Eläimen ja ihmisen, varsinkin työntekijän, arvo näyttäytyy erikoiselta tutkittaessa viimeaikaisia oikeuden ratkaisuja. Huomattavan usein tulee vastaan ratkaisuja, joissa työntekijöiden turvallisuuden laiminlyönneistä langetetut tuomiot ovat vaatimattomia. Eläinten turvallisuudesta vastaava taho taas on tuomittu merkittävään sakkoon tai jopa vankeuteen laiminlyönneistään. Niin ikään laiminlyönnit liikenteessä näyttävät olevan merkittävämpiä kuin laiminlyönnit työturvallisuudessa.

Esimerkiksi työntekijän kuolemaan johtaneesta laiminlyönnistä tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta 40 päiväsakkoa. Mutta koiria ilman tarpeellista hoitoa ja ravintoa kuljettaneen auton kuljettajalle määrättiin koirien kuoleman aiheuttaneesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta vuosi ehdollista vankeutta. Reipasta ylinopeutta autiolla peltosuoralla kaahannut urheilija puolestaan tuomittiin sataan päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vaikka itse tapahtumassa kukaan ei varsinaisesti vaarantunut saatikka menettänyt terveyttä tai henkeään.

Työnantajalla vastuu työntekijöiden turvallisuudesta

Työntekijöiden turvallisuudesta vastuu on määrätty työnantajalle. Vastuu kohdentuu direktio-oikeuden mukaisesti eli se, joka päättää tekemisestä ja turvajärjestelyistä kantaa myös vastuun. On toki totta, ettei koira voi valita, lähteekö se autosta pois vai ei, mutta työntekijällä on käytännössä sama tilanne. Kynnys kieltäytyä työtehtävistä puuttuvien suojalaitteiden tai kelvottomien olosuhteiden takia on työpaikan menettämisen tai esihenkilöiden epäsuosioon joutumisen pelon vuoksi liian korkea. Samanaikaisesti työnantajan laiminlyönnillä saama taloudellinen hyöty voi olla kymmeniä tuhansia euroja, enemmänkin. Laiminlyönteihin tulisi reagoida oikein mitoitetuin seuraamuksin.

Työsuojelurikosten ja työturvallisuuteen liittyvien laiminlyöntien yhteydessä on usein mahdollisuus tuomita yhteisösakko eli käytännössä siis tuomita taloudellinen seuraamus myös yritykselle, eikä vain vastuuhenkilöille. Liian usein näkee tuomioita, joissa tuomittu yhteisösakko on mitätön verrattuna saavutettuun hyötyyn, taloudelliseen kantokykyyn sekä työntekijöille aiheutettuun tosiasialliseen vaaraan.

Toistuvista laiminlyönneistä kielto toimia työnantajana?

Työturvallisuussäädösten laiminlyönti tuottaa useimmiten merkittävää taloudellista hyötyä ja vaarantaa terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun. Eläinten suojelun laiminlyönneistä tuomitaan usein eläintenpitokieltoja, mutta työturvallisuuden laiminlyönneistä liiketoimintakieltoja ei koskaan. Tulisiko lainsäädäntöön määritellä kielto harjoittaa liiketoimintaa tai toimia työnantajana, jos laiminlyönnit ovat toistuvia ja ne jatkuvat asiaa valvovan viranomaisen ohjauksesta huolimatta?

Markku Rautio

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja ja työneuvoston työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen.

Teksti on julkaistu Savon Sanomien mielipidekirjoituspalstalla 26.11.2023.

Under hösten har det väckts offentlig debatt om regionförvaltningsreformen i regeringsprogrammet som ska genomföras under de närmaste åren. Målet med reformen är att koncentrera tillstånds-, styrnings- och tillsynsuppgifterna inom statens regionförvaltning till ett nytt, riksomfattande ämbetsverk. Det nya ämbetsverket skulle ersätta regionförvaltningsverken, Valvira och miljöansvarsområdet hos NTM-centralerna.

En så här grundläggande förvaltningsreform väcker förståeligt nog många frågor och också kritiska röster. Frågor och oro måste tas på allvar, men vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland ser många möjligheter hos reformen. 

Särskilt ur våra kunders synvinkel ser vi positiva följder av att tillstånds-, styrnings- och tillsynsfunktionerna koncentreras till ett ämbetsverk. Det centrala för medborgarna och aktörerna i regionen är att vår verksamhet är nationellt enhetlig och processerna smidiga. Enhetlighet, tydlighet och snabbhet var drivkraften bakom denna förändring. 

Med ett ämbetsverk med riksomfattande befogenheter strävar man efter att tillsynen och tillståndspraxis ska vara likadan oberoende av region – och att ärendena ska behandlas inom samma tidtabell oberoende av var i Finland vår kund uträttar sina ärenden. 

Regionförvaltningsverket i Södra Finlands verksamhetsområde är det överlägset största bland de sex regionförvaltningsverken: i vårt område bor bland annat över 40 procent av hela Finlands befolkning och över 40 procent av hela landets företag är verksamma här. I området finns över 60 kommuner och 8 välfärdsområden, Helsingfors stad och HUS-sammanslutningen, som sköter social- och hälsovårdens och räddningsväsendets uppgifter. Dessutom sköter vi handläggningen av miljötillstånd också i Sydvästra Finland – där det bor sammanlagt tre miljoner finländare. 

Volymerna är med andra ord i princip av storleksklassen hos ett stort ämbetsverk och kundmängden är enorm. Vi behöver effektiva verksamhetsmodeller och processer som ett stort ämbetsverk har. Med ett riksomfattande ämbetsverks breda axlar kunde vi trygga smidiga funktioner och jämlikhet mellan kunder överallt i Finland.

Sektorsövergripande verksamhet är en viktig utgångspunkt för det nya ämbetsverket

Vid ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn skulle arbetsbördan fördelas jämnare eftersom det stora ämbetsverkets gemensamma resurser skulle stå till förfogande. Tillsammans skulle vi vara flexiblare, snabbare och effektivare. Vi skulle kunna utnyttja personalens kompetens i så stor utsträckning som möjligt. I myndighetsreformen ser vi också möjligheter att utveckla vårt styrningsarbete. Enligt oss är regeringsprogrammets formulering om ett sektorsövergripande statligt ämbetsverk särskilt viktig: när fenomen och problemen förknippade med dem är omfattande krävs ett sektorsövergripande och brett perspektiv och en tvärsektoriell förståelse också för lösningarna och hanteringen av dem.

Det nya ämbetsverkets riksomfattande karaktär innebär inte att vi överger förståelsen för regionkännedomens betydelse. I regeringsprogrammet har man nedtecknat tryggandet av regional närvaro, av en god anledning. Den regionala närvaron är betydelsefull: när det krävs snabba åtgärder kan vi snabbt vara där. Kännedomen om regionen, dess aktörer och invånare är värdefull och nödvändig i den dialog som förvaltningen i fortsättningen i allt större utsträckning ska föra med sina intressentgrupper. Idealtillståndet vore att vi har en nära regional växelverkan, men kan samordna vår praxis så att den blir enhetlig på riksnivå.

Våra mål är nöjda kunder. Genom tydliga riksomfattande processer kunde vi stöda tjänsternas kvalitet och enhetlighet, vilket också förverkligar rättsstatsprincipen. Snabbhet och effektivitet är också viktiga ur nationalekonomisk synvinkel: till exempel banar kvicka och fördröjningsfria tillståndslösningar för näringslivet en väg för företagen att smidigt producera sina tjänster.

Vi finns till för våra kunder – människor och aktörer. Genomförandet av ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn i enlighet med regeringsprogrammet skulle göra det möjligt att säkerställa tjänsternas kvalitet och jämlikhet, vilket skulle gynna hela det finländska samhället.

överdirektör Merja Ekqvist
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Syksyn mittaan julkista keskustelua on herännyt hallitusohjelman mukaisesta lähivuosina toteutettavasta aluehallinnon uudistuksesta, jonka tavoitteena on keskittää valtion aluehallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Uusi virasto korvaisi aluehallintovirastot, Valviran ja ELY-keskusten ympäristövastuualuetta.

Näin perustava hallinnon uudistus herättää ymmärrettävästi paljon kysymyksiä ja myös kriittisiä ääniä. Kysymykset ja huolet on otettava vakavasti, mutta me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa tunnistamme uudistuksessa myös paljon mahdollisuuksia. 

Näemme lupa-, ohjaus- ja valvontatoimintojen keskittämisessä yhteen virastoon myönteisiä vaikutuksia erityisesti asiakkaidemme näkökulmasta. Keskeistä alueen kansalaisille ja toimijoille on se, että toimintamme on valtakunnallisesti yhdenmukaista ja prosessit sujuvia. Yhdenmukaisuus, selkeys ja nopeus ovatkin olleet tämän muutoksen ajurina. 

Valtakunnallisen toimivallan omaavalla virastolla siis tavoitellaan sitä, että valvonta ja lupakäytännöt olisivat samanlaisia alueesta riippumatta – ja asiat käsitellään samassa aikataulussa riippumatta siitä, missä päin Suomea asiakas asioi kanssamme. 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue on väkiluvultaan kuudesta aluehallintovirastosta ylivoimaisesti suurin: alueellamme muun muassa asuu yli 40 % koko Suomen väestöstä ja toimii yli 40 % koko maan yrityksistä. Alueella on yli 60 kuntaa sekä kahdeksan hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä hoitamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä. Lisäksi hoidamme ympäristölupien käsittelyn myös Lounais-Suomen alueella – yhteensä yli kolmen miljoonan suomalaisen asuinalueella. 

Volyymimme ovat siis lähtökohtaisesti ison viraston mittaluokkaa, ja asiakkaita meillä on valtavasti. Tarvitsemme ison viraston tehokkaita toimintamalleja ja prosesseja. Valtakunnallisen viraston leveillä hartioilla turvattaisiin toimintojen sujuvuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus kaikkialla Suomessa.

Monialaisuus on tärkeä lähtökohta uudelle virastolle

Valtakunnallisessa lupa-, ohjaus- ja valvontavirastossa työkuorma jakautuisi tasaisemmin, kun käytössä olisivat ison viraston yhteiset resurssit. Yhdessä olisimme joustavampia, nopeampia ja tehokkaampia. Pystyisimme hyödyntämään henkilöstön osaamista mahdollisimman laajasti. Näemme virastouudistuksessa mahdollisuuksia myös ohjaustyömme kehittämiseksi. Erityisen tärkeänä pidämme hallitusohjelmaan kirjattua valtakunnallisen viraston monialaisuutta: kun ilmiöt ja niihin liittyvät ongelmat ovat laaja-alaisia, myös niiden ratkaisuihin ja hallintaan tarvitaan monialaista, laajaa näkökulmaa ja poikkihallinnollista ymmärrystä.

Uuden viraston valtakunnallisuus ei tarkoita sitä, että hylkäisimme ymmärryksen aluetuntemuksen tärkeydestä. Hallitusohjelmaankin on kirjattu alueellisen läsnäolon turvaaminen, ja hyvästä syystä. Alueellinen läsnäolo on merkityksellistä: kun tarvitaan pikaista toimintaa, pääsemme paikalle nopeasti. Alueen, sen toimijoiden ja asukkaiden tuntemus on arvokasta ja välttämätöntäkin vuoropuhelussa, jota hallinnon tulee käydä jatkossa entistäkin enemmän sidosryhmiensä kanssa. Ihannetilanteessa olemme tiiviissä alueellisessa vuorovaikutuksessa, mutta käytäntömme voitaisiin koordinoida valtakunnallisesti samanlaisiksi.

