Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää syksyllä 2022 kolme alueellista maanpuolustuskurssia: Haminassa 19.–23.9. ja Tuusulassa 10.–14.10. sekä 7.–11.11. Kurssit tarjoavat osallistujilleen tietoa yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta ja viranomaisten rooleista häiriötilanteisiin varautumisessa. Oppilaiksi kutsutaan yhteiskunnan varautumisen avainhenkilöitä, joten samalla päästään kehittämään eri toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä.

Haastattelimme kahta alueellisen maanpuolustuskurssin oppilasta heidän kurssikokemuksestaan Haminassa – millaista antia kurssi tarjosi?
 

”Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista.”

Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?

Olen Christa Carpelan, 46-vuotias neljän lapsen äiti ja sote-ammattilainen Kouvolasta. Olen kaupungin- ja hyvinvointialueen valtuutettu, ja kurssille osallistuin kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajana. Siviilissä toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajana, joten pääsin tarkastelemaan kurssin antia molemmista näkökulmista.

Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset? 

Olen ollut aiemmin kahden päivän kurssilla järjestöjohtajan roolissa, joten tiesin jo hieman mitä odottaa: tiiviitä ja asiapitoisia päiviä perehtyen Suomen maanpuolustukseen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Tältä kurssilta toivoin antoisien luentojen lisäksi jalkautumista eri kohteisiin, ja tämä toteutui! Kävimme vierailulla Haminan pelastuslaitoksella ja Vekarajärven varuskunnassa, jossa oli hienosti järjestettyä ohjelmaa. Näimme simulaatiota pelastusoperaatioista ja pääsin myös panssarivaunun kyytiin tähystelemään. Eli odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin, mihin oli osuutta myös kurssikollegoilla.

Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?

Täytyy sanoa, että vaikka lähdin kurssille avoimin mielin ja ilman olettamuksia, niin erittäin positiivisesti yllätti kurssikollegoiden heittäytyminen heti ensimmäisessä aamunavauksessa! Sain nimittäin maanantai-iltana pienryhmämme puheenjohtajana tehtäväksi hoitaa tiistain avauksen, ja tietämättä, mitä nämä ovat yleensä pitäneet sisällään, päätin vanhana tanssijana laittaa lanteet liikkumaan. Tämähän sopi myös pienryhmämme teemaan ”henkinen kriisinkestävyys”. Tanssiessa mieli ja keho kiittää. Aloitin aamun lausuen arvostamani oppiäitini Aira Samulinin sanat ”älkää välittäkö miltä se näyttää, vaan miltä se tuntuu”, ja hetkessä koko RUKin [Haminan Reserviupseerikoulu] maneesi oli täynnä rytmiä ja liikettä. 

Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?

Luennot olivat kaikkinensa todella mielenkiintoisia. Yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseen, kriisijohtamiseen ja häiriöihin varautumiseen perehdyttiin monesta eri kulmasta – tarttumapintaa toivat luonnollisesti viimeaikaiset tapahtumat maailmalla. Luentojen ja kohdevierailujen lisäksi täytyy nostaa erikseen vielä esille mielenkiintoiset keskustelut muiden kurssilaisten kanssa pienryhmissä ja tauoilla. Huipputyyppejä! 

Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi? 

Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista – ja pitänyt näitä esillä eri yhteyksissä, kuten kunnan varautumisen suunnitelmat ja oman järjestön roolin terävöittäminen osana Vapepaa [Vapaaehtoinen pelastuspalvelu]. Tähän antoivat eväitä erityisesti pienryhmissä tehdyt tehtävät, joissa pääsi konkretian tasolla pohtimaan kyseisiä asioita.

Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?

Kurssi oli todella hyvin toteutettu: luennot, tauotus ja ohjeisohjelmat. Nautin myös siitä, että sai viikon seurata annettua ohjelmaa, ja kaikki oli valmiiksi järjestetty. Toki olisin mieluusti keskustellut kurssilaisten ja kouluttajien kanssa vieläkin enemmänkin, mutta ymmärrettävästi aika ei veny loputtomiin.

Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?

Kurssi oli rakennettu hienosti siten, että jokaisen päivän anti täydensi toisiaan pureutuen kokonaisturvallisuuden eri osa-alueisiin ja nostaen esiin eri toimijoiden roolia. Kokonaisturvallisuuden timantti tuli tutuksi! Kiteyttää voisi, että kurssi avasi hienosti yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, jotka on turvattava kaikissa tilanteissa, niin normaalioloissa kuin kriisin sattuessa. Sekä sen, että kaikilla on tässä merkittävä rooli, niin yksilöinä kuin yhteisöinä.
 

”Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri yllätti erittäin positiivisesti”

Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?

Olen majuri Mika Mäenpää, Maavoimien esikunnan operatiivisen osaston tiiminjohtaja.

Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset? 

Odotin uppoutumista syvällisesti kokonaisturvallisuuden kentän toimijoiden toimintatapoihin alueellisella tasolla. Olen muutama vuosi sitten yleisesikuntaupseerikurssilla opiskellut samaa asiaa valtakunnallisella tasolla ja nyt oli aika täydentää ymmärrystä alue- ja paikallistasolla.

Odotukset täyttyivät erinomaisesti – nämä asiat aukeavat parhaiten juuri ihmisten välisissä keskusteluissa.

Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?

Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri kyllä yllätti erittäin positiivisesti! Ehkä se oli nämä meidän kurssimme iloiset ja elämänhaluiset karjalaiset, jotka saivat kaikki muutkin vilkkaasti keskustelemaan?

Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?

Ehdottomasti tutustuminen oman fokuksen, eli maanpuolustuksen ja turvallisuusviranomaisten, ulkopuoliseen päätöksentekoon mahdollisessa kriisissä sekä koronapandemiasta saadut opit kriisijohtamisessa.

Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi? 

Ehdottomasti vien oppeja viranomaisyhteistyön kehittämiseen Maavoimissa sekä tuon täältä teemoja paikallispuolustusharjoitusten kehittämiseen tulevina vuosina.

Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?

Aikaahan tämä kurssi vaatisi varmasti kaksikin viikkoa, jotta päästään pureutumaan kunnolla niihin kaikkiin hedelmällisimpiin keskusteluihin!

Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?

Oy Suomi Ab tarvitsee meidät kaikki yhdessä tekemään töitä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. 
 

Aluehallintovirastot ja Puolustusvoimat järjestävät alueellisia maanpuolustuskursseja ympäri Suomen

Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Ne järjestetään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.

Millaisia aiheita kursseilla käsitellään ja millä perusteilla oppilaat valitaan? Lue lisää alueellisista maanpuolustuskursseista ja oppilasvalinnasta tästä blogijutusta.
 

Avin asiasanat: alueellinen maanpuolustuskurssi Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi STTInfo-Alue: Etelä-Suomi STTInfo-Kategoria: Turvallisuus ja varautuminen

Det behöver kanske inte sägas, men under de gångna åren har det varit väldigt lite mellansnack. Med det menar jag att vi träffats oftare än förr, men virtuellt. Det betyder i praktiken att den spontana dialogen bytts ut till agendadrivna träffar med minutschema. Diskussioner under lunchen eller på tåget har uteblivit. Därför ville vi på Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet göra en återanknytning till kommunerna och i samarbete med Kommunförbundet och UKM beslöt vi oss för att besöka de svenskspråkiga regionerna. Målet med våra träffar var att lyssna in för att veta vad som är på gång och hur våra bildningskommuner mår.

Vi träffades i Åbo, Helsingfors och Vasa under hösten och till träffarna bjöds kommunernas bildningschefer in. Många teman berördes, och det fanns egentligen inga stora skillnader mellan de olika regionerna. Kanske är vissa fenomen mer förekommande i vissa regioner men de flesta teman är bekanta i alla regioner.

Det som berör alla kommuner på något sätt är den stora organisationsreformen. Vi pratar om vårdreformen men glömmer kanske i den allmänna diskussionen lite bort att vi samtidigt har en organisationsreform inom kommunerna. Från och med nästa år är bildningssektorn den mest dominerande i kommunerna. I det reformarbetet har förstås bildningscheferna en framträdande roll.

Den andra riktigt stora biten som oroar på alla håll i landet är personalfrågor. Dels finns en faktisk oro över hur personalen ska räcka till, och en lika stor oro för hur den personal som finns ska orka med sitt arbete då det nästan dagligen saknas personal. Det här tar sig också i uttryck hos ansvarspersoner, kan du njuta av din semester om du vet att du fortfarande saknar personal?

Den tredje diskussionen som också berördes i alla regioner är det ökade illamåendet hos våra barn och unga. Det som lyftes fram är barnets rätt till undervisning även om barnet inte är tillräckligt frisk för att klara skolgången. Här diskuterades också tillgången till vård, framför allt för det psykiska illamåendet. Har skolans personal rätt kompetens för att stöda ungdomar som mår så illa att de inte klarar av att komma tills skolan?

Utöver de här riktigt tunga bitarna diskuterades förstås också positiva problem som skolbyggen, nya pedagogiska lösningar och nyanlända elever.

Jag tänker ofta tillbaka på de diskussioner som fördes under träffarna. Det var väl inte så att vi blev tagna på säng – men hur de olika temana lyftes fram ger tyngd åt det som sades. När man hör de olika frekvenserna i rösten, kan avläsa kroppsspråket, inte bara hos den som talar utan hos alla i rummet, då når budskapet fram och förankras hos den som deltar i diskussionen. Många av diskussionerna lever kvar och flera av dem har gett upplägg till vad vår enhet kommer att sätta tyngdpunkten i vårt arbete med informationsstyrning och fortbildningsplanering. Vi hoppas vi kan möta de behov som finns i kommunerna och att vi i vårt arbete kan föra fram också er syn på vad vi behöver lägga krut på då vi kravlar ut ur de speciella åren som gått och kommer in i en ny regeringsperiod.

 

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: ruotsi

ovi kerrostalon ulkoiluvälinevarastoon, joka toimii myös väestönsuojana. Ovessa on väestönsuojan kansainvälinen logo, jossa on tummansininen kolmio oranssilla pohjalla ja alla teksti väestönsuoja skyddsrum.

Kun maailman turvallisuustilanne ailahtelee, viranomaisten varautumistyö on entistäkin tärkeämpää. Osana alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviään Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa Kaakko22-valmiusharjoituksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella 30.11.–1.12.2022.

Harjoitukseen osallistuvat kunnat, alueella toimivat turvallisuusviranomaiset sekä joukko mukaan kutsuttuja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita. Valmiusharjoitusten järjestäminen on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, ja harjoituksia pidetään säännöllisesti – me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa järjestämme vastaavan harjoituksen kerran vuodessa, ja harjoituksen kohteena ovat maakunnat vuorotellen kiertävällä järjestyksellä.

Osallistujat harjoittelevat organisaatioidensa kriisijohtamista, ja ennen kaikkea yhteistyötä ja yhteistoimintaa vakavissa häiriötilanteissa. Järjestämämme valmiusharjoitus kokoaa yhteen yli 40 organisaatiota ja tarjoaa niille ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella yhteistyön sujuvuutta – ja havainnoida sen karikot ja haasteet. Yhteinen tilannekuvaprosessi ja sen kehittäminen on erityisenä Kaakko22-harjoituksen tavoitteena, sillä yhdessä muodostettu tilannekuva on häiriötilanteen hallitsemisen perusedellytys.

Kaakko22-harjoitusta johdetaan Kouvolasta, mutta koska harjoitus toteutetaan virtuaalisella alustalla, organisaatiot harjoittelevat tiloissa, joissa toimittaisiin oikeassakin tilanteessa.

Teemana väestönsuojelua ja konkreettisia ongelmia

Kaakko22-valmiusharjoituksen skenaarion kantava teema on väestönsuojelu ja ihmisten evakuointi ja vastaanotto eri tilanteissa. Skenaariossa on kuvattuna myös liikennelogistiikan häiriöitä ja sähkönpulatilanne. Tällä kertaa valmiusharjoituksen osaksi on kytketty myös kolmen vuoden välein järjestettävä Loviisa22-harjoitus, joka simuloi ydinvoimalaonnettomuutta tai voimalassa syntynyttä vaaratilannetta.

Väestönsuojelu on valmiusharjoituksen teemana mukana toista vuotta peräkkäin, ja se on mukana myös ensi vuonna Uudenmaan alueella järjestettävässä valmiusharjoituksessa. Muiden teemojen valinta perustuu alueelliseen riskiarvioon sekä isoimpien kaupunkien ja keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa käytyihin keskusteluihin.

graafinen logo, jossa sinisellä pohjalla on suljetun kaaren sisällä erilaisten ihmisten valkoisia siluetteja. Ihmishahmojen alapuolella valkoisella puoliympyrällä lukee tummansinisellä kaakko22 ja sen alla on aluehallintoviraston logo.

Kaakko22-harjoituksen tunnus kuvaa väestönsuojelua.

Väestönsuojelulla tarkoitetaan vuonna 1949 laaditun Geneven sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan mukaista aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuvaa siviiliväestön suojelemista eri keinoin. Väestönsuojelu sekä väestönsiirroista huolehtiminen kuuluvat kuntien ja viranomaisten tehtäviin aseellisen hyökkäyksen tai siihen rinnastettavan uhan vuoksi todetuissa poikkeusoloissa.

Väestön siirtäminen voi tarkoittaa paikallisia, esimerkiksi kunnan sisäisiä siirtoja, joissa väestöä suojataan siirtämällä ihmisiä uhattuina olevien kohteiden tai alueiden välittömästä läheisyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa väestön siirto tarkoittaa alueiden tyhjentämistä ja ihmisten siirtämistä toisen maakunnan alueelle pois. Väestönsuojelu on puolestaan lista välttämättömiä palveluita, joita yhteiskunnan on tuotettava ihmisten elämän ja välttämättömän toimeentulon varmistamiseksi.

Harjoitushavainnoista suorituskyvyksi

Valmiusharjoituksen tavoitteena on kehittää yhteistä tilannekuvaprosessia, edistää väestönsuojeluvalmiutta, parantaa ihmisten evakuointi- ja vastaanottokykyä sekä turvata liikennelogistiikka ja kriittisen kohteiden sähkönjakelu vakavissa häiriötilanteissa. Harjoituksen avulla voidaan havaita ongelmakohtia ja kehittämistarpeita viranomaisten yhteistyössä. Havaintoja ja kehittämistoimenpiteitä käsitellään harjoituksen jälkeen tammikuussa pidettävässä palauteseminaarissa. Harjoittelun avulla varmistetaan, että yhteiskunnan toiminta voi jatkua poikkeuksellisissakin olosuhteissa.

Valmiusharjoituksilla on tärkeä merkitys yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä. Kun kuntien ja viranomaisten toimintaa on suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen, yhteiskunnan toiminta voidaan taata paremmin vakavassa häiriötilanteessa. Varautuminen tuo varmuutta ja mielenrauhaa. Tulipa lunta tupaan tai ei.

Pelastusylitarkastaja Sampsa Lintunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

P.S. Lisää tietoa varautumisen tehtävistämme löydät tästä blogikirjoituksesta: https://avi.fi/blogi/kirjoitus/-/blogs/suorituskyky-hairiotilanteissa-edellyttaa-etta-varautumiseen-on-panostettu-jo-normaalioloissa

Avin asiasanat: turvallisuus varautumistyö varautuminen valmiussuunnittelu kymenlaakso etelä-karjala Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa teemme kahdeksan ministeriön tehtäviä ja niitä määrittelee runsaat 150 lakia. Koemme, että yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutokset haastavat meitä koko ajan huolehtimaan riittävästä osaamisesta ja oppimaan uutta.

Aluehallintoviraston vahvuus on monialaisuus ja poikkihallinnollisuus. Monialaisuus antaa mahdollisuuden tutustua samassa virastossa muihin toimialoihin ja muiden hyviin käytänteisiin sekä oppimaan toisilta.

Aluehallintovirastoissa on meneillään osaamisen vuosi. Teemavuonna olemme pyrkineet tuomaan esille eri vastuualueilla tehtävää asiantuntijatyötä – antaneet jokaiselle mahdollisuuden kertoa työstään ja onnistumisistaan sekä virastomme sisällä että asiakkaillemme ja sidosryhmillemme. 

Onnistumisia on tärkeä tehdä näkyväksi työyhteisöissä, jolloin jokaisen vahvuudet ja potentiaali tulevat esiin. Meillä jokainen on taitava jossakin. Jokaisella meistä on erityisosaamista, joka tekee meistä ainutlaatuisia sekä ihmisinä että työkavereina. On tärkeää, että työntekijät arvostavat omaa työtään, haluavat tuoda esiin omaa osaamistaan ja ovat ylpeitä siitä. 

