärtämään, että liikunta-aktiivisuutta lisäämällä hän voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa (6). 

Kuntien ja kaupunkien terveystoimi siirtyy ensi vuoden alussa aloittavien hyvinvointialueiden hoidettavaksi (7). Hyvinvointialueet muuttavat kunnan terveydenhoidon organisaatiota ja järjestämistä paljon nykyisestä. Uudistuksen tärkeänä tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä terveystoimen kustannusten nousua. Kukaan tuskin vielä tietää, miten tämä homma oikeastaan hoidetaan. Tulevaa tilannetta voi verrata isoon kuntaliitokseen, joista meillä on menneiltä vuosilta jonkin verran kokemuksia. Aina suurissa organisaatiouudistuksissa aluksi kaikki entisen organisaation entiset johtajat, päälliköt ja pienemmät viskaalit etsivät uutta asemaansa ja paljon energiaa menee aluksi siihen. Toivottavasti varsinaisista tekijöistä ei ole tulevaisuudessa pulaa. 

Sote-uudistuksen myötä kuntiin jää entinen liikuntatoimi. Terveystoimen entinen tuttu henkilöstö ja heidän tehtävänsä siirtyvät hyvinvointialueille. Nyt on huolehdittava siitä, että yhteistyö ja yhteinen työ kuntien liikuntatoimen ja tulevien hyvinvointialueiden välillä säilyy. Yhden kunnan liikuntatoimi on pieni yhteistyökumppani hyvinvointialueelle. On mietittävä, voisivatko useat kunnat toimia yhtenä yhteisenä toimijana hyvinvointialueen kanssa liikuntaneuvonnan järjestäjänä. Näin liikuntaneuvonnalle saataisiin niin sanotusti leveämmät hartiat.

Olemme nyt päätymässä tilanteeseen, jossa fyysisesti huonokuntoisesta lapsesta tulee huonokuntoinen nuori, huonokuntoinen aikuinen ja lopulta huonokuntoinen ikäihminen. Tällaisen väestön terveydenhoidon kustannuksiin eivät riitä minkään pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahat. Tai ehkä norjalaisilla olisi tähän varaa, mutta hehän ovatkin reipasta hiihtokansaa ja syövät terveellistä turskaa. 

Kirjoittaja
Ilpo Piri, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lähteet
1) Liikuntalaki 390/2015, www.finlex.fi
2) Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A. & Vasankari, T. 2018. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30
3) Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.) 2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. 
4) Valtioneuvosto. Liikuntapoliittinen koordinaatioelin. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OKM030:00/2020 
5) Pyykkönen, T. Maailman istuvin urheilukansa – ihmettelyjä liikuntapolitiikan labyrinteissa. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi 2019/30
6) Tuunanen, K & Kivimäki, S. (toim.) Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset   toteuttaminen yhteistyö ja arviointi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 389/2021 
7) Valtioneuvosto. Sote-uudistus. https://soteuudistus.fi/etusivu

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kirjasto on matalan kynnyksen palvelu kaikille. Tämä oli kyselyn vastaajista 68 prosentin mielestä kirjaston vahvuus tiedonjakelussa. Samaa mieltä olivat niin kirjastoa viikoittain käyttävät kuin kirjastoa käyttämättömät vastaajat. Eniten (75 %) kirjaston matalaa kynnystä vahvuutena pitivät muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttävät. Kirjaston vahvuus on matalan kynnyksen palvelu erityisesti alle 10 000 asukkaan kunnissa asuvien vastaajien mielestä.  Kirjaston kynnystä matalana pitivät vähiten ei-käyttäjät sekä nuoret aikuiset. Ei-käyttäjistäkin lähes puolet piti kirjaston vahvuutena matalaa kynnystä ja nuorista aikuisista yli puolet.  

Kirjaston vahvuutena pidettiin myös helppoa saavutettavuutta (62 % vastanneista). Kriittisimmin saavutettavuuteen suhtautuivat ei-käyttäjät sekä harvoin lukevat. Ei-käyttäjistä vain 35 % piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta ja harvoin lukevista 45 %. Nuorista aikuisista lähes puolet piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta, vaikka he olivat ikäryhmittäin jaoteltuna kriittisimpiä. Kirjaston helppo saavutettavuus korostui yli 100 000 asukkaan paikkakunnilla asuvien vastauksissa verrattuna pienemmillä paikkakunnilla asuviin. Isojen kaupunkien tiheä kirjastotoverkko lisää saavutettavuutta.  

Kirjastojen vahvuutena tiedonjakelussa pidettiin myös monipuolista painetun aineiston tarjontaa (58 % vastaajista). Kirjaston tarjoama monipuolinen aineisto mainittiin sitä useammin mitä isommalla paikkakunnalla vastaaja asui. Isoilla paikkakunnilla on isompi valikoima, vaikka kirjastokimpat tuovat isomman valikoiman pienempienkin kirjastojen kautta tarjolle. Ei-käyttäjät, vähän lukevat ja nuoret aikuiset olivat kriittisimpiä kirjaston tarjoaman monipuolisen painetun aineiston osalta.  

Kirjastojen tarjoamaa digitaalista aineistoa piti vahvuutena vain kolmasosa vastaajista. Tässä ero eri ikäluokkien vastauksissa oli pieni. Kirjaston ei-käyttäjät näkyivät tässäkin kohdassa kriittisimpinä vastaajina. Positiivisimmin kirjastojen digitaaliseen aineistoon vahvuutena suhtautuivat kirjastojen aktiivikäyttäjät sekä paljon lukevat. Mielenkiintoista on, että paikkakunnan koolla ei näyttänyt olevan vaikutusta tämän kohdalla. Eroja erikokoisten paikkakuntien välillä vastauksissa oli vain kaksi prosenttiyksikköä. Tämä oli yllättävää, koska yhteistä e-kirjastoa on pidetty tärkeänä tasa-arvon näkökulmasta: samanlainen e-kirjatarjonta kaikkiin kirjastoihin ja erityisesti tämän on katsottu olevan tärkeää pienten paikkakuntien asukkaille. 

Kirjastossa on saatavilla henkilökohtaista neuvontaa tiedon etsintään. Tätä piti kirjaston vahvuutena 56 % vastaajista. Kirjastoa käyttämättömistäkin lähes 40 % piti henkilökohtaisen neuvonnan saatavuutta kirjaston vahvuutena. Kirjastoa muutaman kerran kuukaudessa käyttävät pitivät saatavilla olevaa henkilökohtaista neuvontaa vahvuutena useammin kuin kirjastoa viikoittain käyttävät. Näille ns. heavy-usereille kirjasto on mitä ilmeisimmin niin tuttu paikka, että henkilökunnan apu on harvemmin tarpeen. Vanhemmat ikäryhmät nostivat henkilökohtaisen neuvonnan mahdollisuuden nuoria korkeammalle. Paikkakunnan koolla ei ollut merkitystä tämän vahvuuden osalta. 

Puolet vastaajista piti vahvuutena kirjaston tarjoaman tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Kirjastoa viikoittain käyttävät heavy-userit nostivat kirjaston vahvuudeksi kirjaston tarjoaman luotettavan ja ajantasaisen tiedon selkeästi useammin kuin vähemmän kirjastoa käyttävät. Viikoittain kirjastoa käyttävistä tätä mieltä oli 65 %, ei-käyttäjistä vain 27 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna tämä oli korkeimmalla iäkkäimmillä ja laski tasaisesti iän myötä. Mutta 45 % nuorista aikuisistakin piti kirjaston vahvuutena tarjotun tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta.

Vastaajista 45 % oli sitä mieltä, että kirjaston vahvuutena on myös, että tieto löytyy helposti. Tämä jakaa kirjaston aktiivikäyttäjät ja ei-käyttäjät selvästi. Vain neljäsosa kirjastoa käyttämättömistä oli sitä mieltä, että kirjastosta tieto löytyy helposti, kun puolestaan viikoittain kirjastoa käyttävistä kaksikolmasosaa piti tiedon helppoa löydettävyyttä kirjaston vahvuutena.

Vähiten kirjaston vahvuutena pidettiin hyviä näyttelyjä ja esittelyjä yhteiskunnallisista aiheista, kirjaston verkkosivut ovat ajantasaiset ja helppo käyttää, kirjasto tarjoaa monipuolisesti digitaalisia aineistoja ja kirjastossa on riittävästi tietokoneita tiedonhankintaa varten. 

Ikäryhmittäin vanhemmat vastaajat arvostivat eniten kaikkia annettuja vaihtoehtoja kirjaston vahvuuksina. Kriittisyys kasvoi, mitä nuorempi vastaaja oli. Poikkeuksena oli ainoastaan hyvät näyttelyt ja esittelyt yhteiskunnallisista aiheista, joita nuorimmat vastaajat (18–34-vuotiaat) arvostivat jonkin verran enemmän kuin vastaajat keskimäärin. Eniten tätäkin arvostivat kuitenkin yli 65-vuotiaat vastaajat. 

Alle 10 000 asukkaan kuntien kirjastojen verkkosivut olivat ajantasaiset ja helpot käyttää keskimääräistä useamman vastaajan mielestä. Kirjastojen kannattaisi panostaa enemmän verkkosivujensa ajantasaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen, koska edes kirjastojen aktiivikäyttäjät eivät tunnistaneet niitä kirjastojen vahvuudeksi tiedonjakelussa. Digitaalisten aineistojen monipuolisen tarjonnan osalta haaste on aineiston saatavuus kirjastoille. Tähänkin toivottavasti saadaan parannusta yhteisen e-kirjastohankkeen myötä.  

Kirjastot ovat säilyttäneet asemansa matalan kynnyksen palveluna ja helposti saavutettavana tiedonjakajana. Mutta aseman säilyttämistä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Kannattaa miettiä tarkasti nuoremman ikäryhmän sekä kirjastoa käyttämättömien muita kriittisempiä vastauksia. Millaisilla palveluilla, viestinnällä ja markkinoinnilla kirjastot voisivat jatkossa tarjota luotettavaa ja ajantasaista tietoa heillekin. 

Merja Kummala-Mustonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

 

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kyselyssä selvitettiin ihmisten mielipiteitä siitä, miten he kokevat kirjaston onnistuneen yhteiskunnallisen tiedon saatavuuden ja käytön edistämisessä, tiedonhankinnan ja käytön tukemisessa sekä aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistämisessä. Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan myös sitä, kuinka hyvin kirjasto on onnistunut edistämään kirjastolain keskeisiä tavoitteita: tasavertaista pääsyä informaatioon, kirjallisuuden ja taiteen harrastusta, hyvinvointia, kulttuurista moninaisuutta, demokratiaa, jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä sekä yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. 

Vastaajat katsoivat kirjaston onnistuneen kirjastolain tavoitteiden toteuttamisessa erittäin tai melko hyvin. Parhaiten kirjaston katsottiin onnistuneen sen tutuimmissa ja perinteisimmissä tehtävissä eli kirjallisuuden ja taiteen harrastamisen edistämisessä (81 % vastaajista) ja tasavertaisen pääsyn informaatioon tukemisessa (80 %). Heikoimmin kirjastot ovat onnistuneet yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistämisessä. 59 % vastaajista koki, että kirjasto on onnistunut siinä erittäin tai melko hyvin. 

Vastauksia tarkasteltiin myös suhteessa vastaajan ikään, kotipaikkakunnan kokoon ja kirjastokäytön aktiivisuuteen. Mitä vanhempi vastaaja oli, sitä positiivisemman arvioin hän antoi kirjaston onnistumisesta tavoitteiden edistämisessä. Poikkeuksena tästä on yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen, jonka nuoremmat näkivät vanhempia positiivisemmin. 

Tähän eroon saattaa löytyä syy vuonna 2018 toteutetussa kirjastojen valtakunnallisesta asiakaskyselystä. Sen tuloksista havaitaan, että nuorten kirjastonkäyttö poikkeaa vanhempien ikäluokkien kirjastonkäytöstä muun muassa siinä, että nuoret viettävät kirjastossa aikaa enemmän ja käyttävät kirjastoa kohtaamispaikkana. Sitä kautta kirjastolla saattaa olla nuorille yhteisöllisempi rooli kuin muille ikäluokille.  

Kotipaikkakunnan koolla ja kirjastokäytön aktiivisuudella on suora korrelaatio arvioon kirjaston onnistumisesta lakisääteisissä tehtävissä. Mitä suuremmassa kunnassa vastaaja asuu tai mitä aktiivisemmin hän käyttää kirjastoa, sitä paremmaksi hän arvioi kirjaston onnistumisen.  

Aktiivisille kirjaston käyttäjille kirjaston palvelut ovat luonnollisesti tutumpia kuin harvoin kirjastossa vieraileville. Kirjastot markkinoivat palveluitaan tiloissaan, jolloin niiden näkyvyys keskittyy kirjastoa käyttäville kuntalaisille. Kirjastojen viestinnän haasteena onkin tavoittaa myös kirjastoa harvemmin käyttävät. Suuremmissa kunnissa on enemmän resursseja tuottaa tapahtumia ja muita palveluita sekä ylläpitää laajempaa kokoelmaa, mikä selittää korrelaatiota asuinkunnan kokoon. 

Oivallinen keino sitouttaa kuntalaisia kirjastopalveluihin on osallisuuden lisääminen. Asiakkaita tulee ottaa mukaan suunnittelemaan heille sopivia ja lisäarvoa tuottavia palveluita. Tulevaisuudessa haasteena onkin aiempaa heterogeeniset asiakkaat, jotka korostavat yksilöllisen palvelukokemuksen merkitystä. Tämä tarkoittanee kirjastoille palveluiden uudelleenkonseptointia sekä verkostomaisen yhteistyön lisäämistä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. 

Virpi Launonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Työturvallisuuslain (738/2002) tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Työturvallisuuslaki on yleislaki, jota sovelletaan lähes kaikkeen työhön. Lain keskeisenä tavoitteena on suojella työntekijöitä terveyden menettämisen ja tapaturman vaaroilta työssä. Lain säännökset ovat pakottavaa oikeutta, mikä tarkoittaa, ettei laissa säädettyä minimitasoa voida alittaa sopimuksin. On hyvä ottaa huomioon, että työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä seurausta, esimerkiksi työntekijän loukkaantumista, vaan riittää, että olotila on säädösten vastainen. Tilannetta arvioitaessa tarkastellaan sitä, mitä vastuussa ollut taho on jättänyt tekemättä.

Lakia sovelletaan pelastuslaitoksen pää- ja sivutoimiseen henkilökuntaan, sekä sopimuspalokuntaan kuuluvan pelastustoimintaan vapaaehtoisesti osallistuvan henkilön työhön.

Seuraavissa kohdissa on asioita, jotka herättivät huomiota Itä-Suomen aluehallintoviraston kahteen pelastuslaitokseen syksyllä 2021 tekemillä työsuojelutarkastuksilla.