Tavoitteenamme ovat tyytyväiset asiakkaat. Selkeiden valtakunnallisten prosessien myötä tuettaisiin palvelujen laatua ja yhdenmukaisuutta, mikä myös toteuttaa oikeusvaltioperiaatetta. Nopeus ja tehokkuus ovat tärkeitä myös kansantaloudellisesti: esimerkiksi elinkeinoelämän mahdollisimman ketterät ja viiveettömät luparatkaisut silottavat yrityksille tietä omien palvelujensa sujuvaan tuottamiseen.

Olemme olemassa asiakkaitamme – ihmisiä ja toimijoita – varten. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisen valtakunnallisen lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston toteutuminen toisi mahdollisuuden palvelujen laadun ja yhdenvertaisuuden varmistamiselle, mikä olisi koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

ylijohtaja Merja Ekqvist
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot jakoivat keväällä valtionavustuksia Harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen 17 miljoonaa euroa kaudelle 2023–2024. (Tiedote myönnetyistä avustuksista.) Mukana on nyt 262 kuntaa 252 hankkeessa. Pilottikauden jälkeen tämä oli kolmas avustuskierros. Monessa kunnassa toimintamalli on jo hyvin vakiintunut, mutta haasteitakin edelleen on esimerkiksi ohjaajien saatavuudessa ja nuorten tavoittamisessa harrastusten pariin. 

Panostus lasten ja nuorten harrastamiseen on ollut sekä euro- että työmääräisesti merkittävä, joten Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi Kansalliselta koulutuksen arviointikeskukselta KARVIlta Harrastamisen Suomen mallin arvioinnin, joka julkaistiin huhtikuussa 2023. Arvioinnin tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin mallin tilanne on aluehallintovirastoissakin avustushakemusten, loppuraporttien ja hanketoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttäytynyt. Raportissa annetaan paikalliset ja valtakunnalliset kehittämissuositukset, joista muutamia nostoja seuraavassa.

KARVIn arvioinnin keskeisin johtopäätös on, että Harrastamisen Suomen mallin kehittämisessä olennaisinta on lasten ja nuorten näkökulman huomioiminen kaikilla tasoilla. Lasten ja nuorten osallisuutta ja osallistumista ei voi liikaa korostaa. Hankkeissa on lukuisia esimerkkejä toimintatavoista, joilla osallisuutta on onnistuttu lisäämään. Harrastustoiveiden esittämisen lisäksi harrastuksissa osallistutaan sisältöjen suunnitteluun ja hankkeiden ohjausryhmiin on otettu lasten ja nuorten edustajia mukaan. Tärkein osallisuus toteutuu kuitenkin joka päivä harrastustoiminnan arjessa ja siksi ohjaajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys. Tiettyyn harrastukseen liittyvän osaamisen lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren kohtaaminen harrastuksessa luo pohjaa osallisuudelle.

Tulevalla hankekaudella on koko Suomessa tarkoitus järjestää harrastuksia noin 450 000 lapselle ja nuorelle. Aluehallintovirastoille kertyy hankehakemusten myötä jonkin verran yleisen tason tilastotietoa Harrastamisen Suomen mallista, mutta tällä hetkellä sitä ei julkaista missään. KARVIn selvityksen perusteella kunnilla olisi tarvetta saada valtakunnallista tilastotietoa, jotta mallin kehittämistä voisi vahvemmin johtaa tiedolla. Seurantatiedon keruu tulisikin ratkaista jollain tavalla. 

Osassa hankkeista on toteutettu palautekyselyjä, joiden perusteella on voitu arvioida niiden lasten ja nuorten määrää, joille mallin mukainen harrastus on ainoa. Hankkeiden loppuselvitysten perusteella liikutaan noin 20–30 % osuudessa. Tietoa ei kaikista hankkeista tällä hetkellä ole, mutta osuutta uskaltanee yleistää laajemmaksikin suuntaa antavaksi arvioksi mallin tavoittavuudesta.

Lasten ja nuorten harrastamisesta ja toiveista kunnat voivat puolestaan jo tälläkin hetkellä kerätä tarkempaa tietoa omilla kyselyillään ja muilla tiedonkeruilla valtakunnallisen koululaiskyselyn lisäksi. Harrastustoiveiden ja palautteiden osalta tarve on nimenomaan yksityiskohtaisemmalle koulu-, luokka- ja harrastusryhmäkohtaiselle tiedolle. 

Hankkeissa on kehitetty monenlaisia etsivän harrastustoiminnan muotoja. Kaikille toimintamalleille yhteistä on monialainen yhteistyö kunnan ja nyt myös hyvinvointialueen ammattilaisten kesken. Päättyneellä hankekaudella 2022-2023 on ollut mahdollista järjestää itse harrastustoimintaa vielä koulupäivän sisällä, mutta jatkossa mallin mukaista toimintaa voidaan järjestää vain ennen ja jälkeen koulupäivän. Tämä muutos haastaa erityisesti etsivää harrastustoimintaa, koska välitunneilla on voitu järjestää erilaista harrastusten kokeilua. Edelleen etsivää harrastustoimintaa voidaan tehdä myös koulupäivän aikana, mutta varsinaiset harrastukset ja niiden kokeilun tulee kuitenkin tapahtua koulupäivän ulkopuolella.

Yhteistyöverkostot ovat olennaisia paitsi etsivässä harrastustoiminnan myös koko Harrastamisen Suomen mallin toimivuuden kannalta. Monissa kunnissa harrastustoiminnan edistäminen on otettu strategiatason tavoitteeksi ja tällä tavoin saatu vahva mandaatti mallin juurruttamiselle lasten ja nuorten arkeen. Myös eri toimijoiden sitoutuminen toteutukseen saa näin vakaan perustan.

Ylitarkastaja Marko Ojala
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lähde: 

Laimi T., Pusa A-M., Rajala K. & Stenvall E. 2023. Mielekästä vapaa-aikaa, kavereita ja koordinaatiota. Harrastamisen Suomen mallin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 12:2023.
 

THL:n asiantuntija, psykologi Anneli Portman alusti pelkoon varautumisesta Etelä-Suomen alueellisen laajennetun valmiustoimikunnan kokouksessa 20.10.2023. Tässä vieraskynäkirjoituksessa hän kuvaa pelon psykologisia vaikuttimia ja sitä, miten voimme viranomaisina vahvistaa ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä laaja-alaisten ilmiöiden ja viheliäisten ongelmien aikakaudella.

Riskien arviointi ja niihin varautuminen on arkipäivää. Yleensä niillä tarkoitetaan konkreettisten, jollain lailla taulukoitavissa olevien selkeärajaisten riskien arviointia ja niihin varautumista. Erilaisia skenaarioita miettimällä ja harjoittelemalla pyritään olemaan valmiita, tuli eteen sitten mitä hyvänsä. Tässä olemme sangen hyvin onnistuneet. 

Viime aikoina olemme kuitenkin joutuneet kansakuntana kokemaan sellaisten uhkien toteutumista, joita emme ole osanneet odottaa, ainakaan siinä laajuudessa ja nopeudessa missä ne ovat meitä kohdanneet. Esimerkiksi koronan todellinen luonne ja laajuus yllätti meidät, vaikka oli vuosia puhuttu pandemioista ja tehty suunnitelmia. Sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekoitti uudestaan arkemme, sähkön ja ruoan hinta nousivat rajusti ja arkemme oli uudestaan uhattuna. Kaikki tämä loi epävarmuuden ja pelon ilmapiirin, jossa arvaamattomuus ja hallitsemattomuus korostuivat.

Ihminen tarvitsee ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta

Vaikka ihmisissä on yksilöllisiä eroja, pääsääntöisesti ihminen ei kauaa kestä pelkoa, epävarmuutta tai arjen ennakoimattomuutta. Aivomme tulkitsevat ne siten, että olemme uhattuja. Aivomme prosessoivat samalla mekanismilla sekä realistisia uhkia - kuten fyysistä olemassaoloa tai elämän resursseja uhkaavia tekijöitä - että symbolisia uhkia, kun uhattuina ovat perinteet, elämäntapa, identiteetti tai arvot. Aivoissamme ei ole kahta erillistä järjestelmää, vaan reagoimme samoin fyysisin ja psyykkisin mekanismein niin uhkaavaan sairauteen kuin siihen, että arvojamme tai identiteettiämme vastaan hyökätään.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tuntiessamme olomme uhatuksi pyrimme vähentämään uhan tunnetta miltei keinolla millä hyvänsä. Taustalla on yritys palauttaa ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Syntipukin etsiminen on ehkä yksi yleisimmistä keinoista. Niinpä esimerkiksi korona-aikaan nähtiin terveysviranomaisiin kohdistuvia syytöksiä ja suoranaisia uhkauksia. Samoin raportoitiin kiinalaisiksi oletettujen ihmisten kimppuun käymisiä, heitä kun pidettiin syyllisinä pandemian levittämiseen. 

Pelon ja uhatuksi tulemisen kokemus on niin vahva, että se usein myös vääristää kykyämme ajatella. Uskomme helposti yksinkertaisempia selityksiä siitä, mistä on kyse, kuin vaivautuisimme miettimään monimutkaisempia malleja. Pelkoa, epävarmuutta ja uhkaa on helppo lietsoa mutta vaikeampi sammuttaa.  Tähän terveysviranomaisetkin törmäsivät koronapandemiassa: kun tutkimustietoa oli vaikea saada nopeasti, saivat kaikenlaiset huhut ja salaliittoteoriat vettä myllyynsä, milloin tilastoinnin muutosten takia, milloin rokotteiden toimintamekanismien puutteellisen selityksen takia. Viranomaisten ja päättäjien ajoittain haparoiva viestintä oli omiaan lietsomaan epäluuloa hallintoa kohtaan. 

Laajat ilmiöt aiheuttavat epämääräisiä haasteita 

Laaja-alaiset ja vaikeasti tunnistettavat riskit ovat luonteeltaan sellaisia, joihin perinteisesti suunniteltu varautuminen eivät välttämättä sellaisenaan päde. Siksi pelkoon varautuminen on ongelmallista. Se on kuin varautumista nousevaan usvaan, joka vääristää havainnot ja tekee suunnistamisen vaikeaksi. Pelon ja uhan ilmapiiri vääristää viestinnän koettua sävyä, jolloin viattomatkin kommentit tulkitaan pahantahtoisiksi. 

Sisäministeriön syksyllä 2023 teettämä sentimenttitutkimus (https://intermin.fi/-/suomalaisten-turvallisuuden-tunne-on-heikentynyt-viime-vuodesta) kertoo, että ”93 prosenttia suomalaisista sanoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Kasvua edellisen vuoden lokakuun mittaukseen on 22 prosenttiyksikköä.” Kun tähän lisätään huoli toimeentulosta ja taloudellisesta turvasta, piirtyy kuva, jossa pelot ja uhat varjostavat arkea ja vaikuttavat myös kykyyn tuntea turvallisuutta.

Uusissa tutkimuksissa on todettu lapsiköyhyyden koskettavan yhä useampia (https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme/mita-teemme/lapsikoyhyys/lapsen-aani/ ja https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/). Lapsiköyhyyden lisääntyessä on selvää, ettei kaikkien kokemus yhteiskunnasta ole samanlainen, vaan yhä kasvava joukko perheitä kokee ulkopuolisuutta. Tätä joukkoa eivät vakuuta lupaukset ohimenevästä tiukkuudesta, niin kuin ei nuoriakaan, joiden aikaperspektiivi on toinen. Keski-ikäiselle pari vuotta on lyhyt aika, kun se teinille on koko elämä.