Kun itse arvostaa työtään, sitä haluaa myös kehittää. Työkavereiden ja esihenkilöiden tuki ja arvostus kantaa pitkälle ja lisää työhyvinvointia.

Hyvä osaaminen rakentuu kohtaamisissa ja toisia kunnioittavassa vuorovaikutuksessa myös verkostoissa. Olemme ikään kuin peilejä toisillemme oman osaamisemme havaitsemisessa. Jokaisen osaamisen esiin nostaminen ruokkii työyhteisön myönteisyyttä ja toiveikkuutta. Tunne onnistumisesta rohkaisee luovuuteen ja vahvistaa kykyä selviytyä haastavissakin tilanteissa. Asiantuntijoiden työ ja osaaminen on virastomme merkittävin voimavara. 

Rakennamme oppivaa työyhteisöä yhdessä 

Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa tahdomme rakentaa työyhteisöämme oppivan työyhteisön arvojen mukaisesti. 

Meidän oppiva työyhteisö on tehty ennen muuta

•    toisten arvostuksesta ja ihmislähtöisyydestä
•    toisten tukemisesta
•    uskalluksesta kokeilla
•    jokaisen osallisuudesta
•    avoimuudesta ja sallivuudesta erilaisiin ajatuksiin
•    ja ratkaisukeskeisyydestä.

Me haluamme oppivana työyhteisönä näyttäytyä asiakkaillemme ja sidosryhmillemme ainutlaatuisena avina, joka rakentaa yhteistä ymmärrystä yhteiskuntamme ilmiöistä, hakee aktiivisesti ratkaisuja sidosryhmien kanssa yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin ja tekee oikeita asioita alueemme hyväksi. 

Työelämän ja ympäröivän maailman muutokset pitävät meidät liikkeessä. Pidetään huolta ihmisten hyvästä osaamisesta ja kyvystä oppia uutta ja rakennetaan yhä parempaa työelämää – oppivia organisaatioita. Vain näin pystymme tekemään työtä ihmisten ja alueiden parhaaksi.

Terttu Savolainen
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja

Blogi on julkaistu 6.10.2022 myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston uutiskirjeessä.

Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: suomi

Aluehallintovirastojen peruspalveluarvioinnin 2021 mukaan kahdella kirjastolaitoksesta kolmesta on johtaja, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kelpoisia johtajia on etenkin pienissä kirjastoissa entistä vähemmän, vaikka kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on lievennetty huomattavasti.  Kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) 17 § mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan.

Aikaisemmin kirjastolaista (904/1998) annetun valtioneuvoston asetuksen (406/2013) mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaadittiin virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyivät tai jonka lisäksi oli suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. 

Aikaisemmissa säädöksissä myös muiden kirjastoammatillisten työntekijöiden kelpoisuusvaatimukset oli määritelty tarkasti. Myös henkilöstön koulutusrakenne oli määritelty tarkasti: kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tuli olla kirjastoammatillinen kelpoisuus ja vähintään 45 prosentilla kirjastoammatillinen korkeakoulututkinto. 

Edellisen hallituksen norminpurkutalkoot sekä kirjastoammattien puuttuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivistä olivat kelpoisuussäädösten väljentämisen taustalla. 
Uudessa kirjastolaissa edellytetään, että yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Lisäksi edellytetään virkaan tai tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa asiantuntijatehtävässä toimivalta, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä on noussut 44 prosenttiin. Tähän lienee vaikuttanut se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kirjastoissa on lisääntynyt. Aikaisemmalla asetuksellakin saattaa vaikutusta olla. Kirjastoammatillisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä on noussut 88 prosenttiin. Tässä näkyy henkilöstön kokonaismäärän vähentyminen.  Automaation lisääntyminen on vähentänyt kouluttamattoman työvoiman tarvetta, ja talouden kiristyminen on myös vaikuttanut taustalla.
Kirjastoalan työpaikkailmoituksista voi havaita, että valtaosassa työpaikkailmoituksista, joissa haetaan kirjastonhoitajaa, informaatikkoa tai kirjastovirkailijaa, hakijalta edellytetään kirjastoalan opintoja. Usein opintopiste- ja viikkomäärät ovat entisen asetuksen mukaiset. Kun haetaan kirjastolaitoksen johtajaa, hakuilmoituksessa on sen sijaan useimmiten kelpoisuusvaatimukset suoraan uudesta kirjastolaista. Kirjastoalan opintojen sijaan vaaditaan hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. 
Voisi päätellä, että kirjastoammatillisen ja korkeakoulututkinnon osalta uuden lain väljennykset ovat olleet ihan toimivia. Kirjastoalan tehtäviin on valittu kirjastoalan osaajia.

Toisaalta väljennysten tarkoituksena oli myös mahdollistaa muun alan osaajien palkkaaminen kirjastoon. Tätä joustavuutta toivoivat erityisesti isojen kaupunkien kirjastot. Hallituksen esityksessä (HE 238/2016) tätä perusteltiin seuraavasti: Asiantuntijatehtävät voisivat kirjasto- ja informaatioalan lisäksi liittyä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaan, pedagogiikkaan sekä viestintään ja markkinointiin.
Kolmasosa peruspalveluarviointikyselyn vastaajista oli palkannut kirjastoon viime vuosina muita kuin kirjastoalan ammattilaisia. Eniten kirjastoalan ulkopuolelta oli palkattu pedagogeja ja kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisia. Tältä osin lain uudistaminen näyttää toteutuneen tavoitteen mukaisesti.
Kirjaston toiminnasta vastaavan johtajan pitää johtaa, suunnitella ja kehittää kirjaston toimintaa. Hän hallitsee muutoksia, rakentaa kumppanuuksia, tekee yhteistyötä ja verkostoituu. Tehtävän vaativuuden vuoksi johtajalta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Häneltä ei kuitenkaan lain mukaan edellytetä kirjastoammatillista koulutusta, vaan johtamistaidon lisäksi hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan pitäisi riittää. 

Peruspalveluarviointikyselyn mukaan vain 67 prosenttia kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia nykylain mukaan, ja pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia vain 47 prosenttia. Edellisessä arvioinnissa vuonna 2013 silloisten kelpoisuusvaatimusten mukainen johtaja oli 72 prosentilla kirjastoista. 

Kahdeksaa prosenttia vastanneista kirjastoista johtaa henkilö, jolla ei ole yhtäkään laissa määritellyistä pätevyyskriteereistä: ei ylempää korkeakoulututkintoa, ei johtamistaitoa eikä hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Pienissä kirjastoissa tällaisia johtajia on 14 prosentissa.  
Usein puuttuu juuri perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Kaikista kirjastolaitoksista 12 prosenttia johtaa henkilö, jolla ei ole kirjastoalan koulutusta eikä työkokemusta. Pienissä kunnissa tilanne on vielä heikompi: 18 prosenttia johtajista on vailla sekä alan koulutusta että työkokemusta.
Kun lain mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta ei enää vaadita kirjastoalan koulutusta, vaan yleisesti hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan, tämä kelpoisuusehto ohitetaan helposti johtajaa rekrytoidessa. Yhä useammin kirjastotoimenjohtajan virka muutetaan hyvinvointi- tai vapaa-aikajohtajaksi ja saman johtajan alaisuuteen lisätään laaja kirjo eri toimialoja. Tätä perustellaan organisaatiouudistuksella, johtajien määrän vähentämisellä sekä toimialojen välisen yhteistyön ja synergian lisäämisellä, mutta useimmiten tavoitellaan säästöjä. Näihin monialajohtajien virkoihin ei millään löydy kaikkien alojen asiantuntijaa, joten kelpoisuusvaatimuksista tingitään.

Ammattitaitoisen johdon puute on huolestuttavaa etenkin pienissä kirjastoissa. Niissä osaava johtaja pystyisi hyödyntämään kirjaston niukkojakin voimavaroja asiantuntevalla ja ennakoivalla suunnittelulla yhteistyössä muiden toimialojen ja asiakkaiden kanssa. 

Kysymys ei ole vain muodollisesta pätevyydestä, vaan ennen kaikkea ammattitaidosta, kuntalaisten kustantaman palvelun tasosta ja kirjastojen voimavarojen tehokkaasta käytöstä. 

Kirjastolakia varten pyydetyissä lausunnoissa näkemykset osaamista ja johtamista koskevasta pykälästä jakautuivat. Yhtäältä katsottiin, että etenkin pienissä kirjastoissa henkilöstön osaaminen heikkenee ja kirjastoammatillinen koulutus vähenee. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kelpoisuusehtojen muutos mahdollistaa joustavuuden, uudenlaiset palvelutuotannot ja monipuolisen osaamisen rekrytoinnin.
Nämä molemmat näyttävät toteutuneen. Pienten kirjastojen osalta valitettavasti.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
 

Avin asiasanat: kirjastotoimi kirjasto kirjastohenkilökunta kirjastolaki yleinen kirjasto Peruspalveluiden arviointi peruspalvelut Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

På vägen till jobbet hörde jag ett radioinslag från synodalmötet i Borgå stift. På varje fråga om vad den enskilda deltagaren förväntar sig av dagarna var det första svaret: att få träffas.

Jag tror att det fysiska mötet är viktigt för den enskilda mänskan och jag tror det är ännu viktigare för oss som tillhör en minoritet. Vi finns utspridda i Finland men trots att vi arbetar i olika regioner tampas vi med samma problematik. Karaktäristiskt för det svenska skolnätet i Finland är att vi har en överrepresentation på små skolor. Många av oss arbetar i kommuner där det kanske finns endast en svenskspråkig enhet som har samma skolform. Därmed är våra lärarkollegier jämförelsevis små och det finns kanske inte alltid ett naturligt arbetspar i den egna skolan, ingen parallellklasslärare eller en ämneslärarkollega att diskutera med.

Idag möts vår enhet kring planeringen av det fortbildningsutbud för svenska bildningssektorn vi publicerar vid årsskiftet. Många beslut ska fattas; vilka teman ska avhandlas, vilken form ska fortbildningen ha, på vilken ort ska fortbildningen erbjudas. Virtuellt, på plats eller hybrid?

Vi vet att vår målgrupp lärt sig mycket under pandemin. Lärarna har tagit stora digikliv både i sin egen undervisning och också i fortbildningsmetodik. Det syns tydligt i anmälningsstatistiken för våra fortbildningar. En del fortbildningar har vi på kort varsel ändrat och omformat till distansföreläsningar eftersom anmälningsantalet varit för lågt för att genomföras som planerat. På några dagar kan en grupp på 14 personer växa sig till en grupp på 70 deltagare då formatet ändras. Det är mycket som spelar in, ekologisk och ekonomisk hållbarhet, vikariebrist och kanske lärarbrist. Vi tar förstås det här i beaktande då vi planerar utbudet, vi kan inte blunda för realiteter och vi har hört många lärare säga att det är en lisa att få sitta hemma i sin egen soffa och delta i våra fortbildningar. Men jag kan ändå inte låta bli att fråga mig vad det är vi mister då inte träffas.

Jag återknyter till intervjuerna från synodalmötet. En präst svarade så här på frågan vad hen förväntar sig av dagarna: att få prata teologi med teologer. I vårt sammanhang kan det omformuleras till att prata pedagogik med pedagoger. Jag är övertygad om att vi behöver samspråka med personer inom samma skrå – om vad är kanske inte lika viktigt. Det som är viktigt är att bli stärkt i sin yrkesroll, få sätta ord på sina funderingar, få använda terminologi som är bekant för de övriga i rummet. Jag kan ibland tänka att de allra viktigaste samtalen under ett seminarium inte sker i ett auditorium eller en föreläsningssal, utan i garderoben, vid lunchen och i vessakön eller kanske på tåget eller i bilen på väg hem.

Med de här tankarna går jag in i planeringen av vår fortbildningskalender. Jag tror och hoppas att vi kommer att hitta en balans mellan virtuella fortbildningar och fysiska möten. Den pedagogiska planeringen ligger till grund och varje val kommer att göras med omsorg. Vi finns fortfarande i en tidsperiod där vi försöker hitta tillbaka till det nya normala, i en period där vi söker balans mellan mellanmänskliga möten och envägskommunikation kring viktig information. Vi vill inte slänga ut barnet med badvattnet, varken då det kommer till det vi lärt oss om digitala möten under pandemin eller det vi vet om mänskan som social varelse. Vi hoppas vi hittar balansen, och att ni har överseende med våra trevanden. Allra mest hoppas jag att fortbildningsutbudet blir bra och att du har möjlighet att delta i just den fortbildning du själv behöver.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet, grundläggande utbildning
Svenska enheten för bildningsväsendet

Blogien asiasanat: opetus Kieli: ruotsi

Väestönsuojeluun varautumisen tarve ei ole kadonnut mihinkään. Suomi on koko ajan tietoinen ulkoisen toimintaympäristönsä muutoksista, eikä suomalaisesta kokonaisturvallisuuden mekanismista ole missään vaiheessa luovuttu.

Vahvan sotilaallisen puolustuskyvyn rinnalla Suomi on ylläpitänyt ja kehittänyt väestönsuojelun järjestelmiään. Niiden tarkoituksena on suojella Suomessa kriisin hetkellä olevia ihmisiä. Väestönsuojeluun kuuluvat tehtävät on jaettu eri viranomaisten vastuulle, ja ne pohjautuvat Geneven yleissopimuksiin sodan oikeussäännöistä.

Geneven sopimukset muodostavat humanitäärisen toiminnan perustan, jolla lievitetään sodasta aiheutuvia inhimillisiä kärsimyksiä. Niitä ovat muun muassa tilanteet, joissa väestö joutuu hakeutumaan fyysiseen suojaan, sekä tilanteet, joissa siviiliväestö joutuu siirtymään kokonaan toiselle alueelle – vähintään kuukausiksi, mutta todennäköisimmin vuosiksi.

Väestönsuojelun perustana ovat väestönsuojat ja evakuointivalmius

Suomalainen väestönsuojelujärjestelmä pohjautuu toisaalta kattavaan väestönsuojarakentamiseen ja toisaalta väestön evakuointiin konfliktialueilta tai pahasti saastuneilta alueilta.

Suomessa on 54 000 väestönsuojaa, jotka on rakennettu suojaamaan ihmisiä. Niistä löytyy suojapaikka 4,4 miljoonalle ihmiselle. Normaalioloissa väestönsuojia käytetään usein varastoina tai ne ovat muussa käytössä. Väestönsuojissa olevat laitteet tulee huoltaa ja niiden toimintakunto tarkastaa 10 vuoden välein. Kiinteistöjen omistajien tulee huolehtia siitä, että väestönsuojat ovat käyttöönotettavissa 72 tunnin kuluessa. Mikäli väestönsuojia jouduttaisiin ottamaan käyttöön sotilaallisessa tai terveydellisessä uhkatilanteessa, tarvittaisiin käyttöönotossa esimerkiksi taloyhtiön asukkaiden apua.

Väestön evakuoinnilla tarkoitetaan siviiliväestön siirtämistä pois aseellisen tai siihen rinnastettavan hyökkäyksen tai uhan kohteeksi joutuneelta alueelta turvallisemmalle alueelle. Evakuointi on massiivinen toimenpide, jolloin pienessä ajassa siirretään suuri määrä ihmisiä alueelta toiselle, ja jonka toteuttavat useat viranomaiset yhteistyössä.

Poikkeusoloissa toimimista on harjoiteltava säännöllisesti

Päätöksen evakuoinnista tekee valtioneuvosto ja tilanteen yleisjohtajana toimii sisäministeriö. Siirretyn väestön huollon järjestäminen on laaja kokonaisuus, jonka vastuut jakautuvat eri viranomaisille. Siirretylle väestölle järjestetään majoitus, muonitus ja muu välttämätön huolto. Tätä varten kunnat voivat muun muassa velvoittaa yksityisen henkilön, yhteisön, yrityksen tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön huoltoa varten huonetiloja ja huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta kunnan käyttöön.

Väestönsuojelun laajaan kokonaisuuteen liittyvät myös viranomaisten johdolla suunniteltavat johtamis-, viesti- ja hälytysjärjestelmät. Niillä varmistetaan keskeisten toimintojen edellytykset myös poikkeusolojen aikana. Näiden järjestelmien toimivuutta harjoitellaan säännöllisesti aluehallintovirastojen järjestämissä valmiusharjoituksissa sekä esimerkiksi puolustusvoimien toimeenpanemissa paikallispuolustusharjoituksissa.

