Ennakoinnin keinoin tulevaisuutta tekemään

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet järjestivät syksyn 2020 ja sydäntalven 2021 aikana neljä ennakoinnin työpajapäivää yleisille kirjastoille. Päivät järjestettiin yhteistyössä Valtiokonttorin ennakointiasiantuntijoiden kanssa. Motivoinnin ja kirjastojen strategisen suunnittelun kytkentöjen lisäksi ennakointipäivissä tutustuttiin joihinkin yleisimpiin ennakoinnin menetelmiin.

Ennakointi ei ole ensisijaisesti tulevaisuuden kehityskulkuihin varautumista, vaan tulevaisuuden aktiivista tekemistä. Tulevaisuus ei tapahdu meistä irrallaan, vaan olemme keskiössä sen toteuttamisessa. Ympäröivässä yhteiskunnassa voimme havaita monia erilaisia hiljaisia signaaleita, jotka kertovat jotain tulossa olevista, kenties laajemmistakin ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista. Heikot signaalit voivat helposti jäädä arkisen havainnointimme ulkopuolelle. Kun herkistimme koulutuksissa aistejamme hiljaisille signaaleille, meitä rohkaistiin tarttumaan jopa naurettavilta tuntuviin huomioihin ympäristöstämme – niiden epätodennäköisyydestä voi syntyä odottamattomia muutosvoimia.

Kirjasto osallisuuden ja demokratian vahvistajana. Toimijoiden ja tekijöiden roolit esitettynä taulukossa.

Uusien toimintatapojen tai kokeilujen kenttä saattaa näkyä usein myös taiteilijoiden, tutkijoiden tai aktivistien omaisuutena, ja siksi meille voi olla vaikea tunnistaa tällaisia muutossignaaleja. Voimistuessaan ja yleistyessään näistä maan hiljaisista voi kuitenkin syntyä laajoja trendejä, kun toiminnan tai asenteiden omaksujien määrä kasvaa kriittisen massan yli. Tällöin hiljaiset signaalit muuttuvat trendeiksi. Kun trendeistä tulee globaaleja, yhteiskuntien ja muiden systeemien toimintaa muokkaavia prosesseja, ne muuttuvat megatrendeiksi. Esimerkiksi tulevaisuustalo Sitran (2020) listauksessa on tunnistettu viisi megatrendiä:

  • ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
  • väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
  • verkostomainen valta voimistuu
  • teknologia sulautuu kaikkeen
  • talousjärjestelmä etsii suuntaansa

Menetelmiä ja moniäänisyyttä

Menetelmien ja toiminnan näkökulmasta ennakointi voidaan ymmärtää tulevaisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamiseksi ja niihin liittyvien toimenpiteiden tutkimiseksi. Dufva ja Ahlqvist (2015) käyttävät tulevaisuustyön ja päätöksenteon kytkeytymiseen silmukkamallia. Toimintaympäristöä seurataan, jotta sitä voidaan analysoida, minkä pohjalta voidaan käydä keskustelua, joka johtaa (parhaimmillaan) toimenpiteisiin. Tämän jälkeen palataan uudelleen seurantavaiheeseen, jotta toimenpiteiden tulokset saadaan esiin.

Kuvio: Seuranta - Analyysi - Toimenpiteet - Keskustelu ympyrässä esitettynä jatkumona..

Tutustuimme työpajoissamme muutamiin ennalta valittuihin ennakointimenetelmiin. Käytimme mm. tulevaisuuspyörää, tulevaisuustaulukkoa (ACTVOD), PESTEC-toimintaympäristökartoitusta, skenaariomatriiseja sekä tulevaisuuden muistelua. Erilaiset menetelmät soveltuvat ennakoinnin eri vaiheisiin, ja yksillä on mahdollisuus päästä syvemmälle tulevaisuusajatteluun kuin toisilla. Tavoitteenamme oli rohkaista osallistujia ottamaan erilaisia malleja omaan käyttöönsä, ja hyödyntämään koulutuksissa esiin tuotuja ajatuksia omien organisaatioidensa puitteissa. Koko päivän kestäneet tai kahteen aamupäivään jaetut työpajamme toimivat pintaraapaisuna ennakointiin myös kestonsa puolesta. Yhteinen huomiomme oli, että havainnoinnille, menetelmätyölle ja teoreettisiin taustoihin tutustumiseen on varattava riittävästi – mutta ei liikaa – aikaa. Käytännön ennakointitoteutukset ovatkin kontekstiherkkiä, ajasta, paikasta ja tavoitteiden asetannasta riippuvia.

Kun ennakointia viedään osaksi organisaation toimintaa, yhdessä havainnointi ja seuraaminen on keskeistä, jotta ennakoinnista tulee moniäänistä. Moniäänisyydellä ei tarkoiteta tässä ennakointiin osallistuvien henkilökohtaisia muuttujia. Pikemminkin se on heidän taustoistaan ja kokemuksestaan kumpuavia erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja asioihin ja ilmiöihin. Dialogin käyminen on pohjimmiltaan havainnointivaiheessa esiin tulleiden asioiden merkityksellistämistä. Dialogin syntymisessä on tärkeää antaa tilaa uusille, valtavirrasta poikkeaville ajatuksille. Keskustelun avautumiselle on oleellista, että tulevaisuudet ymmärretään monikossa – ei ole yhtä polkua tai yhtä tulevaisuutta, vaan eri vaihtoehtoja voidaan tehdä rinnakkaisina ja samanaikaisina.

Tärkeä laadukkaan ennakointiprosessin osa on osallistujien ajattelun näkyväksi tekeminen. Siksi kannattaa pohtia tarkasti etukäteen, miten ennakointityötä visualisoidaan ja tallennetaan jatkokäyttöä varten. Kun ennakoinnissa ja menetelmissä päästään tutkittavan ilmiön tai asian analysointiin ja purkamiseen, on hyvä muistaa fokus ja tarkoituksenmukainen aiheen rajaus. Liian leveällä pensselillä maalatessa tulevaisuuskuvaan saattaa jäädä liian vähän paikkoja ajatukselle kiinnittyä. Toisaalta pienimmällä detaljitasolla kokonaiskuva häviää. Kuten niin monessa muussakin toiminnassa, ennakoinnissakin harjoittelu tekee osaajan. Ennakoimme avien kirjastotoimen olevan omalta osaltaan tukemassa kirjastojen ennakointityötä myös tulevaisuudessa.

Lähteet

Dufva, M. & Ahlqvist, T. (2015). Miten edistää hallituksen ja eduskunnan välistä tulevaisuusdialogia? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2015. Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79546/miten%20edist%c3%a4%c3%a4%20hallituksen%20ja%20eduskunnan.pdf.

Sitra (2020). Megatrendit 2020. Saatavilla https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2020.

Virolainen, L. & Järvinen, K. (2020). Ennakointia kirjastotoimialalla. Koulutusmateriaali.

Jatkolukemista ennakointiin

https://www.ennakointi2020.fi/
https://tulevaisuus.fi/
https://www.sitra.fi/teemat/ennakointi/

Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen AVI