Sisäministeriön tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että alle 30-vuotiaista noin neljäsosa kertoo kokevansa katkeruutta yhteiskunnalle. Kun turvallisuuden tunne rakoilee, tunnemme olomme uhatuksi ja hakeudumme laumaan suojaan. Jos tätä laumasuojaa ei ole tarjolla, herää katkeruus ja väkivallan mahdollisuus kasvaa, kuten sisäministeriön tutkimuksessakin havaittiin. 

Tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä

Miten sitten taklaamme nämä laaja-alaiset haasteet viranomaisina? Vaikka yksinkertaisia vastauksia ei ole, joitain peruspalikoita jo tiedämme. Yksi tärkeimmistä on sosiaalisen koheesion vahvistaminen ja henkisen resilienssin ylläpitäminen. 

Yhteistyökumppanit, verkostot ja myös epäviralliset moniammatilliset verkostot on rakennettava ennen kuin myrsky iskee. Esimerkiksi Manchesterin taannoisessa terroristisessa konsertti-iskussa tärkeimmäksi yleisen rauhan turvaamisen kannalta käytössä olevaksi keinoksi osoittautui vuosia rakennetun yhteistyöverkoston aktivoiminen. Tällä tavoin varmistettiin se, että erilaiset ja organisaatiot yhteisöt olivat kukin osaltaan mukana turvallisuusviranomaisten rinnalla huolehtimassa siitä, ettei tilanne eskaloidu mellakoiksi pelon ja syyllisten etsinnän vanavedessä. Avaimina tähän moniammatilliseen toimintaan olivat keskinäinen kunnioitus ja luottamus siihen, että kukin hoitaa oman tonttinsa yhteistä etua vaalivalla tavalla.

Tiedä, missä mennään: RATTI-työkalu tukee ilmiöiden hallintaa

Viranomaisina tarvitsemme kulloisenkin ilmiön ajantasaista tunnistamista ja kykyä vastata joustavasti uudenlaisiin tilanteisiin. Vaikka olisimme varautuneet koleraan ja vastassa onkin rutto, täytyy meidän osata vaihtaa taktiikkaa lennossa. 

Esimerkkinä tästä analogiasta THL toteutti tekijäväkivaltaan liittyviä verkkokouluja ja koulutuksia, joista viimeisin sote-ammattilaisille suunnattu kehittämishanke liittyi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Sote-ammattilaiset olivat tutkimuksen mukaan hyvin varautuneita erilaisiin muihin väkivallan muotoihin, mutta radikalisoituminen herätti huolta ja hämmennystä. Sen vuoksi kehitettiin myös digitaalinen tukityökalu RATTI. 

Erilaiset väkivaltaa hyväksyvät ja oikeuttavat ilmiöt eivät ole selkeärajaisia, ja ne saattavat olla vaikeita hahmottaa kokonaisuutena. RATTIn tapainen työkalu yksinkertaistaa tätä tehtävää keräämällä tiedon visuaaliseksi kartaksi, joka nostaa esille myös tiedon katvealueet. RATTI tarjoaa alustan ja työkaluja alttiuden tunnistamiseen sekä moniammatillisen yhteisymmärryksen kehittämiseen. Lisäksi se tarjoaa keskusteluvinkeistä alkaen linkkejä ja vinkkejä ammattilaisille avuksi asiakkaiden väkivallasta irrottautumiseen (https://thl.fi/fi/web/vakivalta/tyon-tueksi/ratti-tukityokalu-radikalisoitumiseen-liittyvan-tuen-tarpeen-arviointiin).

Isoja ongelmia ratkotaan myös pienillä teoilla

Ajattelemme helposti, että isoihin ongelmiin on vain isoja ratkaisuja, ja tämä synnyttää meissä myös turhautumista ja epävarmuutta, kun ajattelemme, etteivät asiat ole meidän vaikutuspiirissämme. Kuitenkin ratkaisut koostuvat pienistä palasista, joissa jokainen tekee yksilönä oman osuutensa. 

Myös viranomaisten kesken on tarpeen hälventää ennakkoluuloja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Selkeää ja joustavaa viestintää tarvitaan yhteistyön ylläpitämiseksi varsinkin silloin, kun rakennamme yhteenkuuluvuutta yli sektorirajojen. Hyvän hallinnon tunnistaa selkeän viestinnän, johdonmukaisuuden ja puolueettomuuden vaalimisen lisäksi kyvystä sovittaa toimintansa muuttuvien tilanteiden mukaan.
Eräs suomalaisen yhteiskunnan pilareista on ollut sangen yhtenäinen kulttuuri ja käsitys siitä, että jaamme melko yhtenäisen arvo- ja kokemusmaailman. Näin ei kuitenkaan enää ole kaikkien ihmisryhmien osalta. Siksi viranomaisina meidän pitää osata kohdata joustavasti erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Mistä tiedämme, miten meidät nähdään ja viestimme kuullaan? Tähän tarvitsemme tutkimusta ja alttiutta kuulla hankalaakin palautetta.

Valtio näyttäytyy kansalaisille viranomaisten kasvoilla. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kohtaamme kansalaiset netissä ja sen ulkopuolella. Oletpa sitten asiakastyössä tai tekemisissä kollegojen kanssa, kansallista koheesiota rakennetaan ystävällisyydellä, uteliaisuudella toisten työtä ja mielipiteitä kohtaan sekä arvostavalla kohtaamisella. Kuuntelevalle tarjoutuu tilaa puhua, ja kun ihminen kokee, että hän huolensa on kuultu ja otettu vakavasti, on yhteisten ratkaisujenkin etsiminen helpompaa. Tunnetta luottamuksesta ja yhdenvertaisuudesta vahvistetaan kohtaaminen kerrallaan.

Ole ihminen ihmiselle. 

Huoneentaulu viranomaiselle pelon usvan hälventämiseksi 

Viestinnän avoimuus, tasapuolisuus, luotettavuus

• Selkeä, tasapainoinen ja oikea-aikainen viestintä aiheesta kuin aiheesta, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin

Yhteiskunnan sosiaalisen pääoman vahvistaminen

• Otetaan mukaan vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
• Luodaan ja vahvistetaan olemassa olevia verkostoja 

Hyvä yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijoiden kesken

• Tunne ja arvosta sitä, mitä muut tekevät 

Hyvien väestösuhteiden ylläpitäminen

• Taklataan vihapuhetta, polarisointia ja propagandaa ystävällisyydellä, avoimuudella ja luotettavuudella.

The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries. 

In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff. 

The effects of self-service libraries – what the statistics tell us 

How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics: 

• In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library. 
• In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours. 
• Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%). 
• After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library. 

The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.

Self-service libraries are based on trust 

The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive. 

However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour. 

In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own. 

More info: 

• The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) 

• Nordic Libraries Annual conference will be held online on November 2, 2023, it will examine the self-service use of libraries. Participation in the conference is free of charge. Registration is open until October 30th! 

Jonna Toukonen 
Senior Officer, Library Affairs 
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland

RFV:s biblioteksväsende ordnade två till innehållet identiska studieresor till danska bibliotek i augusti och september. I resorna deltog på basen av ansökningar 32 personer från olika bibliotek i landet och som reseledare några biblioteksinspektörer.  

Men varför besöka danska bibliotek? Det finns många likheter mellan biblioteken i Finland och Danmark, men också olikheter. Vi besökte 10 bibliotek både i Köpenhamn och utanför storstadsområdet, nya och arkitektoniskt imponerande bibliotek samt små och medelstora bibliotek, som har utvecklat sina lokaler och sin verksamhet på intressanta sätt. Som teman hade vi valt delaktighet, tillgänglighet, användning av biblioteksutrymmen, självbetjäning, evenemang, tjänster för barn, ungdomar och familjer och läsfrämjande verksamhet. 

Deltagarna var imponerade av hur de danska biblioteken arbetar strategiskt och i samarbete med invånarna i området, hur litteraturen och läsningen lyfts fram i utrymmen och verksamhet och den tydlighet och estetik som präglade både inredning, skyltning och marknadsföring. Bland deltagarna föddes många idéer och intryck för nybyggen, renoveringar, projektverksamhet och det dagliga arbetet. Stationsbibliotek, containerbibliotek, förnyade stora barnavdelningar som kombinerar lek och läsning, hylluppställningar med bokpärmar utåt och fräscha bokutställningar, evenemang och samarbeten väckte uppmärksamhet.  

När man är på resa kan man ofta också bättre upptäcka det goda i det egna landet. Det deltagarna inte ville ta med sig hem var den stora andelen självbetjäningstid och den förminskade andelen bemannad tid och personlig betjäning i en del danska bibliotek.  

Under flera regionala evenemang har deltagarna redan berättat om intryck och tankar från resan. Responsen från deltagarna var mycket positiv, det gällde både program och arrangemang – många tyckte att resan hade varit imponerande, inspirerande och gett krafter för det fortsatta arbetet. Resan erbjöd också möjlighet till kontakt och givande diskussioner med andra resenärer.  

Finansieringen av resan ingick i det verksamhetsunderstöd RFV får för bibliotekens internationella verksamhet från undervisnings- och kulturministeriet.  

Susanne Ahlroth
Överinspektör för bildningsväsendet
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

AVI kirjastotoimi järjesti elo-syyskuussa kirjastohenkilöstölle kaksi opintomatkaa Tanskaan. Kullekin matkalle osallistui 16 kirjastolaista eri puolilta Suomea sekä kolme kirjastotoimen ylitarkastajaa. 

Matkojen teemoiksi oli valittu osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Matkaohjelma oli monipuolinen, vierailimme yhteensä kymmenessä erilaisessa kirjastossa.

Tanska on kirjastomaana hyvin paljon samankaltainen Suomen kanssa. Kunnat ylläpitävät kirjastoja ja kuntien erilaiset panostukset kirjastoihin näkyvät palveluissa. Viime vuosina on panostettu omatoimisuuteen ja kannettu huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä. Kirjasto sijoittuu yhä useammin monitoimitaloon yhdessä muiden palvelujen kanssa. Tanskassa on ollut jo monta vuotta yhteinen e-kirjasto koko maassa, Suomessa sitä vasta rakennetaan. Tanskassa on myös tehty iso kuntareformi, jossa kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Kirjastotilat Tanskassa

Kirjastotiloissa oli pyritty väljyyteen ja visuaalisuuteen. Kirjastot olivat valoisia, avaria ja käytännöllisiä. Runsaasta omatoimisuudesta huolimatta joka puolella ei näkynyt ohjeistavia A4-lappusia. Wau-arkkitehtuuria edusti pari kirjastoa, Tingbjergin kirjasto Kööpenhaminassa sekä Cosmos Vibyssä. Kirjat olivat näyttävästi esillä joko hyllyissä kannet katsojaa kohti tai pöydillä kirjakauppamaisesti pinoihin aseteltuna. Äärilaitaa edusti Lejren aseman kirjasto, jonka kaikki kirjat olivat hyllyissä kansi esillä, jopa varaukset. Roskildessa sen sijaan oli vielä uudistus kesken, aikuisten osastolla oli pääosin perinteisiä kirjahyllyjä. 