Suomen Nato-jäsenyys tulee vahvistamaan merkittävästi Suomen puolustuskykyä ja tulee vaikuttamaan myös Suomen kokonaisturvallisuuteen. Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomessa tulee huolehtia vahvan kansallisen puolustusjärjestelmän ylläpidon lisäksi edelleen kaikista väestönsuojelun ja siviilivalmiuden edellyttämistä toimista.

Ilkka Horelli

Johtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

Seteleitä.

Kyllä, ainakin yksi merkittävimmistä, jos puhutaan rahanpesusta. Näin vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen Euroopan poliisivirasto Europol, joka selvitti vuonna 2015 raportissaan ”Why is cash still king” syitä käteisen merkittävälle roolille rikollisten rahanpesujuonissa. Vaikka rikollisuus ja erilaiset rikosten tekotavat muuttuvatkin uusien teknologioiden, kuten virtuaalivaluutan myötä, yksi on ja pysyy. Käteinen on poliisiviranomaisten näkökulmasta arvioituna yhä nykypäivänäkin varsin perinteikäs rahanpesun väline.

Käteinen on edelleen suhteellisen suosittu maksutapa myös ihan tavallisten kuluttajien keskuudessa. Käteisen käyttö maksuvälineenä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Suomen Pankin kuluttajakyselyssä käteisen osuus päivittäistavaroiden maksutapana oli vuonna 2007 33,5 %, mutta vuonna 2022 enää 6,8 %. Koronapandemiallakin on ollut oma vaikutuksensa käteisen käytön vähenemiseen.

Huomionarvoista on se, että käteistä käytetään maksuvälineenä pääsääntöisesti arvoltaan pienissä maksuissa. Tutkimusten mukaan vuonna 2016 keskimääräinen käteismaksusumma Euroopan alueella oli noin 12 euroa. Käteisen käytössä on toki alueellisiakin eroja – samassa tutkimuksessa selvitettiin, että käteistä käytettiin eniten Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa ja vähiten Alankomaissa, Virossa ja Suomessa.[1] Voidaanko näiden faktatietojen valossa ajatella, että suuret, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen käteismaksut olisivat nykypäivänä kovin tavanomaisia?

Käteisen käyttö rikollisten tekojen välineenä on monimuotoista

Kun puhutaan käteisestä ja rikollisuudesta, mieleen saattaa helposti nousta ajatus pesukoneessa pyörivistä seteleistä ja huumekartelleista jossain tuolla kaukana. Rahanpesua tapahtuu kuitenkin myös Suomessa. Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään häivyttämään tai peittämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä niin, että omaisuus näyttää laillisesti hankitulta. 

On tärkeää tiedostaa, että rahanpesu ei aina tarkoita elokuvamaisia miljoonien eurojen salahankkeita huumekartellien rahojen pesemiseksi. Rahanpesua voi olla yhtä hyvin varastetun esineen ottaminen vastaan ja välittäminen eteenpäin kuin laajempi, suuriin varallisuuseriin kohdistuva systemaattinen operaatio. Tekotavat ja rahanpesun kohteena olevien varojen määrä voivat siis vaihdella hyvinkin paljon.

Rikoksella hankittu omaisuus voi olla peräisin mistä tahansa rikoksesta – Suomessa taustalla on yleisimmin jokin petosrikos, varkaus, huumausainerikos, velallisen rikos, verorikos tai muu talousrikos.[2] Osa rikollisuudesta, esimerkiksi huumausainerikollisuus, on hyvin käteisintensiivistä, ja käteinen raha voi liittyä myös useisiin muihinkin rikostyyppeihin, kuten petosrikoksiin ja varkauksiin. Toisaalta Europol on käteistä koskevassa raportissaan todennut, että käytännössä käteistä voidaan hyödyntää lähes kaikissa rikoksissa.

Miten käteistä sitten oikein käytetään rahanpesussa? Jotta rikoksella hankittu käteinen saadaan pestyä ja näyttämään lailliselta, setelit ja kolikot täytyy saada ujutettua osaksi laillista rahoitusjärjestelmää ja taloudellista kiertoa. Rikoksella saaduin käteisvaroin saatetaan ostaa esimerkiksi arvoesineitä, taidetta tai ajoneuvoja, taikka tehdä käteistalletuksia pankkitilille, josta varat kierrätetään edelleen eteenpäin.

Tämä toimii toki toisinkin päin - vaikkapa petoksella huijatut varat saatetaan nostaa nopeasti pankkitililtä käteiseksi, jotta pankit tai viranomaistahot eivät ehdi väliin. Tililtä nostettu käteinen pyritään jälleen eri tavoin saattamaan osaksi laillista järjestelmää. Käytännön eläviä – ja erittäin ikäviä – esimerkkejä edellisen kaltaisista tilanteista ovat niin sanotut valepoliisihuijaukset, joissa ikäihmisiä huijataan luovuttamaan pankkitunnuksensa poliisina esiintyvälle henkilölle. Tili tyhjenee, ja vanhuksen varat lähtevät kiertämään käteisenä rikollisten käsissä.

On syytä muistaa, että käteisellä on roolinsa myös terrorismin rahoittamisessa. Tältä osin epäily kohdistuu nimenomaan varojen käyttötarkoitukseen. Kyse voi olla esimerkiksi käteisen kuljettamisesta ulkomaille terroristisiin tarkoituksiin käytettäväksi tai käteisen muuntamisesta virtuaalivaluutaksi, joka päätyy terroristisessa toiminnassa käytettäväksi.

Käteistä voidaan myös muuntaa tavaroiksi tai hyödykkeiksi, jotka osaltaan päätyvät terroristiseen toimintaan. Huomionarvioista on se, että kyse ei ole välttämättä isoista summista. Pienistäkin puroista voi syntyä kokoluokaltaan vaatimaton mutta erityisen vahingollinen joki. Esimerkiksi Pariisin vuoden 2015 terrori-iskuihin käytettyjen varusteiden, autojen ja muiden kulujen kustannukset olivat arvioiden mukaan yhteensä vain noin 7 000 euroa.

Anonymiteetti, jäljittämättömyys ja nopeus nostavat käteisen riskiä rahanpesun välineenä

Kaikki käteinen ei ole rikollista, mutta kaikki rikolliset käyttävät jollain tavoin käteistä – näin toteaa Europol käteistä koskevassa raportissaan. Käteisestä erityisen houkuttelevaa tekee sen suoma anonymiteetti, jäljittämättömyys, välittömyys, haltijakohtaisuus ja luonne peruuttamattomana arvonsiirtovälineenä. Kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa todetaankin, että näiden ominaisuuksiensa vuoksi käteistä on pidettävä riskialttiina maksuvälineenä.

Mutta mitä anonymiteetillä, jäljittämättömyydellä ja muilla käsitteillä tässä yhteydessä oikein tarkoitetaan? Yksinkertaisimmillaan sitä, että käteisestä ei juuri jää jälkiä ja sen avulla on helpompaa pysytellä tuntemattomana ja tunnistamattomana. Käteisvarojen alkuperän selvittäminen on usein varsin haastavaa, etenkin ulkomailta tulleiden käteisvarojen kohdalla. Lisäksi käteisellä maksaessa maksu tapahtuu välittömästi, kun setelit vaihtavat omistajaa ilman viiveitä ja välikäsiä.

Rikolliset pyrkivät toisin sanoen välttämään tietojäljen (nk. information trail) jättämistä ja haluavat pysyä huomaamattomina pyrkien siirtämään käteistä paikkoihin ja toimialoille, joissa käteisen voi helpommin integroida lailliseen talousjärjestelmään. Euroopan unionin ylikansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa on katsottu, että sektorit, joilla esiintyy paljon käteissuorituksia, ovat erityisen riskialttiita – esimerkiksi tavarakauppa, jossa hyväksytään suuria käteissuorituksia. Myös käteisen kaltaiset varat ja omaisuus, kuten kulta ja timantit, sekä luksusautot, korut ja kellot ovat korkeariskisiä tuotteita.

Kun tähän korkeariskisten tuotteiden yhtälöön lisätään vielä käteinen maksuvälineeksi, riskejä vähentäviä keinoja ja toimintamalleja on syytä pohtia erityisen huolellisesti. Myös kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa riskillisistä tuotteista ja palveluista tavarakaupan toimialalla on nostettu esille muun muassa arvokkaiden autojen ja veneiden kauppa.

Autoja.

Rahanpesulaki ohjaa kiinnittämään huomiota tavanomaisesta poikkeavaan käteisen käyttöön

Käteisen riskialttiudesta puhuttaessa on syytä huomioida, että käteinen on kaikesta huolimatta täysin laillinen maksuväline ja tarpeellinen varsinkin erilaisissa maksamiseen liittyvissä häiriötilanteissa. Suomen Pankin näkemyksen mukaan käteistä tulee olla yhteiskunnassa saatavilla kohtuullisin kustannuksin ja sitä pitää pystyä käyttämään ainakin arkielämän kannalta tärkeimpiin hankintoihin. 

Käteiseen liittyvien rahanpesun ja terrorismin riskien osalta korostuukin nimenomaan arkielämästä ja tavanomaisesta päivittäistavaroiden maksamisesta poikkeava käteisen käyttö. Poikkeuksellisten ja epäilyttävien tapahtumien tunnistamisen avuksi on koottu keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen toimesta lista indikaattoreista eli asioista, joihin olisi aina syytä kiinnittää erityistä huomiota. Myös aluehallintovirasto on koonnut epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista koskevaan ohjeeseen esimerkkejä tilanteista, joissa on oltava hereillä.

Rahanpesijä tavoittelee rikollista alkuperää olevien varojen laittoman alkuperän häivyttämistä ja varojen palauttamista osaksi laillista taloudellista järjestelmää. Terrorismia rahoittamaan pyrkivä taho puolestaan tavoittelee varojen siirtämistä tai kuljettamista terroristisiin tarkoituksiin käytettäviksi.

Tällaisten laittomien toimien mahdollistajina käytetään usein hyödyksi tavallisia yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia. Rahanpesulain tavoitteena on nimenomaan estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.

Rahanpesulaki koskee suuria käteiskauppoja

Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa valtakunnallisesti rahanpesulain velvoitteiden noudattamista tiettyjen toimialojen, kuten tavarakaupan, osalta. Laki velvoittaa yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia muun muassa ryhtymään toimiin asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi vähintään 10 000 euron arvoisissa käteiskaupoissa. Kynnysarvon ylittävien käteiskauppojen perusteella on myös hakeuduttava aluehallintoviraston ylläpitämään rahanpesun valvontarekisteriin.

Lisää tietoa rahanpesulain velvoitteista löytyy aluehallintoviraston verkkosivuilta.

Kokoavasti voitaneen todeta, että 10 000 euron ylittäviä käteissuorituksia voidaan nykypäivänä pitää varsin poikkeuksellisina. Tällaisten käteissuoritusten osalta tulee noudattaa erityisen huolellisesti rahanpesulain mukaista velvollisuutta selvittää liiketoimen taustaa ja tarkoitusta (ns. selonottovelvollisuus) ja ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista matalalla kynnyksellä keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle. Rahanpesulain velvoitteiden noudattamatta jättäminen yksittäisenkin kynnysarvon ylittävän käteismaksun kohdalla voi mahdollistaa rikollisen teon.

Krista Hautakangas
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lue lisää aiheesta:

Aluehallintoviraston rahanpesulain valvonta -verkkosivusto

Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2021

Euroopan komission ylikansallinen riskiarvio

Why is cash still a king? A strategic Report on the use of cash by Criminal groups as a facilitator for money laundering (Europol)

Katsauksia ja raportteja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta (poliisi.fi)

Financial Action Task Force: Money laundering and terrorist financing risks

 


[1] Henk Esselink, Lola Hernández (European Central Bank Occasional Paper Series): The use of cash by households in the euro area, No 201 / November 2017.

[2] Keskusrikospoliisi / Rahanpesun selvittelykeskus: Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä X – Törkeät rahanpesutuomiot käräjäoikeuksissa 2017 ja 2018.

Avin asiasanat: rahanpesu rahanpesun torjunta rahanpesulaki rahanpesun valvontarekisteri Blogien asiasanat: rahanpesu Kieli: suomi

Sedlar.

Enligt europeiska polismyndigheten Europol är svaret på den frågan ja, eller åtminstone ett av de mest betydande instrumenten i penningtvättssammanhang. Europol utredde i sin rapport ”Why is cash still king” 2015 orsakerna till att kontanterna fortfarande är så viktiga för kriminellas penningtvätt. Även om ny teknik, såsom virtuella valutor, har förändrat den brottsliga verksamheten och sätten att begå brott på har kontanternas roll inte rubbats, utan är fortfarande idag enligt polismyndigheterna ett traditionellt instrument för penningtvätt.

Även bland vanliga konsumenter är kontanter fortfarande ett relativt populärt betalningssätt, trots att kontantanvändningen har minskat betydligt under de senaste årtiondena. Exempelvis enligt Finlands Banks konsumentenkät var kontanternas andel av betalningssätten inom dagligvaruhandeln år 2007 33,5 %, medan andelen år 2022 hade sjunkit till 6,8 %. Även coronapandemin har bidragit till den minskade användningen.

Det är värt att notera att kontanter används som betalningsmedel i huvudsak vid små belopp. Man har undersökt att det genomsnittliga kontanta betalningsbeloppet i Europa år 2016 var ungefär 12 euro. Det finns förvisso regionala skillnader i kontantanvändningen – samma undersökning visade att kontanter användes mest i Tyskland, Österrike och Slovenien och minst i Nederländerna, Estland och Finland.[1] Hur vanligt kan man utgående från dessa fakta anta att det är med stora kontantbetalningar på tusentals eller till och med tiotusentals euro i dag?

Användningen av kontanter i brottslig verksamhet är mångfacetterad

När man talar om kontanter och brottslig verksamhet kanske man lätt associerar det med sedlar som snurrar runt i en tvättmaskin eller avlägsna drogkarteller. Penningtvätt sker emellertid också i Finland. Med penningtvätt avses åtgärder vars syfte är att maskera eller dölja ursprunget till egendom som förvärvats genom brott så att den ser ut att vara förvärvad på laglig väg. 

Det är viktigt att vara medveten om att penningtvätt inte alltid är som på film med hemliga projekt i miljonklassen för att tvätta drogkartellernas pengar. Penningtvätt kan lika gärna vara att ta emot ett stulet föremål och förmedla det vidare eller större systematiska operationer som involverar stora tillgångar. Tillvägagångssätten och summorna som ska tvättas kan alltså variera väldigt mycket.

Egendom som har förvärvats genom brott kan härstamma från vilken typ av brott som helst – i Finland vanligtvis ett bedrägeribrott, stöld, narkotikabrott, gäldenärsbrott, skattebrott eller ett annat ekonomiskt brott.[2] En del brottslig verksamhet, till exempel narkotikabrottslighet, är mycket kontantintensiv. Även flera andra typer av brott, såsom bedrägerier och stölder, kan involvera kontanter. Europol konstaterar dessutom i sin rapport att kontanter kan utnyttjas i nästan all brottslig verksamhet.

Hur används då kontanter i penningtvätt? För att kontanter som fåtts genom brott ska kunna tvättas och se lagliga ut måste de föras in i det lagliga ekonomiska systemet och det ekonomiska kretsloppet. Med kontanta medel som fåtts genom brott är det exempelvis möjligt att köpa värdeföremål, konst eller fordon eller sätta in kontanter på bankkonto varifrån de flyttas vidare.

De här fungerar även omvänt – tillgångar som fåtts genom bedrägeri tas snabbt ut i kontanter innan banker eller myndigheter hinner reagera. Efter det här försöker man föra in kontanterna i det lagliga systemet. Ett verkligt och mycket beklagligt exempel på det här är de fall med bluffpoliser som försökt lura äldre att överlåta sina bankkoder till dem, varpå kontona tömts och tillgångarna börjat cirkulera i de kriminellas händer.

Det är viktigt att komma ihåg att kontanter också spelar en roll vid finansiering av terrorism. I sådana fall är det uttryckligen hur tillgångarna används som väcker misstanke. Det kan exempelvis handla om att kontanter transporteras utomlands för att användas för terrorismsyften eller att kontanter omvandlas till virtuell valuta som används i terrorverksamhet.

