Eläintarhat huolehtivat luonnon monimuotoisuuden ja eläinlajien säilymisestä – säännöllinen valvonta takaa kestävän toiminnan

Julkaisupäivä 9.8.2022 13.11 Blogit

Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole. 

Työntekijä kävelee eläinten tarhassa. Kaksi ruskeaa pikkupandaa näkyy osittain.

Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.

Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. 

Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.

Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen. 

Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?

On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista. 

Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.

Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.

Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi? 

Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset. 

Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin 

Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.

Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta

Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen. 

Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.

Kaksi aikuista, ruskeaa visenttiä ja kaksi poikasta tarhassa.

Ähtärin eläinpuiston visenttejä.

Miten eläintarhoja valvotaan?

Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi. 

Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.

Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa

Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.

Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.

Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.

Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan. 

Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa

Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.

Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti. 

Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.

Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.

Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa. 

Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta

eläimet eläinsuojelu eläinsuojeluvalvonta eläintarha suomi valvonta