Tingbjergin kirjasto

Roskilden kirjaston lastenosasto

Kööpenhaminan Laes-lastenosastoa.

Lasten osastoilla oli paljon erilaisia lukupaikkoja ja koloja. Kööpenhaminan pääkirjaston Laes-osasto oli suunniteltu 0-12-vuotiaille toiminnalliseksi ja elämykselliseksi tutkimusten ja pedagogiikan pohjalta. Siitä oli tullutkin lapsiperheiden suosima paikka. Myös Roskilden lastenosasto oli uudistettu samantyyliseksi, mutta lähtökohtana oli paikallisuus. Lyngbyn lastenosastolla toiminnallisuutta toi lähiruokateemaan ja terveelliseen ravintoon liittyvä leikkikeittiö, joka näytti olevan lasten suosiossa. 

Yhteisö mukana kirjastojen toiminnassa

Yhteisöllisyys näkyi vahvasti kirjastoissa. Ympäröivä yhteisö oli mukana kirjastojen toiminnassa ja suunnittelussa ja omatoimi tarjosi laajan saavutettavuuden. Esimerkiksi Vibyn Cosmos-kirjasto- ja kulttuuritalossa palkattu kirjastohenkilöstö hoiti kirjastoa omalla asiantuntemuksellaan, mutta kulttuuritoimintaa pyöritti yhdistys. Talon kulttuuritaustainen johtaja koordinoi toimintaa. Ostedin uudessa kauniissa kombikirjastossa (yhdistetty yleinen kirjasto ja koulukirjasto) oli huomioitu yhteisöllinen toiminta tilojen suunnittelussa. Ympäröivän yhteisön huomioiminen näkyi myös siinä, että sanaa ”asiakas” kuuli harvemmin käytettävän, sen sijaan kirjastolaiset puhuivat Tanskassa ”kansalaisista” ja ”kuntalaisista” viitatessaan kirjaston käyttäjiin. 

Vibyn kombikirjaston aikuisten osasto.

Osallistujat olivat tyytyväisiä matkojen ohjelmaan ja saivat paljon sulateltavaa. Matkat mahdollistivat myös verkostoitumisen eri puolilta Suomea olevien matkakumppaneiden kanssa. Matkan antia avataan laajemmin kirjastolaisille eri puolella Suomea järjestettävissä webinaareissa ja etäkahveilla. Toivottavasti matka herättää ideoita oman kirjaston tilojen ja palvelujen kehittämiseen. Odotamme mielenkiinnolla tulevia kehittämishankkeiden valtionavustushakemuksia, onko niissä näkyvissä opintomatkan seurauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Onsdagen 4.10.2023 samlades 80 personer i Tammerfors för att ta del av Skolcoachprojektets slutseminarium. Dagen riktade sig till skolcoacher och andra personer med liknande arbetsbild. Under dagen presenterade Carolina Silin och Nanette Westergård från Novia YH samt Matilda Wrede-Jäntti från Helsingfors universitet sin kartläggning av skolcoacher i Svenskfinland 2022 och skolcoachernas arbetsbild.

Att uppskatta hur många skolcoacher som finns i Svenskfinland och hur deras arbetsbild och arbetsvillkor ser ut är svårt då variationerna är stora. Att lagstiftningen inte reglerar arbetet gör också att det finns ett frirum för tolkning av vad en skolcoach är och ska göra. Skolcoachens arbetstid varierar från 6-45 h/vecka och den beräknade medellönen landade på 2520 € - dock med stor spridning. Arbetsbilden kan dessutom variera mellan skolorna, och så ska det säkert också vara eftersom skolcoacherna kan jobbar i grundskola, på andra stadiet eller på tredje stadiet. Gemensamt är att skolcoachen jobbar förebyggande och främjande med grupper i en skola. I en diskussion under seminariet sade en av deltagarna att hen, på frågan om hur arbetsbilden ser ut, snarare brukar säga vad hen inte är; jag är inte kurator, inte lärare, inte skolpsykolog, inte förälder, inte kompis...

Under ett arbetspass med temat mångprofessionellt arbete blev det tydligt att det allra viktigaste utvecklingsförslaget är en tydlig arbetsbeskrivning som ger tydliga ramar för arbetet – men som samtidigt tillåter flexibilitet. Att lagen och styrdokumentet skulle känna till befattningen skulle underlätta för samtliga. Visserligen önskar många skolcoacher för egen del att arbetsbilden skulle vara klart uttalad, men ännu viktigare för det mångprofessionella arbetet är att alla i en arbetsgemenskap känner till varandras uppgifter. Det är också viktigt att granska gränssnittet mellan de olika yrkesgrupperna, för visst finns det alltid överlappningar då alla arbetar mot ett gemensamt mål. Den här kunskapen når vi i nuläget endast genom att föra diskussionen på det lokala planet. När vi känner till varandras arbetsbilder kan vi samarbeta smidigt med varandra. Jag ber färdigt om ursäkt för min något dammiga referens, men mina tankar vandrar till Johnny i Dirty Dancing som säger: ”This is my dance space. This is your dance space. I don't go into yours, you don't go into mine. You gotta hold the frame.”

Det har varit intressant att ingå i styrgruppen för Novias skolcoachprojekt. Projektet har visat på hur viktigt det är att vi också gör separata lägesanalyser för den svenskspråkiga skolutvecklingen i Finland. Nationellt sett kan en grupp med ~45 skolcoacher kännas som ett marginellt fenomen, men i Svenskfinland är det en betydande yrkesgrupp. Vi har ca 200 skolor med svenska som undervisningsspråk och det skulle betyda att var femte skola har en skolcoach, och i nuläget har antalet skolcoacher därtill ökat. Ifall antalet skolcoacher växer är det viktigt att vi vet vad denna yrkesgrupp ska göra, vilken kompetens som krävs samt hur skolcoachens arbete förhåller sig till de övriga professionerna i skolvärlden. För att arbetet ska fungera behöver vi tydliga ramar och strukturer. Dessa skapas genom politiska beslut. Men till dess kan vi arbeta på det lokala planet för att ge strukturer i nuläget och sedan hålla oss inom de ramarna.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

Läs mer om Skolcoachprojektet vid Novia YH:

• Svängrum-e: Skolcoachprojektet erbjuder fortbildning och kartlägger skolcoachens arbetsbild
• Novia: Skolcoach - Konstsamfundet, Svenska Kulturfonden

Många av oss vet inte riktigt vad vi ska svara när någon frågar vilka kompetenser vi har. Det är lätt att berätta om genomförda examina och var man har jobbat. Men hur är det med alla andra kompetenser som vi har samlat på oss under olika skeden av vårt liv? Tänker vi ens på att detta kunnande ger ett mervärde i olika sammanhang, inte minst i arbetslivet och i utbildning?

Det är ofta först när vi står inför förändringar som vi börjar reflektera över vårt kunnande. Många av oss är omedvetna om vad vi faktiskt kan, och att vi besitter många ännu oerkända kompetenser, som vi har förvärvat genom arbetslivet, i vardagen, på fritiden, i familjelivet, och genom utbildning med mera. Att ha god kännedom om och en överblick över sina egna kompetenser gör det lättare att gå vidare i arbetslivet. Det europeiska centrumet för utveckling av yrkesutbildning, Cedefop, har i studier bland annat påvisat att personer som inser att deras kompetenser kan överföras till och användas i andra sammanhang har en bättre chans att orientera sig och navigera i arbetslivet samt byta karriär. Att upptäcka sitt kunnande ökar även motivationen och handlingsförmågan.

Inom livslångt lärande ligger fokus oftast på att människor ska förvärva nya kompetenser. Men i verkligheten handlar det lika mycket om att identifiera och erkänna vilka kompetenser människor redan besitter och kan använda i ett bredare perspektiv, antingen direkt som grund för ett nytt jobb eller för ytterligare kompetensutveckling. Kompetenser, oavsett varifrån de kommer, kan användas i olika sammanhang, och det är viktigt för både individen och samhället att de identifieras och tas i bruk. Vid vägledning av vuxna är kompetenskartläggningar av yttersta vikt, och till en början borde vi fokusera på resurser i stället för brister. Det finns olika modeller för hur man kan genomföra dessa kartläggningar. Så varför inte göra en kompetenskartläggning av ditt kunnande? Om du gräver djupt kommer du att upptäcka vilken potential du besitter.

Vi firar "Upptäck ditt kunnande"-veckan 2–8 oktober. Servicecentret för kontinuerligt lärande och sysselsättning, Skols, står bakom initiativet. Syftet är att hjälpa människor och grupper att upptäcka och visa upp sitt kunnande samt att föra upp frågan till allmän diskussion. Skols uppmanar olika aktörer att delta i veckan. Mer information finns på Skols webbsida.

Carola Bryggman
Överinspektör för bildningsväsendet

Viimeisin Tiedebarometri kertoo, että suomalaiset luottavat edelleen vahvasti instituutioihin ja tieteeseen. Luottamus tutkittuun tietoon tarkoittaa myös luottamusta yleisiin kirjastoihin, joiden yhtenä tehtävänä on tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.

Luottamus lisää luottamusta, myös instituutiot luottavat kansalaisiin. Kirjastojen lainaustoiminta on perustunut siihen, että käyttäjät kunnioittavat kaikkien oikeutta käyttää verovaroin hankittua yhteistä omaisuutta. Kirjastot ovat myös jo yli kymmenen vuoden ajan tarjonneet tilojaan, aineistojaan ja palvelujaan kansalaisten omatoimiseen käyttöön ilman henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Omatoimikirjastoja on 76 %:ssa Suomen kunnista.

Henkilökunta voi olla fyysisesti poissa kirjastotilasta, mutta henkilökunnan tuottamat ja ylläpitämät palvelut pysyvät omatoimikirjastossa. Kirjastotilan ja sen palvelujen pitää toimia yhtä hyvin ja turvallisesti kuin henkilökunnan läsnä ollessa. Omatoimisuus ei vähennä henkilökunnan tarvetta, mutta työtehtävät saattavat sen myötä muuttua. Näin ilmoitti yli 60 % avin kyselyyn vastanneista kirjastoista.

Aineistoon liittyvä logistiikka, järjestelyt, tekniset ongelmat sekä opastus ja valvonta etenkin palvelun alkuvaiheessa saattavat myös lisätä työtä kuten lähes joka toinen kirjasto ilmoitti.

Kuitenkin on positiivista, että omatoimisuus lisää lainoja ja tilojen käyttöä. Kun asiakkaat itse lainaavat ja palauttavat aineistoja automaateilla, henkilöstön työpanosta on ehkä mahdollista kohdentaa toisin. Hyvällä suunnittelulla henkilöstöä voidaan siirtää sekä palvelemaan enemmän erityisryhmiä että tehokkaampaan yhteistyöhön koulujen ja päiväkotien kanssa.

Yli puolet vastanneista kertoi, että omatoimiaikaa on hyödynnetty myös henkilöstön osaamisen kehittämiseen, joka parantaa työn ja palvelun laatua.

Onneksi kunnan päättäjät ovat luottaneet kirjastoista tulleeseen viestiin työtehtävien muutoksesta. Kyselyssä kävi ilmi, että vain 13 % kunnista on vähentänyt kirjaston henkilöstöä omatoimiaukiolon seurauksena.