Kontanter kan också omvandlas till varor eller nyttigheter som används i terrorverksamhet. Det behöver inte nödvändigtvis vara fråga om några stora belopp. Även många små belopp kan tillsammans göra stor skada. Man har exempelvis uppskattat att kostnaderna för utrustning, bilar och övriga utgifter till terrorattentaten i Paris 2015 uppgick till enbart omkring 7 000 euro.

Anonymitet, ospårbarhet och omedelbarhet gör kontanter till ett instrument som medför risk för penningtvätt

All användning av kontanter är inte brottsligt, men alla kriminella använder kontanter på något sätt. Det här konstaterar Europol i sin rapport. Kontanter är ett oåterkalleligt värdeöverföringsinstrument som är särskilt lockande på grund av att det är anonymt, ospårbart och omedelbart samt innehavarspecifikt. I den nationella riskbedömningen av penningtvätt och terrorismfinansiering konstateras det att kontanter på grund av sina egenskaper ska betraktas som ett betalningsinstrument som medför risk för penningtvätt.

Men vad avses egentligen med anonymitet, ospårbarhet och de övriga begreppen i det här sammanhanget? I sin mest förenklade form innebär de att kontanter knappt lämnar några spår och gör det enklare att vara okänd och oidentifierad. Det är ofta svårt att ta reda på kontanta medels ursprung, särskilt om de kommer från utlandet. Vid kontantbetalning sker överföringen utan mellanhänder direkt när sedlarna byter ägare.

Kriminella försöker undvika att lämna informationsspår (information trail) efter sig och vill hållas osynliga när de försöker flytta kontanterna till ställen och branscher där de enklare kan föras in i det lagliga ekonomiska systemet. Enligt europeiska unionens övernationella riskbedömning av penningtvätt och terrorismfinansiering är branscher där det sker många kontanta betalningar särskilt utsatta för risk – exempelvis handel med varor där man godkänner stora kontantbetalningar. Högriskprodukter är även kontantliknande tillgångar, såsom guld och diamanter, lyxbilar, smycken och klockor.

När man till den här ekvationen av högriskprodukter dessutom lägger kontanter som betalningsmedel finns det skäl att särskilt noggrant överväga riskminskande tillvägagångssätt och metoder. Av produkter och tjänster inom sektorn som är förknippade med betydande risker kan enligt den nationella riskbedömningen av penningtvätt och terrorismfinansiering nämnas handel med värdefulla bilar och båtar.

Bilar.

Enligt penningtvättslagen ska man reagera på ovanlig användning av kontanter

När man talar om riskerna som kontanter medför bör man komma ihåg att kontanter trots allt är ett helt lagligt betalningsmedel som särskilt behövs när andra betalningsmedel inte fungerar. Enligt Finlands Bank bör det finnas kontanter i samhället till skäliga kostnader och de ska kunna användas åtminstone för de anskaffningar som är viktigast med tanke på vardagen. 

Riskerna för penningtvätt och terrorism accentueras vid kontantanvändning som på något sätt avviker från det vardagliga eller vanliga betalningar av dagligvaror. Centralkriminalpolisens central för utredning av penningtvätt har sammanställt en lista på indikatorer som det alltid är skäl att reagera på. Även regionförvaltningsverket har sammanställt en anvisning om rapportering av tvivelaktiga transaktioner med exempel på situationer där det gäller att vara särskilt uppmärksam.

Penningtvättare försöker maskera det olagliga ursprunget hos medel med brottsligt ursprung genom att återinföra dem i det lagliga ekonomiska systemet. Aktörer som finansierar terrorism försöker å sin sida flytta eller transportera medel så att de kan användas för terroristiska syften.

Vanliga företag och näringsidkare utnyttjas ofta för att göra sådan här olaglig verksamhet möjlig. Syftet med penningtvättslagen är uttryckligen att förhindra penningtvätt och finansiering av terrorism, att främja avslöjande och utredning av sådan verksamhet och att effektivisera spårning och återtagande av brottsvinningen.

Penningtvättslagen gäller stora kontantaffärer

Regionförvaltningsverket i Södra Finland har till uppgift att på risknivå övervaka att penningtvättslagens bestämmelser följs inom vissa branscher, såsom handeln med varor. Lagen kräver bland annat att företag och näringsidkare ska vidta åtgärder för att identifiera sina kunder och kontrollera deras identitet vid kontantaffärer vars värde är minst 10 000 euro. Vid kontantaffärer som överskrider det här tröskelvärdet uppstår även en skyldighet att anhålla om att upptas i regionförvaltningsverkets register för övervakning av penningtvätt.

Mer information om skyldigheterna enligt penningtvättslagen finns på regionförvaltningsverkets webbplats.

Sammanfattningsvis kan man konstatera att kontantbetalningar som överstiger 10 000 euro idag kan betraktas som rätt ovanliga. Vid sådana betalningar är det viktigt att särskilt noggrant iaktta penningtvättslagens bestämmelser om att utreda transaktionens bakgrund och syfte (s.k. utredningsskyldighet) och med låg tröskel rapportera tvivelaktiga transaktioner till centralkriminalpolisens central för utredning av penningtvätt. Brott kan möjliggöras om man förbiser skyldigheterna enligt penningtvättslagen till och med vid en enda kontantbetalning som överskrider tröskelvärdet.

Krista Hautakangas
Överinspektör, Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Läs mer om ämnet:

Regionförvaltningsverkets webbsida om tillsyn över lagen om penningtvätt

Nationell riskbedömning av penningtvätt och finansiering av terrorism 2021

Europeiska kommissionens övernationella riskbedömning

Why is cash still a king? A strategic Report on the use of cash by Criminal groups as a facilitator for money laundering (Europol)

Översikter och rapporter om bekämpning av penningtvätt och av finansiering av terrorism (poliisi.fi)

Financial Action Task Force: Money laundering and terrorist financing risks


[1] Henk Esselink, Lola Hernández (European Central Bank Occasional Paper Series): The use of cash by households in the euro area, No 201 / November 2017.

[2] Centralkriminalpolisen / Centralen för utredning av penningtvätt: Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä X – Törkeät rahanpesutuomiot käräjäoikeuksissa 2017 ja 2018.

Blogien asiasanat: rahanpesu Kieli: ruotsi

Avin logo, mikrofoni ja osoitteet avi.fi/podcastit, avi.fi/sv/podcasts.

Mitä aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastajat tekevät? Millaista tietoa kirjastoilta kerätään ja mitä kirjastopalveluille kuuluu?

Aluehallintovirastojen kirjastotoimi on polkaissut käyntiin podcast-sarjan Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Sarjan alkuvaiheessa tutustutaan tiedon tuotannon ja arvioinnin asioihin. Ensimmäisissä jaksoissa keskitytään erityisesti syyskuussa 2022 julkaistun peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin. Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastojen lakisääteinen tehtävä, jolla seurataan, valvotaan ja arvioidaan palvelujen yhdenvertaista toteutumista.

Peruspalvelujen arviointia käsittelevissä jaksoissa prosessia ja tuloksia ovat avaamassa Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sekä Susanne Ahlroth aluehallintovirastojen ruotsinkielisestä sivistystoimen yksiköstä. Podcastin juontajana toimii Mika Mustikkamäki Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

”Laki edellyttää, että arvioimme peruspalveluita eli sitä, miten kansalaiset saavat peruspalveluita käyttöönsä. Arviointia ei tehdä kuitenkaan vain lain kirjaimen täyttämiseksi, vaan tavoitteena on aidosti tukea kirjastojen toimintaa. Samalla viestitetään kuntiin, mitä kirjastokentällä puuhataan”, asiantuntijat kertovat arvioinnin taustoista.

Podcast-sarjan sisällöissä on jatkossa tarkoitus käsitellä laajemminkin aluehallintovirastojen kirjastotoimen toimintaa. Lisäksi tavoitteena on esitellä kirjastoasiaa aluehallintovirastojen ulkopuolelta, esimerkiksi kirjastojen kehittämishankkeiden tai kansainvälisen toiminnan kautta.

Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -jaksot ovat monikielisiä aina, kun sisältö sen mahdollistaa. Pääsääntöisesti jaksoissa kuullaan sekä suomen että ruotsin kieltä.

Kiinnostuitko? Julkaisemme lisää jaksoja syksyn 2022 mittaan! 

Kokoamme Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-sarjan jaksot sivulle avi.fi/podcastit. Jaksot ovat kuunneltavissa äänitallenteina ja luettavissa tekstimuodossa.

Lue lisää myös peruspalvelujen arvioinnista
 

Avin asiasanat: kirjasto Peruspalveluiden arviointi Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

RFV-logo, en mikrofon och adresser avi.fi/podcstit, avi.fi/sv/podcasts.

Vad gör överinspektörerna inom regionförvaltningsverkets biblioteksväsende? Hurdan information samlas in från biblioteken och hur mår bibliotekstjänsterna?

Regionförvaltningsverkens biblioteksväsen har sparkat i gång poddserien Röster från överinspektörens värld. I början av serien bekantar vi oss med frågor som gäller produktion och utvärdering av information. De första avsnitten fokuserar särskilt på resultaten av utvärderingen av basservicen som publicerades i september 2022. Utvärderingen av basservicen är regionförvaltningsverkens lagstadgade uppgift, där vi följer upp, övervakar och utvärderar hur jämlikt tjänsterna tillhandahålls.

I de avsnitt som behandlar utvärderingen av basservicen öppnar Kristiina Kontiainen från Regionförvaltningsverket i Södra Finland och Susanne Ahlroth från regionförvaltningsverkens svenskspråkiga enhet upp processen och resultaten. Podden leds av Mika Mustikkamäki från Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland.

”Lagen förutsätter att vi utvärderar basservicen, dvs. hur medborgarna får tillgång till basservicen. Utvärderingen görs ändå inte bara för att följa lagens bokstav, utan målet är att på ett genuint sätt stödja bibliotekens verksamhet. Samtidigt informerar vi kommunerna om vad som pågår på biblioteksfältet”, berättar experterna om bakgrunden till utvärderingen.

Tanken med podden är att vi i fortsättningen också behandlar verksamheten vid regionförvaltningsverkens biblioteksväsende ur ett vidare perspektiv. Vi vill också ta upp biblioteksrelaterade frågor som ligger utanför regionförvaltningsverken, t.ex. genom bibliotekens utvecklingsprojekt eller internationell verksamhet.

Poddavsnitten i Röster från överinspektörens värld är flerspråkiga alltid när innehållet tillåter. I regel hörs både finska och svenska i avsnitten.

Blev du intresserad? Vi publicerar fler avsnitt under hösten 2022! 

Vi samlar avsnitten från poddserien Röster från överinspektörens värld på sidan https://avi.fi/sv/podcasts. Du kan lyssna på avsnitten som ljudfil eller läsa dem som text.

Läs mer om utvärderingen av samhällets basservice
 

Avin asiasanat: kirjasto Peruspalveluiden arviointi podcast Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: ruotsi

Millaisia vaikutuksia suunnitelmallisella valvonnalla on?
Millaista on laadukas ympäristöterveydenhuolto?
Millä tavalla vaikutuksia ja laatua voidaan arvioida ja mitata?
Miten valvontasuunnitelmien arvioinnin kautta voidaan arvioida valvonnan vaikuttavuutta?

Aluehallintovirastolle on asetettu lainsäädännössä velvoite ohjata ja valvoa ympäristöterveydenhuoltoa alueellaan ja arvioida kuntien ympäristöterveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista. Arvioinnilla tarkoitetaan järjestelmällistä tarkastelua, jolla selvitetään kunnan toiminnan lainsäädännön- ja suunnitelmienmukaisuutta sekä toiminnan tehokkuutta ja sopivuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioinnin tuloksia käytetään valvontayksiköiden valvonnan valtakunnallisessa ohjauksessa sekä lainsäädännön uudistamisessa. Arviointi- ja ohjauskäynnin tavoitteena on turvata valvonnan laatu ja yhtenäisyys sekä edistää resurssien tarkoituksen mukaista kohdentamista riskiperusteisesti. Arviointikohteen valvontaa ja muuta viranomaistoimintaa kehitetään tehtyjen arviointihavaintojen pohjalta.

Aluehallintovirasto nostaa arviointiraporteissa esiin valvontayksikön toiminnasta hyviä käytäntöjä ja vahvuuksia, esittää kehittämiskohteita ja -ehdotuksia, antaa tarvittavaa ohjausta sekä nostaa esiin korjattavia asioita. Korjattavista asioista voidaan käynnistää aluehallintovirastossa erillinen valvonta-asia. Arvioinnissa kerättyä tietoa hyödynnetään valvonnan ohjauksen kehittämisessä. Käynneillä todettuja valvontayksikön ”hyviä käytäntöjä” jaetaan valtakunnallisesti. Aluehallintovirasto hyödyntää niitä myös ohjatessaan kuntia, lainsäädäntömuutosesityksissä ja viranomaisyhteistyössä. Arviointikohde saa lisäksi arvion toiminnastaan ja ehdotuksia toimintansa parantamiseksi tai kehittämiseksi.

Esittelin vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriölle, silloiselle keskusvirastolle sekä lääninhallituskollegoille kunnallisen ympäristöterveydenhuollon arviointiin liittyviä asiakohtia ja eri lähteiden sisältöjä, joita voitaisiin hyödyntää jatkossa valvontasuunnitelmien ja näiden toteutumisen arvioinnissa. Ehkä on aika palata niin sanotusti juurille, kun yhä pohditaan mitkä ovat valvonnan onnistumisen arvioinnin kriteerit ja miten valvonnan onnistumista voidaan mitata tai arvioida myös vaikuttavuuden kannalta.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon tulee laatia selvitys valvontasuunnitelmansa toteutumisesta toimielimelle vuosittain – mitkä ovat mittarit millä toteutumista mitataan, miten valvonnan vaikuttavuutta mitataan? Miten lainsäädäntö ja valvontaohjelmien tavoitteet huomioidaan toteutumisen mittaamisessa? Valtakunnallisia mittareita ei ole vieläkään.

Seuraavassa yritän avata vaikutusten arvioinnin kriteeristöjen dilemmaa. Kirjoituksen tausta-aineistona olen hyödyntänyt lähinnä samasta aiheesta kirjoitettua kirjallisuutta.

Jokaisen yksikön tulos on ”tapauskohtainen” ja aluehallintovirasto joutuu tätä ”tapauskohtaista” toteuma-arviointia tutkimaan myös ”tapauskohtaisesti”. Valvontayksiköt eivät ole tasaveroisia lähtökohdiltaan, tämän vuoksi näiden toteuma-arviointien vertailu keskenään ei ole mahdollista. Arviointi vaatii aluehallintovirastolta yksikkökohtaista käsityötä, vaikka joidenkin asiakohtien arvioinnissa voidaan käyttää yleiskriteereitä tai –arviointiasteikkoja.

Mikä on 2020-luvulla aluehallintovirastojen ja keskusviranomaisten arviointien ”vaikutus” järjestelmässä, kun arviointia aiotaan hyödyntää paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa sekä ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman ja toimialakohtaisten valvontaohjelmien laadinnassa?

Periaatteessa vaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä: ehkäistään ruokamyrkytyksiä, vesivälitteisiä epidemioita ja muita terveydellisiä haittoja. Tehokkaalla ennalta ehkäisyllä voidaan säästää huomattavia summia esimerkiksi terveydenhuollossa.

Tavoitteeseen päästäkseen tulee ratkaista:

  • millaisia arviointikriteereitä tai onnistumisen kuvaajia kunnallisen ympäristöterveydenhuollon vaikutusten ja laadun arvioinnissa voidaan käyttää,
  • millaisia laatutekijöitä ympäristöterveydenhuollon valvonnasta voidaan tunnistaa ja käyttää arvioinnissa,
  • millaisia mittaus- tai tiedonhankintavälineitä edellä mainittujen kriteerien ja laatutekijöiden arvioinnissa voidaan käyttää ja
  • millainen seurantajärjestelmä kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laadun ja vaikutusten arvioinnissa olisi hyödyllinen?

Valtakunnallisesti yhtenäinen arviointivälineistö?

On odotettu, että joku taho laatii valtakunnallisesti yhtenäisen arviointivälineistön, jonka avulla voidaan valvontatoimen vaikuttavuutta mitata. Arviointivälineiden käyttökelpoisuus edellyttää, että koottavat tiedot rajataan kaikkein oleellisimpiin. Toimiva arviointimalli on aina eräänlainen kompromissi kattavasta ja käytännöllisestä arviointivälineestä. Edellytyksenä tälle on, että välineet kuvaavat uskottavasti valvonnan onnistumista ja aikaansaannoksia, välineet ovat perusteltuja ja kohtuullisen helppokäyttöisiä.