Kelpoisuusvaatimukset savusukeltajalta

Sisäministeriön antamassa pelastussukellusohjeessa (SM 48/2007) todetaan yksiselitteisesti, että savusukellus on erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä. Työturvallisuuslain 11 §:n mukaan erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytysten puolesta työhön soveltuva työntekijä.

”Jos 10 §:ssä tarkoitettu työn vaarojen arviointi osoittaa, että työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä. Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle on tarpeellisin toimenpitein estettävä.” Työturvallisuuslaki 11 §.

Turvallisesti toteutettava savusukellus edellyttää tekijältään riittävää koulutusta, terveydentilaa, toimintakykyä ja osaamisen ylläpitämistä eli harjoittelua. Käytännössä jos jokin edellytyksistä ei täyty, ei täyty myöskään turvallisen työnteon perusedellytykset.

Työnantajalla tulee olla tieto työntekijöistä, jotka ovat savusukelluskelpoisia. Luonnollisesti myös työntekijöillä itsellään tulee olla tieto siitä, onko savusukelluskelpoisuudet voimassa vai eivät. Työnantajalla taas on huolehtimisvelvoite, että työtä tekevät vain siihen pätevät ja edellytysten puolesta soveltuvat työntekijät, mutta myös työntekijällä on velvollisuus pidättäytyä työstä, mikäli siitä aiheutuu vakavaa vaaraa hänelle itselleen tai muille (tai ei ole kykenevä tekemään sitä).

Suojaparilla vai ilman

Savusukellusta turvaamaan on aina oltava valmiina suojapari. Suojaparin tulee olla käytettävissä tehtäväänsä koko savusukelluksen ajan, eikä sillä voi teettää tehtäviä, jotka rajoittavat sen käyttöä suojaparina. Työturvallisuuslaki 29 § kieltää yksin savusukelluksen, joten suojaparinkin muodostaa aina kaksi henkilöä.

Pelastussukellusohjeen mukaan savusukellus on mahdollista aloittaa asuinrakennuksessa yhden huoneiston palossa silloin, kun savusukelluspari on savusukelluskelpoinen ja suojapari kykenee käyttämään paineilmalaitteita. Muissa rakennuspalotyypeissä edellytetään myös suojaparilta savusukelluskelpoisuutta. Erityisen vaativissa kohteissa, kuten tunneleissa, savusukellusta ei ole turvallista aloittaa 1+3 vahvuudella vaan se täytyy tehdä erillisen toimintasuunnitelman mukaan. 

Jos jostain poikkeuksellisesta syystä savusukellusta on ajauduttu tekemään henkilöillä, jotka eivät ole savusukeltajia tai ilman suojaparia, tulee työntekijän tehdä vaaratilanneilmoitus viipymättä puutteellisuuksista työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle (työturvallisuuslaki 19 §). Työnantajan tulee puolestaan kertoa ilmoituksen tehneelle työntekijälle ja työsuojeluvaltuutetulle, mihin toimenpiteisiin esille tulleessa asiassa on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä. Niukat henkilöresurssit eivät anna oikeutusta ryhtyä työturvallisuutta vaarantaviin suoritteisiin. 

Talonpolton riskit poistettava

Savusukelluksen kelpoisuuden vaatimia vuosittaisia kuumia savusukellusharjoituksia on pidetty usein purkutaloissa. Syksyllä 2021 harjoituksen loppupolton yhteydessä tapahtui räjähdys, jossa loukkaantui kaksi pelastuslaitoksen työntekijää. Räjähdyksen arvioidaan johtuneen talon rakenteisiin piilotetuista räjähteistä.

Työnantajan on huolehdittava (työturvallisuuslaki 8 §), että kuumat savusukellusharjoitukset järjestetään turvallisessa harjoitusympäristössä. Tämä tulee ottaa huomioon myös talonpoltoissa, jotka tulee tehdä vaaraa aiheuttamatta. Käytännössä ennen polttoa tulee varmistua, ettei rakenteissa ole sellaisia tekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa vaaraa työntekijöille, kuten räjähteitä. Mikäli riskiä ei pystytä varmuudella poistamaan, tulee polttamisesta pidättäytyä ja valita toinen harjoitustapa.

Yhteinen työpaikka (Työturvallisuuslaki 49 §)

Pelastustoimintaa joudutaan tekemään usein yhdessä muiden toimijoiden, kuten ensihoidon ja poliisin kanssa. Työturvallisuuslaki tunnistaa onnettomuuspaikan yhteiseksi työpaikaksi, jossa pelastustoiminnan johtaja käyttää pääasiallista määräysvaltaa tilannetta johtaessaan. Pelastustoiminnan johtajan on siten varmistettava, että onnettomuuspaikalla toimivan ulkopuolisen työnantajan ja tämän työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viimekädessä pelastustoiminnan johtajan täytyy varmistua esimerkiksi tarkoituksenmukaisten henkilösuojainten käytöstä onnettomuuspaikalla. Jos poliisimies on unohtanut pukea huomioliivin liikennettä ohjatessaan päälleen, niin huomioliivistä täytyy muistuttaa. Tai, jos työtehtävä edellyttää palokunnan työntekijöiltä suojainten käyttämistä, niin sama suojaustaso täytyy varmistaa myös muilta vaara-alueella olevilta. Jos tämä ei ole mahdollista, niin suojaamattomien henkilöiden pitää pysyä poissa vaara-alueelta. Näin toimittaessa varmistetaan turvallinen, yhteinen työpaikka. 

”Yhteisellä työpaikalla tulee pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen huolehtia:
1) työpaikalla toimivien työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien toimintojen yhteensovittamisesta;
2) työpaikan liikenteen ja liikkumisen järjestelyistä;
3) työpaikan yleisestä turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä järjestyksestä ja siisteydestä;
4) muusta työpaikan yleissuunnittelusta; ja
5) työolosuhteiden ja työympäristön yleisestä turvallisuudesta ja terveellisyydestä.”
Työturvallisuuslaki 51 §.

Valvontavastuu

Työnantajalla on aina vastuu työn turvallisesta suorittamisesta ja asianmukaisten suojainten käytön valvonnasta. Tilanteissa, joissa pelastustoiminnan johtaja toimii etänä, toimii kohteessa oleva tilannepaikanjohtaja työnantajan edustajana ja hänen tehtävänään on valvoa, että työ tehdään turvallisesti ohjeita noudattaen. Myös pelastustoiminnan johtajan tulee varmistua siitä, että kohteessa käytetään turvallisia ja tarkoituksenmukaisia suojaimia, kuten tiealueella puun raivauksessa viiltosuojattuja varusteita ja muita suojaimia, joita tiealueella työskenneltäessä tulee käyttää. 

Viisi yleistä toimintatapaa turvallisen pelastustoiminnan varmistamiseksi:

1. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi tehdään kirjallisesti ja pelastustoimintaan osallistuvat pelastuslaitoksen työntekijät sekä sopimuspalokuntalaiset perehdytetään aineistoon. Suurin osa palokuntien hälytystehtävistä on ns. perustehtäviä, joissa yleiset riskit ovat tiedossa etukäteen. Näin on mahdollista luoda malli, jossa kaikkiin tavanomaisiin tehtäviin määritellään vähimmäissuojaustaso ennen työn aloittamista; esimerkiksi tiealueella työskennellessä huomioasu (luokka 2, liikenteenohjaajalla luokka 3), kypärä ja turvakengät. Suojaustasojen vakiinnuttua työnjohdollinen valvonta on myös helpompaa ja työntekijöidenkin on helpompi valita oikeat suojaimet itsenäisesti. Pelastustoiminnan johtajan tulisi arvioida ja muistuttaa palokunnan yksiköitä tarvittavien suojainten käytöstä (suojaustasosta) kaikille tehtäville liityttäessä. Oletus, että suojaimia käytetään asianmukaisesti ei täytä työnantajan valvontavelvoitetta.
    

2. Savusukeltajat nimetään tehtävään ja pelastuslaitos pitää kirjaa savusukelluskelpoisista työntekijöistä ja heidän koulutuksestansa, terveystarkastuksista, toimintakykytesteistä (Firefit) sekä harjoituksista (kaksi kylmää, yksi kuuma). Savusukeltajat merkitään esim. kypärään liimattavalla S-kirjaimella, jolloin työnjohto tunnistaa savusukeltajat ja voi teettää työtä siihen soveltuvilla henkilöillä.
    

3. Kuumat savuharjoitukset järjestetään vain kohteissa, joista voidaan olla varmoja, että niiden rakenteissa ei ole räjähteitä kätkettynä tai muita vaaroja. Turvalliset harjoitukset on aina mahdollista järjestää tähän tarkoitukseen suunnitelluissa harjoituskonteissa tai muilla vastaavilla harjoitusradoilla.
    

4. Kaikki pelastuslaitoksen pelastustoimintaan osallistuvat työntekijät ja sopimuspalokuntalaiset suorittavat Tieturva 1 -kurssin osana ylläpitokoulutusta. Kurssi antaa hyvät perustiedot tiealueella työskentelystä sekä vaarojen tunnistamiseen ja niiltä suojautumiseen. Kurssi on maksuton verkkokurssi. 
    

5. Pelastuslaitos varmistaa, että sen jokaisella pelastustoimintaan osallistuvalla työntekijällä on riittävät tiedot työn haitta- ja vaaratekijöistä ja varmistaa tiedot säännöllisillä kertauksilla, joista pidetään seurantakirjapitoa. Lisäksi pelastuslaitos ja sopimuspalokunnat sopivat yhdessä kirjallisesti käytännöistä, joilla varmistetaan palokuntalaisten työturvallisuusosaaminen ja myös, että sopimuspalokunnan hankkimat suojavarusteet täyttävät työtehtävien vaatimukset. Pelastuslaitoksen varustaessa palokuntia, täytyy laitoksen huolehtia myös perehdytyksestä kaluston käyttöön. 

”Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen:

1) työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista tai työtehtävien muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden ja työ- tai tuotantomenetelmien käyttöön ottamista;

2) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta työn haittojen ja vaarojen estämiseksi sekä työstä aiheutuvan turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan haitan tai vaaran välttämiseksi;

3) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta säätö-, puhdistus-, huolto- ja korjaustöiden sekä häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta;

4) työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta täydennetään tarvittaessa.

Lasse Kurronen, työsuojelutarkastaja
Kai Horelli, pelastusylitarkastaja

Kirjoittajat toimivat Itä-Suomen aluehallintovirastossa työsuojelun valvonnan sekä pelastustoimen valvonnan tehtävissä. 

Förra veckan möttes arbetsgruppen för grundläggande konstundervisningen på svenska i Finland. Efter två års arbete under pandemin kunde vi för första gången äntligen träffas. Inbjudna till Jakobstad bekantade vi oss med Campus Allegro och Wava-institutets verksamhet och fick kort info om också Yrkesakademin i Österbotten och Yrkeshögskolan Novia. Under den andra dagen hade vi bland annat möte med kommunala tjänstemän och beslutsfattare. Jag försöker ännu smälta alla intryck och under helgen har jag försökt summera vad vi diskuterat under dessa dagar.

Jag kan inte kort sammanfatta alla tankar, men det jag återkommer till är hur mycket det knepigheter det finns i anordnandet av grundläggande konstundervisningen (GRK) i Finland.

Alla som läst Kulturfondens utredning Mer än en hobby! (2020) vet att GRK är ett svårövergripligt fält och att den lagstadgade och läroplansenliga undervisningen är arrangerad på en mängd olika sätt och av olika aktörer, både privata och kommunala. Det finns statsandelar att ansöka om men dessa är både eftertraktade och svåråtkomliga. Samtidigt finns det en önskan om att allt fler barn skulle ha möjlighet att delta i verksamheten, att de underrepresenterade elevgrupperna skulle nås och att undervisningen är inkluderande och jämlik för samtliga barn och unga i landet.

Vad är då grundläggande konstundervisning?

Den grundläggande konstundervisningens uppdrag är enligt Grunderna för läroplanen för grundläggande konstundervisning 2017 följande:

Den grundläggande undervisning som ges inom olika konstarter är målinriktad och framskrider från nivå till nivå. Den är i första hand avsedd för barn och unga. Den grundläggande konstundervisningens uppdrag är att ge eleverna möjligheter att studera konst långsiktigt, målmedvetet och i enlighet med sina egna intresseområden. Undervisningen främjar utvecklingen av ett förhållande till konst och ett livslångt intresse för en konstart. Undervisningen utvecklar det kunnande som är kännetecknande för konstarten och ger eleverna färdigheter att söka sig till yrkesutbildning och högskoleutbildning inom konstarten i fråga.

Den grundläggande konstundervisningens uppdrag är att med hjälp av konstens medel bygga en hållbar framtid. Undervisningen bygger på ett pluralistiskt kulturarv i förnyelse. Undervisningen i en konstart ska stärka elevens förmåga att uttrycka sig, tolka och värdera. Studierna stöder utvecklingen av elevernas kreativa tänkande och delaktighet. Den grundläggande konstundervisningen stärker utvecklingen av elevernas identitet och kulturella läskunnighet.

Den grundläggande konstundervisningen skapar förutsättningar för utveckling av konst och konstfostran i Finland. Den grundläggande konstundervisningens uppdrag uppfylls i samarbete med andra läroanstalter och aktörer som ger konstfostran lokalt, på riksnivå och internationellt.

Grundläggande konstundervisning borde ju inte vara svårt att sälja in hos våra beslutsfattare, eller hur?

Varje barn borde få möjligheten att delta i grundläggande konstundervisning, kan man tycka. Men vad är det som gör det så svårt att få mera resurser till verskamheten för att utöka utbudet?

Jag tror att en faktor är att GRK är en doldis. Det finns många olika hobbyverksamheter som liknar GRK. Det finns privatpersoner som säljer gitarrlektioner, föreningar som driver bildkonstklubbar och amatörteatrar som sätter upp barnpjäser. För den som inte är en förvaltningsnörd ser produkten rätt lika ut, även om vet finns en mängd skillnader. Inom GRK finns en läroplan som ska följas och krav på personalens kompetens och på att trygga långsiktigheten i verksamheten, för att nu börja någonstans.

En annan faktor är att det finns flera olika typer av aktörer, det finns stora musikinstitut med långa anor och det finns små kulturskolor som precis inlett sin verksamhet. Det finns enheter med stora kollegium och kulturskolor med en eller två i personalen. En del har verksamhet endast inom en kommun och en del har ett elevantagningsområde som sträcker sig över en hel region.

En tredje faktor tror jag är namnet, Grundläggande konstundervisning. Förstår en oinsatt alls vad det innebär? De yngsta eleverna inom GRK är under skolåldern och jag tror knappast man pratar om att man deltar i GRK i hemmen. Skulle det vara dags att hitta en gemensam benämning som sitter i vardagsspråket också? Ett namn som är tydligt och tillgängligt, ett som är lite mera användarvänligt. Och kanske ett som till och med är lite mediasexigt?