Kirjastotilan omistajuus on siirtynyt entistä enemmän henkilökunnalta käyttäjille, jolloin omatoimisuus voi olla isompi muutos kirjaston henkilöstölle kuin asiakkaille. Silloinkin kirjastojen on luotettava siihen, että vaikuttava enemmistö asiakkaista kunnioittaa muiden ihmisten rauhaa ja turvallisuutta julkisessa tilassa ja myös toimii sen hyväksi. Kansalaisten luottamusyhteiskunnassa hyvä voittaa pahan.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen "Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.

Julkaisu on saatavilla myös ruotsiksi.

Kristiina Kontiainen
Ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Pling!

Appen som varit tyst hela sommaren har vaknat ur sitt ide. Först några strömeddelanden under sommarlovets sista veckor, sen lite tätare. Som trebarnsmamma med barn i tre olika skolor kan ni föreställa er hur det är.

Jag öppnar appen, ser vem det gäller, söker fram lektionsanteckningar, suckar, öppnar anteckningen – och blir glad!

Ja, jag blir ju inte glad för att barnet talat högt i klassen utan att markera, men jag blir glad för att läraren formulerat sig så att det är tydligt att jag som förälder vet hur jag förväntas reagera. Misstolka mig inte, det är inte så att jag inte vill ta mitt fostraransvar, men ibland är det faktiskt otydligt vad jag som förälder förväntas göra med informationen jag får.

Vi som gick i skola för så där 30 år sen minns anteckningshäften och hemanmärkningar. Det är vår referensram. Lektionsanteckningar är något annat, men tolkas ofta som anmärkningar. I Wilma kan man välja att färgkoda och benämna anteckningarna på olika sätt. Som inspektör har jag sett en hel uppsjö olika varianter. I tillägg till detta kan en lärare sedan välja att skriva in en kort rad. Det finns alltså oändligt många sätt att använda kommunikationsverktyget och skolan kan välja hur man använder verktyget. Därför är det viktigt att förmedla hur man i just den skolan valt att göra och när man som förälder får anteckningen för information och hur skolan kontaktar dig när du förväntas agera.

Det har hänt att jag misstolkat lärares anteckningar. Det har hänt att jag trott att barnet försöker föra mig bakom ljuset då hen inte alls låtsas förstå vad saken gällt – och senare har det kommit fram att hela klassen fått en anteckning, och mitt barn var frånvarande den lektionen. Det har också hänt att jag funderat vad jag förväntas göra då arbetsdagen avbrutits av ett meddelande om att hen haft kepsen på inomhus, eller vad det nu kan tänkas vara.

Jag tror att man i många fall fortsatt formulera sig som man formulerade sig på anmärkningslapparna, ”försenad 7 min”, ”vägrade gå ut”, ”glömt läxan”. Till skillnad från anmärkningslapparna går anteckningen ut i realtid. På 80-talet samlades anmärkningarna in av klassföreståndare, sammanfattades och då klassföreståndaren ansåg att förseelserna var för många kontaktades hemmet. Klassföreståndaren formulerade sig, kanske på skrivmaskin, undertecknade, skrev adressen och postade brevet.

Idag hinner föräldern läsa meddelandet innan barnet kommit hem. Därför behöver pedagogen vara alert då hen formulerar sig - är anteckningen enbart för kännedom eller förväntas föräldern agera på något sätt? 

Det är nämligen en stor skillnad för en förälder att läsa ”ropade ut svaret i klassen” och ”Kom ihåg att markera när du vill berätta någonting”. Den här gången var anteckningen riktad åt eleven och jag som förälder noterade vad som skett. Jag kunde läsa in att anteckningen var kommunikation mellan lärare och elev och jag som förälder blir antagligen kontaktad ifall det skulle vara frågan om någon större förseelse. Ordningen var återställd.

Jag vet att skoldagen är hektisk, det är tusentals mikrobeslut som ska tas och många gånger ges det inte tid för noggranna anteckningar. Därför är det ännu viktigare att, då tid ges, fundera hur vi som skola vill kommunicera till föräldrarna. Hur vill vi använda våra kommunikationsverktyg? ska lektionsanteckningarna rikta sig till elev eller vårdnadshavare? – och hur kontaktar vi föräldrarna då vi behöver samarbeta kring en elev?

Allt detta bottnar självfallet i värdegrundsarbetet. Vilka värderingar och vilken elevsyn har vi i skolan och hur förmedlas den vidare till familjerna? Vill vi förmedla pekpinnar eller vill vi förmedla omsorg om eleverna – och hur vet vi att det vi kommunicerar landar rätt i hemmen?

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Vaasan kansalaisopisto Almassa vietettiin 24.–25. elokuuta kaksipäiväisiä, valtakunnallisia vapaan sivistystyön päiviä. Kansalaisopisto Alman johtava rehtori Sannasirkku Autio iloitsi koolla olleen yli sata opettajaa ja alan toimijaa, joiden lisäksi verkosta tilaisuutta seurasi useita kymmeniä etäosallistujia. 

Päivien tarkoituksena oli välittää ajankohtaista ja pedagogista ajassa liikkuvaa tietoa opettajille ja muille sektorin toimijoille. Päivien antia olivat lisäksi verkostoituminen sekä yhteiset keskustelut, joissa niin nuoret kuin pitkään alalla toimineet yhdenvertaisesti tukivat ja kohtasivat toisiaan valtakunnallisesti, yli oppilaitosmuotojen. 

Vaasassa päivien keskeisiksi teemoiksi nousivat kestävä tulevaisuus, digitaalisuus ja vihreä siirtymä sekä kansainvälisyys. Päivien tarjottimessa oli monipuolista antia aina filosofiasta käytännön hyötyyn. Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset koulutuksessa olivat näkyvästi esillä.
 

  
Kuvassa vasemmalla Sannasirkku Autio. Keskellä osallistujia Vaasan kansalaisopisto Alman salissa. Kuvassa oikealla istuvat Björn Wallèn vasemmalla sekä Kari Lehtola oikealla.
Kuvissa taustalla Juha Tammenpään taideteos "Pelkureiden parhaimmistoa".

"Vapaa sivistystyö on volyymiltaan merkittävä koulutusmuoto Suomessa", toteaa päivien järjestämiseen osallistunut Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola. "Koulutusmuotoon panostamista puoltaa viimeaikainen Benefits of Lifelong Learning (BeLL) -tutkimus, joka osoittaa nonformaaliin koulutukseen osallistumisen heijastelevan positiivisesti kansanterveyteen, jopa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin", hän lisää.

Myös vapaan sivistystyön tutkimuksessa on otettu lähivuosina uusia askeleita. Sen avulla saadaan tietoa vapaan sivistystyön vaikutuksesta ja vaikuttavuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa, kuten myös kansainvälisesti. 

"Suomi voi olla tässä tutkimuksessa edelläkävijänä", toivoo Vapaa sivistystyö ry:n puheenjohtaja Björn Wallèn, joka oli mukana päiviä edeltäneessä Vapaan sivistystyön toimijoiden tutkimustapaamisessa. "Vapaan sivistystyön tutkimukseen kannattaa perehtyä lisää", hän kannustaa. 

Kun vapaan sivistystyön päivät järjestetään vuonna 2024, eletään valtakunnallista sivistyksen teemavuotta. Teemavuosi ja päivät mahdollistavat sivistyksen roolin ja vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen merkityksen nostamisen valokeilaan, yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. 

Teksti ja kuvat: 
Jenni Westö, viestintäpäällikkö
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Pienten kuntien kirjastot ovat toimineet pienillä resursseilla, eikä niissä ole ollut mahdollista asioida viikonloppuisin. Iltaisin kirjasto on sulkenut ovensa viimeistään klo 19 ja ovet on avattu puoliltapäivin. Joinakin päivinä on ehkä avattu ja suljettu vähän aikaisemmin. Kesäisin aukioloajat ovat vielä tästäkin lyhentyneet. Kirjastot ovat saaneet paljon asiakaspalautetta aukioloaikojen niukkuudesta, etenkin sen jälkeen kun kauppojen aukiolo vapautui.

Omatoimikirjastopalvelut ovatkin saaneet erittäin paljon myönteistä palautetta pienten kuntien kirjastojen asiakkailta, kun omatoimiaukiolo on mahdollistanut asioinnin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan sekä viikonloppuisin. Kirjastossa asioinnin on voinut järjestää sujuvammin omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

Aamuisin omatoimikirjastoon saapuvat lehtien lukijat, iltaisin opiskelijat ja työssäkäyvät. Viikonloput ovat lapsiperheiden sekä opiskelijoiden suosiossa. Tällaista palautetta kirjastot ovat saaneet, mutta kirjastohenkilöstö ei tarkkaan ottaen tiedä, ketä omatoimiaikana kirjastossa asioi. Uusia asiakkaitakin kirjastot ovat omatoimiajan ansiosta saaneet. Asiakkaat ovat kertoneet, että nauttivat kirjaston rauhasta ja hiljaisuudesta omatoimiaikana. 

Pienten kuntien kirjastojen asiakkaiden kokemukset rauhasta ja hiljaisuudesta ovat ristiriidassa omatoimikirjastoista käydyn julkisen keskustelun kanssa. Julkisuudessa painottuvat rauhattomuus ja häiriöt, erityisesti lasten ja nuorten metelöinti ja ilkivalta ovat nousseet otsikoihin. Pienissä kunnissa joko ongelmia ei ole tai ongelmat ratkeavat helpommin, kun ihmiset ovat tuttuja keskenään.

Ennen omatoimikirjaston avaamista asiakkaita on saattanut huolettaa henkilökunnan palvelun saatavuus jatkossa. Mutta jos palveluajat ovat säilyneet entisellään eikä henkilökuntaa ole vähennetty, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä saavutettavuuden lisääntymiseen. Joissakin kirjastoista on asiakkaiden toiveesta siirretty palveluaikaa illoista aamuihin, koska ilta-asiakkaat ovat tykänneet omatoimisuudesta, mutta senioriasiakkaat kaivanneet palvelua aamupäivisin.

Suurin tyytymättömyyden aiheuttaja pienissä kirjastoissa on tekniikan toimivuus - tai paremminkin toimimattomuus. Omatoimikirjastopalvelun tärkeydestä asiakkaille kertoo, että teknisten vikojen aiheuttamat katkot palveluissa tuottavat runsaan palauteryöpyn kirjastoon. Onneksi teknisiä ongelmia on kohtuullisen vähän. Perusteellinen laitteiden käytön opastus ja hyvät opasteet vähentävät asiakkaiden ongelmia tekniikan kanssa. 

On tärkeää, että pienten kirjastojen resursseja ei vähennetä omatoimipalvelun myötä. Myös omatoimiaikana asioivat asiakkaat työllistävät henkilökuntaa palautuksilla ja kirjavarauksilla. Opastukseen ja esillepanoon täytyy kiinnittää enemmän huomiota. Henkilökuntaa tarvitaan lukutaitojen edistämiseen, digiopastukseen ja tapahtumien järjestämiseen. Lapset, seniorit ja erityisryhmät tarvitsevat edelleen henkilökohtaista asiakaspalvelua.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.

Julkaisu 172 Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa (pdf)

Julkaisu 173 Meröppna bibliotek 2022: Flexibilitet och jämlikhet (pdf)

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Perintäyhtiöiden veloittamat perintäkulut ovat pienentyneet takavuosien toisinaan hyvinkin suurista kuluista. Tähän ovat vaikuttaneet perintäalan omien käytäntöjen muuttuminen, viranomaisten suorittama valvonta sekä perintäkulujen määriin puuttuminen lainsäädännön keinoin. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä säädettiin ensimmäisen kerran jo 18 vuotta sitten. Sen sijaan yrityssaatavien eli esimerkiksi yrityksiltä, asunto-osakeyhtiöiltä, yhdistyksiltä ja säätiöiltä perittävien saatavien perintäkuluja rajoittavat enimmäismäärät tuotiin lain tasolle vasta kuluvalla vuosikymmenellä.