Olisi luotava arviointijärjestelmä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

  • arviointikriteerit vastaavat toiminnan tavoitteita ja laatuvaatimuksia,
  • arviointikriteerit ja tunnusluvut ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä, sekä kuntien valvontaviranomaisten, aluehallintovirastojen että ohjaavien keskusvirastojen hyväksymiä,
  • ehdotetut arviointivälineet tuottavat uskottavia tuloksia ja
  • arviointimalli ja välineet ovat suoraan käyttöönotettavia ja kohtuullisen helppokäyttöisiä (valvontasuunnitelman ja valvontakohdetietojärjestelmän hyödyntäminen).

Tuottavuusarvioinnissa tulee käyttää koottua tietoa valvontatyön suoritteista ja kustannuksista. Valvonnan maksullisuuden myötä on opittu laatimaan suoritteiden kustannuslaskelmia ja määrittelemään omakustannushintoja, joita seurataan valvontasuoritteiden yksikkökustannuksina. Tuottavuuden arviointia on mahdollista tehdä sitä mukaa, kun työajan käytöstä on seurantatietoja.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmien arvioinnin perusteet ja lähtökohdat

Kuntien tulee valvontasuunnitelmien arvioinneissaan kuvata tarkastusten kattavuutta, tarkastusten ja viranomaisnäytteiden määrää valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentumista.

Valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnissa on kuntien tarkasteltava, kuinka kattavasti suunniteltu toiminta ja siten suunnitellut tarkastukset ovat toteutuneet. Valvonnan kattavuus arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Kattavuutta kuvataan esimerkiksi liittämällä arviointiin selvitykset toteutuneiden tarkastusten lukumäärästä ja viranomaisnäytteenotosta valvontakohdetyypeittäin sekä valvontaprojekteihin osallistumisesta.

Kuntien tulisi toteuma-arvioinneissaan kertoa syyt tai perustelut mahdollisten toteutumatta jääneiden tavoitteiden osalta tai mahdolliset poikkeamat sekä vaadittavat toimenpiteet (esimerkiksi päätökset, resurssilisäykset, toiminnan muuttuminen, painopisteiden tarkentuminen), jotta tavoitteet voidaan toteuttaa seuraavalla tarkastelujaksolla.

Arviointikriteerinä on huomioitava myös valtakunnallisten painopisteiden ja valvontayksikön alueen painopisteiden valvonnan toteutuminen. Arvioinnissa tulee tarkastella erityyppisiin tarkastuksiin ja kohteisiin käytettyä aikaa ja verrata sitä suunniteltuun ajankäyttöön.

Kuntien tulisi arvioinneissaan esittää tarkastuksilla esiin tulleiden epäkohtien määriä ja laatua. Samoin tulee kertoa kunnan viranomaisten toimenpiteitä esiintyneiden epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi lainmukaiselle tasolle (lainsäädännön toimeenpanon valvonnan seuranta).

Toteutumisen arvioinnissa tulee esittää arvio valvonnan voimavarojen riittävyydestä suhteessa valvontatarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan sekä paljonko resursseja on käytetty suunnitelmalliseen valvontaan ja muihin viranomaistehtäviin.

Valvontasuunnitelmaan tulee sisällyttää ympäristöterveydenhuollon organisaatioon liittyviä asioita kuten henkilöstön pätevyysvaatimukset ja osaamisen ylläpitäminen, erikoistuminen eri osa-alueisiin, toimivallansiirto- ja maksutaksapäätökset, tarkastuskäyntien yhdistelyt, voimavarojen käytön etukäteinen suunnittelu, laatuasiat, varautuminen häiriötilanteisiin, yhteistyö eri viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa, viestintä ja tiedottaminen.

Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontatoiminnalle asetettuja yleisiä vaatimuksia:

  • Valvonnan on oltava niin kattavaa, että kaikki terveyttä vaarantavat tekijät voidaan tunnistaa ja ehkäistä ennen kuin niistä aiheutuu haittaa asukkaille ja kuntalaisille.
  • Valvontaan siellä, missä on perusteluja riskejä, koska resurssit ovat niukat ja rajalliset on valvontatoimet suunnattava todellisen valvontatarpeen (riskinarviointiin perustuen) mukaan.
  • Valvonnan on kyettävä saamaan välittömiä tuloksia niin, että toiminnanharjoittajat itse varmistavat toiminnan terveellisyyden (omavalvonta). Tällöin asiakkaiden ja kuntalaisten havaitsema epäkohta on mahdollisimman vähäinen ja samalla kyetään palvelemaan heitä niin, että havaitut haitat ja ongelmat poistetaan mahdollisimman nopeasti.
  • Valvonnan on vaikutettava välillisesti toiminnanharjoittajiin niin, että nämä pitävät etujensa mukaisena toimia huolellisesti, jolloin määräysten vastaisia näytteitä tai olosuhteita on mahdollisimman vähän ja asukkaat kokevat elinympäristönsä tältä osin terveelliseksi.

Kunnallisen vaikuttavuuden arvioinnissa on tarkasteltava hyötyjen suhdetta tarpeisiin ja tavoitteisiin, missä määrin on kyetty saavuttamaan tavoiteltavan hyödyn tai missä määrin on kyetty tyydyttämään havaitut tarpeet ja millaiset tuotokset saavat aikaan toivottuja vaikutuksia.

Valvonnan vaikutusten arvioinnin yleiset lähtökohdat

Arviointiin liittyy toiminnan tavoitteiden toteutumisen analysointi. Keskeiset arvokäsitteet ovat vaikuttavuus, tarkoituksenmukaisuus, kustannustehokkuus ja vaikutusten pysyvyys. Arvioinnissa hyödynnetään vertailevaa näkökulmaa – käytännön arviointiasetelmien vertaamista erilaisiin kontrolli- ja vertailuryhmiin. Kuntien vertailu on mahdollinen vain, kun käytetään useita kriteereitä samanaikaisesti.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on korona-aikana tehnyt kaikkien alueen kuntien ympäristöterveydenhuollon toiminnan arviointia ns. asiakirja-arviointina. Yhtäaikaisesti on tarkasteltu valvontayksiköiden valvontasuunnitelmat, toimivallan siirtopäätökset ja maksutaksapäätökset.

Valvontatyötä tekevien viranomaisten vaikutuskanavat ovat rajattuja ja vaikutusketjut moniportaisia. Vaikutusten ja laadun arviointi on osa toiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden arviointia. Vaikuttavuuden arvioinnissa tarkastellaan hyötyjen suhdetta tarpeisiin ja tavoitteisiin. Vaikutukset näkyvät viime kädessä jonkin asian tilan paranemisena tai tiettyjen ongelmien ja haittojen vähäisyytenä tai puuttumisena kokonaan. Valvonnan tulokset näkyvät parhaiten havaittujen haittatekijöiden vähentämisessä ja poistamisessa.

Kuntien tulisi panostaa oman toimintansa toteutumisen arviointiin ja asettaa tavoitteet sekä laatia kriteeristö vaikuttavuuden mittaamiseen. Itä-Suomen aluehallintovirasto on arviointi- ja ohjauskäynneillään ohjeistanut ympäristöterveydenhuollon yksiköitä, että ympäristöterveydenhuollon toteuttamien viranomaistehtävien vaikuttavuutta, ennalta ehkäisevän työn määrää sekä merkitystä terveellisen elinympäristön kannalta olisi tuotava esiin aiempaa aktiivisemmin muun muassa suunniteltaessa, strategian laadinnassa sekä osana sidosryhmäyhteistyötä.

Vaikutusten arvioinnin tavoitteiden tulee olla käytännöllisiä. Tarkoituksena on tuottaa arviointitietoja, jotka kertovat esimerkiksi onko toiminnan nykyinen kohdentuminen perusteltua tai seuraako nykyisistä toimintatavoista konkreettisia hyötyjä. Vaikutusten arvioinnilla ei pyritä lopullisiin vastauksiin valvontatyön yhteiskunnallisesta arvosta – ovatko valvonnan hyödyt suuremmat kuin sen kustannukset.

Laadun arvioinnissa tarkastellaan miten hyvin toiminta vastaa tarkoitustaan ja niitä tarpeita, joita sen pitää tyydyttää. Vaikutusten ja laadun arviointia voidaan mitata joidenkin asioiden määränä, joka korostaa useiden kriteereiden käyttöä samanaikaisesti. Arvioitaessa toimintaa monesta näkökulmasta voidaan varmistaa, että toiminnan laadulliset seikat sisältyvät kuvauksiin.

Arvioinnin käyttökelpoisuus riippuu muun muassa siitä,

  • miten uskottavasti tiedot kertovat kunnallisen valvonnan onnistumisesta,
  • miten hyväksyttäviä arviointivälineet ovat lähtökohdiltaan sekä
  • miten helppokäyttöisiä tai käytännöllisiä arviointivälineet ovat jatkuvassa seurannassa.

Yleensä laadulla viitataan tuotteiden ja palvelujen toivottaviin ominaispiirteisiin eli sellaisiin tekijöihin, jotka tuottavat hyötyä asiakkaille tai laajemmalle yhteisölle. Vaikutusten arvioinnin tavoitteena voi olla erimerkiksi aiottujen (suunniteltujen, tavoiteltujen) ja ei-aiottujen sekä myönteisten ja kielteisen vaikutusten systemaattinen identifiointi.

Vaikutusten arvioinnin keskeiset kriteerit ovat

  • ohjelmien, suunnitelmien tarvelähtöisyyden todentaminen,
  • vaikuttavuus (missä määrin asetetut tavoitteet ovat saavutettu),
  • kustannustehokkuus (missä määrin vaikutukset olisi saatu aikaan tarkoituksenmukaisella tavalla resurssien käyttöä lisäämällä),
  • vaikutusten pysyvyys (todennäköisyys, missä määrin ohjelman, suunnitelman vaikutukset jäävät voimaan ohjelma- tai suunnitelmakauden päättymisen jälkeen),
  • institutionaaliset vaikutukset (toiminnan kehittymisen heijastusvaikutukset) ja
  • sisäinen suorituskyky (miten valvontaprosessi on kokonaisuudessaan toteutunut).

Arviointinäkökulmiin liittyviä käsitteitä eli arviointikriteereitä

Relevanssi

Ts. arvioinnin kohteena olevan julkisen toiminnan tavoitteiden kriittistä analyysiä suhteessa arvioinnin kohteena olevan toiminnan tarpeisiin. Millaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin arvioitavan toiminta perustuu ja millaisia tavoitteita sille on asetettu?

 

Toimeenpanon tarkoituksenmukaisuus

Missä määrin arvioinnin kohteena oleva julkinen toiminta on toteutettu suhteessa toimeenpanon tavoitteisiin ja muihin toimintatapaohjeisiin. Missä määrin arvioitava kohde toteuttaa sille asetettuja toiminnallisia puutteita, miten se on noudattanut suunnitelmaansa ja hallinnon resursseja?

 

Tehokkuus

Millaisilla kustannuksilla tuotokset on saatu aikaan. Olisiko samoilla kustannuksilla voitu saada aikaa enemmän tuotoksia tai olisiko vähemmällä resursseja vievillä toimenpiteillä saatu aikaan samankaltaiset tuotokset?

 

Kustannusvaikuttavuus

ts. pohdittava arvioinnin kohteena olevan julkisen toiminnan tuloksia ja vaikutuksia suhteessa siihen laitettuihin panostuksiin, tavallaan tehokkuuden arvioinnin jatkeena. Olisiko samoilla kustannuksilla voitu saada aikaan parempia tuloksia ja vaikutuksia tai olisiko vähemmän resursseja vievillä toimenpiteillä saatu aikaan samanlaatuiset tulokset?

Kokonaisvaikuttavuus

Missä määrin toiminnan tavoitteet on saavutettu ja missä määrin vaikutukset vastaavat kyseiselle toiminnalle asetettuja tavoitteita?

Hyödyllisyys

Missä määrin arvioinnin kohteena oleva toiminta saa aikaan yhteiskunnallista hyötyä. Vaikutusten arvioiminen suhteessa arvioinnin kohteena olevalle toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin ja ennen muuta tavoitteiden takana olevien yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Vaikutusten tavoitteena voidaan selvittää esimerkiksi:

  • millaisia arviointikriteereitä tai onnistumisen kuvaajia kunnallisen ympäristöterveydenhuollon vaikutusten ja laadun arvioinnissa voidaan käyttää,
  • millaisia laatutekijöitä valvonnan tarkastustoiminnassa voidaan tunnistaa ja käyttää arvioinnissa,
  • miten kuntien valvontasuunnitelma (kunnan omaa arviointia, raportointietoja) voidaan käyttää vaikutusten kriteerien ja laatutekijöiden arvioinnissa,
  • millainen arviointijärjestelmä kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laadun ja vaikutusten arvioinnissa olisi hyödyllinen ja
  • millaisia valvonnan toiminnalliseen laatuun tai vaikuttavuuteen liittyviä, aluehallintoviraston arvioinnissa tehtyjä havaintoja ja kehittämisehdotuksia voidaan liittää valvontayksikkökohtaisiin arviointiraportteihin ja kuinka niitä seurataan.

Itä-Suomen aluehallinvirasto on tehnyt erillisen valvontahankkeen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden arviointi- ja ohjauskäynneillä esitettyjen kehittämis- ja korjaustoimenpiteiden toteutumisesta. Arviointi- ja ohjauskäyntejä koskeva jälkivalvonta oli edellisen ohjelmakauden osalta toteutettu kootusti kaikkiin valvontayksiköihin ohjelmakauden viimeisen arviointi- ja ohjauskäynnin raportoinnin päätyttyä.

Arviointitehtävässä otetaan huomioon hyvän valvonnan kriteerit, ja miten valvonnan toimivuus liittyy sääntelyn noudattamiseen ja sääntelyn tuottamiin vaikutuksiin. Ilman tietoon perustuvaa ennakkoon suunniteltua valvontaa, valvontaviranomainen itse päättää mitä ja miten valvontaan, mitä sillä tavoitellaan ja mihin resursseja käytetään. Tietoa tarvitaan myös siinä vaiheessa, kun arvioidaan valvontatoiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tietoa tulee myös analysoida, jotta voidaan toimintaa kehittää ja kohdentaa resursseja oikea-aikaisesti ja oikeaan paikkaan.

Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden tulisi itsearvioida omaa toimintaansa ja hyödyntää arviointiraportteja joustavasti. Yksikkö voi luoda myös omat mittaristot ja kriteerit omien tavoitteittensa mittaamista varten. Tärkein mittari on asiakastyytyväisyys ja asiakasnäkökulman huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa.

Valvonnan vaikuttavuus – onko se periaatteessa ongelmallista määrittää? Mitä ja miten valvonta vaikuttaa välillisesti todelliseen lopputulokseen, kuten terveyshaittojen kustannusten pienenemiseen tai sairastuneiden määrän vähenemiseen. Pelkästään suunniteltujen tarkastusten lukumäärä suhteessa toteutettuihin tarkastuksiin ei kuvaa vaikuttavuutta. Vaan se, miten havaitut epäkohdat korjataan, jotta mahdolliset haitat ja riskit olisivat mahdollisimman pieniä.

Kirjoittaja

Anne-Kaarina Lyytinen
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Tausta-aineistot:

Arviointivälineitä kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon. Terho Vuorela 1996
Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Petri Virtanen 2007
OECD, Regulatory enforcement, and inspections https://www.oecd.org/gov/regulatory-enforcement-and-inspections-9789264208117-en.htm. 2014

Arvioinnin periaatteen (mukaillen Virtasen, 2007 aineistoa) liitteet:

Liitteet

  1. liite: Suunnitelma-arvioinnin tarkistuslista

  2. liite: Arvioinnin tekijöille suunnattu, toimintaa ohjaava tarkistuslista

  3. liite: Arvioinnin tarkistuslista

  4. liite: Arviointitoiminnan standardit, laatustandardit ja hyvät käytännöt

  5. liite: Suunnitelmien vaikuttavuuden arvioinnin tarkistuslista

Blogien asiasanat: ympäristöterveydenhuolto Kieli: suomi

Avi arvioi yleisten kirjastojen henkilöstön riittävyyttä ja osaamista sekä kirjastojen johtamista.Aluehallintovirastot kysyivät peruspalveluarvioinnissaan parhailta asiantuntijoilta eli kirjastoväeltä itseltään, miltä henkilöstö- ja johtamistilanne näyttää kirjastoissa. Blogin otsikko tuli johtajalta, joka oman työpäivänsä jälkeen saattaa tehdä vielä päälle iltavuoron asiakaspalvelussa, kun virkailija on sairastunut ja sijaisia ei voi palkata. Myös seuraavat esimerkit ovat elävästä elämästä.