Under vårt besök hade vi också möjlighet att se musikalen 20 sekunder.  Musikalen är en produktion av Jakobstads Sinfonietta samt Wava-institutet, Yrkesakademin i Österbotten, Yrkeshögskolan Novia, Centria-yrkeshögskola och föreningen Musikteater i Österbotten. Den är ett praktexempel på vad man kan uppnå då man slår samman många konstarter och flera aktörer i en och samma produktion. Och jag gissar att det hos flera av de unga i publiken väcktes en längtan att få vara med om något liknande. Ja, och den längtan väcktes också hos oss som är lite äldre än de medverkande.

Kontakt:

Malin Eriksson, överinspektör för bildningsväsendet
E-post: [email protected]

Bild: Mikael Liikanen, Musikalen 20 sekunder.

Utifrån regionförvaltningsverkens tillsyn följer daghemmen väl bestämmelserna om personaldimensionering i lagen om småbarnspedagogik. Endast personaldimensioneringen räcker dock inte till för att lösa vardagen på daghemmen, som upplevs som tung.

I den offentliga debatten verkar daghemmens situation vara oroväckande. Daghemspersonalen upplever daghemmens vardag som belastande. Barnens varierande tider inom småbarnspedagogiken, personalomsättningen, avsaknaden av vikarier, arbetsförhållandena och överlag daghemmets dagliga verksamhet gör att arbetet känns för tungt.

Och utmaningarna tar inte slut – anordnarna av småbarnspedagogik, dvs. kommunerna. brottas med sina egna utmaningar. Varje barn som kommer till småbarnspedagogiken ska få en plats inom småbarnspedagogiken och det ska anställas yrkeskunnig personal på daghemmen. Dessutom ska de resurser som behövs för tjänsterna inom småbarnspedagogiken planeras och utvärderas så att tjänsterna inom småbarnspedagogiken fungerar nu och i framtiden.

Verksamhet i enlighet med författningarna 2021

Enligt resultaten från regionförvaltningsverkets tillsynsprogram för småbarnspedagogik 2021 följer anordnarna av småbarnspedagogik bestämmelserna om daghemmets personaldimensionering och gruppstorlek i enlighet med lagen om småbarnspedagogik. Resultaten visar dock inte hur belastande arbetet på daghemmen upplevs vara.

Regionförvaltningsverken granskar personaldimensioneringen och gruppstorleken på daghemmen också utifrån anmälningar om missförhållanden. Daghemspersonalen och barnets föräldrar kan göra en anmälan om missförhållanden eller på annat sätt kontakta regionförvaltningsverket om de misstänker att lagen om småbarnspedagogik inte följs i fråga om personaldimensioneringen och gruppstorleken.

Utifrån dessa kontakter har vi märkt att personalen inom småbarnspedagogiken inte alltid tillräckligt väl känner till lagen som reglerar personaldimensioneringen och gruppstorleken. Därför är det viktigt att anordnarna av småbarnspedagogik regelbundet förklarar innehållet i lagen för sin personal.

Mot en bättre vardag i daghemsarbetet

Man bör hitta en lösning på personalens upplevelse av arbetets belastning genom att inte bara granska relationstalen. För att utveckla daghemsarbetets vardag bör man hitta verktyg och metoder för en ny planering av daghemmets och barngruppernas verksamhet. Man måste modigt börja testa sådana nya verksamhetssätt som motsvarar dagens behov samt stöder de anställdas ork och tillgodoseendet av barnets bästa. Genom bra chefsarbete, noggrann arbetsskiftsplanering som baserar sig på barnens tider inom småbarnspedagogikens verksamhet, pedagogisk ledning, engagemang i teamarbete, fortbildning av personalen och ett fungerande vikariesystem åstadkommer man redan mycket förbättring.

 

Ytterligare information

direktör för undervisnings- och kulturväsendet Marja-Liisa Keski-Rauska, tfn 0295 018 815, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, marja-liisa.keski-rauska(at)rfv.fi

överinspektör för undervisningsväsendet (småbarnspedagogik) Mirja Kivikangas, tfn 0295 018 669, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, mirja.kivikangas(at)rfv.fi 

överinspektör för undervisningsväsendet (småbarnspedagogik) Taru Terho, tfn 0295 018 814, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, taru.terho(at)rfv.fi
 

Jag studerar till pedagogie magister och i studierna ingår en två månaders lång praktik. Jag fick möjligheten att avlägga min praktik på Regionförvaltningsverkets svenska enhet och bekanta mig med småbarnspedagogiken ur ett myndighetsperspektiv. I skrivande stund har jag endast några praktikdagar kvar.

Jag såg framemot att inleda min praktik och allt det nya jag visste att jag kommer att lära mig. Samtidigt kändes det väldigt spännande. Jag visste egentligen inte vad Regionförvaltningsverket gör förutom det jag läst i tidningarna gällande coronapandemin. Redan innan jag inledde praktiken träffade jag min handledare Noora Lohi via Teams och vi gick kort igenom mina kommande arbetsuppgifter. Svenska enhetens direktör Marianne West-Ståhl ringde även ett samtal och jag fick kort höra om Regionförvaltningsverkets uppgifter inom bildningsväsendet. Marianne påminde mig i telefonen om att de kommande två månader är till för att jag ska lära mig, vilket kändes bra att höra, eftersom jag lätt ställer höga krav på mig själv. 

Ett helikopterperspektiv av småbarnspedagogiken

Under min praktik har jag bland annat fått planera fortbildningar för personal inom småbarnspedagogik, planerat en årsklocka för informationsstyrning, skapat inlägg i våra sociala medier i informationsstyrningssyfte samt bekanta mig med basserviceutvärdering. Det mest intressanta har varit kontakten till fältet, att samarbeta och virtuellt träffa personer som arbetar med olika uppgifter inom småbarnspedagogiken. Jag har även gillat att arbeta med lagen om småbarnspedagogik som jag fått göra på ett mångsidigt sätt. Tillsammans med min handledare och svenska enhetens jurist har vi tolkat lagen vid behandling av klagomål. Jag behövde även noggrant gå igenom lagen då jag arbetade med årsklockan för informationsstyrningen. Förutom detta har jag fått arbeta med lagen på ett mer kreativt sätt. Jag har försökt göra lagen så tydlig och konkret som möjligt för personal inom småbarnspedagogik, bland annat med att göra inlägg till våra sociala medier.

Jag märkte redan i början av min praktik att förutom allt det jag lärt mig under mina magisterstudier, har jag en stor nytta av min arbetserfarenhet inom småbarnspedagogiken. Jag har tidigare arbetat 6 år som lärare inom småbarnspedagogik. Som myndighet upplever jag det viktigt att man känner till vad daghemsvardagen i verkligheten innebär. Vid handledning av personalen och planering av fortbildning och informationsstyrning är det värdefullt att känna till arbetet ur personalens synvinkel. Erfarenheten från fältet bidrar även till en förståelse för både kunden och personalen vid behandling av rättskyddsärenden.

Det goda samarbetet inom svenska enheten, men även inom det finska vaka-teamet (överinspektörerna för småbarnspedagogik i hela Finland) bidrar till att man aldrig behöver känna sig ensam utan det alltid finns någon som kan hjälpa eller som bollar idéer med dig. Tack vare min handledare som har låtit mig ta del av allt hon gör, har jag fått en väldigt bra bild av vad arbetet som överinspektör innebär. Noora har använt sin tid för att förklara, visa och lära mig så mycket som möjligt. Jag har även fått arbeta självständigt med flera arbetsuppgifter. 

Svenska enheten finns på tre olika orter i Finland, och samarbetet sker i stort sett på distans, men tack vare goda strukturer och överenskommelser fungerar det bra. Jag har fått ta del av ett reflekterande arbetssätt och sett att via diskussion och med att bolla tankar med andra blir resultatet ofta mycket bättre. Inom svenska enheten arbetar överinspektörer, planerare, en jurist, en kommunikatör samt en IKT-pedagog, så expertisen är väldigt mångsidig. Jag rekommenderar varmt att praktisera inom svenska enheten! Du får en god handledning och känslan av att vara en del av arbetsgemenskapen. Det bästa jag fått ut av praktiken är att jag blivit mer säker i min arbetsroll och känner mig redo för nya utmaningar. 

Julia Grönvall, högskolepraktikant och pedagogie magisterstuderande, Svenska enheten för bildningsväsendet

Aluehallintovirastoissa on valmistunut arviointimalli alueiden pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen ympäristövahinkojen, eli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Malli otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuoden 2022 alusta. 

Taustalla aluehallintovirastojen uusi tehtävä

Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta integroitiin edellisessä pelastuslain uudistuksessa tiiviimmin osaksi pelastuslaissa säädeltyä pelastustoimintaa. Uudistuksen myötä myös valvova viranomainen vaihtui. Aikaisemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. ELY-keskukset myös vahvistivat alueensa öljyntorjuntasuunnitelmat.

Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso myös ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta on alueen riskeihin ja onnettomuusuhkiin nähden riittävää. 

Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista 

Palvelutason toteutumista arvioidaan toteutuneiden tehtävien kautta. Näitä suoritteita öljy- ja kemikaalivahingoista kertyy kuitenkin suhteellisen vähän, eikä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista juuri lainkaan. Tämän vuoksi valvonnan kohdistaminen vain suoritteisiin antaisi määrällisesti suppean ja yksipuolisen tarkastelukulman. Valvonnan vaikuttavuuden varmistamiseksi aluehallintovirastoissa on kehitetty arviointimalli, joka tarkastelee pelastustoiminnasta suoriutumisen lisäksi öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautumista ja torjuntavalmiuden tasoa. 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimallin tavoite on kattaa ympäristövahingon torjuntatehtävä (YVT) ja siihen varautuminen kokonaisuutena. Kokonaisuus on jaettu kymmeneen YVT-elementtiin, joiden toteutumista arvioidaan kolmella eri torjuntavalmiuden tasolla. YVT-elementtien toteutumista kuvataan sanallisesti konkreettisilla esimerkeillä. Esimerkeistä on havaittavissa, mihin valvonnassa kiinnitetään huomioita. Samoin ne osoittavat, mitä näkökohtia huomioimalla tai toimenpiteitä toteuttamalla torjuntavalmiutta on mahdollista nostaa.

Arviointimalli ja siihen liittyvät arviointikriteerit toimitetaan pelastuslaitoksille etukäteen. Näin torjuntavalmiuden arviointimalli luo samalla kehikon, jonka avulla pelastuslaitokset voivat kehittää omaa varautumistaan.

Alueen riskitaso määrittelee ympäristövahinkojen torjuntavalmiustason 

Kuten riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso arvioidaan aluekohtaisesti. Arviointimallissa tämä on huomioitu eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastustoimen alueilla, joihin kohdistuu ainoastaan vähäinen maa-alueita koskeva ympäristövahinkojen riski, tulee täyttää torjuntavalmiudelle asetettu minimivaatimustaso. Korkeamman vahinkoriskin alueilla, kuten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ollessa potentiaalisia, tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi.

Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksen pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) jakoon suunnitelmallisesta varautumisesta päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§). Tähän samaan jakoon perustuu myös ympäristövahinkojen torjuntasuunnitelman sisältövaatimukset. 

YVT-valvonta tukee torjuntavalmiuden kehittämistä 

YVT-elementtien toteutumista kuvaavissa esimerkeissä on pyritty riittävään yksityiskohtaisuuteen ja yksiselitteisyyteen. Tämä vahvistaa paitsi arviointien vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaisuutta, myös arvioinnista saatavien tulosten hyödynnettävyyttä. Esimerkkikuvauksilla haetaan sellaista konkreettisuuden tasoa, joka tukee myös havaittujen kehittämiskohteiden viemistä käytäntöön. Siten valvonta tuottaa lisäarvoa myös valvottaville pelastuslaitoksille. Tämä nähdään merkitykselliseksi erityisesti ympäristövahinkoihin varautumisessa, mihin ohjeistusta tai kokemuksellista tietoa on ollut käytettävissä vähäisessä määrin.

Valvontamalli tuottaa tietoa pelastustoimen alueiden öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tasosta valtakunnallisesti yhdenmukaisin vertailuperustein, jolloin myös kansallinen ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden taso on jatkossa arvioitavissa.

Justiina Halonen
pelastusylitarkastaja
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
(1.1–31.12.2021)

Lisätietoa: 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Mira Leinonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jussi Herranen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jari Laine ja pelastusylitarkastaja Eero Nyman
Itä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Timo Väisänen
Lapin aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto
Pohjois-Suomen aluehallinto, pelastusylitarkastaja Jarno Soisalo

Kaikkien sähköpostit ovat muotoa [email protected]
 

Det torde i detta skede av coronapandemin vara klart för alla att regionförvaltningsverken har en central roll som beslutsfattare av vissa coronarestriktioner. Däremot verkar det fortfarande finnas oklarheter om i vilken process besluten uppstår och vilka faktorer som påverkar deras innehåll. Vi vill gå närmare in på detta i denna artikel.

Utgångspunkten för regionförvaltningsverkets beslutfattande är lagen om smittsamma sjukdomar. Den ålägger verket, liksom andra behöriga myndigheter, att vidta omedelbara åtgärder när det i området förekommer en smittsam sjukdom som kräver bekämpning, eller en risk för en sådan sjukdom. Social- och hälsovårdsministeriets behörighet omfattar allmän planering, styrning och övervakning av bekämpningen av smittsamma sjukdomar samt ledning av riksomfattande situationer. Ministeriet har använt denna behörighet i sin styrning av regionala och lokala myndigheter med allmänna riktlinjer för bekämpning av spridningen av coronaepidemin.

De riktlinjer som regeringen presenterat vid sina presskonferenser utgör ett ramverk för de allmänna framtida riktlinjerna i den riksomfattande bekämpningsstrategin. Som sådana kan de inte påverka regionförvaltningsverkets beslut, som fattas i samarbete med lagen och de myndigheter som anges i lagen. Regeringens riktlinjer förmedlas till de regionala myndigheterna i styrningsbrev från social- och hälsovårdsministeriet.

Hösten 2020 övergick man till en modell för regional bekämpning för att förhindra spridningen av coronaepidemin. De regionala samordningsgrupperna som leds av sjukvårdsdistrikten fick en central roll i enlighet med regeringens hybridstrategi och social- och hälsovårdsministeriets styrning. I grupperna finns representanter från bl.a. kommunerna, Institutet för hälsa och välfärd, NTM-centralen och regionförvaltningsverket. Grupperna har ingen självständig beslutanderätt, utan de behandlar den regionala lägesbilden och diskuterar de begränsningsåtgärder som behövs i området.