Kohtuullisuusarviointi keinona puuttua ylisuuriin perintäkuluihin

Yrityssaatavien perinnässä ei aiemmin ollut voimassa perintäkulujen euromääräisiä enimmäismääriä. Yrityssaatavien perintäkuluja arvioitiin lähinnä sen mukaan, olivatko ne kohtuullisia huomioiden perintäkulujen yleinen kohtuullisuussäännös (perintälain 10 §) ja hyvä perintätapa (4 §). Perintäkuluja verrattiin esimerkiksi perityn saatavan suuruuteen, perintäyhtiön saatavan perimisessä suorittamaan työmäärään ja siihen, oliko perintätehtävä suoritettu tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Vaikka kuluttajasaatavia koskevaa sääntelyä ei sovelleta yrityssaatavien perintäkuluihin, aluehallintoviraston ratkaisukäytännössä myös kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärillä oli merkitystä yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa. Yrityssaatavan perintäkulut saivat sinänsä olla vastaavan suuruisten kuluttajasaatavien perintäkuluja suuremmat. Toisinaan yrityssaatavasta oli kuitenkin vaadittu moninkertaiset perintäkulut verrattuna vastaavan suuruiseen kuluttajasaatavaan ilman perusteltavissa olevaa syytä. Aluehallintovirastolle tehtiinkin usein ilmoituksia kohtuuttomista perintäkuluista yritysperinnässä. 

Poikkeusoloista vauhtia lainsäädäntöön

Yrityssaatavien enimmäismääräsääntely kirjattiin jo Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan. Koronapandemia toi kuitenkin eteen uuden tilanteen, jossa lainsäätäjän oli tarpeen pikaisesti puuttua taloudellisessa vaikeuksissa olleiden yritysten olosuhteisiin. Pandemian aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi säädettiin ensin 1.1.2021–30.6.2021 ja sittemmin 1.7.2021–30.4.2022 voimassa olleet väliaikaiset lait, jotka ensimmäistä kertaa sisälsivät säännökset yrityssaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Tavoitteena oli helpottaa covid-19-epidemian vuoksi taloudellisissa vaikeuksissa olleiden yritysten tilannetta, jota laskujen ja velkojen maksun viivästymisestä aiheutuneet perintäkulut osaltaan pahensivat. Yrityssaatavien perintäkuluja haluttiin kohtuullistaa sekä yhdenmukaistaa. 

Enimmäismäärät olivat kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääriä suuremmat. Kulutaso merkitsi silti velallisyrityksille huojennusta aiempaan, kohtuullisuusharkintaan perustuneeseen tilaan. Aluehallintovirastolle väliaikaisten lakien säätäminen näkyi sen yrityssaatavien perintäkuluista saamien ilmoitusten vähenemisenä.

Uusi normaali

Toukokuussa 2022 tuli voimaan uusi pysyvä perintälain muutos, jossa säädetään myös yritysperinnän perintäkuluista. Yrityssaatavien perintäkuluja koskeva sääntely on perusteiltaan samankaltaista kuin väliaikaisissa laeissa. Perintälaki sisältää nykyisin myös yrityssaatavien osalta säännökset siitä, minkälaisista perintätoimista ja kuinka monesta perintätoimesta saa vaatia korvauksen, sekä enimmäismäärät yksittäisistä perintätoimista veloitettaville perintäkuluille ja velallisen kokonaiskuluvastuulle. Lisäksi pysyvään perintälakiin lisättiin muutakin yritys- ja kuluttajasaatavien perintää koskevaa sääntelyä.

Aluehallintovirastolle saapuneiden yrityssaatavien perintäkulujen kohtuuttomuutta koskevien ilmoitusten määrä on vähentynyt uuden perintäkulusääntelyn myötä. 

Kohtuus kaikessa

Aluehallintovirastoon saapuu kuitenkin edelleen ilmoituksia yrityssaatavien perintäkulujen määrästä. Ilmoitukset ovat uuden sääntelyn voimaan tulon jälkeen koskeneet esimerkiksi tapauksia, joissa pääoma on ollut pieni, mutta perintäyhtiö on silti vaatinut perintälain enimmäismäärän suuruista perintäkulua. 

Perintäkulujen enimmäismäärien ei ole tarkoitus muodostua niiden vakiomääriksi, mikä todettiin jo lainsäädäntövaiheessa. Vanhalla, edelleen voimassa olevalla perintälain 10 §:n kohtuullisuussäännöksellä on siten yhä paikkansa ja käyttötarkoituksensa. Vaikka perintäkulujen enimmäismääristä on nykyään säädetty kattavasti perintälaissa, aluehallintovirasto arvioi perintätoimistoihin kohdistamassaan valvonnassa edelleen perintäkulujen kohtuullisuutta niin yrityssaatavien kuin kuluttajasaatavienkin osalta.

Linkkejä:

• laki saatavien perinnästä 513/1999 (perintälaki)
• perintälain esityöt HE 241/2021 vp (tilastotietoa yritysperinnän perintäkuluista sekä aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä vanhan perintälain aikana)
• aluehallintoviraston päätöslyhennelmiä (aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä sekä vanhan että uuden perintälain ajalta)

Hanna Suutari-Pitkänen
Ylitarkastaja, elinkeinovalvonta
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Från och med april 2023 kan också anordnarna av grundläggande konstundervisning använda informationsresursen KOSKI. Det är frivilligt och kräver förstås en del arbete innan systemet kan tas i bruk men ”införandet av studieprestationer i tjänsten Koski stärker den grundläggande konstundervisningens ställning som en viktig aktör inom den finska utbildningssektorn. Med hjälp av tjänsten är det dessutom möjligt att bättre än tidigare synliggöra kunnande som förvärvats inom fleråriga studier i olika konstarter när eleven söker till studier till exempel på andra stadiet eller vid en högskola, eller övergår till arbetslivet” citerar Utbildningsstyrelsen undervisningsrådet Alma Muukka-Marjovuo på sin webbplats.

Anordnarna av grundläggande konstundervisning kan kategoriseras i tre grupper enligt finansieringen, och finansieringen beror på vem som gett anordnaren undervisningstillstånd. Läroanstalter med eget undervisningstillstånd finansieras med statsandelar. I fråga om undervisning som ges inom fria bildningen, närmare bestämt inom arbetar- och medborgarinstituten är det kommunen som har beviljats undervisningstillstånd. Deras verksamhet är statligt finansierad enligt lagen om fritt bildningsarbete, som liknar den ovannämnda finansieringen. Den tredje gruppen består av föreningar och organisationer som ger grundläggande konstundervisning helt utan statlig finansiering. Dessa utbildningsanordnare har fått sitt undervisningstillstånd av kommunen och kallas anskaffad utbildning. Deras finansiering är helt beroende av kommunala bidrag, elevavgifter, och eventuella bidrag från privata stiftelser och fonder. 

Viktigt att elever behandlas likvärdigt

För den enskilda elevens undervisning kanske det inte har någon större skillnad hur administrationen bakom verksamheten ser ut, men ur regionförvaltningsverkets synvinkel har detta stor relevans då vårt övergripande mål är att främja regional jämlikhet. Det är viktigt att alla elever inom grundläggande konstundervisningen behandlas likvärdigt. Därför är det att föredra att alla utbildningsanordnare har möjlighet att föra in elevernas studieprestationer i KOSKI.

Då det gäller anskaffad utbildning är det kommunen som beslutar om utbildningsanordnarens rätt att föra in studieprestationer. En anordnare av grundläggande konstundervisning kan därtill ha undervisningstillstånd från flera kommuner, också därför är det viktigt att alla kommuner handlar likadant så samtliga elever behandlas lika också gällande synliggörande av kunskap i ansökningsprocesser för vidare studier och i samband med arbetsansökningar. 

Tillförlitlig kunskap som bas för politiska beslut

KOSKI är också en viktig informationskälla för olika myndigheter som behöver uppgifterna för sin egen verksamhet, såsom utbildningsanordnare, kommuner, undervisnings- och kulturministeriet, Utbildningsstyrelsen, Folkpensionsanstalten (FPA), Pensionsskyddscentralen, arbetskraftsförvaltning, Nationella centret för utbildningsutvärdering NCU, finansministeriet, tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården (Valvira), Migrationsverket (Migri) och Statistikcentralen. Genom ett enhetligt system för informationsinsamling får vi tillförlitligare kunskap att bygga politiska beslut på. Enligt det pinfärska regeringsprogrammet finns en lagändring för grundläggande konstundervisning att vänta. Också för en sådan revidering behövs bakgrundskunskap om undervisningen och dess elever. Därför är det viktigt att synliggöra verksamheten genom att införa den i KOSKI.

Malin Eriksson
överinspektör för bildningsväsendet

Då flera av Pargas stads skolbyggnader ungefär samtidigt nått sitt livs ände hade man en chans att tänka utanför boxen då dessa skulle ersättas. Man beslöt därför att bygga en gemensam skolbyggnad för Sarlinska skolan, Paraistenseudun koulu, (som omfattar åk 7-9 på svenska respektive finska) Pargas svenska gymnasium och Paraisten lukio.

Byggnaden som fick namnet Brava Lärcenter kommer alltså att inrymma 4 skolor, två undervisningsspråk och två olika skolformer. Utöver samanvändning av undervisningsutrymmen och specialsalar hoppas man på större synergier mellan de olika språkgrupperna. Pargas är en tvåspråkig ort med en liten majoritet svensktalande men nästan lika stor andel finsktalande invånare. I staden finns redan lösningar där två skolor med olika undervisningsspråk samsas under samma tak och nu ville man utvidga det här konceptet.  

I Pargas fanns ytterligare en skolbyggnad som levt ut sin tid, nämligen Kustregionens utbildningsfastigheters fastighet som inrymmer Axxells yrkesutbildning. Med nästan samma tidtabell uppförs nu en ny fastighet för Axxells verksamhet i anslutning till Brava lärcenter och i den kommer också Optima att ha sin verksamhet.  

RFV:s svenska enhet för bildningsväsendet på skolbesök

Under enhetens sommarmöte passade vi på att besöka byggarbetsplatsen på Skolgatan i Pargas. Bildningschef Ulrika Lundberg och vd Joakim von Bergmann guidade runt oss och försökte på begränsad tid ge oss en uppfattning om hur Pargasungdomarnas framtida skolvardag kommer att se ut. På samma adress kommer ca. 1000 elever och studerande i den allmänbildande undervisningen och yrkesutbildningen att samsas. Det här konceptet är troligen unikt i hela landet och det kommer att bli intressant att göra återbesök då de nya byggnaderna tagits i bruk och den gemensamma verksamhetskulturen formats.  

Regionförvaltningsverket har redan under byggnadsskedet fått frågor från vardera språkgruppen och också vi har tillsammans med våra finska kolleger funderat på skillnaden mellan tvåspråkiga skolor och skolhus med verksamhet på två språk, på ansvarsfördelning och på gemensamma ordnings- och trivselregler. Vi tycker oss också se en växande trend i att bygga gemensamma skolfastigheter på tvåspråkiga orter. För att skapa oss en lägesbild har vi skickat ut en enkät om svensk- och finskspråkiga skolor som delar skolbyggnad och/eller skolgård till de tvåspråkiga kommunerna. Resultaten från den här enkäten kommer vi att sammanställa under hösten. Vi ser framemot att kunna delge de här resultaten då. 