Yhä useammassa kirjastossa tilanne on tämä. ”Kirjastossa on ollut useamman vuoden ajan johtamisvaje, joka näkyy toiminnassa, työkulttuurissa ja ajattelutavassa monella tavalla. Pitkäaikaisen johtajan jälkeen tehtävää on hoitanut virkailija eläkkeelle siirtymiseensä asti ja sen jälkeen hallintojohtaja omien töidensä ohella.”  On kirjastoja, joilla ei ole erillistä esihenkilöä, vaan esimerkiksi kunnanjohtaja tai luokanopettaja hoitaa kirjastoasiat oman toimensa ohella.

Koska henkilöstöjohtamiseen ei riitä voimavaroja, niin jäljelle jää henkilöstön itseohjautuvuus, joka on positiivinen asia silloin kun se toimii. ”Päivittäiset perustyötehtävät eivät vaadi jokapäiväistä johtamista, vaan jokainen tietää tehtävänsä ja toimii niiden mukaisesti. Sen lisäksi tulee kertaluontoisia tehtäviä ja tilanteita, joissa tarvitaan johtamista.

Kirjaston johtaja voi hyvin harvoin keskittyä pelkästään kirjaston toiminnan kehittämiseen. Etenkin pienissä kirjastoissa johtaja päivystää myös asiakaspalvelussa, jollei hoida muita kunnan tehtäviä. ”Kirjastotoimenjohtaja osallistuu asiakaspalvelutyöhön sijaistaen kirjastovirkailijoiden kaikki sairaus- ja vuosilomat tai muut poissaolot, mutta ei muuten osallistu asiakaspalvelutyöhön säännöllisesti. Kirjastotoimenjohtaja sijaistaa tarvittaessa myös nuorisotoimen esihenkilötehtävissä ja hoitaa vakituiseen kunnan kulttuuri- ja museopalvelut, joten viikottaiseen asiakaspalvelutyöhön ei riitä aika.

Kun kunta on tarpeeksi pieni ja kompakti sekä työtehtävät hyvin suunniteltu yhdessä työntekijöiden kanssa, niin yhdistelmävirka voi myös onnistua. ”Kunnassamme kirjastotoimenjohtajan virka, johon sisältyvät kansalaisopiston rehtorin tehtävät. Molempien toimipaikka on sama ja näen myös tehtävien tavoitteen samana. Olen kokenut pienessä kunnassa tehtävän mielekkäänä ja motivoivana. Minulla on pätevyys molempiin tehtäviin.” Viimeinen lause on ratkaiseva onnistumisessa: työntekijällä on ammatillinen pätevyys ja koulutus tehtäviin.

Isommissa kunnissa kirjastojohto saattaa olla tarpeettoman hierarkkista ja monimutkaista, jolloin vastuut jäävät epäselväksi ja tiedonkulku kangertelee etenkin päättäjien suuntaan. ”Ongelmana on kirjaston sijainti liian alhaalla organisaatiossa. Esimerkiksi kansalaisopisto, joka useissa kunnissa on kirjaston rinnalla, on X:ssa ylempänä organisaatiossa. Tämä näkyy esim. siten, että kirjastopalvelujohtajan yläpuolella on enemmän päälliköitä. Kirjastopalvelujohtajalla ei ole läsnäolo-oikeutta liikunta- ja kulttuurilautakunnassa eikä sivistyksen johtoryhmässä.

Kirjastojen vastausten ja arvioinnin muun aineiston perusteella kuntien kirjastot voidaan jakaa karkeasti johtamisen näkökulmasta kolmeen ryhmään.

  1. Kirjastot, joiden pätevillä, osaavilla johtajilla on aikaa johtaa ja kehittää kirjastojaan. Kirjastolla on selkeä tehtävä ja päämäärä kunnan palveluissa, toiminnassa ja strategioissa.
  2. Kirjastot, joiden päteville ja osaaville johtajille on sälytetty niin paljon muiden toimialojen tehtäviä, että heillä ei ole aikaa kehittää kirjaston toimintaa ja tukea työntekijöitään. Kirjastosta saattaa tulla muiden toimialojen tukimuoto, jolloin sen rooli kunnan kokonaisuudessa jää epäselväksi ja voimavarat eivät ole tehokkaassa käytössä.
  3. Kirjastot, joita johdetaan nimellisesti paperilla, mutta käytännössä ovat tuuliajolla, jos kirjastossakaan ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Kirjasto on vaarassa marginalisoitua kunnan muusta toiminnasta, kirjasto nähdään kunnassa kulueränä ja säästökohteena.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Avin asiasanat: Peruspalveluiden arviointi kirjastohenkilökunta kirjasto kirjastotoimi Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Hiihtäjä seisoo sulalla maalla, taustalla luminen rinne.

Perinteisesti kuntien liikuntatoimen tehtävän voi nähdä liikuntalain mukaisesti hyvin yksinkertaisena: kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle. 

Myös liikunnan edellytyksien luomisessa on otettava huomioon yhteiskuntia haastavat useat erilaiset ja monitasoiset muutokset. Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ja koko yhteiskuntaa läpileikkaavista muutoksista ja voimme vastata siihen toimimalla kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Kestävällä kehityksellä on useita eri määritelmiä, mutta perinteisessä merkityksessä sen katsotaan sisältävän yhteiskunnan taloudelliset, sosiaaliset, kulttuurilliset ja ekologiset osa-alueet. Kestävän kehityksen kokonaisuus koskee kaikkia toimialoja niiden tehtävistä tai koosta riippumatta. 

Liikunnan toimialalla kestävän kehityksen tavoitteita edistetään vaihtelevasti. Valtion liikuntaneuvoston tilaamassa Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä -selvityksessä (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022) todetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön tasolla liikunnan resurssiohjauksessa kestävä kehitys ja sen osa-alueet ovat hyvin eri tavoin mukana. Sen sijaan ilmastonmuutoksen hillintä tai muut ympäristönäkökulmat eivät vielä nouse läpileikkaavasti esiin OKM:n liikunnan ohjauskeinoissa. 

Arvioinnissa nousi esiin, että hallitusohjelmassa ja Agenda2030-toimeenpanosuunnitelmassa on vahva pohja kestävän kehityksen edistämiselle myös liikunnan toimialalla. Hallitusohjelmassa etenkin Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi -strategiakärjen mukaiset tavoitteet toimivat vahvana tukena myös kuntien päätöksenteossa. YK:n Agenda2030 on kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, joka on asettanut tavoitteita kaikille maailman maille. Toimintaohjelmassa on kirjattuna 17 eri tavoitetta, joita Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan. 

Liikuntatoimen näkökulmasta syksyllä 2022 ajankohtainen uudistus aiheeseen liittyen on luonnos hallituksen esitykseksi liikuntalain muuttamiseksi. Siinä esitetään kestävän kehityksen tavoitteen sitomista vahvemmin liikuntalain taustalle. 

”Lain tavoitesäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kestävä kehitys siirrettäisiin tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtaosiosta varsinaiseksi tavoitteeksi. Muutos selventäisi käsitystä kestävästä kehityksestä ekologisena, sosiaalisena ja taloudellisena kokonaisuutena.” (VN/15619/2022.)

Toteutuessaan lain muutos kytkeytyy edellä mainittuihin Valtion liikuntaneuvoston suosituksiin kestävän kehityksen edistämisestä liikunnan toimialalla. Myös ympäristölainsäädäntö ja erilaiset kansalliset ja kansainväliset kestävän kehityksen sopimukset ohjaavat ja tukevat kestävän kehityksen edistämistä kunnan liikuntatoimessa.

Liikunnan ympäristövaikutukset – vai ympäristön vaikutus liikuntaan?

Liikunta ja ympäristö ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään – ympäristö vaikuttaa olemassa oleviin liikkumismahdollisuuksiin ja liikunnan toimiala kokonaisuudessaan ympäristöön. Esimerkkejä vaikutuksista on nähtävissä eri tasoilla: liikuntalajikohtaisesti, liikuntapaikkakohtaisesti, liikuntapaikkarakentamisessa, liikuntapaikkojen ylläpidossa, liikuntapalvelujen tuottamisessa tai vaikka kilpailutoiminnassa. Talvilajien näkökulmasta se voi tarkoittaa lyhentyvää harjoitus- ja kisakautta, kunnan liikuntatoimen näkökulmasta investointien tekemistä uusilla ekologisemmilla kriteereillä tai ulkona tapahtuvan liikunta- ja kilpailutoiminnan näkökulmasta muutoksia turvallisuudessa lisääntyneiden tuulten ja myrskyjen seurauksena. Merkittävää vaikutusta ympäristöön on myös liikuntaan liittyvällä kulkemisella – kunnat voivat lisätä liikuntapaikoille saapumista lihasvoimin esimerkiksi kunnollisia pyöräparkkeja lisäämällä, mikä voisi vähentää liikuntasuoritusten perässä ajetun autoilun määrää. Myös liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyvä matkustaminen tuottaa ympäristökuormaa. 

Uimari ui uimahallin altaassa.

Kuntien liikuntatoimien ympäristövaikutusten hallinnassa keskeistä olisi tehdä kattava selvitys nykytilasta ja sitouttaa henkilöstö tavoitteiden saavuttamiseen lisäämällä tietoutta sekä tekemällä selkeitä suunnitelmia kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi. Jää- ja uimahallit ovat tunnetusti suuria energiasyöppöjä, joiden tekniikkaa ja toimintoja uusimalla voidaan saada aikaan suuriakin energiasäästöjä. Pienemmässä mittakaavassa materiaalivirtoja ja ympäristökuormitusta voi vähentää kiinnittämällä huomiota esimerkiksi valaistukseen sekä siistinnässä ja liikuntapaikkojen ylläpidossa käytettäviin kemikaaleihin ja laitteisiin. Uusia hankintoja, kuten koneita tai laitteita, tehdessä huomiota tulee kiinnittää uusiutuvia energianlähteitä käyttäviin vaihtoehtoihin ja elinkaariajatteluun. Lisäksi muutokset polttoaineiden hinnoissa ja raaka-aineiden saatavuudessa tulevat vaikuttamaan liikuntapalvelujen tuottamiseen.

Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset on nostettu esille myös Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportissa. Raportissa todetaan, että keskustelu urheilujärjestelmän vastuullisuudesta ja eettisyydestä on lisääntynyt yhteiskunnassa. Edellä mainitut ympäristövaikutukset on nostettu esille myös tässä raportissa. 

Erityisesti ilmastonmuutos saattaa asettaa rajoituksia kansainväliselle kilpailutoiminnalle. Suomen huippu-urheilulle tärkeät talvilajit ovat vaarassa, kun ilmasto lämpenee ja yhä useampi maa joutuu luopumaan luonnonlumella tapahtuvista kilpailuista. Ilmastonmuutoksen torjuminen voi asettaa myös kansainvälisiä rajoituksia matkustamiselle, jolloin nykymuotoiset rajat ylittävät kansainväliset liigat joutuisivat rakentamaan kilpailukalenterin uudestaan.

Ympäristöjohtaminen suomalaisissa kunnissa vuonna 2020

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarkasteli ympäristöjohtamisen nykytilaa suomalaisten kuntien liikuntatoimissa vuoden 2020 TEAviisari-kyselyssä (tutustu myös aiempaan blogitekstiin TEAviisarista kunnan liikuntatoimen työvälineenä). Vaihtelu tuloksissa oli suurta niin ympäristöjohtamisen teemojen välillä kuin kuntien ja alueidenkin välillä. Ympäristönäkökulmat oli huomioitu hyvällä tasolla kemikaali-, laite-, valaistus- ja konehankintojen kohdalla, kun taas eniten kehitettävää oli tietopohjaisen ympäristöjohtamisen toteuttamisessa sekä tavoitteiden asettelussa. 

TEAviisari kuvaa ympäristöjohtamista koko maassa 2020 eri mittareilla. Edeltävässä tekstikappaleessa on kerrottu kuvan pääkohdat.

TEAviisarin tulosten mukaan ympäristöjohtamisen suunnitelmallisuus kuntien liikuntatoimissa on selvästi harvinaista. Ainoastaan 8,8 prosentilla (N=25) vastanneista oli liikuntatoimessa laadittu ympäristöohjelma tai suunnitelma. Ympäristöasioista vastaava yhdyshenkilö löytyi 13 % kunnista ja tietoja liikuntapaikkojen ympäristökuormituksesta kerättiin 1) joistain liikuntapaikoista 21 % vastanneista kunnista ja 2) kaikista liikuntapaikoista kerätään ainoastaan 14 % kunnista.

Aihetta on tutkittu aiemmin myös YHLO-tutkimuksessa (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3). YHLO on lyhenne sanoista ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.

Kunnissa olisi nyt hyvä hetki pysähtyä nykytilan ääreen, tehdä suunnitelmia ja asettaa tavoitteita ympäristökuormituksen keventämiseksi tuleville vuosille. Toiminnan nykytilaa kartoittaessa asiaa voi lähestyä esimerkiksi hiilikädenjälki ja hiilijalanjälki -käsitteiden kautta. Kädenjäljellä tarkoitetaan omia mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista tai purkaa niiden tiellä olevia esteitä omalla toiminnalla. Jalanjäljessä puolestaan on kysymys omasta toiminnasta ja olemassaolosta aiheutuvista suorista vaikutuksista ympäristöön.

Ympäristöhallinnan hyötyjen saaminen kunnassa edellyttää verkostomaista työtapaa sekä vahvaa vuorovaikutusta ja osallistamista toimijoiden kesken. Verkostomainen toimintatapa on kunnan liikuntatoimelle etu, sillä sitä tehdään jo laajasti ja liikuntatoimessa on vahvaa osaamista verkostojen kokoamiseen eri teemojen ympärille.  Kunnan tapa tuottaa liikuntapalveluja ympäristöystävällisesti mahdollistaa ympäristötietoisen harrastamisen myös lajeille, seuroille ja kuntalaisille. Ympäristöjohtaminen ja -hallinta on kaikkien toimialojen asia ja integroimalla ajatus jokapäiväiseen työhön on mahdollista saada aikaa todellisia muutoksia niin ympäristökuormitukseen kuin palvelujen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. 

Ympäristöjohtaminen kunnan liikuntatoimessa -webinaarisarja loppuvuodesta 2022 – ilmoittaudu mukaan!

Aluehallintovirastojen liikuntatoimet järjestävät syksyllä kolmiosaisen webinaarisarjan kuntien liikuntatoimen ympäristöjohtamisen tueksi. 

Osa 1: Käsitteet ja nykytilatila tutuksi to 10.11. klo 13–15 
Osa 2: Liikuntapaikkarakentaminen ke 7.12. klo 12–15
Osa 3: Case-esimerkit ja työpajat ke 11.1.23 9–12

Ota aluehallintoviraston tapahtumakalenteri seurantaan osoitteessa https://avi.fi/tapahtumat-ja-koulutukset.

Kirjoittajat:

Jenna Koistinen, suunnittelija
Pirjo Rimpiläinen, liikuntatoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Lähteet:

Agenda2030: Agenda2030 -toimintaohjelma - Kestävä kehitys (kestavakehitys.fi).

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi liikuntalain muuttamisesta. Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15619/2022.

Liikuntalaki 390/2015

Michelsen, Karl-Erik; Lehtonen, Kati; Rantala, Kalle; Jokisipilä, Markku; Jarmo Mäkinen (2022): Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta: Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, TEAViisari.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022:1. Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.  

Valtioneuvosto: Sanna Marinin hallitusohjelma: Hallitusohjelma (valtioneuvosto.fi).

Avin asiasanat: liikuntatoimi liikunta ympäristöjohtaminen ilmastonmuutos Blogien asiasanat: liikunta ympäristö Kieli: suomi

Från början av augusti 2022 förändrades lagstiftningen om barnets stöd inom småbarnspedagogiken. Rätten till stöd definieras nu i kapitel 3 a (paragraf 15 a-e) i lagen om småbarnspedagogik.