Enligt lagen ska regionförvaltningsverket i sitt beslutsfattande utnyttja sakkunnigheten av sjukvårdsdistriktet i sitt område och Institutet för hälsa och välfärd. Enligt lagen om smittsamma sjukdomar är sjukvårdsdistriktet expert på smittsamma sjukdomar inom sitt område, Institutet för hälsa och välfärd på riksnivå.

Regionförvaltningsverket fattar beslut i egenskap av självständig myndighet och med beaktande av coronasamordningsgruppens lägesbild och sjukvårdsdistriktets eller kommunens förslag till nödvändiga åtgärder utifrån lägesbilden för att hantera epidemin. När beslutet och dess innehåll övervägs är det fråga om en omfattande helhetsbedömning som i allmänhet påverkas av faktorer som beskriver epidemisituationen i området:

• antalet fall,
• epidemins framskridande och prognostiserade utvecklingsförlopp,
• sjukdomens svårighetsgrad samt behovet av sjukhus- och intensivvård,
• frånvaro på grund av personalens sjukfrekvens och dess inverkan på socialvårdens samt hälso- och sjukvårdens verksamhet såväl inom primärvården som inom den specialiserade sjukvården,
• utveckling av vaccinationstäckningen,
• karaktär och klinisk bild av respektive virusvariant,
• konsekvenser för de grundläggande rättigheterna, bedömning av fördelarna och nackdelarna med begränsningarna.

För besluten skaffar regionförvaltningsverket nödvändiga utredningar om områdets lägesbild och expertbedömningar av nödvändiga begränsningsåtgärder. Regionförvaltningsverket begär utlåtanden av sjukvårdsdistriktet och Institutet för hälsa och välfärd samt vid behov även av kommunerna. Dessa instanser gör sina utlåtanden som självständiga expertorganisationer. Regionförvaltningsverket kan begära preciseringar i utlåtandena om det är nödvändigt för beslutsprövningen och bedömningen av beslutens innehåll.

Eftersom det regionala epidemiläget är annorlunda och framskrider i olika takt kan väldigt olika coronarestriktioner gälla samtidigt på olika håll i Finland. Det är skäl att observera att till exempel enbart antalet infektioner eller antalet patienter i sjukhusvård inte beskriver helheten, utan situationen måste också ställas i relation till den totala kapaciteten och andra särdrag för hälso- och sjukvården i området. I fråga om dessa är kommunerna och sjukvårdsdistriktet de bästa regionala experterna.

Bilden visar huvuddragen av de olika aktörernas roller och ansvar i bekämpningen av coronaepidemin.

Beslutsfattande som grundar sig på den regionala situationen i en snabbt föränderlig epidemisituation kan för sin del ha påverkat att begränsningarna och beslutsfattandet har kritiserats för att vara förvirrande, men å andra sidan har modellen medfört den flexibilitet och noggrannhet som regeringen eftersträvar i bekämpningen av epidemin: endast det begränsas i området som är absolut nödvändigt.

Regionförvaltningsverkets beslut bereds i en multiprofessionell arbetsgrupp och i enlighet med verkets riktlinjer, även om administrativa beslut fattas efter föredragning. I sista hand är det föredraganden och avgöraren som ansvarar för beslutet. Beslut om begränsning enligt lagen om smittsamma sjukdomar fattas i allmänhet av verkets överdirektör. Experter i juridik, regionförvaltningsöverläkare och direktörer deltar i beredningen.

I beslutsprövningen överväger man fördelarna och nackdelarna med begränsningarna

Som konstaterats påverkas beslutsfattandet också av den riksomfattande styrning som social- och hälsovårdsministeriet ger de regionala myndigheterna. Styrningen speglas i förhållande till den regionala lägesbilden och besluten fattas på det sätt som den regionala situationen kräver. Även om styrningen har kritiserats i offentligheten är de nationella riktlinjerna mycket nödvändiga riktlinjer på strategisk nivå. De skapar jämförbarhet, jämlikhet och balans i fastställandet av begränsningar i olika områden och utgör grunden för den regionala bedömningen och beslutsfattandet.

Institutet för hälsa och välfärd stöder bland annat regionförvaltningsverken och social- och hälsovårdsministeriet med sin sakkunskap om smittsamma sjukdomar. Bedömningstabellen för riskpotentialen vid Institutet för hälsa och välfärd, som väckt mycket diskussion, är ett riktgivande hjälpmedel i sjukvårdsdistriktets expertbedömning och regionförvaltningsverkets beslutsprövning. Den fungerar inte som ett enskilt avgörande rättesnöre, men kan tillämpas när det finns ett behov av att på en mer detaljerad nivå än lagstiftningen definiera i hurdana lokaler och funktioner begränsningarna till exempel först kan börja avvecklas när sjukdomsläget lättar.

Det är klart att regionförvaltningsverket i beslutsfattandet utnyttjar den expertinformation som den riksomfattande expertinrättningen producerat under epidemin och beaktar den vid bedömningen av om begränsningarna är nödvändiga. Regionförvaltningsverket ska dock i varje fall alltid självständigt motivera att begränsningsbeslut är nödvändiga och proportionerliga, det räcker inte med att enbart hänvisa till tabellen.

Lagstiftningen är den ram inom vilken regionförvaltningsverket fattar beslut om coronabegränsningar. Det är klart att den nuvarande komplicerade och delvis inkonsekventa lagen om smittsamma sjukdomar, som lappats med nya paragrafer under epidemin, inte lämpar sig på bästa möjliga sätt för en långvarig pandemi. Detta är säkert ett av skälen till att legitimiteten av de begränsningar som införts enligt lagen har ifrågasatts.

Även tolkningen av lagen medför utmaningar i praktiken; det är till exempel omöjligt att uttömmande förklara begreppet offentlig tillställning i den allmänna rådgivning som regionförvaltningsverket ger som stöd för tillämpningen av besluten.  Begreppet offentlig tillställning begränsar också bekämpningsåtgärderna på ett sätt som kan verka ologiskt i människors vardag.

I beslutsfattandet överväger man också alltid hur proportionerliga begränsningarna är: uppnås tillräcklig nytta med tanke på skyddet av liv och hälsa genom begränsningar som mycket kraftigt kan begränsa andra grundläggande rättigheter? Det är inte lätt att väga mellan fördelarna och nackdelarna. Det underlättas av att varje beslut är väl genomtänkt och motiverat, och vi kan lita på att det kommer att grunda sig på den bästa sakkunskapen i regionen.

Vi på regionförvaltningsverket är också lättade över att omikronvågens sjukdomstopp verkar vara förbi och att begränsningarna kan börja avvecklas. Det är viktigt att avveckla begränsningarna kontrollerat och stegvis för att inte orsaka bakslag i bekämpningen av epidemin, men de hålls inte i kraft längre än nödvändigt.

Soile Lahti, överdirektör
Emma-Lotta Kinnunen, överinspektör
Auli Posti, kommunikationschef​​
Regionförvaltningsverket i Östra Finland

Merja Ekqvist, överdirektör
Kristiina Poikajärvi, direktör
Oona Mölsä, överinspektör
Johanna Koskela, kommunikationschef
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

På en gemensam arbetsplats arbetar representanter för flera arbetsgivare, till exempel kommunala tjänsteinnehavare och serviceföretagare. Det är viktigt att alla arbetstagare är medvetna om varandra och att den ömsesidiga kommunikationen fungerar. På så sätt kan man förebygga olycksfall i arbetet och främja arbetarskyddet. 

Många av städernas och kommunernas tjänster produceras numera som köpta tjänster. Därför arbetar vi eller är kunder på en gemensam arbetsplats. Till exempel ålderdomshem, servicecenter, skolor, daghem och ämbetsverk är gemensamma arbetsplatser. Gemensamma arbetsplatser är utmanande med tanke på arbetarskyddet och även klientsäkerheten. Vilka faror kan man stöta på på en gemensam arbetsplats? För att detta ska konkretiseras går vi nu till daghemmet Huvikumpu för att iaktta deras vardag. Trevligt besök! 

Fiktivt fall: Huvikumpu 

Kaunislaakso stad har konkurrensutsatt stödfunktionerna på daghemmet Huvikumpu. Fastighetens utomhusarbeten sköts av bolag A, fastighetens inomhusarbeten av bolag B, fastighetens reparationsarbeten av bolag C, städningen av bolag D och mathållningen av bolag E. Det här är ju som Napakymppi med så många alternativ! Naturligtvis arbetar även daghemmets småbarnsfostrare och föreståndare i Huvikumpu.  

Veckan i Huvikumpu börjar i rask takt. Föräldrarna hämtar sina barn till vård, en vårdare är sjuk och vikariearrangemangen haltar. Morgongröten puttrar redan på spisen, städaren torkar morgonens första leriga spår från golvet och fastighetsbolag A:s servicechef kommer ihåg vid morgonkaffet att man skulle lägga till mer leksand under daghemmets rutschbana. ”Ajdå, det här skulle skötas redan på fredag! Nu är det bråttom, innan daghemsföreståndaren ringer igen”, ojar sig servicechefen.  

Bolagets egen personal arbetar redan runt om i staden, dvs. servicechefen måste be en underleverantör att utföra arbetet. I all brådska kommer ingen ihåg att informera daghemspersonalen om saken och således rör sig en hjullastare på daghemmets övre gård när barnen är utomhus under förmiddagen. Lilla Jan-Peter är hänförd när han får se den lilla hjullastaren arbeta på nära håll. Trygga lekar på övre gården är inte möjliga, så man blir tvungen att förflytta hela leriga barnskaran till nedre gården och leka. Hela den sandiga och leriga bunten marscherar genom daghemmet för att komma till nedre gården.  

Bolag D:s städare är frustrerad när hela korridoren är full av lera och sand. Det oväntade extra arbetet orsakar brådska och stress, och städaren kommer inte ihåg att låsa dörren till städskåpet. Lilla Mia-Maja ser sin chans och börjar undersöka vad som finns i städskåpet. Mia-Maja ser en flaska på hyllan med blå vätska som ser god ut. Precis som den blåa läsken från födelsedagen! Precis när Mia-Maja ska smaka på tvättvätskan i flaskan, tar en chockad småbarnsfostrare flickan i sin famn. Med Mia-Maja i sin famn går hon in i städskåpets dörr, bakom vilken fastighetsskötaren är på en A-stege och byter lampa i taket. Dörren stöter till stegen och fastighetsskötaren faller ner på golvet.  

”Fan, nu bröt jag armen!” skriker fastighetsskötaren. Och så är soppan klar. Mia-Maja gråter, småbarnsfostraren skriker åt städaren om att dörren till städskåpet var öppen och köksarbetaren har kommit från köket för att se vad som pågår i korridoren. Samtidigt märker Lasse-Linus, fem år, att han nu kan ta en kniv från köket som han behöver för att tälja en träbit han hittat på gården. Lasse-Linus täljer ivrigt och skär sig i fingret, börjar skrika och blodet strittar längs med lekrummet. Som tur är akutvårdarna snabbt på plats och hjälper både fastighetsskötaren och Lasse-Linus.  

Mitt i allt ståhej ser ingen efter sexåriga Tia-Maria, när hon beslutar sig för att klättra upp på de ställningar som bolag C har satt upp för byte av rännor. Lyckligtvis är Tia-Maria en skicklig klättrare och tar sig helskinnad ner från ställningarna. Efter denna förmiddag i Huvikumpu funderar en trött småbarnsfostrare om man borde börja plocka kottar för att lugna nerverna... 

En gemensam arbetsplats kräver gemensamma spelregler 

När informationen inte rör sig på en gemensam arbetsplats kan hela arbetsplatsens vardag spåra ur och orsaka nära ögat-situationen och i värsta fall olycksfall. Olika verksamhetskulturer, arbetarskyddskulturer, oklara ansvarsfrågor och i synnerhet bristfällig kommunikation orsakar farliga situationer på gemensamma arbetsplatser. Det är utmanande att säkerställa informationsutbytet, identifiera risker, planera och organisera arbetet samt ordna tillräcklig introduktion på en gemensam arbetsplats. 

På en gemensam arbetsplats påverkar olika aktörers arbete säkerheten av alla som befinner sig på arbetsplatsen. Enligt arbetarskyddslagen ska man på en gemensam arbetsplats säkerställa arbetarskyddet genom ömsesidigt samarbete och kommunikation.  

Arbetarskyddet på gemensamma arbetsplatser är i första hand beroende av säkerhetsledningen. Hur ska man kommunicera, identifiera risker, planera arbetet samt säkerställa introduktionen och kompetensen? Säkerheten på en gemensam arbetsplats är i första hand kvalitet. När arbetet utförs organiserat och planerat minskar risken för olycksfall. Alla aktörer på den gemensamma arbetsplatsen drar nytta av detta.  

- Laura Mäkilä

Yhteisellä työpaikalla työskentelee useiden työnantajien edustajia, esimerkiksi kunnan viranhaltijoita ja palveluyrittäjiä. On tärkeää, että kaikki työntekijät ovat tietoisia toisistaan ja keskinäinen viestintä toimii. Näin voidaan ehkäistä työtapaturmia ja edistää työturvallisuutta. 

Kaupunkien ja kuntien monet palvelut tuotetaan nykyään ostopalveluna. Tästä johtuen työskentelemme tai olemme asiakkaina yhteisellä työpaikalla. Esimerkiksi vanhainkodit, palvelukeskukset, koulut, päiväkodit ja virastot ovat yhteisiä työpaikkoja. Työturvallisuuden ja myös asiakasturvallisuuden näkökulmasta yhteiset työpaikat ovat haasteellisia. Millaisiin vaaran paikkoihin yhteisellä työpaikalla saatetaan törmätä? Jotta tämä asia konkretisoituu, niin seuraavaksi menemme vierailemaan päiväkoti Huvikummun arkeen. Mukavaa vierailua! 

Kuvitteellinen case: Huvikumpu 

Kaunislaakson kaupunki on kilpailuttanut päiväkoti Huvikummun tukitoiminnot. Kiinteistön ulkotyöt hoitaa yhtiö A, kiinteistön sisätyöt hoitaa yhtiö B, kiinteistön korjaustyöt yhtiö C, siivouksen hoitaa yhtiö D ja ruokapalvelun yhtiö E. Tämähän on kuin Napakymppi, enemmän vain valinnanvaraa! Tietysti Huvikummussa työskentelevät myös päiväkodin varhaiskasvattajat ja johtaja.  

Viikko Huvikummussa alkaa kiireisesti. Vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, joku hoitaja on sairaana ja sijaisjärjestelyt tökkivät. Aamupuuro valmistuu jo liedellä, siivooja pyyhkii aamun ensimmäisiä kurajälkiä lattialta ja kiinteistöyhtiö A:n palveluesimies muistaa aamukahvinsa ääressä, että leikkihiekkaa piti lisätä päiväkodin liukumäen alle. ”Ai pahus, tämä piti hoitaa jo perjantaina! Nyt on kiire, ennen kuin päiväkodinjohtaja taas soittaa asiasta.”, päivittelee palveluesimies.  