Vi vill också passa på att rikta ett stort tack till Pargas stad och Kustregionens utbildningsfastigheter som bjöd oss statliga tjänstemän att under en dag bokstavligen ta oss ner på verkstadsgolvet. Ett stort lycka till med i bruk tagningen av era nya fastigheter. 

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

I de här två blogginläggen har vi samlat nyttig information om tillsynen och klagomålen över social- och hälsovården. Bloggarna hjälper dig också att förstå vilken andel välfärdsområdena (fr.o.m 1.1.2023) har i social- och hälsovårdstillsynen.

Vad är ett tillsynsärende?

Regionförvaltningsverket kan inleda ett tillsynsärende till exempel på basis av anmälan om missförhållanden eller egna observationer. 
 
Utifrån ett tillsynsärende som har kommit till tillsynsmyndighetens kännedom vidtar myndigheten de åtgärder som den anser befogade med tanke på säkerställandet av klient- eller patientsäkerheten eller efterlevnaden av lag. 

Om ärendet inte föranleder särskilda åtgärder hos regionförvaltningsverket kan regionförvaltningsverket bedöma att det finns skäl att delge ärendet till välfärdsområdet som beaktar det i egenkontrollen och tillsynen. 

Regionförvaltningsverkets tillsyn riktas framför allt mot misstänkt lagstridig verksamhet eller verksamhet som äventyrar klientsäkerheten och som till sin art eller omfattning är betydande. Regionförvaltningsverket utreder ärendet i regel när välfärdsområdets egenkontroll eller tillsyn av missförhållanden som antingen gäller den egna verksamheten eller den privata serviceproduktionen inte har varit tillräcklig eller när det är fråga om ett ärende som inte hör till välfärdsområdets behörighet. 

Tillsynsärenden är i regel mer omfattande än klagomål och behandlas på en mer allmän nivå, dvs. så kallad organisationstillsyn. Vid organisationstillsyn behandlas frågor som gäller ordnandet och organiseringen av verksamheten, till exempel personalens antal och struktur, vårdens och tjänstens kvalitet och innehåll samt genomförandet av läkemedelsbehandlingen.

Vi börjar i allmänhet utreda tillsynsärendet genom att låta den som är föremål för tillsynen yttra sig. I samband med hörandet skickar vi i regel alla dokument som lämnats in till oss till exempel i samband med anmälan om missförhållanden och som anknyter till ärendet och ber tillsynsobjektet om en utredning i ärendet. 

Om tillsynsärendet gäller en privat tjänsteproducent ber vi dessutom eventuellt den aktör som ansvarar för att ordna tjänsten, dvs. välfärdsområdet, om ett utlåtande om tillsynsärendet. 

Vi behandlar oftast tillsynsärenden utifrån dokument, men tillsynsärendet kan också innehålla ett inspektionsbesök.

Dokument som ansluter till tillsynsärenden är i regel offentliga senast efter att ärendet har avgjorts. Dokumenten kan ändå i viss mån innehålla sekretessbelagd information.

Vad är ett klagomål?

Med klagomål avses en anmälan till tillsynsmyndigheten om misstänkt försummelse eller felaktig verksamhet. Utöver regionförvaltningsverket undersöker flera olika myndigheter klagomål.

Som klagomål behandlar vi oftast individuella ärenden, det vill säga ärenden som gäller en viss klients eller patients vård, tjänster eller bemötande, vilket skiljer klagomålen från mer omfattande tillsynsärenden.

Regionförvaltningsverket bedömer vilka åtgärder det vidtar med anledning av klagomålet. Om klagomålet inte ger regionförvaltningsverket anledning till åtgärder, meddelar vi i allmänhet klaganden om detta per brev.

Ibland är det mest ändamålsenligt att klientens eller patientens klagomål behandlas som en anmärkning. I ett sådant fall kan vi överföra ärendet till verksamhetsenheten eller välfärdsområdet. De ska besvara anmärkningen skriftligen inom skälig tid och även skicka svaret till regionförvaltningsverket.

Om klagomålet utreds vid regionförvaltningsverket börjar vi utreda ärendet till exempel genom att skaffa dokument eller höra den som är föremål för klagomålet. I samband med hörandet skickar vi i regel alla dokument som lämnats in till den som är föremål för klagomålet och ber om en utredning i ärendet. Regionförvaltningsverket kan också inhämta ett sakkunnigutlåtande i ärendet.

När vi har fått de nödvändiga utredningarna bedömer vi om föremålet för klagomålet har agerat på det sätt som lagen förutsätter och ger ett beslut i ärendet.

Klagomålen är sekretessbelagda även efter att ärendet har avgjorts.

Tillsynens påföljder

Ett brevsvar ges i allmänhet om regionförvaltningsverket har bedömt ärendet och anser att det av klagomålet eller tillsynsärendet inte framgår sådant lagstridigt förfarande eller sådan försummelse som omfattas av regionförvaltningsverkets behörighet och som skulle föranleda åtgärder av regionförvaltningsverket.

Ingen påföljd innebär att utredningarna inte visat på några brister eller att missförhållandet har varit så lindrigt att tillsynsmyndigheten har ansett att det är tillräckligt att i beslutet ge aktören styrning om ett lagenligt förfarande.

Om regionförvaltningsverket utifrån ett inspektionsbesök eller erhållna utredningar konstaterar brister i välfärdsområdets eller den privata tjänsteproducentens verksamhet, kan det i sitt beslut ge administrativ styrning för den fortsatta verksamheten. Former av administrativ styrning är delgivning av uppfattning, uppmärksamgörande och anmärkning, som är den strängaste formen av styrning. Tillsynsmyndigheten kan alltså delge den övervakade sin uppfattning om ett lagenligt förfarande eller göra den övervakade uppmärksam på att verksamheten ska ordnas på behörigt sätt och på kraven på god förvaltning. Om denna styrning inte är tillräcklig kan vi ge den övervakade en anmärkning.

Tillsynsmyndigheten kan också uppmana den övervakade att avhjälpa bristen eller missförhållandet.

Regionförvaltningsverket kan till exempel under ett inspektionsbesök också ge muntlig handledning i syfte att vägleda tjänsteproducenten att utan dröjsmål rätta till brister eller missförhållanden i verksamheten. Handledning kan också ges för att identifiera risker i kundens tjänsteprocesser för att förebygga äventyrande av klientsäkerheten.

Som ett sista medel i ett tillsynsärende kan vi meddela organisationen ett förpliktande föreläggande om hur brister eller missförhållanden ska avhjälpas. När vi meddelar ett föreläggande fastställer vi en tidsfrist inom vilken de nödvändiga åtgärderna ska vidtas. Föreläggandet kan stärkas bland annat med vite. För att trygga klient- eller patientsäkerheten kan regionförvaltningsverket också avbryta verksamheten, förbjuda användningen av en tjänsteenhet eller en del av den omedelbart eller återkalla registreringen av en tjänsteproducent eller registreringen av en tjänsteenhet.

Vad avses med proaktiv, planmässig och reaktiv tillsyn samt tillsyn på eget initiativ?

Med proaktiv tillsyn avses privata social- och hälsovårdsproducenters tillstånds- och anmälningsförfarande, där vi bedömer tjänsteproducentens verksamhetsförutsättningar redan innan verksamheten inleds. Vid bedömningen av verksamhetsförutsättningarna beaktar vi till exempel de lokaler där verksamheten är avsedd att genomföras, personalens antal och struktur, verksamhetsidén och målgruppen för verksamheten. 

Med reaktiv tillsyn avses att vi får en anmälan eller ett klagomål om fel eller försummelse hos en producent av social- eller hälsovårdstjänster, dvs. ett missförhållande kan redan ha inträffat, och vi börjar utreda ärendet i efterhand. Regionförvaltningsverket kan också på eget initiativ ta upp ett reaktivt tillsynsärende till behandling till exempel på grund av ett missförhållande som kommit till dess kännedom via medierna. Detta kallas också tillsyn på eget initiativ.

Med planmässig tillsyn avses tillsyn som vi genomför till exempel utifrån en riskbedömning eller med stöd av vår lagstadgade skyldighet utifrån en plan. Vi utför planmässig tillsyn även på basis av tillsynsprogrammet för social- och hälsovården som regionförvaltningsverken och Valvira utarbetat tillsammans.

Överinspektör för socialvården Päivi Vainio och överinspektör Oona Mölsä
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Bloggen uppdaterad 25.1.2024.

Näihin kahteen blogikirjoitukseen on koottu hyödyllistä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta ja kanteluista. Kirjoitukset selittävät myös, mikä on 1.1.2023 aloittaneiden hyvinvointialueiden osuus sote-valvonnassa.

Mikä on valvonta-asia? 

Aluehallintovirastossa valvonta-asia voi tulla vireille esimerkiksi epäkohtailmoituksen tai omien havaintojemme perusteella.  

Valvontaviranomainen ryhtyy tietoonsa tulleen valvonta-asian perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin se asiakas- tai potilasturvallisuuden varmistamisen tai lain noudattamisen kannalta katsoo olevan aihetta.

Jos asia ei anna aluehallintovirastossa aihetta erillisiin toimenpiteisiin, aluehallintovirasto voi arvioida, että asia on syytä saattaa hyvinvointialueelle tiedoksi ja omavalvonnassa ja valvonnassa huomioon otettavaksi.

Aluehallintoviraston valvonta puuttuu ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta tai asiakasturvallisuutta vaarantavasta toiminnasta. Aluehallintovirasto ottaa asian selvitettäväkseen lähtökohtaisesti silloin, kun hyvinvointialueen omavalvonnalliset tai valvonnalliset toimenpiteet joko omaa toimintaa tai yksityistä palvelutuotantoa koskevien epäkohtien suhteen eivät ole olleet riittäviä tai kyse ei ole hyvinvointialueen toimivaltaan kuuluvasta asiasta.

Valvonta-asiat ovat pääsääntöisesti kanteluita laaja-alaisempia ja yleisemmällä tasolla käsiteltäviä asioita, eli niin sanottua organisaatiovalvontaa. Organisaatiovalvonnassa käsitellään toiminnan järjestämiseen ja organisointiin liittyviä asioita, joita ovat esimerkiksi henkilökunnan määrään ja rakenteeseen, hoidon ja palvelun laatuun ja sisältöön sekä lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät asiat. 

Ryhdymme yleensä selvittämään valvonta-asiaa siten, että kuulemme valvonnan kohdetta. Kuulemisen yhteydessä lähetämme valvonnan kohteelle lähtökohtaisesti kaikki meille esimerkiksi epäkohtailmoituksen yhteydessä toimitetut asiakirjat, jotka liittyvät asiaan, ja pyydämme valvonnan kohteelta selvitystä asiasta.  

Jos valvonta-asia koskee yksityistä palveluntuottajaa, pyydämme lisäksi mahdollisesti palvelun järjestämisvastuulliselta taholta eli hyvinvointialueelta lausuntoa valvonta-asiasta.  

Käsittelemme valvonta-asiat useimmiten asiakirjojen perusteella, mutta valvonta-asiaan voi liittyä myös tarkastuskäynti. 

Valvonta-asiaan liittyvät asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia viimeistään asian ratkaisemisen jälkeen. Asiakirjat saattavat kuitenkin sisältää joiltakin osin salassa pidettävää tietoa. 