I lagen finns nya bestämmelser om barnets rätt till stöd inom småbarnspedagogiken, om det stöd som ges och om genomförandet av stödet samt om bedömning av stödbehovet, om stödformer, om stödtjänster, om meddelande av förvaltningsbeslut och om sökande av ändring. Denna förändring medför också att man i kommunerna dels är tvungna att förnya dokument, dels skapa nya administrativa strukturer.

Grunderna för planen för småbarnspedagogik revideras och därför behövde även kommunernas och de privata arrangörernas planer för småbarnspedagogik bearbetas. De nya dokumenten borde ha varit i kraft från 1.8.2022. Även modellen för barnets plan förnyades av utbildningsstyrelsen.

Kommunerna måste dessutom tänka ut hur beslutsprocessen för barnets stöd ska gå till och skapa strukturer för en ny process. Kopplat till beslutsprocessen behöves det i kommunen vissa dokument. Kommunen behöver meddela vårdnadshavarna om hörande, dokumentera hörandet, ha en botten för beslut och en anvisning för omprövning av besluten. Dessutom behöver kommunerna som har privata daghem på sitt område tänka igenom hur beslutsprocessen för de barn som är i privat småbarnspedagogik ska gå till.

Denna lagförändring avser att åtgärda bristerna i den tidigare lagstiftningen. Detta är välkommet. Lagen godkändes i riksdagen 16.12.2021. De nya grunderna för småbarnspedagogiken fastställdes 18.2.2022. Detta har medfört att kommunerna och de privata arrangörerna fått jobba i en snabb takt för att genomföra förändringarna. Det verkar som om flera kommuner ännu är mitt i processen att redigera planer och skapa nya processer. Detta är oroväckande, eftersom alla barn har rätt till stöd enligt lagen om småbarnspedagogik och enligt förvaltningslagen ska ett förvaltningsbeslut fattas utan dröjsmål. Det finns nu en risk att processerna kring stödet och besluten kommer att dröja, vilket inte är bra.

Det är viktigt för kommunerna och arrangörerna att minnas att det, i § 15 e:s fjärde moment, står att ett beslut kan verkställas även om det inte vunnit laga kraft. Som tjänsteman och pedagog hoppas jag att alla barn får det stöd de behöver genast från dagisstarten, trots att beslutsprocessen inte är färdig i kommunen.

Noora Lohi
Överinspektör för bildningsväsendet, småbarnspedagogik
Svenska enheten för bildningsväsendet

Länkar till styrande dokument:

Blogien asiasanat: varhaiskasvatus Kieli: ruotsi

Jag är privilegierad när jag får följa flyttfåglarnas ankomst och fåglarnas häckning från min egen soffa och se hotade skogsrenar i den vilda naturen längs med motionsspåret. På vintern kan jag se utterspår i snön och förundra mig över ekorrarna vid vägkorsningar. De flesta människor har inte sådana privilegier.

Etseri djurparks miljöfostrare i kattbjörnsgården.

Djurparkerna finns inte bara till för att roa människor, utan de har en uppgift i bevarandet av naturens mångfald och vilda djurarter. För att bromsa upp artförlusten är djurparkerna viktigare än någonsin när det gäller att skydda djurarterna.

Det behövs pengar för att driva en djurpark och skydda arterna. Största delen av pengarna erhålls från biljettintäkter. Upplevelser och berättelser fascinerar allmänheten, och med hjälp av dem kan man utföra djurparkens grundläggande uppgifter. Med hjälp av berättelser och upplevelser förmedlas information till besökarna på plats, och ofta är djurparkens webbplats en rik informationskälla.

Djurparkerna måste sörja för att dela information som möjliggör skyddet av den biologiska mångfalden. Positiva erfarenheter av djur och naturen kan förändra människornas verksamhet i en positiv riktning med tanke på naturen. Besökarnas förhållande till naturen och värnandet om den är viktigt för att vi ska sörja för välbefinnandet i vår livsmiljö även i våra vardagliga sysslor, till exempel genom att sortera vårt avfall och lämna det för återvinning.

Vad förutsätts av djurparkernas verksamhet?

Det finns ett EU-djurparksdirektiv på vilket djurskyddslagens krav på djurparker grundar sig. Enligt djurskyddslagen ska djurparken för sin del främja skyddet av den vilda faunan och bevarandet av den biologiska mångfalden. Djurparksverksamheten ska följa djurskyddslagen och djurskyddsförordningen samt djurparksförordningen.

Publiken söker upplevelser och information från djurparkerna. Det är djurparkernas lagstadgade uppgift att sprida information till människorna. Har du tänkt på att orienteringstavlor är obligatoriska i djurparken? I undersökningar har man dock konstaterat att få djurparksbesökare läser tavlorna. Själv förstår jag inte varför. Jag har alltid läst orienteringstavlorna med stort intresse och fått höra förundran över att jag trivs så länge vid tavlorna. I många djurparker har man satsat på guidning och interaktivt innehåll som lockar dagens besökare mer än tavlor med text.

Utöver att dela information ska djurparkerna delta i forskning som främjar skyddet av djurarter, utbildning i färdigheter att skydda djurarter eller informationsutbyte i anslutning till skydd av arter. Dessa är djurparkens grundläggande uppgifter. Djurens förökning i djurparken övervägs alltid separat och koordineras internationellt.

Hur kan man veta om djurparken drivs på ett godtagbart sätt?

Det viktigaste tipset för besökaren om god praxis och tillräckligt deltagande i skötseln av djurparkens grundläggande uppgifter är att djurparken hör till en djurparksorganisation. I Europa är organisationen vanligtvis EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), på andra håll ofta WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). För att bli medlem i organisationen måste djurparken uppfylla högre krav än lagstiftningen förutsätter.

Information om medlemskap i organisationen finns på djurparkens webbplats och på plats. Även om du inte har märkt EAZA-logotyperna tidigare kan du hitta information bland djurarterna i EAZA:s ESB-program (European Stud Book, djurparksdjurens stambok) eller EEP-programmen (EAZA Ex Situ Programmes), där djurens förökning koordineras noggrannare. Ofta utökas också mängden djur som ingår i projekt för att återställa dem till naturen inom ramen för EEP-programmet, på samma sätt som man planerar att öka antalet visenter, skogsrenar, Przewalskis hästar, snöleoparder och lappugglor i djurparker. Koordinationen är nödvändig för att bevara djurstammarnas livskraft och genetiska mångfald.

Djurparker med ändamålsenlig verksamhet deltar i forskningsprojekt

I undersökningarna samlas och analyseras information som det kan vara svårt eller omöjligt att utreda i naturen. I djurparken kan man till exempel undersöka varför jättepandan väljer en specifik bambu att äta. Till forskningen hör också informationsbyte i anslutning till artskydd som grundar sig på ett globalt nätverk av djurparker, där uppgifter om djuren registreras i ett gemensamt datasystem. Internationellt informationsutbyte är nödvändigt, eftersom den information som behövs för att skydda djurarterna samlas in i begränsad utsträckning i enskilda djurparker. Den samlade informationen är omfattande och kan användas för forskning som stöder artskyddet.

Regionförvaltningsverket beviljar djurparkstillstånd på ansökan

Innan tillstånd beviljas inspekterar regionförvaltningsverket djurparkens lokaler och verksamhet. Finlands största djurparker är gamla och de ursprungliga tillstånden har erhållits för flera årtionden sedan. Tillstånd kan ändras av grundad anledning. Väsentliga förändringar i verksamheten kan till exempel vara byte av djurarter eller utvidgning av djurparken.

För närvarande väntar man på att den nya lagen om djurens välbefinnande ska behandlas i riksdagen. Om lagen går igenom i fråga om djurparker i enlighet med utkastet, ökar djurparkernas krav på skyddet av den biologiska mångfalden väsentligt. Därför måste alla djurparker omprövas inom övergångstiden.

Etseri djurparks visenter.

Hur övervakas djurparkerna?

Regionförvaltningsverket är skyldigt att övervaka djurparkerna regelbundet. Vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland strävar efter att besöka djurparkerna varje år. Om en separat inspektion anses nödvändig besöker man också platsen innan man gör ändringar i djurparkstillståndet.

Ibland kommer djurskyddsanmälningar om djurparkerna. Om ärendet är mycket allvarligt och kräver snabbt ingripande ska inspektionen göras utan förhandsanmälan så snart som möjligt. Ibland kommer det anmälningar om saker som granskas i samband med den normala tillsynen. De årliga inspektionerna avtalas oftast på förhand så att de personer som behövs för tillsynen är närvarande. Det är nödvändigt att på plats diskutera med djurskötarna, veterinären och den person som ansvarar för djursamlingen. Genom att ställa frågor och diskutera får man information om djurparkens verksamhet som behövs i tillsynen.

Traditionellt har tillsynen över djurparker fokuserat på djurens välbefinnande och på vad publiken kan se i djurparken. Länsveterinären ansvarar för att utöver stängslens flyktsäkerhet och djurens förhållanden övervaka att i synnerhet djurparkens tillståndsvillkor iakttas. Säkerhets- och kemikalieverket (Tukes) övervakar djurparksbesökarnas säkerhet.

Artskyddet och informationsförmedlingen i tillsynen

Skyddet av den biologiska mångfalden kan ske på varierande sätt. Antalet undersökningar och deras kvalitet varierar med tiden. Därför bör man i samband med alla årliga inspektioner bland annat gå igenom de forskningsprojekt som djurparken deltar i. Uppfyllandet av detta krav bedöms som en helhet. Ibland är ett omfattande forskningsprojekt tillräckligt, ibland pågår flera mindre undersökningar. Som hjälp för utvärderingen använder jag bland annat vetenskapliga artiklar, utöver vilka projektplanerna erbjuder väsentlig information om undersökningarna, deras syfte och omfattning.

Bedömningen av tillräckligt deltagande i utbildning i färdigheter i att skydda arterna kan i tillsynen vara en hård nöt att knäcka. Själv har jag bedömt detta bland annat med hjälp av huruvida djurparkspersonalen deltar i fortbildningar inom branschen eller om djurparken deltar i ordnandet av utbildningen. Oljebekämpningsutbildning är ett bra exempel på sådant deltagande i utbildning.

Det är i princip ganska lätt att bedöma om informationsutbytet i anslutning till skyddet av arterna är tillräckligt, åtminstone om djurparken hör till EAZA. Inom ramen för EAZA är djurparkerna en del av en systematisk och omfattande datainsamling. Dessutom har medlemmarna tillgång till ett omfattande internationellt expertnätverk. Vid bedömningen av informationsutbytets tillräcklighet fäster jag uppmärksamhet vid EAZA-medlemskapet, användningen av djurparkernas gemensamma databasprogram för lagring av uppgifter och annan planmässig verksamhet. Det räcker absolut inte med ett vanligt samarbete mellan djurparker och permanenta djurutställningar, där aktörerna kan be varandra om råd och diskutera sinsemellan. Värdet av ett sådant samarbete kan inte anses vara tillräckligt vid informationsutbyte i anslutning till skyddet av arterna.

Djurparken kan använda många kanaler och sätt att förmedla information till allmänheten. Information ska ges om djuren i djurparken och deras naturliga levnadsförhållanden. När jag övervakar djurparkens förmedling av information, läser jag innehållet på webbplatsen och orienteringstavlorna, lyssnar på guidningar och bekantar mig med informationsmaterialet och planen för miljöfostran.

Det tar tid att gå igenom allt material, men det är nödvändigt för att bedöma om informationsförmedlingen är tillräcklig. Man ansåg länge att orienteringstavlor var ett tillräckligt sätt att sköta informationsförmedlingen. Senare har vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland tolkat saken annorlunda. Orienteringstavlorna är en väsentlig del av informationsförmedlingen, men utöver dem behövs även andra sätt att sprida information till en så bred publik som möjligt.

Djurparkerna har mycket att göra i en föränderlig värld

När kunskapen och uppskattningen för djurens välbefinnande ökar börjar många ifrågasätta djurparker. När den digitala världen möjliggör en tredimensionell naturupplevelse från ens egen soffa och dokumentärfilmer underhåller och ger information om platser dit vi inte själva kan ta oss, kan djurparkerna kännas onödiga.

Djurparkerna ska i sin verksamhet genomföra skyddet av naturens mångfald och arter, dvs. så kallade skyddsåtgärder, på ett tillräckligt sätt. Kravet grundar sig på lagstiftningen, men också på den ökade medvetenheten bland allmänheten.

Till skyddet av arterna hör också djurparkernas artrikedom. För att öka människornas kännedom om djuren och deras naturliga livsmiljö är det också motiverat att hålla livskraftiga arter i djurparkerna. Situationen för dessa arter kan vara en annan redan om 50 år. Djurparkernas samlingar kan kompletteras genom att fånga vilda djur från naturen när det anses vara absolut nödvändigt. Om en djurart redan är hotad eller nästan försvunnen från naturen, är det etiskt att fånga vilda individer till djurparker? Detta övervägs hela tiden i världen.

Återställandet av vilda visenter i Europas skogar är ett bra exempel på hur djurparker har medverkat i räddningen av en djurart från utrotning. Den sista vilda visenten blev skjuten 1927, men djurparkernas visentstam var tillräcklig för att bevara arten. Numera lever över 2 000 visenter i Europas skogar till följd av framgångsrika program för att återställa dem till naturen. Exempel på motsvarande verksamhet under den senaste tiden är återinförandet av skogsrenen till södra Suomenselkä och flodillern till naturen i Estland.

Utgångspunkten är att den information som djurparkerna delar är korrekt och människor har möjlighet att se levande djur, känna lukter och få upplevelser. Samtidigt lär vi oss och får insikter, kanske kommer ihåg att sortera skräp bättre eller spara naturresurser, välja cykel i stället för bil.

För att skyddsåtgärderna för att bevara den biologiska mångfalden och arterna ska genomföras i alla djurparker borde tillsynen ingripa i otillräckligt genomförande av djurparkernas grundläggande uppgifter och kräva att situationen åtgärdas snabbt. Djurparker som agerar i strid med bestämmelserna och tillståndsvillkoren ska antingen snabbt bringas till en tillräckligt god nivå eller så ska deras tillstånd återkallas och verksamheten upphöra. Här finns det fortfarande mycket att göra för tillsynen, men med små steg gör vi framsteg.

Det är djurparkens hederssak att sörja för djurens välbefinnande och genomföra djurparkens grundläggande uppgifter!

Text och bilder: Anna-Maria Moisander-Jylhä, länsveterinär, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland

 

 

Mer information om tillstånd för och tillsyn över utställande av djur

Avin asiasanat: eläinsuojelu eläinsuojeluvalvonta eläintarha Blogien asiasanat: eläimet valvonta Kieli: ruotsi

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.

Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.

Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?

Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.

Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.

Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Avin asiasanat: kirjasto kirjastolaki kirjastopolitiikka yleinen kirjasto kirjastopalvelut kirjastotilat Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole. 

Työntekijä kävelee eläinten tarhassa. Kaksi ruskeaa pikkupandaa näkyy osittain.

Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.

Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. 

Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.

Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen. 

Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?

On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista. 

Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.

Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.

Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi? 

Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset. 

Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin 

Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.

Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta

Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen. 

Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.

Kaksi aikuista, ruskeaa visenttiä ja kaksi poikasta tarhassa.

Ähtärin eläinpuiston visenttejä.

Miten eläintarhoja valvotaan?

Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi. 

Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.

Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa

Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.

Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.

Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.

Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan. 

Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa

Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.

Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti. 

Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.

Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.

Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa. 

Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta

Avin asiasanat: eläinsuojelu eläinsuojeluvalvonta eläintarha Blogien asiasanat: eläimet valvonta Kieli: suomi

Etualalla värikkäitä väriliituja rasiassa, taustalla lapsi piirtämässä.

Varhaiskasvatus on näkynyt mediassa usein haasteiden näkökulmasta, päällimmäisinä henkilöstön uupuminen ja rekrytointivaikeudet. Kun aiemmin on ollut paikoitellen vaikeuksia löytää kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä pidempiin sijaisuuksiin, on heitä nyt vaikeaa löytää jopa toistaiseksi voimassa oleviin vakinaisiin tehtäviin. Koronan seurausta tai ei, mutta tällä hetkellä useissa kunnissa on valitettavasti vaikeuksia löytää työntekijöitä edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. 

Varhaiskasvatuslaki mahdollistaa sen, että jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, voidaan tehtävään ottaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan sellainen henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset ja tehtävän edellyttämä taito sen hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta useat kunnat ovat joutuneet käyttämään ja varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu esimerkiksi lähihoitaja. Hän ei kuitenkaan välttämättä selviydy tehtävistään ilman kelpoisuusehdot täyttävien työntekijöiden ja johdon voimakasta tukea. Jos päiväkodissa on useita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja, kuormittaa tämä luonnollisesti sekä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä että päiväkodin johtajaa.

