Miten rajojen terveysturvallisuudesta huolehditaan, kun matkustajamäärä kasvaa?

Maahantulijoiden määrä laski keväästä 2020 alkaen Suomen ja naapurimaiden rajoituspäätösten ansiosta. Tässä tilanteessa maahan saapuvien ohjaaminen terveystarkastukseen on ollut kunnille käytännössä mahdollista. Vaatimus terveystarkastukseen osallistumisesta ei koske lapsia eikä logistiikka-alan kuljettajia tai huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä ammattihenkilöitä.

Matkustajamäärä on kuitenkin jo alkanut kasvaa. Samalla kasvaa sellaisten maahantulijoiden osuus, jotka pitäisi ohjata terveystarkastukseen. Sisärajavalvonnan ja naapurimaiden rajoitusten poistumisen myötä kasvun odotetaan kiihtyvän kohti normaaliaikojen tasoa. Ennen koronaepidemiaa Suomeen saapui keskimäärin noin 100 000 henkilöä vuorokaudessa.

Kun matkustajamäärät alkavat taas nousta, on erityisen tärkeää miettiä, miten pystymme takaamaan terveysturvallisuuden rajoillamme.

Rajojen terveysturvallisuus toteutetaan yhteistyönä

Rajanylityspaikkojen terveysturvallisuuden ylläpitoon osallistuu useita eri viranomaisia. Jokaisella viranomaisella on tärkeä rooli kokonaisuuden hallinnassa.

  • Terveystarkastusten järjestämisestä vastaavat kunnat. Kunnan tartuntatautilääkäri on se viranomainen, joka voi asettaa maahantulijan tarvittaessa karanteeniin. Voimassa oleva laki ei mahdollista sitä, että useita henkilöitä voitaisiin määrätä karanteeniin ns. massapäätöksellä. Karanteenipäätökset perustuvat aina yksilölliseen arvioon.
  • Kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä yksittäistä henkilöä koskevan määräyksen pakollisesta terveystarkastuksesta.
  • Rajaviranomainen vastaa maahantulon valvonnasta ja tulijoiden ohjaamisesta rajalla.
  • Aluehallintovirastot voivat määrätä kunnat järjestämään terveystarkastuksia. Lisäksi voimme tehdä ns. massapäätöksiä terveystarkastukseen osallistumisesta – muun muassa rajoilla. 

Rajalla selvitetään, mistä henkilö on tulossa, onko hänellä todistus sairastetusta koronataudista tai tuore testitodistus. Ellei näitä ole, rajaviranomaiset ohjaavat henkilön rajanylityskunnan järjestämään terveystarkastukseen, jossa hänelle tehdään tarvittaessa koronatesti.

Tämänhetkisillä matkustajamäärillä kuntien ja rajaviranomaisten voimavarat ovat olleet riittävät ja tarkastukset rajalla ovat sujuneet hyvin. Aluehallintovirastot ovat tehneet ns. massapäätöksiä pakollisista terveystarkastuksista, mutta monet kunnat ovat saaneet lähes kaikki maahantulijat ohjattua vapaaehtoisesti tarvittavaan terveystarkastukseen ja koronatestiin. 

Kuntien voimavarat kovilla

Rajoilla pitää jatkossakin kyetä tekemään tarkoituksenmukaisia terveysturvallisuutta varmentavia toimenpiteitä. Kun matkustajamäärät kasvavat, haasteeksi nousee rajaliikenteen logistinen hallinta ja matkustajien ohjaaminen terveystarkastukseen. 

Kuntien voimavarat rajojen terveysturvallisuuden varmistamiseen rajanylityspaikoilla ovat rajalliset. Pätevän henkilöstön saatavuus voi monin paikoin olla todellinen uhka, vaikka yksityinen terveydenhuolto olisi mukana työssä. Oletettavaa on, että terveydenhuollon voimavarat eivät enää jatkossa riitä yhtä kattaviin terveystarkastuksiin ja koronatestauksiin rajoilla kuin nyt. Lisäksi on huomioitava se, että terveydenhuollon voimavarojen keskittäminen rajoille vähentää resursseja muun väestön koronatestauksista, tartuntojen jäljittämisestä, rokotuksista sekä perusterveydenhuollosta laajemmin.

Sisärajavalvonnan poistuminen vähentää rajaviranomaisten läsnäoloa sisärajoilla, mikä on ollut edellytys nykyiselle, hyvin toimivalle yhteistyölle terveysviranomaisten kanssa. On todennäköistä, että rajaviranomaiset, poliisi ja Tulli eivät jatkossa pysty antamaan riittävän laajasti virka-apua kuntien terveysviranomaisille. 

Lakimuutokset tarpeellisia

Tartuntatautilaki antaa mahdollisuuden määrätä henkilöitä tai henkilöryhmiä pakolliseen terveystarkastukseen ja tätä toimivaltaa olemmekin käyttäneet. Pakkopäätösten merkitys on kuitenkin vähäinen, jos terveydenhuollon ja rajaviranomaisten voimavarat eivät riitä niiden toteuttamiseen.

Virka-apumahdollisuuksien väheneminen tarkoittaa käytännössä sitä, että terveysturvallisuustoimet olisi kohdistettava vain siihen rajaliikenteeseen, jossa riskit viruksen leviämiselle arvioidaan suurimmiksi.

Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan tilanteen hallittavuutta lisäisi se, että negatiivinen ennakkotestitulos asetettaisiin maahantulon edellytykseksi. Jotta näin voitaisiin tehdä, tulisi tehdä muutoksia tartuntatautilakiin ja liikenteen palveluista annettuun lakiin.

Katsomme tämän osalta toiveikkaana eduskunnan suuntaan.

 

Kirjoittajat:

Soile Lahti, ylijohtaja Itä-Suomen aluehallintovirasto
Leena Räsänen, johtaja, Lapin aluehallintovirasto