Yhtiön oma henkilökunta on jo työn touhussa ympäri kaupunkia eli palveluesimiehen pitää pyytää alihankkijaa tekemään työn. Kaikessa kiireessä kukaan ei muista ilmoittaa päiväkodin henkilökunnalle asiasta ja niin päiväkodin yläpihalla pyörii pienkuormaaja keskellä lasten aamupäivän ulkoilua. Pikkuinen Jani-Petteri on kyllä haltioissaan, kun pääsee katsomaan läheltä pienkuormaajan touhuja. Turvalliset pihaleikit yläpihalla eivät onnistu, joten ei auta kuin siirtää koko kurainen lapsikatras alapihalle leikkimään. Koko hiekkainen ja kurainen konkkaronkka marssii päiväkodin läpi päästäkseen alapihalle.  

Yhtiö D:n siivooja repii hiuksiaan, kun koko käytävä on kurassa ja hiekassa. Odottamaton lisätyö aiheuttaa siivoojalle kiirettä ja stressiä, ja hän ei huomaa lukita siivouskomeron ovea. Ehtiväinen taapero Marja-Terttu huomaa tilaisuutensa tulleen ja menee tutkimaan mitäs kivaa siivouskomerosta löytyy. Marja-Terttu huomaa hyllyllä pullon, jossa on kivan näköistä sinistä nestettä. Ihan kuin sellaista sinistä limpparia, jota synttäreillä oli! Juuri kun Marja-Terttu on maistamaisillaan pullosta pesunestettä, järkyttynyt varhaiskasvattaja nappaa tytön syliinsä. Marja-Terttu sylissään hän törmää siivouskomeron oveen, jonka takana kiinteistönhoitaja on A-tikkailla vaihtamassa lamppua katosta. Ovi töytäisee tikkaita ja kiinteistönhoitaja mätkähtää maahan.  

”Perhana, nyt murtui käsi!” huutaa kiinteistönhoitaja. Ja niin on show valmis. Marja-Terttu itkee, varhaiskasvattaja huutaa siivoojalle siivouskomeron oven auki jättämisestä ja ruokapalvelutyöntekijä on tullut keittiöstä ihmettelemään käytävällä tapahtuvaa hässäkkää. Samalla hetkellä Leevi-Lauri, viisi vuotta, huomaa, että nyt voi napata keittiöstä veitsen, jota hän tarvitsee pihalta löytyneen puupalan vuolemiseen. Leevi-Lauri innokkaasti vuolee haavan sormeensa ja alkaa hirveä huuto ja verta on pitkin leikkihuonetta. Onneksi ensihoitajat ovat nopeasti paikalla auttamassa niin kiinteistönhoitajaa kuin Leevi-Lauriakin.  

Kaiken hässäkän keskellä kukaan ei huomaa katsoa kuusivuotiaan Tiina-Kirsin perään, kun hän päättää kiivetä Yhtiön C:n rännivaihtoa varten pystyttämille telineille. Onneksi Tiina-Kirsi on taitava kiipeilijä ja selviää ehjin nahoin alas telineiltä. Tämän Huvikummun aamupäivän jälkeen väsynyt varhaiskasvattaja miettii, että pitäisikö omien hermojen vuoksi ryhtyä käpyjen kerääjäksi…. 

Yhteinen työpaikka vaatii yhteiset pelisäännöt 

Kun tieto ei kulje yhteisellä työpaikalla, saattaa koko työpaikan arki mennä sekaisin ja aiheuttaa läheltä piti -tilanteita ja pahimmassa tapauksessa tapaturmia. Erilaiset toimintakulttuurit, työturvallisuuskulttuurit, epäselvät vastuukysymykset ja erityisesti puutteellinen kommunikaatio aiheuttavat vaaratilanteita yhteisillä työpaikolla.. Riittävän tiedonkulun varmistaminen, vaarojen tunnistaminen, töiden suunnittelu ja organisointi sekä puutteellinen perehdyttäminen ovat haasteita yhteisellä työpaikalla. 

Yhteisellä työpaikalla eri toimijoiden työskentely vaikuttaa kaikkien työkohteessa olevien turvallisuuteen. Työturvallisuuslain mukaan yhteisellä työpaikalla on huolehdittava työturvallisuudesta keskinäisellä yhteistoiminnalla ja tiedottamisella.  

Yhteisten työpaikkojen työturvallisuus lähtee ensisijaisesti turvallisuusjohtamisesta. Miten viestitään, miten vaarat tunnistetaan, miten työt suunnitellaan, miten varmistetaan perehdytys ja osaaminen. Yhteisen työpaikan turvallisuus on ensisijaisesti laatua. Kun töiden tekeminen sujuu organisoidusti ja suunnitellusti, niin tapaturman riski pienenee. Tästä hyötyvät kaikki yhteisellä työpaikalla toimivat tahot.

- Laura Mäkilä

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja. 

Viime torstaina saimme herätä järkyttäviin uutisiin: Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Uhittelun merkkejä oli toki ollut ilmassa pitkään, mutta koko maailma uskoi ja toivoi diplomatian voittavan. Mediat ympäri maailmaa raportoivat tilanteesta hetki hetkeltä ja asiantuntijat antoivat arvioitaan eri näkökulmista. Samaan aikaan sosiaalinen media sai sini-keltaisen värin, kun ihmiset osoittivat tukeaan Ukrainalle. 

Tilanne herättää vahvoja tunteita ja reaktioita kaikissa. Jokainen meistä pohtii, miten voimme tukea rauhaa, kun aseet puhuvat. Yhtenä keskeisenä tekijänä on demokratian ja osallisuuden vahvistaminen ja vuoropuhelun tukeminen. Demokratia vaatii aktiivisia toimia säilyäkseen. 

Kirjastoilla on merkittävä rooli demokratian edistämistyössä niin monilukutaitokasvattajana, tiedon tarjoajana kuin kaikille avoimena ja puolueettomana tilana. Kirjastojen roolia yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä on haluttu tukea erilaisilla hankkeilla, joista tuorein on avien viime vuonna myöntämä ”demokratiamiljoona”, joka oli eduskunnan päättämä tuki demokratian vahvistamiselle.

Erityisesti kriisiaikoihin liittyy propaganda eli totuutta vääristelevä tai osittaista totuutta kertova viestintä. Vahva monilukutaito auttaa meitä luovimaan tietotulvassa ja tunnistamaan vaikuttamisyritykset, propagandan ja valeuutiset. Kirjastoissa työskentelee ammattilaisia, jotka auttavat kaikkia lukutaidon ja lukemisen edistämisessä. He ohjaavat tiedonhankinnan ja tiedon arvioinnin saloihin, vinkkaavat ja välittävät tietoa lukutaitoon liittyvästä toiminnasta.

Mutta mikä on kaikkein tärkeintä rauhan säilymiselle? Se, että pystymme suhtautumaan empaattisesti kanssaeläjiin ja ymmärtämään, että erilaisuus ei ole uhka vaan se on vahvuus. Tutkimuksissa on todettu lukemisen kehittävän hermoverkkoa, joka poikkeaa välittömien aistien tuottamista hermoverkoista. Tämän hermoverkon kautta lukeminen vaikuttaa muun muassa tunteisiimme. Erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen lisää empatiaamme, koska lukiessamme joudumme samaistumaan erilaisiin ihmisiin ja pääsemme tutustumaan erilaisiin kulttuureihin.

Rakenna rauhaa! Käy kirjastossa! Lue!

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen AVI

Regionförvaltningsverket publicerade 17.2.2022 resultaten från tillsynen inom småbarnspedagogiken. Under år 2021 granskade regionförvaltningsverket de kommunala daghemmens personaldimensionering och gruppstorlek i hela Fastlandsfinland. Mer information om hur tillsynen genomfördes och de nationella resultaten hittar du i rapporten.

Rapporten är tills vidare på finska, men innehåller ett svenskspråkigt kapitel i vilket resultaten av tillsynen för de tvåspråkiga kommunerna redogörs skilt. Vi uppdaterar länken i denna bloggtext då hela rapporten finns tillgänglig på svenska.

Resultat från de tvåspråkiga kommunerna

En sammanfattning gjordes för de 32 tvåspråkiga kommunerna. I den granskades 138 daghem och sammanlagt 489 daghemsgrupper. I de granskade daghemmen i dessa kommuner var personaldimensioneringen lagenlig under alla de granskade 619 dagarna.

Under den granskade perioden var gruppstorleken för stor under sammanlagt 11 dagar i 4 olika grupper. Detta är 0,48 % av verksamhetsdagarna (totalt 2287 verksamhetsdagar för grupper). Under dessa dagar fanns det i en grupp för många barn i relation till tre anställda i fostrings- undervisnings- och vårduppgifter.

Regionförvaltningsverket har också granskat hur personalen under de granskade dagarna placerats i grupper inom daghemmen. Under 37 verksamhetsdagar för grupperna (1,62 % av 2287) var situationen i grupperna sådan att det, i relation till antalet närvarande anställda, fanns för många barn på plats. Situationen var under alla dessa dagar laglig, eftersom personaldimensioneringen enligt lagen granskas på hela daghemmets nivå.

Motstridigheter mellan resultaten och verkligheten

Allmänheten och personalen på daghemmen förtvivlas ofta över den jobbiga situationen på daghemmen. Situationen är ställvis utmanande. På många håll i Finland är situationen bra och det får vi inte glömma.

Men varför bekräftar dessa resultat inte nödropet från personalen? När vi granskar personaldimensionering och gruppstorlek som myndighet, måste vi i vårt arbete följa lagstiftningen. Hurudan daghemmets personaldimensionering och gruppstorlek får vara, bestäms noggrant i lagstiftningen. Personaldimensionering ska enligt lagstiftningen granskas på hela daghemmets nivå, inte gruppvis. Detta innebär att det inom ett daghem kan i grupperna finnas skillnader i relationstal mellan barn och vuxna. I en grupp kan det finnas vuxna med relativt få barn och i en annan grupp vuxna med en stor mängd barn. Personaldimensioneringen kan alltså vara lagenlig, även om situationen i någon daghemsgrupp kan vara ohållbar.

Personalens arbetstider och barnens vårdtider kan göra ekvationen ännu mer utmanande. Detta kan resultera i att det på morgnar och eftermiddagar kan uppstå situationer då alla barn är på plats, medan en del av personalen ännu inte kommit till arbetet eller avslutat sin arbetsdag. Liknande situationer kan uppstå också mitt på dagen, då bland annat möten genomförs. Belastningen på personalen ökas också av att ständigt introducera vikarier, ombyte bland personalen och en stor mängd obehöriga arbetstagare på vissa områden.

Utredningen genomfördes under året 2021 som präglades av corona. Även detta kan synas i resultaten. Barn skickades hem på basen av lindrigare symptom än tidigare, vilken gjorde att färre barn var på daghemmen. Corona förvärrade även personalsituationen i och med bortfall av personal på grund av smittfara och sjukdom.

Finns det några lösningar?

När vi genomfört tillsynen och granskat situationen gruppvis på de olika daghemmen har vi sett att arbetsbelastningen inte alltid fördelas jämnt. Vid behov finns möjligheter att justera placeringen av personal i grupperna, för att skapa en jämnare belastning. Det är naturligtvis också viktigt att väga detta mot lagens krav om så bestående relationer som möjligt.

Arbetstidplaneringen är en annan nyckel. Genom en effektiv arbetstidsplanering kan man se till att personalen är på plats då den behövs. Fungerande vikariepraxis och en bra introduktion för vikarier underlättar också personalens arbetsbörda.

Dessa åtgärder minskar kanske inte känslan av belastning hos personalen. Maktlösheten, den etiska stressen och den ständiga känslan av otillräcklighet gör att vem som helst på lång sikt mister motivationen, meningsfullheten och glädjen i sitt arbete. Därför är det också viktigt att ge personalen möjlighet att bearbeta sina känslor och upplevelser. Samtidigt behöver vi alla komma ihåg att lyfta allt det vi gör, trots belastningen. Allt det fina och goda som händer vardagen.

 

Noora Lohi, överinspektör, Svenska enheten för bildningsväsendet

Julia Grönvall, högskolepraktikant och pedagogie magisterstuderande, Svenska enheten för bildningsväsendet

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen kysely tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta. 

Kirjastot ovat asiakaspalvelun mestareita – ainakin jos uskomme Taloustutkimuksen Kansallinen asiakaspalvelupalaute -tutkimusta. Kirjastot ovat sijoittuneet poikkeuksellisella voittoputkella tutkimuksen kärkeen vuosina 2013–2020. Taloustutkimuksen selvityksissä vastaajat ovat ottaneet kantaa muun muassa odotus- ja asiointiaikaan, asiantuntemukseen ja halukkuuteen käyttää palvelua uudestaan. Avin kirjastotoimen selvityksessä tarkasteltiin kirjaston palveluille ominaisia asiakastarpeita. 

Kirjasto demokratian edistäjänä -väestökyselyn perusteella kirjastojen asiakkaat vaikuttavat verrattain itseohjautuvilta. Kyselyyn vastanneista yli kaksi kolmasosaa eivät olleet kokeneet tarvitsevansa henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Ne, jotka apua tarvitsivat, kaipasivat sitä tietotekniikan käytössä hieman useammin kuin nettitiedonhaussa tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Mielenkiintoisesti 18—34-vuotiaat (N=255) olivat kertoneet saaneensa apua sitä tarvitessaan useimmin kuin muut ikäryhmät kaikessa muussa paitsi tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. 

Voisiko ero ikäryhmien välillä kertoa jotakin monilukutaitojen tilasta nuoremmassa väestössä, vai ovatko nuoret aikuiset ja alle keski-ikäiset itsevarmempia pyytämään apua sitä tarvitessaan? Hieman ikävämmältä vastausten jakautuminen näyttää siitä näkökulmasta, että 18—34-vuotiaat kertovat myös useammin kuin muut ikäryhmät jääneensä ilman apua, vaikka olisivat sitä tarvinneet. Kyselyssä ei päästy kiinni siihen, mistä avun saamisen puute johtui, mutta asiakaspalvelun näkökulmasta kirjastoissa on tietenkin olennaista kiinnittää huomiota myös nuorempiin kirjaston käyttäjiin. Vastaavia kehittämisen kohteita on havaittu myös Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastojen tutkimuksessa. 