Mieti hetki, miltä tuntuu aloittaa uudessa työssä. Miltä tuntuisi ensimmäinen työpäivä varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa? Entä jos olisitkin tilanteessa, jossa sinulta puuttuu varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus kyseiseen tehtävään. Olet ehkä koulutukseltasi esimerkiksi lähihoitaja ja työskennellyt päiväkodissa. Miltä tuntuu hypätä tällaisessa tilanteessa varhaiskasvatuksen opettajan kenkiin? Mitä mielessäsi liikkuu? Ehkä jotain seuraavaa: onko minusta tähän, osaanko, pärjäänkö, riitänkö? Mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Tai kenties: kyllä minä selviän, osaan, pärjään ja riitän. Minulla on saatavilla esimiehen ja kollegoiden tuki ja apu.

Voimaa varhaiskasvatukseen - tukena ja ratkaisuna

Itä-Suomen aluehallintovirasto on halunnut varhaiskasvatuksen henkilöstön tukemisessa olla osa ratkaisua. Aluehallintoviraston yhtenä tehtävänä on järjestää varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta ajankohtaisista aiheista. Kaikki aluehallintoviraston järjestämät koulutukset ovat osallistujille maksuttomia ja kaikille avoimia, vaikka niille onkin määritelty kohderyhmät, joiden on uskottu erityisesti koulutuksesta hyötyvän. 

Käytännössä osana ratkaisua oleminen on tarkoittanut sitä, että olemme Itä-Suomessa rohkeasti tarjonneet lyhytkestoista koulutusta myös niille työntekijöille, joilla kenties ei ole tehtäväänsä lain edellyttämää kelpoisuutta tai tutkintokoulutuksesta on pitkä aika ja osaaminen kaipaa päivitystä.

Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuksissa on paneuduttu käytännönläheisestä näkökulmasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Koulutuksissa on pureuduttu muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, arjen erilaisiin siirtymätilanteisiin ja lasten toiminnanohjaustaitojen tukemiseen sekä erilaisiin tuen tarpeisiin ja niiden huomioon ottamiseen lapsiryhmässä. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa työntekijöiden pedagogista osaamista, joka niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin hyödyttää koko työyhteisöä sekä varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja huoltajia.

Palautteet kertovat tarpeellisuudesta

Aluehallintovirastot keräävät pitämistään koulutustilaisuuksista palautetta. Kevään 2022 koulutuksen palautteesta ilmenee, että Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuudelle on ollut tilaus:

"Koulutus selvensi suunnittelun ja arvioinnin tärkeyttä, unohtamatta lapsen osallisuuden näkökulmaa ja pystyn hyödyntämään asioita jokapäiväisessä työssäni tiimini kanssa."

"Teen lähihoitajan koulutuksella vo:n sijaisuutta ja koulutus selkeytti opettajan työnkuvaa ja antoi tietoa siltä osa-alueelta, joka minulta osittain puuttuu. Sain näin varmuutta toimintaani."

"Sain monta hyvää vinkkiä ja työkalua esim. tiimipalaveriin, arkeen ja vasuihin liittyen. Sain varmuutta ja lisää motivaatiota omaan työhöni, oikeaan suuntaan on kuljettu."

"Sain paljon uutta omaan toimintaani niin ajatuksen kuin konkreettisen käytännön tasolla, asioihin, joita ei ole ehkä tullut mietittyä aiemmin niin monipuolisesti useasta eri näkökannasta - nyt jotenkin taas muistui mieleen se tärkeä näkökulma, miten monesta asiasta voikaan olla kyse ja miten paljon voin oppia tärkeän havainnoinnin avulla! Tuli jotenkin oikein sellainen palo päästä hyödyntämään tietoja käytännössä!"

"Kiitos ajatuksia herättävästä, antoisasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Kylläpä kannatti osallistua! Tämä koulutuskokonaisuus sopisi monelta osin koko kasvatusvastuussa olevalle pk:n henkilöstölle. Kaikilla olisi sama tieto käytäntöön ja pedagogisiin keskusteluihin siirrettäväksi. Sain omaan työhöni uutta potkua ja samalla myös vahvistusta siitä, että oikeita asioita on tehty. Kiinnostus lisätiedon hankintaan ja entistä enemmän työn kehittämiseen ja arviointiin virisi ihan uudella tavalla."

Tutkinnon suorittaminen kannattaa aina

Lopuksi haluamme korostaa, että tutkinnon suorittaminen kannattaa aina. Useimpiin varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden antaviin koulutuksiin voi hakea seuraavan kerran kevään 2023 yhteishaussa. Sitä ennen voi kuitenkin jo suorittaa opintoja esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää myös Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuuden uudestaan (etänä) 13.–22.9.2022. Se ei anna lain edellyttämää kelpoisuutta, mutta toivottavasti tukea työhön ja kenties kipinän tulevaisuuteen.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot:

 

Anu Liljeström, johtaja 
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus 
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue 

Avin asiasanat: varhaiskasvatus Blogien asiasanat: varhaiskasvatus Kieli: suomi

Överdirektör Soile Lahti.

Överdirektör Soile Lahti

Reformen av lagen om smittsamma sjukdomar pågår som bäst. Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland, undersökte i sin färska juris magisteravhandling utmaningarna i paragraf 58 och hur lagen kan bli ett ännu mer fungerande verktyg.

Även de sista skyldigheterna som grundar sig på temporära bokstavsparagrafer i lagen om smittsamma sjukdomar upphör den 1 juli när de temporära paragraferna upphör att gälla. För närvarande finns inga egentliga restriktioner, men hygienkraven enligt paragraf 58 c ska iakttas fram till den 30 juni. Mer information om hygienkraven finns på regionförvaltningsverkets webbplats.

Avsikten är att en del av de temporära paragraferna som nu upphör att gälla ska återinföras i lagen. Lagändringarna är för närvarande på remiss som avslutas den 24 juli. Lagen går vidare till riksdagen sannolikt efter sommaruppehållet. Även regionförvaltningsverket bereder ett eget utlåtande.

Du kan läsa social- och hälsovårdsministeriets meddelande om remissbehandlingen på ministeriets webbplats.

Lagen om smittsamma sjukdomar tillämpades på bästa möjliga sätt i en ny situation

Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland anser att lagreformen är bra.

"För närvarande innehåller lagen inte nödvändiga juridiska verktyg för att klara av kommande pandemier. När lagen om smittsamma sjukdomar stiftades har man inte helt identifierat sannolikheten att en allmänfarlig smittsam sjukdom snabbt sprids till landet från flera håll och att epidemin sprids och drar ut på tiden i hela landet. Tanken har kanske snarare varit att reglera de åtgärder som behövs under en kortare tid för att till exempel släcka lokala tuberkuloshärdar."

Lahti har i sin färska juris magisteravhandling undersökt de utmaningar som paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar ger upphov till i en coronapandemiliknande situation. Avhandlingen har utarbetats för Östra Finlands universitet och kan läsas på universitetets webbplats. Lahti har också en magisterexamen i administrativa vetenskaper.

"När vi fattar beslut om restriktioner har vi inte möjlighet att tillämpa paragraferna utöver vad som föreskrivs i lagen, eftersom myndighetsverksamheten måste grunda sig på lag. Lagen om smittsamma sjukdomar har använts på bästa möjliga sätt, även om den inte är fullständig", säger Lahti.

"Jag förstår mycket väl att restriktionerna kan ha känts inkonsekventa på grund av utmaningarna med lagen. Många av besluten som fattats av Regionförvaltningsverket i Östra Finland överklagades också. Förvaltningsdomstolarna har dock hittills inte upphävt eller ändrat ett enda av våra beslut som lagstridiga", fortsätter hon.

Processen för att fatta coronabeslut har beskrivits i detalj i en bloggtext som publicerats på regionförvaltningsverkets webbplats.

Överdirektör Soile Lahti, varför valde du just detta ämne för din avhandling?

"All min tid gick åt till arbetet när coronasituationen var som värst. Jag studerade samtidigt, så jag var tvungen att välja ett ämne för mitt slutarbete som jag känner till sedan tidigare. Jag skrev min avhandling på kvällar och veckoslut – ibland även på nätterna – om jag inte behövde jobba. I bakgrunden finns naturligtvis också ett genuint intresse för ämnet. Lagen om smittsamma sjukdomar är aktuell och betydelsefull och utmaningarna med lagen har diskuterats även i offentligheten. Jag ville granska saken ur forskarens synvinkel och fundera över hur paragraf 58 i lagen borde tolkas i restriktionen av allmänna sammankomster och offentliga tillställningar.
Det är naturligtvis lätt att peka ut problem, men jag ville också lägga fram förslag till lösningar. Det bör observeras att tankarna inte är regionförvaltningsverkets åsikter utan mina personliga åsikter som rättsvetare".

Vilka är de centrala utvecklingspunkterna i paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar enligt din forskning?

1. ”Paragrafen är för flexibel. Man har strävat efter att korrigera bristerna i lagstiftningen genom administrativ styrning och temporära bokstavsparagrafer som utarbetats under coronapandemin och med vilka man breddat åtgärdernas tillämpningsområde. I viss mån är flexibilitet bra för att lagen ska fungera i olika situationer, men i detta fall borde regleringens exakthet och exakta avgränsning förbättras. Det är emellertid fråga om en åtgärd som delvis begränsar de grundläggande fri- och rättigheterna. För närvarande är till exempel definitionen av restriktionernas nödvändighet ganska tunn i lagen om smittsamma sjukdomar".

2. "Arbetsfördelningen mellan myndigheterna samt verksamhetsstrukturen borde förtydligas. För närvarande har till exempel ingen av myndigheterna för bekämpning av smittsamma sjukdomar befogenhet att leda regionala störningssituationer. På motsvarande sätt saknas i fråga om riksomfattande situationer en behörig myndighet som kan besluta om restriktioner som gäller hela landet. 
Bekämpningsverksamheten är nätverksbaserad och behörigheten i anslutning till beslut som fattats med stöd av paragraf 58 har också fördelats mellan olika myndigheter. Verksamheten kan verka splittrad: regionförvaltningsverket fattar administrativa restriktionsbeslut, sjukvårdsdistriktet och THL är epidemiologiska sakkunniga som definieras i lagen, kommunerna har behörighet att fatta beslut om restriktioner inom sitt eget område, social- och hälsovårdsministeriet styr den övergripande bekämpningen av smittsamma sjukdomar.
Är verksamhetsstrukturen bra och tillräckligt tydlig? Åtminstone för allmänheten är den inte begriplig."

3. "I åtgärder som vidtas med stöd av lagen om smittsamma sjukdomar är det problematiskt att förlita sig på begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster. Man har varit medveten om att begreppen i lagen om sammankomster, till exempel begreppet offentliga tillställningar, var krävande redan när lagen stiftades. Särskilt problematiska är de som grund för restriktionsbeslut i enlighet med lagen om smittsamma sjukdomar.
Det finns många typer av sammankomster. Det har varit en verklig utmaning att bedöma vilka sammankomster uppfyller kännetecknen för en offentlig tillställning, och därmed utgör föremål för restriktionsbeslut, och vilka som faller utanför detta. Denna problematik har lett till många situationer under pandemin där restriktionerna inte kändes logiska i allmänhetens ögon.
Enskilda evenemang, såsom konserter och teaterföreställningar, begränsades, medan man samtidigt fick röra sig fritt i stormarknader. Detta berodde på begreppet offentlig tillställning: en enskild konsert är en offentlig tillställning, men stormarknadernas fortlöpande grundläggande affärsverksamhet är inte det, och kan alltså inte begränsas med stöd av paragraf 58.
Om människorna inte upplever att myndigheternas bestämmelser är rättvisa och logiska, kan hela myndighetsverksamhetens trovärdighet och legitimitet försvagas och viljan att vidta också egna restriktionsåtgärder minska."

Hur kan man lösa dessa utmaningar?

1 och 2. "Mitt förslag till avgörande av problematiken kring lagens flexibilitet och förtydligandet av myndigheternas arbetsfördelning sammanflätas med varandra.

Enligt 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar ska de vidtagna åtgärderna alltid grunda sig på en sakkunnigbedömning av åtgärdernas nödvändighet. Nödvändigheten förklaras dock inte på något sätt i paragrafen eller i dess motiveringar. Detta har kunnat leda till osäkerhet bland medborgarna om huruvida restriktionerna verkligen har varit nödvändiga, i synnerhet med tanke på den nätverksliknande verksamhetsstrukturen som många har svårt att uppfatta och de olika myndigheternas roller i den. 

Det skulle därför vara nödvändigt att närmare definiera vad som avses med nödvändighet och hur frågan ska utredas. Den utredning som nu görs med stöd av 58 § gäller främst hälsovårdsmyndigheterna. Detta torde räcka vid en lokal kortvarig epidemi. I en långvarig pandemi behövs däremot mer omfattande bedömningar av såväl fördelarna som nackdelarna med restriktioner, vilket skapar en grund för en bedömning av åtgärdernas rättsliga nödvändighet. Under coronapandemin bildades coronasamordningsgrupper enligt statsrådets hybridstrategi för att fylla en mer omfattande utvärderingsuppgift, men deras verksamhet är inte juridiskt välstrukturerad. I lagen finns inga bestämmelser om grupperna, även om de har varit en central del av coronabekämpningen och även beslutsfattandet i anslutning till den. Dessutom kan de ha skapat oreda i det redan från tidigare komplicerade myndighetsnätverkets verksamhet i utövandet av offentlig makt och dess begriplighet i människors ögon.

Jag funderade också på möjligheten att i lagen nivåstrukturera olika typer av störningar som orsakas av smittsamma sjukdomar och på alternativ till nödvändiga grundläggande åtgärder. Samtidigt skulle man skilja åt beslutsfattandet om restriktioner och definitionen av typen av störningssituation. I fortsättningen kunde välfärdsområdena ansvara för fastställandet av epidemins nivå. Epidemins nivå skulle fastställas genom ett separat beslut som är i kraft en längre tid. I samband med detta kunde interaktionen och även delaktigheten byggas upp bättre än under coronapandemin, då höranden inte kunde ordnas på grund av brådskande restriktionsbeslut.
Normala förhållanden och undantagsförhållanden är en alltför grov indelning i denna typ av störningssituationer och därför kunde lagen om smittsamma sjukdomar innehålla på förhand fastställda restriktionsåtgärder för varje situationsnivå

Regionförvaltningsverket skulle besluta om restriktionsåtgärder utifrån detta. En sådan här verksamhetsmodell skulle ge lugn och ro och förutsägbarhet i hanteringen av en pandemi".

3. "Kopplingen mellan lagen om smittsamma sjukdomar och begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster borde brytas. Tillämpningsområdet för 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar borde utbreddas så att det i större utsträckning skulle omfatta olika typer av situationer där människor samlas, oberoende av om det är fråga om en enskild sammankomst eller fortlöpande verksamhet. På motsvarande sätt skulle prövningsrätten när det gäller att fastställa restriktioner styras genom allmänna principer - som nu saknas i lagen om smittsamma sjukdomar - genom närmare bestämmelser om utredning och nödvändighet samt om typer av störningssituationer. Man skulle skapa en modell där befogenheterna och användningen av dem skulle vara tydligare för alla aktörer. Samtidigt skulle man kunna bibehålla flexibiliteten och undvika en överdriven detaljrikedom."

Verksamheten ska kunna utvecklas utifrån erfarenheter

Lahti betonar att hon inte har för avsikt att peka på misslyckanden eller anklaga någon instans.
"Även om alla följder av tillämpningen av lagen om smittsamma sjukdomar inte identifierades i det skede då lagen stiftades, har man även då gjort det bästa möjliga med de tillgängliga uppgifterna. Ingen kunde veta vad som skulle komma."
Enligt Lahti är det nu viktigt att söka nya lösningar utifrån erfarenheterna från coronapandemin.
"Man kan inte heller i fortsättningen förbereda sig på allt möjligt. Det centrala är förmågan att lära sig och även värna om förtroendet mellan aktörer, medborgare och myndigheter. Vi måste kunna prata öppet om utvecklingsobjekt och utveckla verksamheten smidigt".

Skribent: Pinja Valkonen

Blogien asiasanat: korona Kieli: ruotsi