Mikä on kantelu? 

Kantelulla tarkoitetaan valvovalle viranomaiselle tehtyä ilmoitusta epäillystä laiminlyönnistä tai virheellisestä toiminnasta. Aluehallintoviraston lisäksi useat eri viranomaiset tutkivat kanteluja. 
 
Kanteluina käsittelemme yleisimmin yksilöasioita eli tietyn asiakkaan tai potilaan hoitoa, palvelua tai kohtelua koskevia asioita, mikä erottaa kantelut laajemmista valvonta-asioista. 

Aluehallintovirasto arvioi, mihin toimenpiteisiin se kantelun johdosta ryhtyy. Jos kantelu ei anna aluehallintovirastolle aihetta toimenpiteisiin, ilmoitamme siitä yleensä kantelun tekijälle kirjeellä. 

Joskus asiakkaan tai potilaan kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena. Tällaisessa tapauksessa voimme siirtää asian toimintayksikköön tai hyvinvointialueelle. Sen pitää vastata muistutukseen kirjallisesti kohtuullisessa ajassa ja toimittaa vastaus myös aluehallintovirastolle. 

Jos kantelu otetaan aluehallintovirastossa selvitettäväksi, ryhdymme selvittämään asiaa esimerkiksi hankkimalla asiakirjoja tai kuulemalla kantelun kohdetta. Kuulemisen yhteydessä lähetämme kantelun kohteelle lähtökohtaisesti kaikki meille kantelun yhteydessä toimitetut asiakirjat ja pyydämme kantelun kohteelta selvitystä asiasta. Aluehallintovirasto voi hankkia asiassa myös asiantuntijalausunnon. 

Kun olemme saaneet tarvittavat selvitykset, arvioimme, onko kantelun kohde toiminut lain edellyttämällä tavalla, ja annamme asiassa päätöksen. 

Kantelut ovat salassa pidettäviä myös asian ratkaisemisen jälkeen. 

Valvonnan seuraamukset

Kirjevastaus annetaan yleensä, jos aluehallintovirasto on arvioinut asian ja katsoo, ettei kantelussa tai valvonta-asiassa ilmene sellaista aluehallintoviraston toimivallan piiriin kuuluvaa lainvastaista menettelyä tai laiminlyöntiä, joka antaisi aihetta aluehallintoviraston toimenpiteisiin. 

Ei seuraamusta tarkoittaa, että asia on selvitysten perusteella ollut kunnossa tai epäkohta on ollut niin lievä, että valvontaviranomainen on katsonut päätöksessä annetun ohjauksen lain mukaiseen menettelyyn riittävän. 

Jos aluehallintovirasto toteaa hyvinvointialueen tai yksityisen palveluntuottajan toiminnassa joko tarkastuskäynnin tai saatujen selvitysten perusteella puutteita, se voi antaa tälle päätöksessään hallinnollista ohjausta toiminnan jatkoa varten. Hallinnollisen ohjauksen muotoja ovat käsityksen ilmaiseminen, huomion kiinnittäminen ja voimakkaimpana huomautus. Valvova viranomainen voi siis saattaa valvottavan tietoon käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää tämän huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallinnon vaatimuksiin. Mikäli nämä keinot eivät olisi riittäviä, voimme antaa valvottavalle huomautuksen. 

Valvontaviranomainen voi myös kehottaa valvottavaa korjaamaan todetun puutteen tai muun epäkohdan. 

Aluehallintovirasto voi antaa esimerkiksi tarkastuskäynnillä myös suullista ohjausta, jonka tarkoituksena on ohjata palvelujen tuottajaa korjaamaan toiminnan puutteita tai epäkohtia viivytyksettä. Ohjausta voidaan antaa myös asiakkaan palveluprosesseissa olevien riskien tunnistamisessa, jotta asiakasturvallisuuden vaarantuminen voidaan ennaltaehkäistä. 

Viimesijaisena keinona valvonta-asiassa voimme antaa organisaatiolle velvoittavan määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Antaessamme määräyksen asetamme määräajan, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Määräystä on mahdollista tehostaa muun muassa uhkasakolla. Asiakas- tai potilasturvallisuuden turvaamiseksi aluehallintovirasto voi myös keskeyttää toiminnan, kieltää palveluyksikön tai sen osan käytön välittömästi taikka poistaa palveluntuottajan rekisteröinnin tai palveluyksikköä koskevan rekisteröinnin.

Mitä tarkoitetaan ennakollisella, suunnitelmallisella, reaktiivisella ja oma-aloitteisella valvonnalla? 

Ennakollisella valvonnalla tarkoitetaan yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluntuottajien lupa- ja ilmoitusmenettelyä, jossa arvioimme palveluntuottajan toimintaedellytyksiä jo ennen toiminnan aloittamista. Toimintaedellytysten arvioinnissa huomioimme esimerkiksi tilat, joissa toimintaa on tarkoitus toteuttaa, henkilökunnan määrän ja rakenteen, toiminta-ajatuksen ja toiminnan kohderyhmän.

Reaktiivisella valvonnalla tarkoitetaan sitä, että saamme ilmoituksen tai kantelun sosiaali- tai terveyspalveluntuottajan virheestä tai laiminlyönnistä, eli jokin epäkohta on jo saattanut toteutua, ja ryhdymme selvittämään asiaa jälkikäteen. Aluehallintovirasto voi ottaa reaktiivisen valvonta-asian käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan esimerkiksi median kautta tietoonsa tulleen epäkohdan perusteella. Tästä käytetään myös nimitystä oma-aloitteinen valvonta. 

Suunnitelmallisella valvonnalla tarkoitetaan valvontaa, jota toteutamme esimerkiksi riskien arvioinnin perusteella tai lakisääteisen velvollisuutemme nojalla suunnitelmaan perustuen. Toteutamme suunnitelmallista valvontaa myös aluehallintovirastojen ja Valviran yhteistyössä laatiman sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman perusteella. 

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Päivi Vainio ja ylitarkastaja Oona Mölsä
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoitusta on päivitetty 22.1.2024 uuden sotevalvontalain mukaiseksi.

I de här två blogginläggen har vi samlat nyttig information om tillsynen och klagomålen över social- och hälsovården. Bloggarna hjälper dig också att förstå vilken andel välfärdsområdena (fr.o.m 1.1.2023) har i social- och hälsovårdstillsynen.

Vilken myndighet ansvarar för tillsynen över social- och hälsovården?

Tillsynsmyndigheter är Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården Valvira och regionförvaltningsverken. Välfärdsområdet betraktas som tillsynsmyndighet endast när det är fråga om tillsyn över privat socialservice enligt lagen om privat socialservice.

Regionförvaltningsverket övervakar inom sitt verksamhetsområde lagenligheten i ordnandet av social- och hälsovården och de tjänster som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar och utövar styrning i samband med tillsynen. Regionförvaltningsverket övervakar och styr också de privata social- och hälsovårdstjänster där välfärdsområdet inte fungerar som anordnare.

Valvira styr den verksamhet vid regionförvaltningsverket som syftar till att genomföra, samordna och förenhetliga tillsynen och därmed sammanhängande styrning. Dessutom övervakar Valvira att social- och hälsovården ordnas lagenligt och att de tjänster som omfattas av välfärdsområdenas organiseringsansvar är lagenliga samt utövar tillsynsrelaterad styrning när det är fråga om 

• principiellt viktiga eller vittsyftande frågor,
• frågor som gäller verksamhetsområdena för flera regionförvaltningsverk eller hela landet,
• frågor som har ett väsentligt samband med andra tillsynsärenden som behandlas av Valvira och gäller socialvård eller hälso- och sjukvård eller yrkesutbildade personer inom socialvård eller hälso- och sjukvård,
• frågor som regionförvaltningsverkets tjänstemän för tillsynsärenden är jäviga att behandla.

Även Valvira övervakar och styr de privata social- och hälsovårdstjänster där välfärdsområdet inte fungerar som anordnare.

Vilken roll har välfärdsområdet i tillsynen över social- och hälsovårdstjänsterna?

Från och med början av 2023 har det primära tillsynsansvaret överförts till anordnarna av social- och hälsovårdstjänster, dvs. välfärdsområdena. Med ordnande av tjänster avses bland annat att välfärdsområdet ansvarar för tillgången till social- och hälsovårdstjänster enligt invånarnas servicebehov. För att fullgöra sitt organiseringsansvar kan välfärdsområdet bland annat producera social- och hälsovårdstjänsterna själv, anskaffa dem av en privat producent av social- och hälsovårdstjänster eller ordna tjänsterna med servicesedel. Välfärdsområdena övervakar ordnandet och genomförandet av sina tjänster med hjälp av egenkontroll. Även om välfärdsområdet övervakar de social- och hälsovårdstjänster som det anordnar, används inte namnet tillsynsmyndighet för välfärdsområdet.

Riksdagen har den 28 februari 2023 godkänt lagen om tillsyn över social- och hälsovården. Lagen avses träda i kraft den 1 januari 2024. I och med lagen kommer välfärdsområdets tillsynsskyldighet att med vissa undantag gälla tjänster som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar.

Om det i ett ärende som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar framkommer missförhållanden eller brister i verksamheten hos den privata tjänsteproducenten eller dennes underleverantör, ska välfärdsområdet ge tjänsteproducenten styrning eller vid behov be tjänsteproducenten och underleverantören lämna en redogörelse för saken inom en rimlig tidsfrist som välfärdsområdet sätter ut. När missförhållanden eller brister har framkommit ska välfärdsområdet kräva att de avhjälps inom en skälig tidsfrist som sätts ut av välfärdsområdet. Om det är fråga om missförhållanden eller brister som väsentligt äventyrar klient- eller patientsäkerheten ska välfärdsområdet kräva att de korrigeras omedelbart.

Om en privat tjänsteproducent eller dennes underleverantör inte avhjälper missförhållandena eller bristerna inom den tid som välfärdsområdet fastställt ska välfärdsområdet vid behov vidta avtalsrättsliga åtgärder för att sänka eller avstå från att betala ersättning. Om överträdelserna är väsentliga eller om de upprepas ska välfärdsområdet vidta åtgärder för att säga upp eller häva avtalet.

Hur samarbetar välfärdsområdena och regionförvaltningsverken?

Välfärdsområdet ska omedelbart underrätta det regionförvaltningsverk som övervakar tjänsterna om sådana missförhållanden och brister i tjänsteproducentens eller dennes underleverantörs verksamhet som väsentligt äventyrar klient- och patientsäkerheten. På motsvarande sätt om regionförvaltningsverket får information om missförhållanden eller brister i tjänsteproducentens eller dennes underleverantörs verksamhet som väsentligt äventyrar klient- och patientsäkerheten, ska regionförvaltningsverket omedelbart underrätta de välfärdsområden åt vilka tjänsteproducenten producerar tjänster. Dessutom ska välfärdsområdet och regionförvaltningsverket för kännedom sända varandra de inspektionsberättelser som de sammanställt om verksamheten hos en tjänsteproducent som producerar tjänster åt välfärdsområdet eller dennes underleverantör.

Regionförvaltningsverkets uppgift är att främja och säkerställa välfärdsområdenas egenkontroll och ingripa i situationen när välfärdsområdets egenkontroll inte är tillräcklig.

Överinspektör för socialvården Päivi Vainio och överinspektör Oona Mölsä
Regionförvaltningsverket i Södra Finland