Kaikissa ikäryhmissä vaille henkilökunnan apua oli jäänyt viisi prosenttia vastanneista. Tuloksissa ei ollut juurikaan eroja, kun vastauksia tarkasteltiin kirjastonkäytön aktiivisuudessa. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ja yli 100 000 asukkaan kaupungeissa apua vaille jääminen oli hieman harvinaisempaa kuin muissa kokoluokissa. Yleistäen voidaan myös sanoa, että mitä harvemmin vastaaja käytti kirjaston palveluja, sitä vähemmän hän koki myös tarvinneensa henkilökunnan apua. Kenties vähemmän kirjastoja käyttävien palveluntarve kohdistuu sellaisiin palveluihin, joissa henkilökunnan ohjaus- ja tukitehtävät eivät ole kovin suuressa roolissa. Ehkäpä myös sähköisten aineistojen käytön kasvu vaikuttaa näissä vastauksissa, sillä e-aineistot muuttavat kirjaston fyysisen tilan merkitystä ja kirjaston aineistokokoelman käytön tapoja.  
 
Voit tutustua tarkemmin kirjastotilojen valtakunnallisen arvioinnin johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnin raportissa. 

Yli puolet vastaajista (54 %) oli tarvinnut ja saanut henkilökunnalta apua tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. Kyselyssä ei eritelty printti- ja e-aineistojen käyttöä. Mitä ahkerampi lukija, sitä vähemmän tarvitsi kirjaston henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä sekä tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Silti myös päivittäisiksi lukijoiksi identifioituneet tarvitsivat apua kokoelman käyttöön. Tässä tulosten tulkinta siirtyy hatarammalle pohjalle. Kyse voi olla siitä, että aktiiviset lukijat hyödyntävät enemmän kirjaston henkilökunnan sisältöjen suosittelua ja tarvitsevat näin ollen apua ”tiedon” löytämisessä. 56 % vastaajista ilmoitti toisaalla kyselyssä henkilökohtaisen neuvonnan tiedon etsinnässä myös kirjaston keskeiseksi vahvuudeksi. Toisaalta kyse voi olla sosiaalisten kontaktien tarpeesta – kirjastossa kohdataan muita ihmisiä. Tiedontarve limittyy inhimillisen vuorovaikutuksen tarpeen kanssa. Kolmas tulkinta voisi olla se, että kirjastoilla on vielä aidosti tekemistä kirjastonkäytön ohjaamisen ja saavutettavuuskysymysten kanssa. 

Joka tapauksessa tuloksissa on pohdinnan paikka kirjastojen viestinnälle ja asiakaspalvelulle: miten merkityksellistää kirjaston yhteiskunnallista roolia asiakkaille ja saada myös ei-käyttäjiä tutustumaan tai palaamaan palvelujen äärelle – ja miten huomata sellaiset asiakkaat, jotka eivät välttämättä tule nähdyiksi ja kohdatuiksi hektisen arjen keskellä. Kirjastoilla on asiakaspalveluun vahva ote, mutta alati muuttuva yhteiskunta ja kirjastojen käyttäjäkunta asettavat odotuksia kirjastotilalle, henkilöstön osaamiselle, palvelukanaville sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle.  

Näitä teemoja käsiteltiin Länsi- ja Sisä-Suomen avin ja alueemme alueellisten kehittämiskirjastojen koulutuspäivissä syksyllä 2021. Voit myös tutustua linkkien takaa tarkemmin koulutuspäivien herättämiin ajatuksiin strategisesta viestinnästä ja kulttuurisesta moninaisuudesta. 

Mika Mustikkamäki 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 

Nästan varje dag den senaste veckan har lokalmedia serverat rubriker om högstadier i mitt flöde. Men det finns inga högstadier mer, inga alls. Vi har i vårt land en sammanhållen grundskola sedan lagändringen 1998. I lagen om grundläggande utbildning* sägs att den grundläggande utbildningens lärokurs omfattar nio år. Den tidigare indelningen i låg- och högstadier härstammar från grundskolelagen 1983.

Att den här traditionen ännu starkt lever kvar beror naturligtvis på praktiska omständigheter. Kommunernas byggnader inrymde skolor med klasserna åk 1–6 och åk 7–9. Tjänster var inrättade enligt det och skolupptagningsområden byggde på det samma. 

Nu har det trots allt förflutit 25 år sedan lagändringen och på många håll har detta luckrats upp.

För en lekman ter sig detta kanske bara som bollande med terminologi, men vi vet att ord är bärare av kunskap. Det är genom språket vi ändrar tankemönster. Därför är det så viktigt att prata om saker vid dess rätta namn.

En enhetsskola är inte två skolor med en gemensam ledning

I Åbo pågår nu en diskussion om renovering eller ombyggnad av S:t Olofsskolan, en skola för elever i åk 7–9. Det här väcker i S:t Karins en diskussion om utvidgandet av S:t Karins svenska skola (SKS) som nu är en skola för elever i åk 1–6. De svenskspråkiga tonåringarna i S:t Karins hänvisas nu till grannstaden för att fullfölja skolgången. Det S:t Karins behöver ta ställning till är om de också ska göra det i framtiden eller utvidga SKS till en enhetsskola med elever i åk 1–9.

Vilket som är det rätta är inte upp till mig att avgöra, men som tidigare rektor för en enhetsskola vet jag att en enhetsskola administrativt inte är två skolor med en gemensam ledning. En enhetsskola är en skola med ett gemensamt kollegium, med en gemensam pedagogisk vision och värdegrund och med gemensamma elever. Det här inverkar i praktiken på inrättande av lärartjänster, skolupptagningsområden och ordnandet av elevhälsotjänster. Då detta görs behöver beslutfattarna se på situationen som helhet och inte bara titta på elevstatistik och timfördelningen i klasserna 7–9 utan på hela skolans timfördelning och personalstruktur.

Då man fattar beslut behöver man veta vad man fattar beslut om. Det är därför det är så viktigt att benämna saker vid dess rätta namn.

 

*) Lagen om grundläggande utbildning (628/1998) 4 kap. 9 § 1 mom.

Kontakt:

Malin Eriksson, överinspektör för bildningsväsendet
E-post: [email protected]

Aluehallintovirastojen valvonnan perusteella päiväkodeissa noudatetaan hyvin varhaiskasvatuslain mukaisia määräyksiä henkilöstömitoituksesta. Pelkkä henkilöstömitoitus ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan raskaaksi koettua päiväkotien arkea.

Julkisessa keskustelussa päiväkotien tilanne näyttäytyy huolestuttavana. Päiväkotien henkilöstö kokee päiväkotien arjen kuormittavana. Lasten vaihtuvat varhaiskasvatusajat, henkilöstön vaihtuvuus, sijaisten puuttuminen, työolot ja ylipäänsä päiväkodin arjen toiminnan sujuvuus saavat työn tuntumaan liian raskaalta.

Eivätkä haasteet lopu tähän – varhaiskasvatuksen järjestäjät eli kunnat painivat omien haasteidensa parissa. Jokaiselle varhaiskasvatukseen tulevalle lapselle tulee järjestää varhaiskasvatuspaikka, ja päiväkoteihin on palkattava ammattitaitoista henkilöstöä. Lisäksi on suunniteltava ja arvioitava varhaiskasvatuspalveluissa tarvittavia resursseja siten, että varhaiskasvatuspalvelut toimivat nyt ja tulevaisuudessa.

 

Toiminta säädösten mukaista vuonna 2021

Aluehallintoviraston varhaiskasvatuksen valvontaohjelman 2021 tulosten  mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät noudattavat varhaiskasvatuslain mukaisia säädöksiä päiväkodin henkilöstömitoituksesta ja ryhmäkoosta. Tulokset eivät kuitenkaan kerro sitä, miten kuormittavaksi päiväkodeissa tehty työ koetaan.

Aluehallintovirastot tarkastavat päiväkotien henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa myös epäkohtailmoitusten perusteella. Päiväkotien työntekijät ja lapsen vanhemmat voivat tehdä epäkohtailmoituksen tai olla muutoin yhteydessä aluehallintovirastoon, jos epäilevät, että päiväkodissa ei noudateta varhaiskasvatuslakia henkilöstömitoituksen ja ryhmäkoon osalta.

Näiden yhteydenottojen perusteella olemme huomanneet, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ei aina tunne henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa säätelevää lakia riittävästi. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjät avaisivat varhaiskasvatuslain sisältöä henkilöstölleen säännöllisin väliajoin.

 

Kohti parempaa päiväkotityön arkea

Henkilöstön kokemukseen työn kuormittavuudesta tulee löytää ratkaisu muusta kuin vain suhdelukujen tarkastelusta. Päiväkotityön arjen kehittämiseksi tulisi löytää työkaluja ja menetelmiä uudenlaiseen päiväkodin ja lapsiryhmien toiminnan suunnitteluun. On rohkeasti lähdettävä kokeilemaan sellaisia uusia toimintatapoja, jotka vastaavat nykypäivän tarpeisiin sekä tukevat työntekijöiden jaksamista ja lapsen edun toteutumista. Hyvällä esimiestyöllä, tarkalla lasten varhaiskasvatusaikoihin perustuvalla työvuorosuunnittelulla, pedagogisella johtamisella, tiimityöhön sitoutumisella, henkilöstön täydennyskoulutuksella ja toimivalla sijaisjärjestelmällä saadaan jo paljon parannusta aikaan.

 

 

 

 

 

Lisätietoja

opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska, puh. 0295 018 815, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, marja-liisa.keski-rauska(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Mirja Kivikangas, puh. 0295 018 669, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, mirja.kivikangas(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Taru Terho, puh. 0295 018 814, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, taru.terho(at)avi.fi

Sammankomstbegränsningarna under coronatiden varierar regionalt i Finland bland annat enligt sjukdomsläget och epidemiprognosen. I ett område gäller strängare begränsningar än i ett annat. Om en medborgare endast följer det nationella epidemiläget kan det kännas svårbegripligt varför sammankomstbegränsningarna varierar regionalt. Även kommunerna kan begränsa sammankomster inom sitt område.

Det kan också vara svårt att förstå vad en sammankomstbegränsning i praktiken innebär och hur en sammankomstbegränsning skiljer sig från övriga coronabegränsningar som regionförvaltningsverket fastställt. Vår skrivelse fokuserar på denna sida av sammankomstbegräsningarna. Vi vill klargöra fakta om sammankomstbegränsningarna och svara på frågan: ”Vad är en sammankomstbegränsning?”

Regionförvaltningsverkets förordnanden om sammankomstbegränsningar gäller offentliga tillställningar och allmänna sammankomster som ordnas inomhus eller i avgränsade utrymmen utomhus. I förordnandet om begränsning av sammankomster kan begränsningen riktas till att gälla endast en del offentliga tillställningar eller allmänna sammankomster. Bestämmelser om begränsning av allmänna sammankomster och offentliga tillställningar finns i lagen om smittsamma sjukdomar. Läs mer om paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar.

Lagen om sammankomster definierar tillställningens natur

Med offentliga tillställningar avses nöjestillställningar, tävlingar, föreställningar och andra därmed jämförbara tillställningar som är öppna för allmänheten. Som offentliga tillställningar räknas även sådana tillställningar som bygger på inbjudan eller medlemskap, om inte tillställningen på grund av antalet deltagare, tillställningens art eller andra särskilda skäl kan anses vara av privat natur.

Med allmänna sammankomster avses demonstrationer eller andra tillställningar som ordnas i syfte att utöva mötesfriheten och i vilka även andra än de som uttryckligen inbjudits kan delta eller följa.

Definitionen av offentliga tillställningar och allmänna sammankomster finns i lagen om sammankomster. Mer information: På vad grundar sig regionförvaltningsverkets behörighet att förbjuda och begränsa offentliga tillställningar och allmänna sammankomster så som demonstrationer?

Exempel på offentliga tillställningar som sammankomstbegränsningarna kan gälla:

• Konserter
• Teater- och sommarteaterföreställningar (också exempelvis föreställningar som ordnas i en nöjespark)
• Bioföreställningar
• Festivaler  
• Marknader
• Enskilda auktioner
• Friidrottsevenemang och andra idrottsmatcher och idrottsturneringar (t.ex. boboll, fotboll och ishockey) om det finns publik på plats
• I regel utbildningar och seminarier som är öppna för alla, också avgiftsbelagda, även sådana som arrangeras av privata aktörer
• Pop-up-caféer och -butiker, åtminstone när de inte finns i ett köpcentrums lokaler
• Daghemmens, skolornas eller läroanstalternas fester, avslutningar och studentdimissioner om de har andra deltagare än personal och barn, elever och studerande
• Gamlas dans, om det finns publik (t.ex. elevernas föräldrar)
• Abiturienternas åkturer på lastbilsflak
• Drive-in-evenemang
• Disputationer i universitet
• Pilktävlingar

 Mer information om offentliga tillställningar som sammankomstbegränsningarna kan gälla:

• Vilka offentliga tillställningar och sammankomster gäller begränsningar av sammankomster?
• Filmer: Varför är filmföreställningar offentliga tillställningar?
• Utbildningar: Vilka utbildningar omfattas av sammankomstbegränsningarna?
• Idrott: Vilka idrottsevenemang är offentliga tillställningar?
• Idrott: Är idrottstävlingar för barn och unga offentliga tillställningar?
• Dans: Hur ska coronarestriktioner beaktas på danslavar?

Alla tillställningar eller all verksamhet omfattas inte av sammankomstbegränsningarna

Begränsningen av sammankomster gäller inte fortlöpande, normal verksamhet och inte heller arbetsplatsernas sedvanliga verksamhet.

Exempel på fortlöpande normal verksamhet, som begränsningar av sammankomster inte gäller:

• Nöjesparker och inomhusnöjesparker
• Djurparker
• Idrotts- och aktivitetsparker
• Tivolin
• Torgverksamhet
• Auktionsverksamhet när företagets verksamhetsområde är att hålla auktioner
• Lekparker och lekplatser  
• Friluftsbad och badstränder  
• Sommarläger
• Föreställningar som enbart streamas för publiken, det vill säga utan att det finns publik på plats
• Läroanstalternas och skolornas verksamhet och interna evenemang utan utomstående publik
• Prov i anslutning till elevantagning och undervisningsverksamhet
• Guidade rundturer, till exempel på museer, i stadsdelar eller naturområden

Dessa aktörer kan omfattas av begränsningarna som gäller användningen av utrymmen: Användning av kundutrymmen och lokaler.

Begränsningar av sammankomster gäller inte heller privata tillställningar, såsom bröllopsfester och kvällssamvaro, tillvaro eller idrott utomhus som ordnas av privatpersoner.

• Mer information: Gäller begränsningen av sammankomster privata tillställningar?

Myndighetssammanträden, såsom kommunfullmäktiges, kommunstyrelsens eller kommunnämndernas sammanträden, omfattas inte av sammankomstbegränsningarna. Därför kan man inte heller ta coronapasset i bruk som ett alternativ till sammankomstbegränsningar.

• Mer information: Sammankomster: Gäller begränsningarna av sammankomster även bolagsstämmor och andra lagstadgade möten?

Bolagsstämmor och andra motsvarande stadgeenliga eller lagstadgade sammankomster omfattas i regel inte av sammankomstbegränsningarna.

• Mer information: Sammankomster: Gäller begränsningarna av sammankomster även bolagsstämmor och andra lagstadgade möten?

Mer information om tillställningar och verksamhet som i regel inte omfattas av sammankomstbegränsningarna:

• Lägerskolor: Hur kan lägerskolor ordnas på ett säkert sätt?
• Lägerverksamhet: Hur påverkar coronabegränsningarna olika slags läger?
• Klassutflykter:Gäller begränsningarna av sammankomster sådana utflykter exempelvis till bio- eller teaterföreställningar som anordnas av läroanstalterna?

Ordnande av offentliga tillställningar

Utöver sammankomstbegränsningarna ska arrangören beakta de hygienkrav som föreskrivs i lagen om smittsamma sjukdomar och de skyldigheter som gäller användningen av lokalerna.

• Vilka restriktioner gäller för tillfället för sammankomster?
• Vilka är de gällande besluten om användningen och stängningen av lokalerna?

Hygienkrav (lagen om smittsamma sjukdomar 58 c §)

Hygienkraven som föreskrivs i lagen om smittsamma sjukdomar gäller i stor utsträckning i hela landet. Kraven gäller direkt med stöd av lag utan särskilt myndighetsbeslut. Aktören ska beakta hygienkraven i alla de inomhuslokaler de administrerar som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse samt i vissa begränsade utomhusutrymmen.

• Vilka hygienkrav föreskrivs enligt lagen om smittsamma sjukdomar?
• För vilka aktörer gäller hygienkraven i lagen om smittsamma sjukdomar?

Förebyggande av smittorisk i lokaler (lagen om smittsamma sjukdomar 58 d §)

Regionförvaltningsverken kan ge bestämmelser som förpliktar aktörerna att ordna sin verksamhet på ett hälsosäkert sätt. Om en sådan bestämmelse har getts för området, ska användningen av lokaler som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse ordnas så att den smittorisk som orsakas av kundernas och deltagarnas samt sällskapens närkontakter kan förebyggas.

Aktören kan fullgöra skyldigheten till exempel genom

• att begränsa antalet kunder
• att differentiera vistelsen
• att effektivisera ventilationen
• att förutsätta att deltagarna använder munskydd.

Paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar gäller sammankomstbegränsningar och paragraf 58 d hälsosäker användning av utrymmen.

Aktören ska upprätta en skriftlig plan över de åtgärder genom vilka risken för smitta till följd av närkontakt förebyggs i lokalerna.

Regionförvaltningsverken har sammanställt en heltäckande anvisning på sina webbplatser för uppgörandet av en skriftlig plan.

• Vilka aktörer berörs av beslutet om användningen av lokalerna?
• Hur gör jag upp en skriftlig plan för användningen av lokalerna?

Obs! Regionförvaltningsverket ger ingen bedömning eller godkännande av enskilda aktörers planer för att förhindra spridningen av covid-19-epidemin i sina lokaler. Aktören ska inte skicka den skriftliga planen till regionförvaltningsverket, utan den ska hållas tillgänglig för kunderna och dem som deltar i verksamheten samt presenteras på begäran för kommunens eller regionförvaltningsverkets inspektör vid behov.

Ordnande av offentliga tillställningar i förplägnadsrörelser

Om en offentlig tillställning ordnas i en förplägnadsrörelse eller om det finns ett serveringsområde vid en offentlig tillställning, ska aktören utöver sammankomstbegränsningarna även iaktta de begränsningar som gäller restaurangverksamheten.

Mer information om att ordna en offentlig tillställning i en förplägnadsrörelse

• Artister i restauranger:Kan restaurangen ha uppträdande artister?
• Övriga förplägnadsrörelser:Gäller sammankomstbegränsningarna ishallars, simhallars, fotbollsstadions eller motsvarande spelarenors restaurangverksamhet?
• Restaurangbegränsningarna landskapsvis: https://valtioneuvosto.fi/sv/information-om-coronaviruset/gallande-begransningar/restauranger

Ordnande av privata tillställningar

Regionförvaltningsverkens bestämmelser om begränsning av sammankomster gäller inte privata tillställningar eller annan verksamhet som hör till privat- eller familjeliv.

Privata tillställningar är alla privata evenemang som inte är öppna för allmänheten, såsom examensfester, bröllop, begravningar, dop, födelsedagsfester och privata kvällstillställningar.

Om man ordnar en privat tillställning i en restaurang, ett kafé eller i en annan förplägnadsrörelse ska man dock följa restriktionerna och skyldigheterna som gäller restaurangverksamheten. Till exempel ska kraven på hygien och säkerhetsavstånd beaktas, likaså begränsningarna av öppettider och serveringstider samt eventuella begränsningar av antalet kunder.

Mer information om att ordna privata tillställningar:

• Gäller begränsningen av sammankomster privata tillställningar?
• Catering: Vilka begränsningar gäller cateringföretag och cateringsverksamhet?
• Privata tillställningar: Gäller restriktionerna för restaurangverksamhet också privata tillställningar som ordnas i restauranger eller caféer, till exempel bröllopsfester?

Coronapasset

För närvarande har användningen av coronapasset begränsats så att ibruktagandet av det inte befriar verksamhetsutövaren från begränsningarna. Mer information: SHM:s meddelande 11.2.2022    

Verksamhetsutövaren kan dock ta coronapasset i bruk i lokaler som omfattas av begränsningarna och som kunderna använder under sin fritid i rekreationssyfte. Sådana lokaler är:

• inomhuslokaler och utrymmen utomhus som används för offentliga tillställningar
• förplägnadsrörelser
• gym och andra inomhusutrymmen som används för idrott eller motion
• allmänna bastur och bassängområden i simhallar, friluftsbad och badinrättningar, samt omklädningsrum som finns i omedelbar anslutning till dem
• dansställen och utrymmen som används för körsång, amatörteater och annan motsvarande hobbyverksamhet i grupp
• nöjes- och temaparker, tivolin samt djurparkers utrymmen inomhus
• inomhuslekparker och inomhuslekplatser
• museer, utställningslokaler och andra motsvarande kulturlokaler, såsom konstgallerier.

Verksamhetsutövaren kan inte ta i bruk coronapasset i sådana lokaler och på sådana platser som kan anses vara nödvändiga eller väsentliga med tanke på det normala livet eller de lagstadgade rättigheterna. Dessutom kan man inte frigöra sig från stängningen av lokalerna genom att ta i bruk coronapasset.

Mer information om användningen av coronapasset: Vanliga frågor om coronaviruset – Coronapasset

Gällande regionala coronarestriktioner

• Vilka restriktioner gäller för tillfället för sammankomster?
• Vilka är de gällande besluten om användningen och stängningen av lokalerna?
• Restaurangbegränsningarna landskapsvis: https://valtioneuvosto.fi/sv/information-om-coronaviruset/gallande-begransningar/restauranger

 Mer information

• Lagen om smittsamma sjukdomar (1227/2021)
  • organisering av verksamheten, särskilt paragraferna 58 c, 58 d och 58 g
  • skriftlig plan 58 h §
  • covidvaccinationsintyg 58 i §
  • tillsyn 59 a §
  • inspektioner 59 b §
  • förelägganden och tvångsmedel 59 c §
• Se även rekommendationerna från det egna sjukvårdsdistriktet för att effektivisera bekämpningen av coronaepidemin!
  • THL: Coronaepidemin: regionernas situation, rekommendationer och begränsningar
• Om en offentlig tillställning ställs in eller om det har bestämts att lokalerna ska stängas, kan aktören fråga Statskontoret om möjligheten till ersättning.
  • Statskontoret:Företagens kostnadsstöd
  • Arbets- och näringsministeriet: Frågor och svar om kostnadsstödet

Författare: regionförvaltningsverkets kundserviceteam

Korona-ajan kokoontumisrajoitukset vaihtelevat Suomessa alueittain muun muassa tautitilanteen ja epidemiaennusteen mukaan. Yhdellä alueella on voimassa tiukemmat rajoitukset kuin toisella. Jos kansalainen seuraa vain valtakunnallista epidemiatilannetta, hänestä saattaa tuntua vaikeaselkoiselta, miksi kokoontumisrajoitukset vaihtelevat alueittain. Myös kunnat voivat määrätä alueellaan kokoontumisrajoituksia.

Hankalaa saattaa olla myös ymmärtää, mitä kokoontumisrajoitus käytännössä tarkoittaa ja miten kokoontumisrajoitus eroaa aluehallintoviraston määräämistä muista koronarajoituksista. Kirjoituksemme keskittyy kokoontumisrajoitusten tähän puoleen. Haluamme avata kokoontumisrajoitusten faktoja ja vastata kysymykseen: ”Mikä on kokoontumisrajoitus?”

Aluehallintoviraston määräykset kokoontumisrajoituksista koskevat yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia, jotka järjestetään sisällä tai rajatussa ulkotilassa. Kokoontumisrajoituksia koskevassa määräyksessä rajoitus voidaan kohdentaa koskemaan vain osaa yleisötilaisuuksista tai yleisistä kokouksista. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisesta säädetään tartuntatautilaissa. Lue lisää tartuntatautilain pykälästä 58.

Kokoontumislaki määrittelee tilaisuuden luonteen

Yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Tällaisia ovat myös kutsuun tai jäsenyyteen sidotut tilaisuudet, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.

Yleinen kokous tarkoittaa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata.

Yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten määritelmät tulevat kokoontumislaista. Lisätietoa: Mihin aluehallintoviraston toimivalta kieltää ja rajoittaa yleisötilaisuuksia tai yleisiä kokouksia perustuu?

Esimerkkejä yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:

• Konsertit
• Teatteri- ja kesäteatterinäytökset (myös esimerkiksi huvipuiston tiloissa järjestetyt näytökset)
• Elokuvateatterinäytökset
• Festivaalit  
• Markkinat
• Yksittäiset huutokauppatilaisuudet
• Yleisurheilutapahtumat ja muut urheiluottelut ja -turnaukset (esim. pesäpallo, jalkapallo ja jääkiekko), jos paikalla on yleisöä
• Lähtökohtaisesti kaikille avoimet, maksullisetkin koulutustilaisuudet ja seminaarit, myös kaupallisten palveluntarjoajien järjestämät
• Pop-up-kahvilat ja -myymälät ainakin silloin, kun ne eivät ole kauppakeskusten tiloissa
• Päiväkodin, koulun tai oppilaitoksen järjestämät juhlat, päättäjäistilaisuudet ja ylioppilasjuhlat, jos tilaisuuteen osallistuu muita kuin henkilökuntaa ja lapsia, oppilaita ja opiskelijoita
• Vanhojen tanssit, jos paikalla on yleisöä (esim. oppilaiden vanhempia)
• Penkkariajelut
• Drive-in-tapahtumat
• Yliopistojen väitöstilaisuudet
• Pilkkikilpailut

 Lisätietoa yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:

• Mitä yleisötilaisuuksia, kokoontumisia ja toimintaa kokoontumisrajoitukset koskevat?
• Elokuvat: Miksi elokuvanäytökset ovat yleisötilaisuuksia?
• Koulutukset: Mitkä koulutukset kuuluvat kokoontumisrajoitusten piiriin?
• Urheilu: Mitkä urheilutapahtumat luetaan yleisötilaisuuksiksi?
• Urheilu: Ovatko lasten ja nuorten urheilukilpailut yleisötilaisuuksia?
• Tanssiminen: Miten koronarajoitukset on huomioitava tanssilavoilla?

Kaikki tilaisuudet tai toiminta eivät ole kokoontumisrajoitusten piirissä

Kokoontumisrajoitukset eivät koske jatkuvaluonteista, normaalia toimintaa eivätkä työpaikkojen normaalia toimintaa.

Esimerkkejä jatkuvasta normaalitoiminnasta, jota kokoontumisrajoitukset eivät koske:

• Huvipuistot ja sisähuvipuistot
• Eläinpuistot
• Liikunta- ja aktiviteettipuistot
• Tivolit
• Toritoiminta
• Huutokauppatoiminta silloin kun yrityksen toimialana on huutokauppojen pitäminen
• Leikkipuistot ja leikkipaikat  
• Maauimalat ja uimarannat  
• Kesäleirit
• Esitykset, jotka ainoastaan striimataan yleisölle, eli yleisöä ei ole paikan päällä
• Oppilaitosten ja koulujen toiminta sekä sisäiset tapahtumat, joissa ei ole ulkopuolista yleisöä
• Oppilasvalintaan ja opetustoimintaan liittyvät koetilanteet
• Opastetut kierrokset esimerkiksi museossa, kaupunginosassa tai luontokohteessa

Toimijoita voi kuitenkin koskea tilojen käyttöä koskevat rajoitukset: Asiakas- ja toimitilojen käytön rajoitukset.

Kokoontumisrajoitukset eivät koske myöskään yksityistilaisuuksia, kuten yksityisten henkilöiden järjestämiä hääjuhlia, illanviettoja, yksityisten henkilöiden ulkoilua tai urheilua ulkona.

• Lisätietoa: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yksityistilaisuuksia?

Viranomaisten kokoukset, kuten kunnanvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien kokoukset, eivät myöskään kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin. Niissä ei voi siksi ottaa koronapassiakaan käyttöön kokoontumisrajoitusten vaihtoehtona.

• Lisätietoa: Kokoukset: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yhtiökokouksia tai yhdistysten ja muiden tahojen vastaavia kokouksia?

Yhtiöiden, yhdistysten ja vastaavien osakkaiden ja jäsenten kokoukset eivät yleensä kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin.

• Lisätietoa: Kokoukset: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yhtiökokouksia tai yhdistysten ja muiden tahojen vastaavia kokouksia?

Lisätietoa tilaisuuksista ja toiminnasta, jotka eivät pääsääntöisesti ole kokoontumisrajoitusten piirissä:

• Leirikoulut: Miten leirikouluja voidaan  järjestää turvallisesti?
• Leirit: Miten koronarajoitukset vaikuttavat erilaisiin leireihin?
• Luokkaretket: Kuuluvatko oppilaitosten järjestämät retket esimerkiksi elokuviin tai teatteriin kokoontumisrajoitusten piiriin?

Yleisötilaisuuden järjestäminen

Kokoontumisrajoitusten lisäksi tapahtuman järjestäjän tulee ottaa huomioon tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset sekä tilojen käyttöä koskevat velvoitteet.

• Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?

Hygieniavaatimukset (tartuntatautilaki 58 c §)

Koko maassa on voimassa laajasti tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset. Vaatimukset ovat voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaispäätöstä. Toimijan täytyy ottaa huomioon hygieniavaatimukset kaikissa hallinnoimissaan yleisölle avoimissa tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa sisätiloissasi sekä tietyissä rajatuissa ulkotiloissa.

• Mitkä ovat laissa säädetyt hygieniavaatimukset?
• Mitä toimijoita tartuntatautilain hygieniavaatimukset koskevat?

Tartunnan riskin ehkäiseminen tiloissa (tartuntatautilaki 58 d §)

Aluehallintovirastot voivat antaa määräyksen, joka velvoittaa toimijoita järjestämään toimintansa terveysturvallisesti. Jos alueelle on annettu tällainen määräys, yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä voidaan ehkäistä.

Toimija voi toteuttaa velvoitteen esimerkiksi

• rajoittamalla asiakasmäärää
• porrastamalla oleskelua
• tehostamalla ilmanvaihtoa
• edellyttämällä osallistujilta kasvomaskin käyttöä.

Tartuntatautilain pykälä 58 koskee kokoontumisrajoituksia ja pykälä 58 d tilojen terveysturvallista käyttöä.

Toimijan täytyy tehdä kirjallinen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä ehkäistään tiloissa.

Aluehallintovirastot ovat koonneet kattavan ohjeen kirjallisen suunnitelman tekoon sivuilleen:

• Mitä toimijoita päätös tilojen käytöstä koskee?
• Miten teen kirjallisen suunnitelman tilojen käytöstä?

Huom! Aluehallintovirasto ei anna arviota tai hyväksyntää yksittäisten toimijoiden suunnitelmille covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tiloissaan. Toimijan ei tule lähettää kirjallista suunnitelmaa aluehallintovirastoon, vaan se täytyy pitää tilassa asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien nähtävillä sekä tarvittaessa pyynnöstä esittää suunnitelma kunnan tai aluehallintoviraston tarkastajalle.

Yleisötilaisuuden järjestäminen ravitsemisliikkeessä

Jos yleisötilaisuus järjestetään ravitsemisliikkeessä tai jos yleisötilaisuudessa on anniskelualue, toimijan täytyy noudattaa kokoontumisrajoitusten lisäksi myös ravintolatoimintaa koskevia rajoituksia.

Lisätietoa yleisötilaisuuden järjestämisestä ravitsemusliikkeessä:

• Esiintyjät: Saako ravintolassa olla esiintyjiä, esimerkiksi artisteja?
• Muut ravitsemisliikkeet: Koskevatko kokoontumisrajoitukset jäähallien, uimahallien, jalkapallostadionien tai vastaavien peliareenojen ravintolatoimintaa?
• Ravintolarajoitukset maakunnittain

Yksityistilaisuuden järjestäminen

Aluehallintovirastojen määräykset kokoontumisrajoituksista tai tilojen käytöstä eivät koske yksityistilaisuuksia tai muuta yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa.

Yksityistilaisuuksia ovat kaikki yksityisluonteiset tapahtumat, jotka eivät ole yleisölle avoimia, kuten valmistujaisjuhlat, häät, hautajaiset, ristiäiset, syntymäpäiväjuhlat ja yksityiset illanvietot.

Jos yksityistilaisuus järjestetään ravintolassa, kahvilassa tai muussa ravitsemisliikkeessä, tulee myös yksityistilaisuudessa ottaa huomioon voimassa olevat ravintolatoiminnan rajoitukset ja velvoitteet. Esimerkiksi vaatimukset hygieniasta ja turvaetäisyyksistä on otettava huomioon, samoin aukiolo- ja anniskeluaikojen rajoitukset sekä mahdolliset asiakasmäärien rajoitukset.

Lisätietoa yksityistilaisuuksien järjestämisestä:

• Koskevatko kokoontumisrajoitukset yksityistilaisuuksia?
• Pitopalvelu: Mitkä rajoitukset koskevat pitopalvelu- ja cateringtoimintaa?
• Yksityistilaisuudet: Koskevatko ravintolatoiminnan rajoitukset myös ravintolassa tai kahvilassa järjestettyä yksityistilaisuutta, esimerkiksi hääjuhlaa?

Koronapassi

Tällä hetkellä koronapassin käyttöä on rajoitettu siten, että sen käyttöönotto ei vapauta toiminnanharjoittajaa rajoituksista. Lisätietoa: STM:n tiedote 11.2.2022    

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin ottaa koronapassin käyttöön rajoitusten piiriin kuuluvissa tiloissa, joita asiakkaat käyttävät vapaa-aikanaan virkistystarkoituksessa. Tällaisia tiloja ovat:

• yleisötilaisuuksiin käytettävät sisä- ja ulkotilat
• ravitsemisliikkeet
• kuntosalit ja muut urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisäliikuntatilat
• yleiset saunat sekä uimahallien, maauimaloiden ja kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä tai läheisyydessä olevat pukuhuonetilat
• tanssipaikat sekä kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin tai muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat
• huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat
• sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat
• museot, näyttelytilat ja muut vastaavat kulttuuritilat, kuten esimerkiksi taidegalleriat.

Toiminnanharjoittaja ei voi ottaa koronapassia käyttöön sellaisissa tiloissa ja paikoissa, joiden voidaan katsoa olevan tavanomaisen elämän tai lakisääteisten oikeuksien kannalta välttämättömiä tai olennaisia. Lisäksi tilojen sulkemisesta ei voi vapautua koronapassin käyttöönotolla.

Lisätietoa koronapassin käytöstä: Usein kysyttyjä kysymyksiä koronaviruksesta - Koronapassi

Voimassa olevat alueelliset koronarajoitukset

• Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?
• Ravintolarajoitukset maakunnittain

 Lisätietoa

• Tartuntatautilaki (1227/2021)
  • toiminnan järjestäminen, erityisesti pykälät 58 c, 58 d ja 58 g
  • kirjallinen suunnitelma 58 h §
  • koronatodistus 58 i §
  • valvonta 59 a §
  • tarkastukset 59 b §
  • määräykset ja pakkokeinot 59 c §
• Ks. myös oman sairaanhoitopiirin tasolla tehdyt suositukset koronaepidemian torjuntatyön tehostamiseksi!
  • THL: Koronaepidemia: alueiden tilanne, suositukset ja rajoitukset
• Jos yleisötilaisuus peruuntuu tai tilat on määrätty suljettaviksi, toimija voi tiedustella mahdollisuutta korvaukseen Valtiokonttorista.
  • Valtiokonttori: Yritysten kustannustuki
  • Työ- ja elinkeinoministeriö: Kysymyksiä ja vastauksia kustannustuesta

Kirjoittajat: aluehallintoviraston asiakaspalvelun tiimi

Jälleen on se aika vuodesta, kun useiden kirjastolaisten kainalot hikoavat, niska jumittuu ja numerot vilistävät silmissä. Edellisvuoden tilastot pitäisi saada syötettyä yleisten kirjastojen tilastotietokantaan. Työmäärä on iso, ja ohjeita kertaillessa saattaa usko olla koetuksella. Miksi sitten keräämme tilastoja? Eikö siinä olisi yksi työ, jonka voisi trendikkäästi liinata pois?

Puhumme julkishallinnossa paljon tiedolla johtamisesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että päätökset perustuvat mutun sijasta tietoon – esimerkiksi tilastoihin. Kirjastotilastot kertovat meille, mitä kirjastoille kuuluu: käydäänkö meillä, lainataanko meiltä ja jos lainataan niin mitä.

Tilastoja voi tutkia myös menneen ja tulevan välisenä karttana. Ne kertovat, mistä olemme tulossa ja antavat osviittaa suunnasta, mihin olemme menossa. Yleisten kirjastojen tilastotiedot yltävät yli 20 vuoden päähän, ja ne antavat eväitä pohtia menneen valossa muutoksia, joita kirjastojen toiminnassa on tapahtunut. Samalla voimme ennakoida niiden avulla tulevia trendejä. Tilastot auttavat meitä ymmärtämään sitä, miten yhteiskunnan muuttuminen näkyy kirjastoissa. Omatoimiaukiolo on tästä hyvä esimerkki. Paine palvelujen saatavuuteen on lisännyt verkkovälitteisiä palveluita sekä fyysisten palvelujen – esimerkiksi kauppojen – aukioloaikoja. Kirjastot eivät ole jääneet tämän muutoksen ulkopuolelle, vaan vastauksena vaatimukseen 24/7-palvelusta on kehitetty niin e-palveluita kuin omatoimiaukioloa. 

Yksi tilastojen keskeinen merkitys kirjaston johtamisesta ja kehittämisestä vastaavalle henkilölle on oman ymmärryksen lisääminen. Tilastovertailujen avulla saa kuvan siitä, miten oma kirjasto asemoituu kirjastokentälle. Lisäksi se tarjoaa avaimia kirjastotyön kehittämiseen: onko kokoelma tasapainossa suhteessa lainaukseen? Onko henkilökunnan työ kohdentunut oikein eli ovatko aukioloajat tasapainoisessa suhteessa käytettävissä olevaan työpanokseen ja tarjottaviin asiantuntijapalveluihin? Tässä mielessä tilastotietokanta on oivallinen apulainen myös päätösten valmisteluun ja perusteluun. 

Tilastoja voi ja kannattaa hyödyntää myös päättäjäviestintään. Ulkopuoliset konsultit tuppaavat käyttämään vertailuissaan vain euroja, mutta kirjastotilastot tarjoavat oivallisen työkalun myös työn ja palvelujen avaamiseen. Tilastojen avulla voimme viestiä päättäjille, missä olemme hyviä ja mikä kaipaa kehittämistä. Sieltä löytyy monesti myös syitä siihen, miksi kustannukset vaihtelevat kirjastojen välillä. Yhteinen tilastotietokanta on kultakaivos juuri vertailtavuuden näkökulmasta. Päättäjäviestinnästä on vain askel eteenpäin dialogiin kirjastopalvelujen tietopohjaisesta kehittämisestä.

Mutta mikään ei ole täydellistä – ei edes tilastotietokanta. Kirjastoissa saattaa olla tarpeita myös sellaisten asioiden tilastoinnille, joita valtakunnallisessa tilastoinnissa ei huomioida. Omassa tilastoinnissa ei ole tarpeen pidättäytyä valtakunnallisten tietojen keräämisessä. Niitä kannattaa ajatella enemminkin minimitasona. Jos kirjastossa on tarve laajemmalle tilastoinnille, sen voi ja se kannattaa toteuttaa. Tästä esimerkkinä voisi nostaa lähi- ja verkkotapahtumien erittelyn. Valtakunnallisesti joudumme tasapainottelemaan tarpeiden ja syntyvän tietomassan välillä.

Monesti tilastotietokanta yksin ei riitä kuvaamaan ilmiötä tai tuomaan kaikkia sen puolia esille. Siksi on tärkeää hakea tietoa eri lähteistä ja yhdistää tilastotietoja. Esimerkiksi osallisuuden kuvaamiseen voidaan tuoda lihaa luiden ympärille kävijätietojen ja tapahtumien osallistujamäärien lisäksi kouluterveyskyselyn ja väestökyselyn tiedoilla. Tai jo esillä ollutta omatoimiaukioloa voi tarkastella myös kuntatalouden näkökulmasta, sillä sen lisäksi, että se on laajentanut kirjastojen aukioloaikoja, on se samalla supistanut palveluaikaa, jolloin henkilökunta on paikalla. Tämä saattaa viitata siihen, että omatoimipalvelulla on tiukassa taloustilanteessa haettu säästöjä henkilöstökuluihin. Kannattaakin muistaa, että ilmiöt eivät useinkaan ole riippuvaisia vain yhdestä yhteiskunnallisesta kehityskulusta.

Tilastotietojen käyttäminen vaatii aina tulkintaa. Vuosi 2020 on oppikirjaesimerkki tästä. Ilman yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtämistä näyttää, että kirjastojen merkitys romahti vuodessa. Tilastoja pitää pyrkiä ymmärtämään ja selittämään. Silloin ne voivat kertoa meille paljon siitä, missä olemme nyt ja mihin olemme menossa ja mikä tärkeintä: mitä meidän voisimme tehdä, että saavutamme päämäärämme.

Jos kirjastotilastot ovat sinulle vieraita, pääset tutustumaan niihin täältä: www.tilastot.kirjastot.fi.

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajista 88% piti vähintään melko tärkeänä sitä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta. Tässä ei ole eroa eri-ikäisten, kirjastoa käyttävien tai käyttämättömien välillä. Sen sijaan notkahdus tärkeydessä on niiden kohdalla, jotka eivät lue. 

Uusia asioita kirjaston avulla kokevat oppineensa erityisesti nuoret aikuiset (44%) ja yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuvat (41%). Kirjasto on saanut innostumaan uusista asioista tasaisen kolmanneksen kaikista väestöryhmistä ja eri kokoisten kuntien asukkaista. 

Kirjasto on innostanut olemaan aktiivinen itseä kiinnostavissa asioissa eniten yli 65 -vuotiaita (33%) ja nuoria aikuisia (24%). Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, ja isommissa kaupungeissa viidennes kokee näin. Kiinnostavia ihmisiä on kohdannut kirjastoissa eniten eläkeikäiset (31%), nuoret aikuiset (21%), kun muut ikäryhmät ovat kohdanneet vähemmän. Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, isoissa kaupungeissa alle viidennes on kohdannut kiinnostavia ihmisiä kirjastossa. 

Tietotekniikkaa on oppinut käyttämään kirjastossa yllättäen eniten nuoret aikuiset (18-34v.), joista viidennes toteaa näin. Sen sijaan vanhimmasta ikäryhmästä vain 11% kokee oppineensa tietotekniikkaa kirjastossa. Vähiten tietotekniikkaa on opittu alle 10 000 asukkaan kunnankirjastoissa (11%). 

Kirjaston on ohjannut aktivoitumaan paikallisessa vaikuttamisessa eniten nuoria aikuisia (13%), muilla ikäryhmillä tämä jää alle 10%:n. Pienissä kunnissa tämä on hyvin harvinaista (5%). 

Tulokset näyttävät vaihtelevan enemmän ikäryhmien kuin kunnan koon mukaan. Tämä kertoo toisaalta suhteellisen tasalaatuisista kirjastopalveluista maan eri osissa, ja toisaalta eri ikäisten tarpeista ja tottumuksista. Kunnan koko vaikuttaa myös kulttuuriin: kaupungeissa on enemmän väkeä, mutta ei ehkä kohdata kanssaihmisiä samoin kuin pienemmillä paikkakunnilla. 

Miten kirjasto voisi lisätä kohtaamisia ja osallisuuden tunnetta? Onko kirjoittamaton sääntö ”Hyss!” vai tuoliryhmät vuorovaikutusta edistävästi? Entä millaiset toimijat ovat kirjastojen kumppaneita? Voisiko heidän avullaan luoda kirjastoon aktiivisuutta, vuorovaikutusta, tietotekniikan ohjausta, toimintaympäristön asioiden esille tuontia?

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin AVI